Trumpin ja Putinin tapaaminen

 

 

Suomalaiset Nato – intoilijat ovat huolissaan. Tämän aamun Ilta – Sanomat revitteli kuinka Ilkka Kanerva ja Liisa Jaakonsaari ”pelkäävät pahinta” eli Trump ja Putin sivuuttavat Euroopan, turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Samasta huolesta kertoi myös viikonvaihteessa presidentti Sauli Niinistö.

 

Ilkka Kanervaa ja Liisa Jaakonsaarta tuntuu erityisesti riepovan Naton roolin mahdollinen hiipuminen. Kanervan ja Jaakonsaaren mielestä maailmanrauhan parasta liennytystä on sotilasliitto Naton vahvistaminen ja sen laajentaminen. Rautaa rajoille ja lännen hegemonian kasvattaminen ympäri maailmaa sotilasliiton tuella, sen voimapolitiikalla alistaa eri valtioita läntisen imperialismin etupiiriin, ei näytä olevan ongelma Kanervalle ja Jaakosaarelle.

 

Suomessa on vahva Nato vastaisuus. Presidentti Urho Kekkonen jaksoi puhua ja tehdä työtä liennytyksen ja aseidenriisunnan puolesta. Rauhan asia oli hänen sydäntään lähellä. Tänään näyttää pahasti siltä, että ulkopoliittinen johto on erkaantunut kauas Kekkosen rauhanpolitiikasta. Rauhanpolitiikan keskeisiä asioita ovat hyvät, asialliset ja rakentavat suhteet naapurivaltioihin sekä niihin maihin jotka ovat valmiit ottamaan pieniä tai suuria askeleita maailmanrauhan ja liennytyskehityksen puolesta. Eräiden tahojen kova hinku sotilasliitto Natoon, ummistaa heidän silmänsä ja korvansa Suomen kansan ääneltä pysyä pois sotilasliitosta, kuin myös Urho Kekkosen puolueettomuus – ja liittoutumattomuus politiikasta.

 

Aseidenriisunnan ja rauhan edistäminen vaatii luottamuksellisia suhteita, joka suuntaan. Ei voi olla niin, että maamme ulkopoliittinen johto kääntää selkänsä, puuttumatta siihen, kuinka valtakuntamme päälehti irvistelee ja pilkkaa maahamme saapuvaa toisen neuvottelevan osapuolen presidenttiä. Mihin ovat hyvät tavat unohtuneet, kun suurvaltajohtajia avoimesti haukutaan paholaisiksi, diktaattoreiksi ja ties miksi ja kuitenkin lentokentällä maamme ylin johto maireasti hymyillen ottaa vastaan niin USA: n kuin Venäjän presidentit.

 

Hämmästyneenä olen seurannut, kuinka suurvaltajohtajien tapaamista ei katsota hyvällä. Ollaan järjestämässä erilaisia mielenosoituksia, joissa nostetaan esille USA: n ja Venäjän sisäpoliittisia ongelmia. Olen suuri kansalaistoiminnan kannattaja, ollut usein mukana mielenosoituksissa puolustamassa ihmisoikeuksia, demokratiaa jne. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että pienikin liikahdus rauhan ja liennytyksen puolesta halutaan lakaista maton alle, koska USA sitä ja Venäjä tätä omissa maissaan. Yhteisymmärrys näyttää löytyneen niin poliittiselta oikealta laidalta aina vasemman laidan kommunisteihin.

 

Ymmärrän jos sotakiihkoilijat, asemäärien kasvattamisen puolestapuhujat, sekä lännen imperialismin mahdin lisäämisen kannattajat ovat hyvin huolissaan pienestäkin toivonkipinästä liennytyksen suuntaan, mutta että samassa rintamassa seisovat maailmanrauhaa ajavat, saa ihmettelemään tämän maapallomme mielettömyyttä.

 

 

Jaa käyttäen:


12 vastausta artikkeliin “Trumpin ja Putinin tapaaminen”

  1. Niinistön harkintakyky on nyt puntarissa. Viikko aikaa panna median, Eduskunnan ja meppien haukat ruotuun.

  2. Ei tässä ole mistään Nato-intoilusta kysymys.
    Suomi ei tarvitse uusia Molotov-Ribbentropp-sopimuksia mistään päin.
    Me emme voi olla neukkulan määräysvallan alla, vaikka kuinka kommunistiuskovaiset sitä haluaisivat.
    Olennaista on se, että me itse saamme päättää omista asioistamme tarvitsematta kysyä putinalta tai Trumpilta, mitä saamme tehdä.

  3. Juhak
    Kuka on väittänyt, etteikö Suomi ihan itsenäisesti saisi päättää. Nyt vaan näyttää siltä, että me suomalaiset emme saisi itse päättää olla kuulumatta Natoon. Suomen poliittinen eliitti haluaa väen väkisin liittää maamme sotilasliittoon, luomalla olemattomia uhkakuvia ja lietsomalla vihamielistä asennetta naapuriamme kohtaan.

  4. Minua häiritsee se, kun ollaan olevinamme viisaita ja arvostellaan Trumppia. Jopa juuri julkaistussa Ylen kyselyssä arvostellaan häntä. Mitä me oikeasti tiedämme hänestä, emme oikeastaan mitään. Me tiedämme pelkästään sen, mitä meidän lehdistömme ja muu media haluavat meidän tietävän.

    Kuitenkin lähes puolet Yhdysvaltojen kansasta tukee ja pitää hänestä. Ei kai niin moni ihminen voi olla väärässä, varsinkin kun seuraa häntä paikanpäältä, ilman lehtiotsikoita.

    Samaa voisi sanoa Putinista, kun hiukankin seuraa Venäläisten haastatteluja. Tietysti molemmilla on puolensa, mutta niinhän se on meilläkin. Aina kuuluu soraääniä, olivat asiat miten tahansa.

  5. Minusta on sallittua arvostella Trumpia niiden tekojen pohjalta, mitä hän on tehnyt viimeisen vuoden aikana sekä hänen oman käyttäytymisensä mukaan.
    Sama pätee herra putinaan.
    On aivan sama, kuinka monta usalaista/neukkulaista pitää kummastakin herrasta – teot ratkaisevat eikä ”kansansuosio”.

  6. Juhak
    Ei kai kukaan ole kyseenalaistanut asiallista arvostelua, eri mieltä olemista tai vuoropuhelua, mutta asiaton rääpiminen ei minun mielestä osoita hyvää käytöstä. Siitäkään huolimatta, että Trump aika-ajoin heittää ala-arvoisia tviittejä.

  7. Minulle loppuen lopuksi aika sama millainen Kekkonen oli ihmisenä, presidenttinä hän oli aika erinomainen.

  8. Ihansuaraa neuvost.. eiku venäjästä :

    Imperialismin harjoittamiseen liittyy usein käsite kulttuurisesta ylivoimasta tai kehittyneisyydestä, joka oikeuttaa ”alemmalla kehitysasteella” olevien kulttuuripiirien ja kansojen alistamisen. Samalla kun imperialisti katsoo kehittävänsä ja sivistävänsä hallinnan alaisia alueita, hyödyttävät sen taloudelliset voimavarat imperiumia itseään. Toinen imperialismin perustelu ylivaltaan on pelkästään voimapoliittinen geopolitiikka, jota ei perustella pelkästään sivistyksellisellä ylivoimalla tai korkeammilla arvoilla, vaan käytännöllisillä taloudellis-poliittisilla syillä

Kommentoi