Kyse ei ole soTE-udistuksesta vaan SOTE-uudistuksesta.

Haluan nostaa esille erään SOTE-uudistuskeskustelua vaivaavan seikan, eli sen, että kyse ei ole soTE-uudistuksesta vaan SOTE-uudistuksesta.

Syystä tahi toisesta ”SO-osa” tahtoo jäädä kovin vähälle huomiolle, kun useimmat murehtivat sitä missä käyvät mittauttamassa verenpaineensa ja näin ”TE-osa” saa kaiken huomion.

No tämähän käy ja erityisen hyvin se käy poliitikoille, jotka välttyvät monelta vaikealta, ellei jopa mahdottomalta kysymykseltä.

Toivottavasti valtaosa ymmärtää sen, että esim. vanhustenhuolto on valtaosin sosiaalipalvelua, eikä suinkaan terveyspalvelua?

Puhumattakaan lastensuojelusta, jonka ongelmat ovat vihdoin, vuosikymmmeniä jatkuttutaan nousseet pintaan.

Ikävä tosi asia on se, että näiden siirtyminen kunnilta maakunnille ei lisää ainuttakaan työntekijää aloille, ei ainuttakaan.

Ihan vaan kokemukseen ja perstuntumaan perustaen saattaa käydä niin, että jo valmiiksi loppuun ajattejun kamelin selkärangat katkeavat kun ovat kavunneet portaita ylös ja joku keksiii lisätä vielä yhden portaan askelmiin.

Ratkaisua ei myöskään löydy kliseistä, että koulutetaan henkilöitä lisää tahi maahanmuuttajista. Mistä koulutetaan kun alalle ei ole hakijoita ja vaikka olisi niin koulutus kestää oman aikansa ja jonkinlainen soveltuvuuskin kai olisi tarpeellista?

 

 

 

Jaa käyttäen:


4 vastausta artikkeliin “Kyse ei ole soTE-udistuksesta vaan SOTE-uudistuksesta.”

  1. Hyvä kirjoitus, Mika.

    Se, mitä olen esim. koulujen ongelmista ja ns. haastavista lapsista kuullut opettajilta, puhuu numeroita vastaan. Ongelma ei ole ettei ole tarpeeksi ihmisiä toimimaan, vaan sitä että on liian monta tahoa ja liian paljon paperia. Yksinkertaistan hieman mutta pari tosielämän esimerkkiä.

    Aiemmin, kun lapsi piti siirtää erityisluokalle, opettaja ja rehtori tekivät päätöksen ja lapsi sai tietyn aikaa erityishuomiota, oliko se viikko, kuukausi vai vuosi. Nykyään tätä varten pitää käyttää usean eri poliittisen järjestelmän kautta, se pitää altistaa kunnan politiikan budjettikäsittelylle, yms. Prosessi vie kuukausia ja lapsen tarvitsema erityishuomio voidaan hylätä pelkällä budjettisyyllä tai monella muulla tekosyyllä jossa lapsen etu ei ole osallisena. Ongelma pahenee.

    Aiemmin, kun koulussa oli kiusaamisongelma, opettajat saattoivat laatia suunnitelman yhdessä esim. opettajiston ja vanhempien kanssa. Nykyään asiaa varten pitää tilata isolla rahaa jonkun poliittisesti ohjatun ”hyväntekeväisyys”järjestön asiantuntija paikalle. Hän tulee, ottaa rahat, liimaa pari julistetta seinään ja haukkuu opettajat pataluhaksi kun eivät ymmärrä mitään. Jos nämä pari julistetta eivät mystisesti lopeta koulukiusaamista, syy on paskojen opettajien – ja järjestöltä pitää palkata lisää julisteiden tuontiapua. Budjetin voi ottaa jostain turhasta kuten jalkapalloista tai viivottimista.

  2. Pitää paikkansa, että SO on jäänyt TE:n alle. Siitä ovat pitäneet huolen TE- alan äänekkäät ammattilaiset valtavine laitoksineen ja rahoineen.
    … ja rajankäyntikin noiden kahden välillä on joskus hankalaa akselilla vanhusten hoivapalvelut ja erityisnuorison mielenterveyspalvelut.

    Työntekijämäärät pysyvät vakiona, palkanmaksaja saattaa muuttua.

  3. Mainiota Mika, kun kiinnität huomiomme tähän sosiaalipuoleen. Olen ihmetellyt sitä, kun esim. poliitikot puhuvat kovin vähän mm. vanhustenhoidosta.
    Vanhustenhoito on siirtynyt viimeisen 10 vuoden aikana suurille pörssiyhtiöille, joiden päätarkoitus ei ole vanhusten hoivaaminem, vaan osakkaiden rahojen hoivaaminen. Ja se näkyy vanhusten hoidon arjessa mm. siten, että henkilökuntamitoitusta on kaiken aika laskettu, ja palvelu siten heikentynyt. Samaan aikaan palvelujen hinnat ovat vaan nousseet.
    Osa vanhuksista, jotka ovat olleet kunnallisissa palvelutaloissa on kyörätty koteihinsa, kun palvelutalot on lakkautettu tai myyty näille pörssiyhtiöille. Kotona vanhukset riutuvat ja masentuvat yksinäisyyteen, kun hoitajat käyvät vain kääntymässä vanhusten kotona. Hoitajia on siis liian vähän.
    Soten sosiaalipuoleen pitäisi kiinnittää paljon enemmän huomiota, kun nyt tapahtuu. Esim. Valvira, jonka pitäisivalvoa vanhusten hoitoyrityksiä suorittaa valvontaa vain paperilla, ei käymällä riitävän usei kentällä valvomassa, mitä tosiasiassa palvelutaloissa tapahtuu.

Vastaa