14 vastausta artikkeliin “Ilosta itsenäisyyspäivää!”

  1. Onhan se Hilkka, sää kaunis ja nyt lippukin liehuu, aamusella roikkui. Iloisuudesta en ainakaan tämän aamun keskusteluista merkkiäkään. Samat, moneen kertaan kalutut aiheet.

  2. Onhan tämä Juhlaa, kun saa päräyttää tunnettuja virsiä urkujen säestyksellä taivaan tuuliin. Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille ja kippis ja kuohut 101 !

    1. Urut riipivät korviani. Seuraava on poikkeus: Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta (luullakseni suomalainen luomus sieltä).
      Myös tämän psalmin youtube-versioissa on useita korvaa riipiviä versioita joko urkuäänten tai soittajien aiheuttamana.

      1. Itsenäisyyspäivänä voi muistella myös ulkosuomalaisia, vaikkapa Ruotsin ”metsäsuomalaisia”:

        ”Skandinavian metsäsuomalaisten asemaa vaikeutti entisestään se, että kaskenpoltto ja metsien asuttaminen kiellettiin heiltä kaikkialla Ruotsissa. Ainoastaan ne suomalaiset, jotka hankkivat kuninkaan vahvistuskirjan saivat pitää maansa ja asuntonsa. Vuonna 1639 nämä omistusoikeuspaperit nousivat entistä tärkeämpään asemaan. Tuolloin annettiin kuningatar Kristiinan nimissä määräys, jossa määrättiin vangittaviksi kaikki lupakirjatta metsissä asuvat suomalaiset. Myöhemmin annettiin muita käskykirjeitä, joissa suomalaisten pirtit ja viljat määrättiin ilman tuomiota poltettaviksi ja hävitettäviksi.[3]

        Vuonna 1646 annettiin julistus, että jokaiselta suomalaiselta, joka ei halunnut oppia ruotsia, on talot poltettava, ja hän on henkipatto jokaisen ruotsalaisen edessä. Suomen kieli oli täydellisesti kielletty ja suomenkielisten kirjojen lukeminen johti joissakin tapauksissa vangitsemiseen vielä 1700-luvulla.”

        1. Tuo Kristiina oli sikäli sikamainen ämmä, että jakoi surutta läänityksiä sikamaisille kavereilleen suomalaiselta maaperältä, joiden sikamaisuuksien nautintaoikeudet ovat periytyneet. Onneksi ämmä ymmärsi ottaa hallintahommasta loparit ja lähteä Roomaan humputtelemaan, kunnes kuolema hänet korjasi.

      2. wiki / Oskar Lindberg:

        ”Vid ett möte i Gagnefs missionshus hörde han en sång som etsade sig fast i hans minne. Inför en radioutsändning 1936 arrangerade han ett orgelstycke baserat på denna melodi. Stycket kallade han Gammal fäbodpsalm från Dalarna och torde vara det verk av Lindberg som framförs mest i våra dagar.”

      3. ”Urut riipivät korviani. Seuraava on poikkeus:”

        Ei, kyllä tämäkin riipii. Youtubessa oli kerran hyväkin urkuversio, mutta se poistettiin tekijänoikeussyistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *