Näin ennen pressanvaaleja palautettakoon mieleen ex-invetointipank- kiiri Saulin parin vuoden takainen ”laskujuttu” hänen kertoessaan, että ”julkisen sektorin menojen osuus Suomen bruttokanatuotteeseesta on 58%”.
Sauli ei ilmeisesti silloin tiennyt, että bruttokansatuote EI OLE KAIK- KIEN LASKUJEN SUMMA, vaan se on enempikin kaikkien jalostusarvo- jen summa. Firmat maksavat laskujaan bruttotuloistaan eivätkä nettotuloistaan … Yksityisen sektorin menojen suhde bruttokansatuotteeseen oli silloin 160%.
” Saulin esittämä peruste hyvinvointivaltion lisäamputoimiseen potilaan kirkuessa pöydällä puettiin näihin raameihin:
”Julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on Suomessa 58 pro- senttia. Se taitaa olla enemmän kuin missään muualla maailmassa”
”Se ei ole terve tilanne. Julkisen sektorin koko on täysin kestämätön.”
Noh,minkä kuvan tästä puheesta saa? Sen,että yksityisen sektorin ko- ko on 42%. Tästä saa, tarkemmin sanoen sen kuvan, että joko julkinen sektori kuluttaa 58% Suomen BKT:sta tai sitten työllistää 58% suoma- laisista ja kurjuudessa elävä yksityinen sektori sitten maksaa tämän kaiken. ”
” Kerrotaan sitten myös tosiasiat [1]:
Julkisen sektorin menojen suhde Suomen BKT:hen on 58%. Kotitalouk- sien ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen menojen suhde BKT:hen on 103,5%.
Yritysten ja rahoituslaitosten menojen suhde BKT:hen on 160.8%.
Todellisuudessa julkisella sektorilla tuotettiin alle 20% BKT:sta ja julkisella sektorilla työskenteli 24% kaikista työllisistä. ”
Saulilta ovat menneet sekaiskin (netto)kansantulon ja bruttokansan- tuotteen käsitteet. Hän on surffannut kuluja toisesta toiseseen. Se on us- komatonta ja anteeksiantamatonta entiselle kansainväliselle pankinjohtajalle. Ja osoittaa osaltaan että eurobyrokratian asema perustuu kaikkein viimeksi yhtäänmillekään asiantuntemukselle.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansantulo
http://fi.wikipedia.org/wiki/Bruttokansantuote
Niinistön erottava: Vale, emävale, Saulin tilasto
Alan olla todella kyllästynyt tämän maan menoon. Onhan näitä tapauk- sia ollut aiemminkin, jos muistatte, vaadin taannoin Jyrki Kataisen eroa sen vuoksi, että hänen Suomen kansalle esittämänsä tilastot olivat niin vääristeltyjä, että en luonnontieteellisellä taustalla voinut muutakaan johtopäätöstä vetää kuin sen, että meidän pääministerimme on läpimätä ja tahallaan kusettaa suomalaisia voidakseen heikentää koko Suomen kansan asemaa.
No eipä mennyt sitten kovin kauaakaan, kun Sauli Niinistö maan isän auktoriteettiasemasta teki jotain aivan yhtä tökeröä vaatiessaan suo- malaisen julkisen sektorin alasajoa täysin valheellisin perustein.
Tälläkään kertaa en voi luonnontiedetaustaisena vetää muita johtopää- töksia kuin sen, että Saulin on välttämättä ollut pakko tietää, että hän valehtelee meille tai hän on täysin ammattitaidoton. Henkilökohtaisesti suljen jälkimmäisen vaihtoehdon pois [2], mutta se yht’lailla johtaisi lopputulemaan, ettei hän ole sopiva toimimaan Suomen presidentin virassa.
Saulin esittämä peruste hyvinvointivaltion lisäamputoimiseen potilaan kirkuessa pöydällä puettiin näihin raameihin:
- ”Julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on Suomessa 58 prosenttia. Se taitaa olla enemmän kuin missään muualla maailmassa”
- ”Se ei ole terve tilanne. Julkisen sektorin koko on täysin kestämätön.”
Noh, minkä kuvan tästä puheesta saa? Sen,että yksityisen sektorin ko- ko on 42%. Tästä saa, tarkemmin sanoen sen kuvan, että joko julkinen sektori kuluttaa 58% Suomen BKT:sta tai sitten työllistää 58% suoma- laisista ja kurjuudessa elävä yksityinen sektori sitten maksaa tämän kaiken.
Saulin CV:llä [2] on täysin mahdotonta, ettei hän ymmärtäisi sitä, että hänen käyttämänsä esimerkki ja siitä vedetty johtopäätös perustuu juuri tuohon käsitykseen, jonka edellä esitin. Edelleen on täysin mahdo- tonta, ettei Sauli tietäisi, että hänen antamansa kuva tilanteesta on täysin valheellinen ja se on sitä tahallisesti.
On mahdotonta hyväksyä sitä, että tätä maata edustaa valtakunnan korkeimmassa virassa henkilö,joka valastaan ja lupauksesta huolimatta rikkoo pyhintä vastaan: presidentin virassa tulee edustaa koko kan- saa sen sijaan,että harrastaa puoluepolitiikkaa.Sauli on nyt eittämät- tä rikkonut tätä valaa vastaan ja on siten menettänyt oikeutensa toimia virassa, jota hänen piti kunniallisesti hoitaa.
Niinpä erittäin väsyneesti vaadin nyt Sauli Niinistön eroa Suomen entisen tasavallan presidentin tehtävistä.
Kerrotaan sitten myös tosiasiat [1]:
- Julkisen sektorin menojen suhde Suomen BKT:hen on 58%.
- Kotitalouksien ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen menojen suhde BKT:hen on 103,5%.
- Yritysten ja rahoituslaitosten menojen suhde BKT:hen on 160.8%.
- Todellisuudessa julkisella sektorilla tuotettiin alle 20% BKT:sta ja julkisella sektorilla työskenteli 24% kaikista työllisistä.
Kuten nyt lienee ilmiselvää,Sauli puhui,noh,saat itse laittaa tähän sanan minkä haluat. On se nyt jumalauta kumma, ettei tässä maassa edes presidentin sanaan voi luottaa. Kaipa se pitää nähdä vain siinä valos- sa, että jos maassa ei välitetä edes perustuslaista vaan rikotaan sitä mennen tullen, lienee viisasta olettaa, että pitkälle venytetyn oloinen väite siitä, että tässä maassa vallitsee mafiamentaliteetti on otettava todesta.
Tahallinen, toistuva, jatkuva,jokapäiväinen valehtelu on helpommin ymmärrettävissä, jos ajattelee asiaa niin, että maatamme johtaa suomalainen mafia. Kun näkee asian tässä valossa, tilanne muodostuu täysin ymmärrettäväksi: kyllähän meistä jokainen sen ymmärtäisi, että mafiapomot valehtelee.
[1] Lähteitä:
- Presidentti Niinistö ja julkisen talouden kauhuluvut
- Raha ja talous facebook-sivulta
- Onko 57 prosenttia paljon vai vähän?
- Julkiset menot – ja vielä isommat yksityiset
- Ei muuten mikään yllätys, vai oliko?
[2] Saulin karkea CV:
- Koulutukseltaan varatuomari
- 16-vuotinen ura kunnallispolitiikassa
- ansainnut kannuksia Holkerin hallituksen verouudistusryhmässä
- perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana
- Oikeusministerinä
- Valtiovarainministerinä
- Euroopan investointipankin varapääjohtajana
- Eduskunnan puhemiehenä
- Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin puheenjohtajana ja hallintoneuvoston puheenjohtajana
- Kansainvälisen valuuttarahaston valuutta- ja rahoituskomitean (IMFC) jäsenenä
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/p-ntt-hyllylle-valehtelemasta
Bruttokansantuote ei todellakaan ole LIIKEVAIHTOJEN SUMMA! ”
Kuinka suuri Suomen julkinen sektori oikeastaan on?
Suomen julkisen sektorin kokoa on alkuvuodesta päivitelty maan joh- toa myöten. Yksi mittari ei kuitenkaan riitä kertomaan, miten iso Suo- men julkinen talous on – tai onko se paisunut kestämättömän suureksi.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö päivitteli tammikuun puolivälissä Selkärankaseminarissa, että Suomen julkinen talous on maailman suu- rimpia. Asiaa kauhisteli myös valtiovarainministeri Jutta Urpilainen SDP:n puoluehallituksen kokouksessa.
Niinistö viittasi OECD:n ennusteeseen, jonka mukaan julkisyhteisöjen menot ovat Suomessa tänä vuonna 58 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Suhdeluku on maailman suurimpia.
Niinistön käyttämä suhdeluku kuvaa julkisen sektorin kokoa kuitenkin huonosti, Tilastokeskuksen yliaktuaari Tuomas Rothovius huomauttaa. Luku ei myöskään kerro, onko julkinen sektori kooltaan kestävä vai ei.
Suomen julkisyhteisöjen menojen suhde bruttokansantuotteeseen kasvoi mukaan 56,7 prosenttiin vuonna 2012.
– Luku kuvaa sitä, kuinka paljon rahaa julkisen sektorin kautta kulkee. Maiden väliseen vertailuun se soveltuu huonosti, sillä yhteiskunta on organisoitu eri tavalla eri maissa, Rothovius sanoo.
Esimerkiksi eläkkeet ovat joissakin maissa enimmäkseen yksityisen sektorin hoidossa. Suomessa ne lukeutuvat suurelta osin julkisen sektorin tuloihin ja menoihin.
Julkisyhteisöjen menojen suhde bruttokansantuotteeseen on viime vuosina kasvanut ennen kaikkea siksi, että BKT on kutistunut. Sama ilmiö näkyi vielä jyrkempänä 1990-luvun lamavuosina, jolloin myös työttömyys nousi hyvin suureksi.
Mikä sitten kuvaisi julkisen sektorin kokoa tätä lukua paremmin? Tilas- toviisaat tarjoavat kahta vaihtoehtoa, joista ensimmäinen on julkisyh- teisöjen tuottaman arvonlisäyksen suhde koko talouden arvonlisäyk- seen. Julkisyhteisöistä puhuttaessa arvonlisäys tarkoittaa käytännössä palkkakuluja. Suhdeluku kertoo, kuinka suuren osan Suomen BKT:sta julkinen sektori tuottaa.
Vuonna 2012 julkisyhteisöt tuottivat noin 20 prosenttia Suomen brut- tokansantuotteesta. Jäljelle jäävä noin 80 prosentin potti muodostui yksityisen sektorin tuottamien tavaroiden ja palveluiden arvosta.
Myös tässä muuttujassa näkyvät yleiset taloussuhdanteet. Laman ai- kana valtio ja kunnat pitävät työntekijöistä yksityistä sektoria tiukem- min kiinni, jolloin niiden suhteellinen merkitys kasvaa. Julkisen sektorin osuus BKT:sta onkin ollut nykyistä suurempi vuosina 1991–1997.
Julkisyhteisöjen tuottama arvonlisäys suhteessa koko talouden arvon- lisäykseen on myös vertailukelpoinen maiden kesken. Tällä mittarilla mitattuna Suomen julkinen sektori on Euroopan suurimpia mutta ei kuitenkaan suurin. Vuonna 2012 suhdeluku oli suurempi Tanskassa ja Ruotsissa.
EU-maista pienin julkisen sektorin arvonlisäyksen osuus oli Saksassa, jossa se oli vuonna 2012 ainoastaan 10,3 prosenttia BKT:sta. Tilasto- keskuksen Rothovius arvioi tämän johtuvan suurelta osin terveyden- huolto- ja sosiaalipalveluista. Saksassa ne on järjestetty Pohjoismaita laajemmin yksityisen sektorin kautta.
Yllättävää kuitenkin on, että jopa Yhdysvalloissa julkisyhteisöjen arvonlisäys oli Saksaa suurempi: 13,5 prosenttia BKT:sta.
Yksinkertaisin mittari julkisen sektorin koon selvittämiseksi lienee kui- tenkin työntekijöiden määrän tarkastelu. Vuonna 2012 Suomessa 24,3 prosenttia kaikista työllisistä oli julkisen sektorin palveluksessa.
Kunnille on tullut lisää tehtäviä esimerkiksi koulutuksessa ja terveyden-huollossa, mikä on kasvattanut julkisen sektorin työntekijöiden määrää 1970-luvulta tähän päivään. Suurimmillaan suhdeluku kävi kuitenkin lamavuonna 1994, jolloin julkinen sektori työllisti Suomessa 26,9 prosenttia kaikista työllisistä. Viime vuosina luvussa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.
Kun julkisen sektorin työntekijöiden suhteellista lukumäärää vertail- laan eri OECD-maiden kesken, Suomi on jälleen kärkipäässä, muttei kaikkein korkeimmalla. Esimerkiksi Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa julkinen sektori työllistää suhteessa enemmän ihmisiä kuin Suomessa.
Esimerkiksi Saksassa, Kreikassa ja Ranskassa julkinen sektori työllistää Pilastokeskuksen tuoreimpien tietojen mukaan suhteessa vähemmän ihmisiä kuin Suomessa. OECD:n ilmoittamalla noin 23 prosentin osuudella Suomi on myös selvästi keskiarvon, 15 prosentin yläpuolella.
OECD:n luvut työllisten määrästä poikkeavat hieman Tilastokeskuksen tiedoista mutta kuvaavat hyvin maiden välisiä eroja.
Klo 11:42 tarkennettu julkisyhteisöjen määritelmää. Klo 11:59 tarkennettu OECD-lukujen vertailua.
****
Pönttö hyllylle valehtelemasta!!!
IL-analyysi: Puolustuskohun hämäysvaihe – valmistelua johti Niinistö
Torstai 11.5.2017 klo 07.12
Kenraali kertoo, että puolustusselonteon muotoilujen valmistelu tapah- tui Niinistön johdolla, vaikka toista on väitetty, kirjoittaa Iltalehden Juha Ristamäki.
TAUSTA
IL paljastaa: Raju riita kulisseissa Suomen sota-avusta Virolle – e…
Presidentti Niinistö kiistää ristiriidat: ”Olen toiminut hyvässä yh…
Viime viikonloppuna Iltalehti kertoi presidentti Sauli Niinistön ja edus- kunnan linjaristiriidasta. Ytimessä on tapa, miten Suomen pitäisi tukea kriisissä Baltiaa.
Niinistön vastapeluriksi kerrottiin vanha ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd). Molemmat kiistivät erimielisyytensa jyrkästi, väittivät väitettä ”kä- sittämättömäksi”. Siitä se keskustelu varsinaisesti lähtikin vyörymään.
Linjaristiriitoja sinällään ei voi kiistää, ne löytyvät selonteoista ja asiakirjoista.
Eduskunta on paaluttanut kantanaan tuoreesta ulko- ja turvallisuuspo- liittisesta selonteosta seuraavan lauseen:”Suomi ei salli alueensa käyt- tämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan”. Lause syntyi erityisesti demarien, vasemmistoliittolaisten ja tiettyjen keskustalaisten aloitteesta.
Tähän vastavetona presidentti ja hallitus kirjauttivat vielä tuoreempaan puolustusselontekoon, että edellä mainittu eduskunnan vaatima lause ”ei rajoita Suomen mahdollisuuksia antaa ja ottaa vastaan kansainvälistä apua tai tiivistää puolustusyhteistyötä”.
Viikonvaihteen myllykirjeessään presidentti Niinistö kirjoitti: ”Olen ko- rostanut eduskunnan merkitystä viimeisen sanan sanojana myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä.” Tästä huolimatta presidentti ja hallitus vesittivät ja kumosivat puolustusselonteossa eduskunnan kannan.
Lauseiden muotoiluilla on vahva merkitys, kun pohditaan, millä edelly- tyksillä Suomi voisi tukea Baltiaa (lue: Viroa), jos se joutuisi Venäjän ag- gression kohteeksi. Niillä on merkitystä, kun pohditaan, voisiko Suomi tällaisessa tilanteessa sallia esimerkiksi sen, että Nato käyttäisi Suomen ilmatilaa Viron puolustamiseen.
Lauseiden muotoiluilla on merkitystä, kun pohditaan, haluammeko ra- kentaa molemmin puolisen avunantosuhteen EU-maiden, mutta myös Naton ja Yhdysvaltain kanssa. Muotoiluista ulkovallat tekevät päätel- miään, ja Suomen kannan horjuminen voi ruokkia kriisin syntymistä.
***
Presidentti Niinistön viikonlopun ärähdyksen jälkeen alkoi Suomen ul- kopoliittiselle perinteelle ominainen varjonyrkkeily. On linjaerimielisyyk- siä, mutta ei erimielisiä päättäjiä. Ulkopolitiikan perinteeseen kuuluu, että mölyt pidetään kulissien takana.
Alkoi myös presidentin aseman suojaaminen, hänen liikkumatilansa varmistaminen.
Yleisradio kertoi kansanedustajalähteisiin pohjautuen,että kiista puo- lustusselonteon lauseista onkin hallituksen ja eduskunnan välinen, ei niinkään presidentin ja eduskunnan välinen. Ylen haastattelemat kan- sanedustajat epäilivät, että kiistanalaiset muotoilut olisivat ilmestyneet ulkoministeriön virkamiehen kynästä.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsen, kansanedustaja Paavo Arhin- mäki (vas) puolestaan syytti radiossa sotkusta ulkoministeri Timo Soi- nia (ps) ja puolustusministeriä Jussi Niinistöä (ps). Arhinmäki puhui kuin PS-ministerit olisivat jyränneet presidentin puolustusselonteon valmistelussa.
– Erityisesti Timo Soini ja Jussi Niinistö ovat sen verran ministerivaltaa täyteen puhallettuja, että he halusivat palauttaa kaapin paikkansa tä- hän. He ovat olleet aktiivisia siinä, että eduskunta ei menisi sörkkimään sitä, mitä he ovat kaikessa viisaudessaan kirjoittaneet, Arhinmäki sanoi Ylen Politiikkaradiossa.
***
Miten puolustusselonteko, jossa eduskunnan kannoilla pyyhitään pöytää, sitten oikein syntyi?
Tuoreessa Kadettikunnan jäsenlehdessä Kylkiraudassa on asiasta seik-kaperäinen kirjoitus. Sen on tehnyt prikaatikenraali Heikki Välivehmas, puolustusministeriön juuri reserviin siirtynyt suunnitteluyksikön johtaja.
Välivehmaan artikkelissa ei jää epäselväksi, miten puolustusselonteon muotoiluista päätettiin
– Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliitti- sella valiokunnalla (TP-UTVA) oli puolustusselonteon laadinnan ohjaus- vastuu. Se teki valmisteluprosessin aikana päätökset suurista linjois- ta ja otti tarvittaessa kantaa myös yksityiskohtiin, Välivehmas kirjoittaa.
Välivehmaan mukaan presidentti sekä ulko- ja turvallisuuspoliittinen va- liokunta ”käsittelivät selontekotekstiluonnoksia sekä luvuittain että ko-konaisuutena”. Käytännön kirjoitustyön tekivät puolustusministeriön ja Pääesikunnan edustajat.
Presidentti Niinistö on tehnyt selväksi, että hän johtaa ulkopolitiikkaa – ja tässä välissä hän pitää pienen tauon – yhteistoiminnassa valtioneu- voston kanssa. Se tarkoittaa, että ministerit eivät ilman hänen hyväksyntäänsä lisäile tai muotoile selontekoihin mitään merkittävää.
Se, että presidentti ei julkisesti lähde vatvomaan muotoiluja, johtunee siitä, että se on paras tapa edistää yhä syvenevän puolustusyhteistyön linjaa. Prosessissa on pidettävä tyytyväisinä niin linjan vastustajat kuin kannattajatkin.
Pieni hämäys muotoilujen synnyssä ei siinä haittaa.
JUHA RISTAMÄKI
juha.ristamaki@iltalehti.fi
Keskustelua:
Neuvos kommentoi_ 12. toukokuu 2017
Eiköhän Sauli sanonut asian aika selkeästi ja pulinat pois.
Juutas kommentoi_ 12. toukokuu 2017
Iltalehden uutinen: isäntä sanoi että emäntä sanoi että höh. Mitä Arhin- mäkeen tulee, hän syyttää perussuomalaisia ilmojen kylmenemisestä- kin. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko ja puolustusselonteko eivät ole ristiriidassa. Ne täydentävät toisiaan.
RK: Pöntön kanssa pelataan geimejä tuolta läntiseltä taholta. Mikään, esimerkiksi tuo Höperturvallisuuskeskus, ei ole sitä, miltä niiden on tar- koitus muille höperöille näyttää. Ei NATO ota höperöitä omiin todellisiin sen tason hommiinsa.
Risto Juhani Koivula kommentoi_ 5. toukokuu 2017
http://mvlehti.net/2017/04/05/millainen-mies-jarno-limnell-nousemas…
Risto Juhani Koivula kommentoi_ 5. toukokuu 2017
Limnell pihalle myös ”yliopistoista”!
http://mvlehti.net/2017/01/04/vanhempi-upseeri-paljastaa-jarno-limn…
****
http://panuraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207794-sipilakin-puhunut-toistuvasti-potya
Panu Raatikainen
Helsinki
Vasemmistoliitto
Kirjoittaja on filosofian dosentti Tampereen yliopistossa ja Helsingin yliopistossa ja toimii yliopistonlehtorina Tampereen yliopistossa.
[Olen katsonut reiluimmaksi kertoa puoluekantani: olen Vasemmistolii- ton jäsen, ja ollut vaihtelevasti jonkin verran mukana sen toiminnassa. En ole kuitenkaan ehdolla minnekään, enkä ”edusta” Vasemmistoliittoa. Kaikki mielipiteet ovat vain omiani.]
Sipiläkin puhunut toistuvasti pötyä
Viime päivinä on puhuttu paljon ministeri Alexander Stubbin valehtelus- ta. Muistutettakoon kuitenkin mieliin, että myös nykyinen pääministeri Juha Sipilä on toistuvasti puhunut täyttä pötyä julkisuudessa. Julkaisen tässä tarkoituksessa jokseenkin sellaisenaan viime keväisen blogikirjoi- tukseni (julkaistu alunperin 12.4.2015 otsikolla ”Oikeisto puhuu pötyä”.) Kirjoitus tarjoaa myös lisäesimerkkejä Stubbin innovatiivisesta suhtautumisesta tosiasioihin.
* * *
”Julkisen sektorin osuus on jo 58% bkt:sta”
Oikeistojohtajat ovat maalailleet innokkaasti kuvaa kestämättömän suureksi paisuneesta julkisesta sektorista hokemalla, että julkisen sek-torin osuus bruttokansantuotteesta (bkt) on noussut jo 58 prosenttiin. Yksityinen sektori tuottaisi näin kuvailtuna bruttokansantuotteesta enää vain 42 prosenttia.Väitettä ovat esitelleet niin talousosaajina tois- tuvasti esitetyt presidentti Sauli Niinistö ja Juha Sipilä kuin Alexander Stubbkin. Valtamedia on toistellut väitettä muun muassa pääkirjoituksissaan.
Väite on kuitenkin näin esitettynä täyttä hölynpölyä. Julkisen sektorin menojen määrää voidaan verrata toki bruttokansantuotteeseen, mutta edelliset eivät ole tällä tavalla osa jälkimmäistä.Siis vähän samalla taval- la kun voidaan kysyä esimerkiksi, mikä on minun velkojeni määrän suh- de vaikkapa Sedu Koskisen omaisuuden arvoon: suhde on tietty pieni prosenttiluku, mutta minun velkani eivät ole osa Sedun omaisuutta.
Asiaan kiinnitti julkisesti huomiota Tilastokeskuksen pääjohtaja Marjo Bruun.Hänen mukaansa ”väite ei pidä paikkaansa” vaan ”yksityisen sek- torin menot ovat itse asiassa paljon suuremmat kuin bruttokansantuo- te”. ”Julkinen sektori tuottaa Suomessa viidesosan bruttokansantuot- teesta ja yksityinen sektori neljä viidesosaa”, hän jatkaa.
Toisin sanoen, jos siis julkisen sektorin suhde bkt:een on 58 %, samalla mittarilla mitattuna yksityisen sektorin koko on siis 240 eikä suinkaan 42 prosenttia. Asianmukaisemmin kuvattuna: julkinen sektori tuottaa noin 20 %:sta bruttokansantuotteesta ja loput noin 80 %:sta yksityinen sektori.
Kuin sinetiksi asialle Julkisen sanan neuvosto (JSN) antoi Turun Sanomil-le langettavan päätöksen hyvän lehtimiestavan rikkomisesta tämän täsmälleen saman edellä mainitun väitteen esittämisestä pääkirjoituk- sessa. JSN:n mukaan ”kyseessä on olennainen asiavirhe” (jota lehti ei kuitenkaan pyynnöstä huolimatta korjannut).
Väite siis on joko häikäilemätöntä sumutusta tai paljastaa, ettei puhuja ymmärrä lainkaan, mistä puhuu.
”Julkinen sektorin paisuu jatkuvasti”
Osittain edelliseen liittyen oikeiston piirissä on suosittua kauhistella sitä, miten julkinen sektori vain kasvaa ja kasvaa,ja on jo aivan ylitsepaisunut. Esimerkiksi Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä vaatii kovia toimia Suomen valtiontalouden kohentamiseksi.Virkamiesten määrää julkisella sektorilla pitää Sipilän mukaan vähentää kymmenillä tuhansilla. Aivan samaa väittää Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini: ”Suuruus- luokka on kymmenissä tuhansissa siihen nähden, mikä on meidän kantokyky”.
Todellisuudessa julkinen sektori ei ole pitkään aikaan kasvanut lainkaan. Toki senkin suhde bruttokansantuoteeseen on taantumassa kasvanut, mutta tämä on triviaali seuraus taantumasta:kun bkt supistuu – siitähän taantumassa on kyse – julkisen sektorin menojen suhde siihen kasvaa, vaikka sen menot itse eivät kasvaisikaan – tai jopa jos ne supistuvat mutta vain hitaammin.
Julkisella sektorilla on hoidettavanaan lukuisia lakisääteisiä tehtäviä, jot- ka on hoidettava silloinkin,kun yksityisellä sektorilla menee huonommin: ei sairaaloita,kouluja yms.voida sulkea ja potilaita,oppilaita ja muita jät- tää jopa vuosiksi oman onnensa nojaan. Koska tällaiset pakolliset julki- set menot pysyvät aika lailla samoina, oli nousukausi tai taantuma, nii- den suhteellinen osuus on suurempi taantumassa kun yksityinen sektori pienenee. Tämä on itsestään selvää eikä mikään uutinen.
(Taloussanomien juttu aiheesta)
Usein myös julkisten menojen nimellisen kasvun on oletettu olevan osoitus julkisen sektorin paisumisesta. Todellisuudessa se kertoo vain sen, että Suomen talous ei ole deflaatiossa. Hyvin minimaalisenkin inflaation oloissa on triviaalia, että nimelliset menot – niin julkiset kuin yksityisetkin – kasvavat.
Totuudenmukaisemmin kuin kulujen nimellinen kasvu tai muutokset me- nojen suhteessa bruttokansantuotteeseen julkisen sektorin koon kehi- tystä mittaa julkisen sektorin ts. valtion ja kuntien palveluksessa olevien työllisten määrä. Tosi asiassa molemmilla ja varsinkin valtion puolella työllisten määrä on vähentynyt – vaikka väestömäärä on jatkuvasti kasvanut, ja tehtäviä ja vastuita niille on koko ajan lisätty. Julkisen sek- torin työllisten osuus työllisistä (noin 29%) on Suomessa parhaimmin vertailukelpoisia maita – muita Pohjoismaita – selvästi pienempi (Tanska 31%, Ruotsi 33%, Norja 35%).
Puheet Suomen julkisen sektorin valtavasta suuruudesta ja paisumisesta ovat siis nekin silkkaa pötypuhetta.
”Suomen julkisen velan määrä jo kestämätön”
Oikeisto kertoo Suomen olevan valtion velan määrän olevan jo sietä- mättömän suuren. Esimerkiksi Stubb sanoi: ”Olen äärimmäisen huolis- sani Suomen julkisen talouden kestävyydestä. Olemme ylivelkaantu- misen tiellä”. Tätä on todisteltu kauhistelemalla, kuinka Suomen valtion velan suhde bruttokansantuotteeseen on jo 60%.
Todellisuudessa Suomi kuitenkin on kansainvälisessä vertailussa varsin vähävelkainen maa:itse asiassa se on minkään kokoisista eurotalouksis- ta suhteessa kaikkein vähävelkaisin.60% voi irrallaan esitettynä kuulos- taa paljolta, mutta vertailun vuoksi: velan ja bkt:n suhde on esimerkiksi Ranskalla 93%,Iso-Britannialla 94%,USA:lla 108%,Irlannilla 122% ja Ita- lialla 130% – erityisen vahvana taloutena pidetyllä Saksallakin se 80%. Tässä joukossa Suomen 60 % ei näytä enää ollenkaan suurelta velkasuhteelta.
On totta,että Euroopan Unioni on asettanut viitearvoksi 60% suhtees- sa bruttokansantuotteeseen. Tämä suositus ei kuitenkaan perustu mi- hinkään empiirisiin tosiasioihin, vaan on oikeastaan täysin hatusta ve- detty raja – se perustuu korkeintaan tiettyyn poliittiseen ideologiaan. Eipä millekään edellä mainituista suhteellisesti paljon velkaisemmista- kaan maista ole sen reilunkaan ylittämisen johdosta seurannut oikeas- taan yhtään mitään. Esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tutkijan Atish Ghoshin ja kumppaneiden tutkimuksen perusteella Suomen velka voisi hyvin olla vaikkapa 125% bkt:sta ilman ongelmia.
Valtion talouden menestyksen ja velan määrän suhteellisen pienuuden välillä ei ole mitään vastaavuutta: ison velan maan taloudella voi mennä hyvin, ja pienen velan maalla huonosti. Asian ympärillä on paljon turhaa, tarkoitushakuista pelottelua.
Kertomatta jää yleensä myös,että velan lisäksi Suomella on myös varal- lisuutta: valtion velka on noin 100 miljardia euroa, mutta toisaalta myös valtion varallisuus on noin 83 miljardia euroa. Lisäksi, jos halutaan saada kokonaiskuva julkisesta taloudesta, pitää puhua julkisyhteisöistä koko- naisuudessaan, eikä rajoittua tarkastelemaan pelkkää valtionhallintoa. Tällöin mukaan on luettava myös sosiaaliturvarahastot.Yhteensä julkis- yhteisöillä kokonaisuudessaan on velkaa noin 150 miljardia euroa – mikä voi tietysti kuulostaa suurelta luvulta – mutta toisaalta niillä on myös varoja noin 265 miljardia euroa.
Todellisuudessa julkinen taloutemme on siis varsin vakavarainen: velan määrä on varsin kohtuullisella tasolla varallisuuteen suhteutettuna, eikä minkäänlaiseen velkapaniikkiin ole syytä. Sellaista nyt vain lietsotaan poimimalla tarkoitushakuisesti yksittäisiä valikoituja tunnuslukuja ja kokonaiskuvaa hämärtämällä.
Puheet Suomen ylivelkaantumisesta ovat siis palturia.
”Suomen veroaste on maailman huippua”
Oikeisto on julistanut Suomen veroasteen milloin Euroopan milloin maa- ilman korkeimmaksi. Usein annetaan myös ymmärtää, että verotus olisi koko ajan kiristynyt. Oikeiston esiin marssittamat ”asiantuntijat” oikein kilpai- levat sillä, kuka pirtää synkimmän kuvan Suomen verotuksesta: Nordea-pankin pääekonomisti Aki Kangasharju väittää, että ”Suomen kokonaisveroprosentti on toiseksi korkein maailmassa Pohjois-Korean jälkeen”. Teknologiateollisuuden pääekonomisti Jukka Palokangas nokittaa: ”Suomi on noussut maailman kireimmän verotuksen maaksi”.
Oikeiston nokkamiehet ovat toistelleet samanlaisia väittämiä: esimer- kiksi Juha Sipilä väitti, että ”veroaste on Suomessa ennätyskorkea ver- rattuna muihin Euroopan maihin”. Stubb puolestaan parkaisee: ”Suomen veroaste lähestyy maailman huippua”.
Pelkkien veroasteiden vertailuun liittyy vakavia ongelmia (joista heti alla lisää), mutta vaikka nämä jätettäisiin huomiomatta, väite ei pidä paik- kaansa: veroasteen suuruudessa Suomen (44%) edellä ovat Euroopan maista Tanska, Belgia ja Ranska, ja yli 40%:n veroasteeseen (joka on karkeasti EU-maiden keskiarvo) yltävät myös Italia, Norja, Ruotsi ja Itävalta.
Pelkän veroasteen vertaileminen on kuitenkin tosi asiassa keinotekois- ta ja kertoo varsin vähän verotuksen todellisesta kireydestä.Kuten Fak- tabaari kirjoittaa: ”Erot sosiaaliturvan ja tuloverotuksen rakenteissa vai- keuttavat kansainvälistä vertailua”. Talouselämä-lehden entinen päätoi- mittaja, palkittu journalisti Pekka Seppänen kommentoi aihetta kolum- nissaan näin: ”Suomen veroasteeseen on laskettu mukaan työeläke- maksut. Lisäksi Suomen numeroissa on mukana miljardimäärin julkisen sektorin itselleen maksamia veroja ja maksuja”.Seppänen toteaa johto- päätöksenään ykskantaan: ” Suomen todellinen veroaste on alle EU:n keskitason”.
Ai niin – mites se Pohjois-Korea? Taloussanomat teki ansiokasta faktan-tarkistusta oikeiston lemmikkiasiantuntijan Kiviharjun lausunnon jäl- keen: todellisuudessa Pohjois-Korea ei suinkaan ole maailman kovin ve- rottaja; se on päinvastoin julistanut olevansa maailman ainoa maa, jossa ei kanneta laisinkaan veroja. Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA on kuitenkin tehnyt oman erilaisiin arvioihin perustuvan listauksensa eri maiden verotuksen tasosta: siinä Pohjois-Korea ei suinkaan ole ykköse- nä vaan vasta sijalla 206, ja sen veroasteeksi arvioitiin 11,4%! Eikä Suo- mikaan ole tilastossa toisena vaan vasta 10. sijalla (tosin CIA:n Suomelle käyttämä luku 53% näyttää liian suurelta; sekä OECD:n että Tilastokes- kuksen mukaanhan Suomen veroaste on 44%; sillä sijoittuisi CIA:n listalla vasta sijalle 23.).
(Taloussanomien juttu aiheesta)
Oli miten oli, puheet Suomen ennätyksellisen kireästä verotuksesta ovat silkka luikuria. Että tällaisia talouden ”asiantuntijoita” meillä …
”Suomen kilpailukyky on romahtanut”
Joka puolelta kuuluu nyt itkuvirsi siitä,miten surkea maamme kilpailuky- ky onkaan:”Meidän kilpailukykymme on heikko”, Alexander Stubb esit- tää.Kokoomuksen ruotsalaisvahvistus Anders Borg puolestaan sanoo: ”Työmarkkinaosapuolilta on kestänyt aivan liian kauan sisäistää, miten paljon kilpailukyvystä on menetetty”. Timo Soinin mukaan ”Suomen ta- louden ja teollisuuden kilpailukyky on tuhottu”, ja myös Juha Sipilä sanoo, että ”kilpailukyky on huonontunut”.
Tätä oikeiston ja elinkeinoelämän vaikerrusta on kuitenkin hieman vai- kea pohjata mihinkään objektiivisiin arvioihin Suomen kilpailukyvystä: Maailman talousfoorumi WEF arvioi vasta viime vuonna 144 valtion kil- pailukykyä ja piti Suomea koko maailman 4. kilpailukykyisimpänä. Euroopan maista Suomen edellä oli vain pankkimaa Sveitsi, ja me kaksi tuskin edes kilpailemme samoissa lajeissa. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n kilpailykykyindikaattorien mukaan puoles- taan Suomen hintakilpailukyky on nyt parhaalla tasolla 20 vuoteen.
Mistä ihmeestä nämä oikeistojohtajat siis oikein puhuvat? Ehkä heille riittää, että heistä tuntuu siltä… Mikä tahansa keksitty tekosyy tietysti kelpaa, kun ajatetaan palkkamalttia ja jopa palkanalennuksia sekä muita oikeiston poliittisia tavoitteita.
* * *
Oikeistoa motivoi vahva ideologia, jonka mukaan julkinen sektori on saatava itsetarkoituksellisesti ja seurauksista välittämättä mahdollisim- man pieneksi. Suomeksi sanottuna siis halutaan purkaa hyvinvointival- tio. Siinä sivussa sitten tietysti kaikkein hyvätuloisimpien verotus keve- nisi. Kärsijöinä ja maksajina olisi suomalaisten suuri enemmistö. Tämän tavoitteen ajamisessa tosiasiat ovat kevyttä valuuttaa.
Edellä tarkasteltujen esimerkkien valossa on perusteltua todeta, että oikeiston edustajat syöttävät meille pajunköyttä sen minkä kerkeävät.
****
TÄMÄ JULKISEN SANAN NEUVOSTON LANGETTAVA PÄÄTÖS TURUN SANOMILLE JÄTTÄÄ HUIJAUKSEN LÄHES ENNAALLEEN,koska sii- nä EI OIKSAISTA, MIKÄ ON YHTYISEN SEKTORIN MENOJEN SUHDE SUOMEN BRUTTOKANSANTUOTTEESEEN (kun esimerkiksi ulkomaille maksetut laskut eivät men Suomessa kenenkään tuloksi eivät siten myöskään bruttokansatuotteeseen riippuen siitä,mikä kaikki katsotaan menoksi 160 – 240 ”% suhteessa bruttokansatuoytteseen”, nuo tiedot aivät ole julkisia!)!
PROSENTTILUVUN ON TARKOITUS KERTOA OSUUS JOSTAKIN KO-KONAISUUDESTA EIKÄ MITÄÄN SUHDETTA JOHON HIKIN TÄYSIN MUUHUN SUUREESEEN!
Julkisen sanan neuvoston langettava päätös
Turun Sanomat kertoi, että julkisten menojen osuus bruttokansantuot- teesta on 58 prosenttia, kun kyseessä oli kulujen suhde bruttokansan- tuotteeseen. Virhettä ei korjattu pyynnöstä huolimatta.
Kantelu 23.6.2014
Kantelu kohdistuu Turun Sanomissa 8.6.2014 julkaistuun päätoimitta- jan kolumniin ”Pääministerin ja ministerien näytöt”. Tekstissä käsitel- lään julkisten menojen suhdetta bruttokansantuotteeseen. Suhde-sa- nan sijasta kolumnin kirjoittaja käyttää sanaa osuus. Kantelun mukaan väärän termin käyttäminen johtaa lehden lukijoita pahasti harhaan. Julkisten menojen osuus on noin viidennes bruttokansantuotteesta. Kantelija pyysi sähköpostitse toimitusta korjaamaan perättömän tiedon, mutta kantelijan viesteihin ei reagoitu.
Turun Sanomien vastaus 28.8.2014
Päätoimittaja Kari Vainio vastaa kantaneensa kolumnissaan huolta Suo- men kansantaloudesta ja maan velkaantumisesta. Päätoimittaja myöntää käyttäneensä erheellisesti sanaa osuus, vaikka oikeampi ilmaisu olisi suhde.
Päätoimittaja perustelee sanavalintaansa silla, että monissa lähteissä ja asiantuntijoiden puheissa on käytetty samaa epätarkkaa ilmaisua. Pää-toimittajan mielestä kyseessä ei kuitenkaan ole ollut sananvapauslaissa maariitelty, ko. henkilöä koskeva virheellinen tieto eikä journalistin ohjeiden mukainen olennainen asiavirhe.
Ratkaisu
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se ta- voittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkko- sivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.
Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.
Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.
Lehden kolumnissa väitettiin, että julkisten menojen osuus Suomen bruttokansantuotteesta on 58 prosenttia. Lehti ei korjannut virhettä kantelijan pyynnöstä huolimatta.
(Tätä yleistä väärinkäsitystä on käsitellyt mm. Tilastokeskuksen pää- johtaja Marjo Bruun kirjoituksessaan
http://tietotrenditblogi.stat.fi/mag/article/51/.)
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että bruttokansantuotesuhteen ja -osuuden sekoittaminen toisiinsa, kuten kolumnissa tapahtui, antaa yleisölle väärän kuvan asioiden mittasuhteista. Kyseessä oli olennainen asiavirhe, joka olisi pitänyt korjata viimeistään silloin, kun sitä pyydettiin.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Turun Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Kantelija:
Markku Lehtola
Vastaaja:
Turun Sanomat
Ratkaisu tehty:
13.11.2014
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Kalle Heiskanen, Jyrki Huotari, Timo Huovinen, Ulla Järvi, Riitta Kalliokoski, Pasi Kivioja, Heli Kärkkäinen, Riitta Ollila, Jaakko Ujainen, Heikki Valkama ja Salla Vuorikoski.
Suomen Pilastokeskuksen taidoista- lasku- tai muista, myös täällä.
Saulikin on kehunut Suomen olevan maailman valtioiden kärkeä lähes jokaisella arvokkaaksi koetulla alalla. Sellaiseen sijoitukseen ei pienellä budjetilla yllä. Sauli olisi ilmeisesti halukas tinkimään Suomen sijoituksesta.
Suomen olosuhteet tulevat myös huononemaan eu-integraation edistyessä. Sitä integraatiota Sauli on edistänyt merkittävästi.
Sauli on maamme itsenäisyyden merkittävimpiä nakertajia, on harjoittanut politiikkaa, jota Bobrikovkin pyrki toteuttamaan integroidakseen maamme Venäjään.
Viettäessään maamme itsenäisyyden satavuotisjuhlia Sauli pyrki antamaan äänestäjille valheellisen kuvan suhtautumisestaan maamme itsenäisyyteen. Tarkoituksenaan näyttäisi olevan pääsyn toiselle kaudelle, jolloin voisi paremmin varmistaa itsenäisyyden lopettamisen myös virallisesti ja Suomen poistamisen itsenäisten kansakuntien joukosta.
Integraatio on Saulin myötävaikutuksella edennyt jo niin pitkälle, ettei Saulin tarvitse olla enää kovin aktiivinen. Sauli halunnee jatkokaudellaan varmistaa, ettei integraatiota hidastavia ilmiöitä tule, kuten PS-puolueen hallitus. Sauli tulisi luultavasti tukemaan PS -puolueeseen kohdistettavaa vihapropakandaa, jota Sauli näytti tukevan myös siinä vaiheessa, kun SOS esti puolueen pääsyn hallitukseen toteuttamaan hyväksyttyä hallitusohjelmaa nykyisen kansalta salatun hallitusohjelman sijasta.