Onko Kokoomuksen alamäki alkanut?

Vihdoinkin Kokoomus putosi pois kärkipaikalta puolueiden gallupkannatuksissa. Olisiko kansa jo nyt ymmärtänyt, että Kokoomus ajaa vain suurten lääkärifirmojen asiaa, kun he vaativat valinnanvapauden soteen. Se oli hinta, jonka Kepu maksoi maakuntauudistuksesta Kokoomukselle.

Nyt on jo asiantuntijat tyrmänneet soten valinnanvapauden. Kun vielä Kokoomuksen riveissä on tapahtunut repeämä, joka voi laajeta niin, että sotelait kaatuvat eduskunnassa, jos hallitus ylipäätään tuo niitä Eduskuntaan. Sipilällä on nyt tuhannen taalan paikka, luottaako enään Kokoomukseen ja tehtyyn poliittiseen sopimukseen ns. lehmänkauppaan? Jos ei luota, kun Kokoomukseen ei voi luottaa, niin Sipilällä on vain yksi vaihtoehto ja se on hallituksen ero.  Kepu on edelleen suurin puolue Eduskunnassa ja saa sen jälkeen tehtäväksi koota uuden hallituksen. Mutta löytääkö Kepu kumppaneita hallitukseen? Tuskin. Jos niin käy, Suomessa on poliittinen kriisi, joka ratkeaa vain uusilla vaaleilla. Hajoitusvaalit, jos ne pidetään syksyllä, tulisivat vain noin puoli vuotta ennen varsinaisia vaaleja ensi keväänä.

Kansalle pitää antaa oikeus sanoa mielipiteensä mm. sotesta ja vaalit ovat siksi tarpeen.

Väkivalta – ja sen tilastointivalhe

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201803012200774630_ul.shtml

”Naiset vaikenevat

Italian perheväkivaltaluvut ovat eurooppalaisen keskiverron eli 33 prosentin alapuolella. 27 prosenttia yli 15-vuotiasta italialaisnaisista sanoo kärsineensä fyysisestä tai seksuaalisesta väkivallasta.

Italian luvut ovat alhaisemmat kuin Tanskassa (52 prosenttia), Suomessa (47 prosenttia), Ranskassa ja Englannissa (44 prosenttia) EU:n perusoikeuksien viraston vuonna 2014 julkaiseman, ensimmäisen Euroopan laajuisen tutkimuksen mukaan.

Raportin kirjoittajat huomauttavat kuitenkin, että eteläisen Euroopan maissa usein vaietaan tietyntyyppisestä väkivallasta.

Italian tilastokeskuksen julkaiseman raportin mukaan vain 11 prosenttia sukupuoleen perustuvan väkivallan kohteeksi joutuneista naisista nostaa syytteen. Työpaikallaan seksuaalisen painostuksen kohteeksi joutuneista taas yli 80 prosenttia ei puhu kenellekään välikohtauksesta.”

Juuri olleen uutisen mukaan joka kymmenes ranskalainen nainen on raiskattu, mutta sitä ei tilastoissa näy.

Perhevälivallasta ja seksuallisesta ahdistelusta ei etelämaissa ilmoiteta, koska sen kohde syyllistetään.

Pohjoismaissa ilmoitetaam ja tilastoidaan väkivallaksi kohta nyrpeäilmeinen mulkaisukin ja seksuaalista ahdistelua on jo, jos katsoo naista pikkuisenkin pidempään.

Se siitä vertailukelpoisesta tilastointivalheesta.

Sopeutumiseläke

Päättäjät laativat lakeja omaksi edukseen.
Edustajan sopeutumiseläke suurempi kuin norm palkka
joten voihan aina perustaa firman nostaakseen sitten osinkoja palkakseen joka ei ole palkkaa?
Kyllä tarvitaan kikyloikkaa että saadaan maksettua nämä nurmet ynnä muut.
Lääkärin palkka on liian pieni joten sopeutumiseläkettä tarvitaan ja ansiot osinkoina.
Kansalaisaloite edustajien sopeutumisen korjaamiseksi jätetty,
joten seurataan saisko Sipilän hallitus yhden hyvän työn aikaiseksi.

Voiko ydinohjukset torjua?

Putin esitteli yleisölleen joukon ”uusia aseita”.  Tärkein viesti näytti olevan: Venäjän ydinaseita ei voi torjua. Esittelystä jäi kuitenkin kysymys, onko moisia aseita olemassakaan ja mahtavatko ne toimia. Aiemminhan Venäjä on esitellyt ”maailman uudenaikaisimman panssarivaunun”  joka simahti Punaiselle torille ja kertonut vieneensä Venäjän lipun Pohjoisnavan jäätikön alle, mutta siitä kertova ”dokumentti” oli lainattu Titanic-elokuvasta. Todennäköisesti suurta bluffia on ilmassa nytkin, vaikka Putin koetti sitä torjua sanomalla varmuuden vuoksi ettei bluffaa 😀

Jos Putin haluaisi oikeasti thedä vaikutuksen hän esittelisi Venäjän suunnitelman omaksi ohjuskilveksi. Sellaisen rakentamiseen Venäjällä ei näytä olevan resursseja. Venäjän talous ilmeisesti asettaa rajat, sehän on samaa kokoluokkaa Italian kanssa. Ohjuskilvellä bluffaaminen taas olisi ilmeisesti vaikeampaa kuin ”ihmeaseilla”.

Jos USA:n  ohjuskilpi ei kerran toimi niin mistä tarve moiselle showlle? Ilmeisesti Venäjällä pelätään, että se alkaakin toimia. USA:lla ei ole ollut erityisen hyvä maine ohjuspuolustuksen rakentamisessa, Irakin sodassakin Patriot- ohjukset eivät tahtoneet osua Saddamin alkeellisiin Scud-ohjuksiin.  Nyt USA on kuitenkin yhteistyössä maan kanssa, jolla on jo ehkä nyt maailman paras osaaminen ohjustentorjunnassa eli Israelin. Jo nyt Israelin Iron Dome -järjestelmä kykenee torjumaan kaikki Hamasin ja muiden islamistien ampumat lyhyen matkan ohjukset ja raketit. . Kun Armenia tilasi Venäjältä Iskandereita, niin Israel lupasi ystävälleen Azerbaidzhdanille Iron Domen niiden torjuntaan!

Iron Domea täydentävät  Davidin Linko -järjestelmä keskimatkan ohjuksia vastaan ja Arrow mannertenvälisiä ohjuksia vastaan. Kun Israelin koneet iskivät Syyriaan ja Syyria ampui niitä – arvatenkin venäläisvalmisteisilla- ilmatrojuntaohjuksilla, niin Israelin torjuntaohjukset tuhosivat nuo Syyrian ilmatorjuntaohjukset.  Se kertonee jotain saavutetusta osumatarkkuudesta.

Arrow on maailman ensimmäinen räjähtävällä projektiilillä varustettu ballististen ohjustentorjuntaohjus. Arrow tuhoaa vihollisohjuksen jo avaruudessa, kaukana sen kohdemaasta.  Äskettäin Israel teki onnistuneen kokeen mannertenvälisen ohjuksen torjumisessa Arrowlla. Seuraavaksi testaaminen jatkuu Alaskassa.  Itse uskon, että maailman huippuaivojen kehittäessä uutta tekniikkaa on mahdollista luoda järjestelmä jolla ydinhyökkäyksen voi melko tehokkaasti torjua ja niin taitaa uskoa Putinkin, koska pitää niin kovaa meteliä, ”meitä ei torjuta, meillä on mutkittelevia ihmeohjuksia”.

Lemmikkitouhu on lähtenyt täysin lapasesta

Tänään Aamulehti ilmoitti Koskikeskuksen kieltävän allergikkojen pääsyn kauppakeskukseen jatkossa. Kylät ovat täynnä lemmikkikahviloita ja lääkäriltä voi hankkia terapiaeläimen luvan jotta se pikku mussukka saadaan myös julkisiin kulkuvälineisiin. En kaunistele: tämä on sairasta. Asenteemme lemmikkieläimiin on sairasta. Eläinlääkärien huoleen ja ihmisten pahoinvointiin pitäisi herätä.

Eläimen ongelma

Voidaan palata vaikkapa Korkeasaaren eläkkeelle jääneen eläinlääkäri Turusen lausuntoon joka heijastelee useiden johtavien asiantuntijoiden näkökulmaa. Kaupunki ei ole paikka koiralle. Kaupungissa ei pitäisi olla lemmikkiä joka ei mahdu kämmenelle. Koiran tapauksessa oikea paikka eläimen ja ihmisen hyvinvoinnille on maatalon tai omakotitalon pihalla, vahtimassa perhettä ja apuna metsällä. Kissa on vähän vaikeampi tapaus. Toisaalta se on tehokas jyrsijöiden karkoittaja, sekä saalistamalla että muilla keinoin. Toisaalta kissat ovat järkyttävän vaarallisia lintupopulaatioille.

Asenteemme muuttuu vuosi vuodelta lemmikkiystävällisemmäksi ja samalla sokeammaksi eläinten tarpeille. Etsimme helppoja ratkaisuja elämän stressiin kaikista karvapalleroista. Markkinat hohtavat ja tuovat mukanaan huijareita, eläinten kiduttajia, pentutehtailijoita ja muuta hirveää. Koska lemmikit ovat verovapaata hupia, viulut maksaa jokainen veronmaksaja. Kun lemmikkiin kyllästytään ekan kuukauden jälkeen, sitä kohdellaan kaltoin tai heitetään pihalle. Vain aniharva koiranomistaja ymmärtää vastuun ja yhteiselon – eikä olekaan sattumaa että heistä löytyvät äänekkäimmät nykytilanteen vastustajat. Yleinen ehdotus on, että lemmikkiä ei pitäisi antaa kenellekään ilman läpäistyä koulutusta ja säännöllisesti uusittavaa lupaa. Facebook-ryhmästä voi erota klikkauksella, lemmikistä ei.

Ihmisen ongelma

On aiheellista keskustella allergioiden lisääntymisestä ylihygienian vuoksi, mutta se on vain osa tarinaa. Jos vuosikymmen sitten allergikko oli huomaamaton tallaaja siinä missä muutkin, tänä päivänä hän on saatanasta seuraava alaspäin. Hän pilaa ihmisten oikeuden kylpeä parfyymissä ja tuhoaa ihmisten hyvinvoinnin edes ajattelemalla rajoituksia lemmikkien pyörimiseen yleisissä tiloissa. Toimistolle jos toisellekin pitää tuoda se pikku-fifi ja jos jonkun henkilön näköaisti ja hengitys lamaantuvat, työtehon menetys on hänen omaa syytään. Mitäs meni syntymään, saatanan ilonpilaaja! Onpa ihmisiä uhattu potkuillakin kun ovat ilmaisseet huolensa. En osaa sanoa onko näitä realisoitunutkin. Avioeroja on ainakin nähty.

On totisinta totta että lemmikistä voi olla hyvä psykologinen vaikutus ihmiselle. Yksinäiselle ihmiselle lemmikki voi tuoda seuraa ja mielen rauhaa. En eväisi tätä keneltäkään, mutta ehdotan että yksinäisyyden ja mielen ongelmien juurisyytkin on hyvä etsiä. Pahimmassa tapauksessa lemmikki jää hetken mielijohteeksi ja lopulta sekä ihminen että eläin voivat huonommin. Jos lemmikistä kuitenkin on apua, hyöty ei juuri heikkene vaikka asian hoitaa kunnioittavasti muita kohtaan. Kämmenelle mahtuva pörrökorva pärjää kotona kauppareissun ajan. Optiot laajenevat jos asumus löytyy taajaman ulkopuolelta. Se on yksi monia valintoja mikä asumisessa pitää itse kunkin tehdä. Maaseudulla matkat pitenevät mutta elintila laajenee.

Prioriteetit selville

Aivan sama miten vihamieliseltä tämä kuulostaa, mutta sanon että yhteiskunnassa ihmisen pitää olla kärjessä. Se edellyttää erilaisten ihmisten huomioimista yhdellä selkeällä reunaehdolla: toista ei saa vahingoittaa oman viihteen nimissä. Yhteiskunnan ihmisten hyvinvointi edellyttää myös luonnon hyväksymistä luonnon säännöillä. Eläimen lähtökohtainen paikka on luonnossa ja luonnon hyvinvoinnista välittäminen ei tarkoita sen vangitsemista kerrostaloyksiöön.

Vuosituhansien ajan ihmisen ja eläimen suhde pysyi melko tasapainoisena. Liekö tämän paljon puhutun luontosuhteen kadottamisen syytä kun tänä päivänä olemme asian suhteen suoraan sanoen idiootteja. Tämä on lähtenyt lapasesta ja kaipaisimme kipeästi järjenkäyttöä rohkaisevaa ryhtiliikettä.

Erikoislääkäripalvelut julkinen/yksityinen

Kerron omakohtaisesta kokemuksesta. Jollakin toisella voi olla toisenlaisia kokemuksia.

Olinpa taas kerran antamassa sissikoulutusta Saarenmaalla. Ehkä hirmuisen vittikon läpimisen vuoksi, tai muusta syystä, sain pahan silmätulehduksen. Päivystävä nuori lääkäriharjoittelija kirjoitti reseptin, jota noudatin, mutta silmä ei alkanut parantua. Virossa mantereen puolella oli sitten seuraavana viikonloppuna toinen sissiharjoitus, jota menin jo etukäteen valmistelemaan. Kun silmä oli huonona, niin kävin matkalla silmälääkärillä Raplassa. Lääkärin mielestä silmä oli todella pahasti tulehtunut ja kirjoitti uudet lääkkeet. Vannotti, että heti kun pääsen takaisin Suomeen, niin pitää mennä Suomessa silmälääkäriin. No, minä tein senkin sissiharjoituksen loppuun silmä sairaana ja lähdin kotiin.

Soitin heti aamulla terveyskeskukseen saadakseni ajan silmälääkärille – kertoen tietysti virolaisen silmälääkärin terveiset. Ei auttanut. Erikoislääkärille pääsee vain yleislääkärin lähetteellä (julkinen sektori). Iltapäivällä pääsin näyttämään silmääni sairaanhoitajalle, joka hämmästeli, että tätähän pitää näyttää yleislääkärille. No yleislääkäri sitten näki päivänselvän asian, että minun  pitää päästä silmälääkärille ja kirjoitti lähetteen Kuopioon silmälääkärille. Ajoin sitten suoraan Kuopioon jonottamaan silmälääkärille pääsyä ja jonotin niin kauan, että minut kirjoitettiin viimein sairaalaan – en päässyt ajoissa silmälääkärin puheille. Viimein silmälääkäri vilkaisi silmääni ja kirjoitti taas uudet lääkkeet ja käski käymään kontrollissa. Sinä vuorokautena ei enää saanut lääkkeitä vaan vasta puolilta päivin seuraavana päivänä pääsin aloittamaan hoidon.

Taas Kuopioon kontrolliin jollekin lääkärille joka ei osannut kunnolla suomea. Reseptiä muutettiin ja käskettiin taas kontrolliin. Ajoin jälleen Kuopioon ja vaadin vaatimalla että pääsisin nyt kunnollisen lääkärin vastaanotolle – kieltäydyin jyrkästi heidän tarjoamasta ulkomaalaisesta. No, viimein tärppäsi – lääkäri tutki silmät huolella ja kirjoitti sellaiset rohdot, että silmä parani. Vaikka kuinka helvetin kauan meni aikaa ja monta pompotusta julkisella sektorilla – eikä se lysti ollut halpaa. Ajot, erikoislääkärin poliklinikkamaksut, lääkkeet, jne.

Toinen tapaus – yksityisellä sektorilla

Huomasin, että en kuule toisella korvalla. No, ajattelin että korvakäytävässä on vaikkua ja yritin itse noin viikon ajan liottaa, kaivaa, jne. Lopulta korva oli niin kipeä, että en voinut nukkua sen korvan puoleisella kyljellä. Uskoin sunnuntaina, että pitää käydä korvalääkärissä – mutta enää en halunnut ”kustakaan” julkisen sektorin suuntaan, vaan katsoin yksityisen sektorin puolelta paikallisen korvalääkärin ja varasin netistä ajan ”huomisaamuksi”, taisi olla maanantai kello 9.20. Pyöräilin paikalle ja pääsin jonottamatta haluamaani aikaan suoraan erikoislääkärille. Hän tutki, rassasi vaikkutulpan irti – se oli todella tiukassa, kirjoitti tipat korvatulehdukseen. Hain tipat ja noudatin reseptiä. Korva tuli kuntoon yhdellä reissulla jonottamatta. Lasku oli tietysti ”rasvainen”, mutta tulipahan hoidettua ilman pompottelua.

Kansan ääni: Putin vai Grudinin?

https://asiakas.kotisivukone.com/files/kansanaani.kotisivukone.com/kansanaani-1-2018.pdf

Sergei Skvortsov:

Kirjoittaja on toisen venäläisen kommunistipuolueen pääsihteeri

Venäjän presidentinvaalit – Grudinin vaiko Putin?

Menneinä vuosina olen kirjoittanut Kansan ääneen lukuisia artik- keleita Venäjän vaaleista ja ni-mittänyt niitä ”imitaatiovaaleiksi” eli vaaleiksi, jotka eivät ratkaise mitään. Tänä vuonna tilanne on muut- tunut ja ensimmäisen kerran viimeisten 25 vuoden aikana presiden- tinvaalit ovat saaneet kilpailuluonteen.Nyt Vladimir Putinin päävas- tustajana on maltillisen vasemmistopuolueen ehdokas. Tätä puolu- etta nimitetään hieman harhaanjohtavasti Venäjän Federaation kommunistiseksi puolueeksi VFKP (muista ehdokkaista en kirjoita – heidän osanottonsa ei ole erityisen oleellista). Kuten olen jo aiem- min korostanut, kiristyneen sosiaalisen jännityksen oloissa viran- omaisten on pakko laskea välillä kasautunutta höyryä ulos, mihin tarkoitukseen sopivat hyvin myös ”suhteellisen rehelliset vaalit”.

Grudinin VFKPn ehdokkaaksi

Yllättäen Gennadi Zjuganovin asemesta, joka ehti jo itse asiassa ilmoit- tautua VFKPn presidenttiehdokkaaksi, sellaiseksi kohosikin Lenin-sov- hoosin johtaja Pavel Grudinin (sovhoosi oli valtiontila ennen ko.laitosten yksityistämistä). Sitä, että Grudininin asettamisesta ehdokkaaksi oli so- vittu viranomaisten kanssa, en epäile yhtään, tuntien hänen ja VFKPn väliset suhteensa. Nähtiin myös ihmeellinen tosiasia, että joulukuun lo- pussa Grudinin oli saanut osakseen suurta huomiota liittovaltion kaikilla TV-kanavilla, joiden edustajat VFKPn erään johtohenkilön lausuman mukaan melkeinpä tappelivat oikeudesta näyttää Grudininia TVssä.

Mutta jo tammikuun alussa kaikki muuttui. Kuin käskystä ja valtion tie- dotusvälineissä alkoi mahtava Grudininin vastainen propagandakam- panja. Kävipä vielä niin,että epävirallisten mielipidekyselyjen tulosten mukaan Lenin-sovhoosin johtajan kannatus, ilman vaalikampanjan käynnistymistä, oli jo reaalisesti yllätten 25-30 % ja hän kohosikin ainoaksi Putinin vakavaksi haastajaksi.

Luulen.että alussa viranomaiset ajattelivat liki seuraavaan tapaan. Jouk-koprotesteilla uhkailevan Navalnyin vaara torjutaan pitkäjännitteisesti, koska Grudininin ilmestyttyä vaalit menettävät farssin luonteensa – näyttämölle asettuu arvovaltainen ja arvostettu ihminen, koska em. Zjuganovia ei enää noteerata oikeaksi oppositiomieheksi.

Toisaalta Grudinin ei tulisi koskaan muka saamaan paljoakaan ääniä ja siitä syystä hän olisi valtiovallalle turvallinen ehdokas.

 

GrudidninArmeija.jpg

 

Grudininia ei tunneta vielä. Esimerkiksi liittovaltion tasolla hän on hyvin vähän tunnettu ja sitä paitsi kaupunkilaiset eivät lähde tukemaan maa- laista. Tämän ajatuksen lausui mm. Moskovan Kaiku-radioaseman pää- toimittaja Aleksei Venediktov. Ja viimein vaalien tulosten ”täsmennyk- sen” jälkeen VFKP ei tulisi varmastikaan järjestämään protesteja.

Kokonaisuudessaan tällainen harjoitteluvastustaja tuntuisi sopivalta. Mutta kuten venäläinen sananlasku sanoo ”paperilla oli kaikki sileää, mutta kun unohdettiin rotkot”. Näin esimerkiksi erään sovhoosin johtaja nousikin Valko-Venäjän presidentiksi ja siellä maalaisväestö oli enimmillään 30 % koko maan väestöstä.

Olen viime aikoina keskustellut tilanteesta eri alueiden ihmisten kanssa. Osa näistä on ollut kommunistisesta ideologiasta kaukana olevia hen- kilöitä. Monet ovat ilmoittaneet äänestävänsä Grudininia. Yleensä to- dettiin, että hän on rauhallinen, esittää järkeviä asioita ilman hysteriaa ja muistelee lämmöllä Neuvostovallan aikaa. Mitä tulee häntä vastaan suunnattuun kampanjaan, niin sen vaikutus on kahdenlainen. Eräät ihmi- set uskovat kuitenkin viranomaisiin, mutta mielestäni kampanjasta Gru- dininille on enemmän hyötyä kuin haittaa.Esimerkiksi aivan hiljattain keskustelin erään maallikon kanssa, jonka kotona ei ole verkkoyhteyk- siä. Hän tuki kuitenkin kaikin voimin Grudininia, josta oli saanut tietää liittovaltion TV-kanavien kriittisistä ohjelmista. ”Jos häntä haukutaan niissä, niin silloin on kyse ansioituneesta ihmisestä” ja tämän ajatuksen olen kuullut useammaltakin ihmiseltä. Vastakampanjaa lievennettiin Moskovassa eivät sattumalta ole  kiertäneet huhut siitä, että Valtion- duuman eli parlamentin alahuoneen puhemies olisi vaatinut Grudininin vastaisen kampanjan lieventämistä sanomalla, että jos kampanja jat- kuu,niin Grudinin saattaa voittaa jo ensimmäisellä vaalikierroksella, kos- ka antimainos on myös mainosta. Onko totta vai ei, mutta todellakin TV-kanavilla Grudininia haukutaan nyt huomattavasti vähemmän.

Valitettavasti myös törkeyksiäkin tapahtuu edelleen. Grudininin-vastai- nen parjauskampanja on siirtynyt lähinnä verkkoon ja painettuun sanaan.

Grudinin yritetään irrottaa vasemmistovalitsijoista kertomalla, että hä- nen ohjelmansa ei ole kommunisti-nen ja yleensäkään hän ei ole kom- munisti, vaan päinvastoin riistäjä. Mielenkiintoisinta on se, että äänek- käimmin tästä pauhaavat selvästi antikommunistiset lehdet. Ensin hän- tä nimitettiin jopa oligarkiksi, mutta sitten ilmeisesti tajuttiin, että Venä- jällä liian moni ihminen käsittää, että Grudinin, hänen muka omistamien miljardien ruplien johdosta, ei voi olla oligarkki – siihen tarvittaisiin miljar- deja euroja.Tai ehkä oman osansa näytteli varapääministeri Dvorkovičin hupaisa lausunto siitä, että nyky-Venäjällä ei ole enää oligarkkeja – on vain sosiaalisesti vastuullisia liikemiehiä.

Grudinin puolusti sovhoosiaan 1990-luvulla Venäjän maatalouslaitokset määrättiin yksityistettäviksi  ja siksi myös Grudininin johtama Lenin-sovhoosi ei voinut pysyä valtion omistuksessa.Ja jos Grudinin tahtoi py- syä edelleenkin talouden johtajana, hänestä oli pakostakin tultava liike- mies ja vieläpä menestyvä sellainen, olihan hänen tukenaan työntekijät. Ja jos hän ei olisi keskittänyt käsiinsä osake-enemmistöä, niin talous olisi pirstaloitunut ja vieläpä täysin laillisin perustein.

Juuri näin kävi kaikille muille Moskovan lähitienoon kolhooseille ja sov- hooseille. Niiden johto ei pystynyt torjumaan gryndereiden rahakkaita tarjouksia (Moskovan lähitienoon maa oli kallista) eikä myöskään laitoskaappauksia. Grudinin pystyi.

Hän ei myynyt itseään,osoitti poikkeuksellista lujuutta ja loistavaa dip- lomaatin lahjakkuutta sekä näiden tuloksena pystyi puolustamaan ta- louttaan. Näin ollen menestyksellisen Lenin-sovhoosin itse olemassa- olo on jo sinänsä painava peruste Grudininin puolesta ehdokkaaksi Venäjän presidentin virkaan.

Useilta ehdokkailta puuttuu tarvittava työkokemus. Mutta tietenkään pelkkä periaatteellisuus ja kyky rakentaa suhteita eivät presidentille rii- tä. Tarvitaan myös maan tilanteen tuntemusta, pätevyyttä ja yritystai- toa sekä kykyä työskennellä muiden ihmisten kanssa. Niinpä Putinia lu- kuunottamatta muilla ehdokkailla ei ole erikoisempaa työkokemusta ja Putininkin kokemus on pääosin kielteistä. Huomattava osa väestöstä arvioi kuitenkin hänen ulkopolitiikkansa pääosin myönteiseksi, mutta se johtuu yksinkertaisesti tiedon puutteesta – tosiasiassa ulkopolitiikassa on viime vuosina koettu enemmän vastoinkäymisiä kuin saavutuksia.

Mitä tulee taas Grudininiin,niin juuri hänellä on menestyksellisen johtami- sen kokemusta.Voin varmuudella jopa sanoa,että ottamalla huomioon kaikki näkökohdat, jotka pakottivat Lenin-sovhoosin johtajan Grudini- nin elämään pysyvästi kuin tulivuo ren päällä, tämä kokemus on poik- keuksellisen laaja ja ylittää merkittävästi yhden talouden puitteet. Poik- keuksena muiden ehdokkaiden enemmistöstä (ja aivan varmasti Puti- nista) Grudinin tuntee erinomaisesti reaalielämän – vaikkapa siksi, että asuu samassa talossa työntekijöittensä kanssa ja käy päivittäin tarkas- tamassa sovhoosin kaikkia osa-alueita. Ja tie tenkin sovhoosin johtaja tuntee talousasiat omasta kokemuksestaan. Olen jo pitkään seurannut hänen puheitaan ja haastatteluja ja minusta tuntuu, että hän todellakin puhuu järkeviä asioita ja näkee tuolloin tilanteen ei vain sovhoosin pers- pektiivistä,vaan myös globaalisti.Mm.taloustieteilijänä panin tyydytyk- sellä merkille, että hän osaa paljastaa valheellisen tilastopolitiikan.

Tuleeko kommunistien tukea Grudininia?

Kokonaisuudessaan sanoisin, että hän on erinomainen ja jopa paras kai- kista olemassa olevista presidenttiehdokkaista. Mutta kannattaako kommunistien tukea häntä?

Sekä porvarillinen propaganda että eräät vasemmistolaiset toverini sa- novat, että hän ei ole kommunisti eikä hänen ohjelmansa ole kommunis- tinen ja siksi häntä ei voi tukea. Eräät jopa kehottavat boikotoimaan nykyvaaleja.

Pavel Grudinin ei todellakaan ole minkään kommunistisen järjestön jä- sen, ei myöskään VFK-Pn, jonka ehdokkaana hän esiintyy. Mutta eihän Allendekaan ollut kommunisti. Ja oliko tästä syystä kieltäydyttävä hä- nen tukemisestaan? Ei, vaan kun kysymyksessä on vasemmistovoi- mien yhteisehdokas (kuten nyt tässäkin tapauksessa), niin silloin on tarkasteltava hänen persoonaansa ja ohjelmaansa eikä puolueväriään. Pavel Grudininin persoonasta olemme jo puhuneet ja puhumme myös jatkossa, mutta tarkastelkaamme nyt hänen ohjelmaansa. En ryhdy seikkaperäisesti erittelemään tätä ohjelmaa, koska se on vasemmisto- voimien yhteisen ehdokkaan klassinen ohjelma: avainalojen kansallista- minen ym.Niille,jotka pitävät ohjelmaa vähemmän radikaalina, ehdottai- sin luettavaksi Vladimir Leninin artikkelin ”Uhkaava katastrofi ja miten taistella sitä vastaan”, joka on kirjoitettu syyskuussa 1917. Siinä esitet- tyjä toimenpiteitä voidaan tuskin nimittää radikaalimmiksi kuin nyt Grudininin ohjelmaa.

Kuten samainen Lenin on moneen kertaan todennut, ei saa harpata tiettyjen vaiheiden yli.

Olen vakuuttunut siitä, että Grudininin ohjelma vastaa kokonaisuudes- saan nykyaikaa. Jotain voidaan aina lisätä tai tarkentaa, mutta koko- naisuudessaan ohjelma vastaa aikaamme. Ja se, joka yrittää saada kaiken ja heti, ei saa tavallisesti yhtään mitään. Mutta tuleeko Grudinin täyttämään ohjelmansa presidentiksi valitsemisensa jälkeen? Sellaisia ajatuksia on aika monilla ja niistä ovat eri mieltä myös eräät läheiset aatetoverini.

Grudininilla on näyttöäValitettavasti en voi lähteä antamaan 100 % ta- kuita Grudininista, mutta olen sitä mieltä, että todennäköisyys hänen kieltäytymisestään täyttää velvollisuutensa on aika vähäinen. Toisaal- ta suuren osan siitä, mitä on kehitelty ohjelmassa, hän on esittänyt jo kolme ja kymmenenkin vuotta sitten, jolloin tuskin ajatteli kamppailua presidentin virasta.

Hän on myös omakohtaisesti kokenut kaikki esittämänsä ongelmat.

Toisaalta taas Grudininin monivuotinen taistelu Lenin-sovhoosin puo- lesta,kun hän olisi voinut myydä itsensä monta kertaa ja varmistaa itsel- leen varakkkan elämän, puhuu siitä, että yhteiskunnan edut eivät ole hä- nelle samantekeviä.Mutta avautuuko hänelle edes teoreettinen mah- dollisuus toteuttaa ohjelmansa käytännössä eli pystyykö hän kohoa- maan presidentiksi? Kremlin hovin sosiologit väittävät, että Grudininin kannatus olisi muka 7% ja Putinin 70 % ja näin ollen vaalien juoni olisi vain se, kuka sijoittuu toiseksi – Grudinin vaiko Zhirinovski. Mutta todellisuudessa asia ei ole näin.

Kannatus on ilmeisen korkea

Moskovan Kaiku-radioaseman päätoimittaja, se sama mies, joka kuu- kausi sitten sanoi, että suurkaupungit eivät kannata Grudininia, väittää nyt, että Moskovassa hänen kannatuksensa on 25 % ja Putinin 44 %.

En tunne näiden tietojen lähdettä, mutta minun eikä ainoastaan minun havaintojeni mukaan ne ovat aika lähellä totuutta ja jopa jonkin verran arvioitu alakanttiin Grudininin kannatusta. Maaseudulla (ainakin eräillä alueilla) tämä luku on vielä korkeampi.Tunsin sen täydessä mitassa oma- kohtaisesti, kun muutama päivä sitten minua alkoi agitoida Grudininin puolesta taksikuski Krasnodarista, nuori mies, joka ei tunne Neuvosto- vallan vuosia. Voidaankin rohkeasti väittää, että Lenin-sovhoosin johta- jan kannatus ylittää merkittävästi perinteisen vasemmistolaisen ja kan- sallis-isänmaallisen äänestäjäkunnan rajat. Grudininia pidetään ainoana Putinin todellisena vaihtoehtona.

Näin ollen VFKPn ehdokas kerää paljon ääniä,joiden teoreettisesti pitäi- si riittää toiselle vaalikierrokselle.Mutta näin käy vain siinä tapauksessa, että äänet lasketaan rehellisesti, mikä ei ole lainkaan luonteenomaista Venäjän vaalijärjestelmälle.Tunnusmerkkejä valmisteilla olevista joukko- mittaisista vaalivilpeistä on havaittavissa jo nyt. Jokaisen vakituiselta äänestyspaikaltaan vetäytyvän valitsijan puolesta vaalijärjestelmä mahdollistaa äänestämisen kymmeniä ja jopa satojakin kertoja eri puo- lilla maata ja itse paikan päällä siitä ei kukaan saa edes tietää. Tilanteen järjettömyys poliisin voidessa poistaa vaalitarkkailijoita äänestyspai- koilta on viimeinkin tajuttu myös Venäjän eliitin joukossa ja nyt samoihin tuloksiin pyritään tiedotuksen avulla.

Grudinin.jpg

Tarvitaan joukkoliikettä

Tietysti vaalien tulokset saattavat kuitenkin osoittautua olevan lähellä todellisuutta,mutta sitä varten äänestyksen vaihtoehtoisen ehdokkaan puolesta olisi oltava todella joukkomittaista ja samalla myös eliitin osalta voimakas pettymys Putinia kohtaan. Kuten historia osoittaa, tällainen on todellakin mahdollista.

Vuonna 1988 Chilessä pidettiin kansanäänestys Pinochetin valtuuksien jatkamisesta. Diktaattori oli hallinnut maata jo 15 vuotta ja häntä pidet- tiin ainoana mahdollisena johtajana, vakaan tilanteen symbolina. Kaikki tiedotusvälineet olivat hänen käsissään ja oppositio oli nujerrettu fasis- tiseen tapaan – ihmisiä pidätettiin kaduilla ilman oikeuden päätöksiä ja piestiin kuoliaiksi vankiloissa.Kokonaisuudessaan ottaen Chileen verrat- tuna nyky-Venäjän tulisi olla porvarillisen demokratian malliesimerkki.

Ja kuitenkin Pinochet hävisi Chilen kansanäänestyksessä.Mutta jos tyy-tymättömyys Putinin hallintoa kohtaan eri yhteiskuntakerroksissa ei olekaan vielä saavuttanut sellaisia mittasuhteita, niin järjestelmä on jo kärsinyt historiallisen tappionsa ja tämän toteutuminen on vain lähitule- vaisuuden kysymys.Putinilla ei ole kovinkaan paljon todellisia kannatta- jia ja suurin osa heistäkin hyväksyy ainoastaan hänen ulkopolitiikkansa – sisäpolitiikan romahduksesta kukaan ei enää viitsi edes väitellä.Valtaosa niistä, jotka todella ovat äänestäneet Putinia tai yksinkertaisesti jättä- neet äänestämättä, ovat vilpittömiä ihmisiä,joiden mielestä Putinille ei ole ollut vaihtoehtoa.

Lenin-sovhoosin johtajan marssittua poliittiselle kentälle ei entiseen tapaan voida enää ajatella. Eräät ihmiset saattavat pitää häntä vaihto- ehtona, toiset eivät pidä, mutta nyt on kuitenkin mieletöntä kieltää vaihtoehdon olemassaolo.

Maan kohtalo saatetaan ratkaista juuri nyt ja olen tietenkin tässä taistelussa täysin rinnoin Grudininin puolella.

 

Skvortsov.jpg

NKPn keskuskomitean ensimmäinen (pää-) sihteeri

 

PS: Niille äänetsäjille, jota haluavat flirrtiä EU:n kanssa, on tarjolla toisen polven hippupoliitikko, toimittaja ja malli, siia mediapersoona Ksenija Sobčak:

Ksenia Sobchak, the Russian socialite, journalist and TV host announced plans to run for Russian president next year

Ksenia Sobchak, the Russian socialite, journalist and TV host announced plans to run for Russian president next year
© AP Photo/Alexander Zemlianichenko
television shows
© Artiom Geodakyan/TASS
Ksenia Sobchak with poodles on the set of Circus With Celebs Show, 2007
Ksenia Sobchak with poodles on the set of Circus With Celebs Show, 2007
© Ruslan Roshchupkin/TASS

Sotesoppa paloi pohjaan – lehmän kauppiaille jäi luu käteen

Sotesopan keittäjät Sipilä ja Orpo luulivat, että he voivat tehdä vallantäyteydessään minkälaisia kauppoja vaan keskenään, kun maksuvälineinä olemme me kansalaiset.

Mutta onneksi Suomessa on vielä suoraselkäisiä naisia (miehistä ei siihen ole), jotka rohkenivat asettua puoluekuria vastaan. Kun kysymyksessä on jättimäinen hanke, jonka uskottiin vaikuttavan vuosikymmen ten päähän ja maksavan paljon miljardeja ei sellaisia uudistuksia tehdä lehmäkaupoilla.

Kysymyksessä on Suomen kansan terveys ja sosiaalihuolto, ei enempää eikä vähempää. Sillä asialla Sipilä ja Orpo pelasivat uhkapeliä, joka nyt näyttää tulleen tiensä päähän.

Nyt Eduskunnassa alkanut sote-kapina saa kansan enemmistön tuen, niin uskon, sillä kansalaiset ovat olleet jo pitkään huolissaan asiasta.

Sotesoppa on jo nyt tullut maksamaan paljon rahaa ja työtunteja. Hallitus tuskin rohkenee kertoa kuinka paljon. Ja vain siksi, että Kepu halusi Suomeen uuden maakuntahallinnon valtapyrkimystensä tueksi.

Jälleen on käynyt toteen vanha slogan – KEPU PETTÄÄ AINA!