Tuotantoeläinten hyvinvointi

Eilen illalla TV:n  A-talkissa juttelivat tuotantoeläinten elinoloista. Kinasteleviksi osapuoliksi oli juontaja Andersson valinnut Animalian pomon ja Vihreiden Emma Karin, heidän syytöksiinsä ja toiveisiinsa vastailivat parhaan kykynsä mukan MTKlainen eläinlääkäri ja ministeri Leppä.

Kovin monesta asiasta olivat eri mieltä, kuinkas muuten. Raha ja elikoiden hyvinvointi siinä enimmin olivat vastakkain. Eläinystävät halusivat eläimille yhdeksän hyvää ja kymmenen kunista, ministeri ja MTK valittelivat kustannuksia joita elinolojen parantamisesta koituu, väittivät että jo nyt maailmanlaajuisesti ottaen Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa on tuotantoelimillä parhaat oltavat. Eivät toki kiistäneet etteikö parantamisen vara olisi.

Loopputulemana jäi sellainen kuva että  Emma Karin mukaan ei oikeastaan mitään ongelmaa ole mikä johtuu hänen käsittääkseen siitä että me kuluttajat riemumielin maksamme korkeampia hintoja kun tiedämme että pihvimme  ja kettuturkkimme tuottaneet eläimet ovat eläneet hyvän elämä.

Olisihan se hienoa jos näin eläinystävällisiä olisimme, emme ryhtyisi ulkolaiseen tuontilihaan nuukuudesssamme.

12 vastausta artikkeliin “Tuotantoeläinten hyvinvointi”

  1. Emma Kari vetosi kauppojen linjauksiin. Kaupat ( K, S ja Ldl) vaativat parempaa sanoi Kari. Ja tämä kaikki asiakkaiden vaatimuksesta. Näin totesi Kari.

    Nyt on kuitenkin niin, että kaupat toimivat hinta edellä -periaatteella. Kuten ministeri ja MTK:n eläinlääkäri toivat esiin. Hinta edellä toimii myös kuluttaja. Ainakin suurelta osin. Kaikilla ei ole kansanedustajan tuloja.

    Näin kun toimitaan, niin on vaikea lisätä tuotantopuolelle kustannuksia, jos kukaan ei ole valmis maksamaan tuottajille korkeampaa hintaa tuotteista.

    Itse jäin pohtimaan ennenkin pohtimaani. Onkohan Kari nähnyt yhtäkään tuotantotilaa luonnossa ja ainuttakaan lehmää tai sikaa muualla kuin animalian salaa kuvaamilla videoilla?

  2. Niin Emma Kari taitaa olla hieman teoreetikko ja idealisti, jos ei hänellä nyt tennarit tukevasti ilmassa ole niin kuittenkin kevyellä maakosketuksella. Ja onhan sillä puolensa että on suuressa ”jalat maassa” joukossamme heitäkin joiden ajatusta ohjaavat myös tunteet.

    1. Minisetri Jari Leppä on pertunmaalainen maanviljelijä. Olen hänen kanssaan keskustellut teepöydässä, jossa oli mukana mm. prof. Laura Kolbe, myös maatalouden ja lehmien asiantuntija Sysmästä ( asuu Helsingissä) . Käytännön ihmisiä molemmat titteleistään huolimatta.

  3. No, jaa ?

    Peltosen Eemeli naapurissa teurasti joulupossun, joka oli hyvin ruokittu naapurien ”laskiruoalla”. Possut olivat ulkokarsinassa ja sisäkarsinassa seinässä olleen reiän kautta.
    Eemeli otti kossupullollisen ja mauserin käteensä ja lähti rohkeana jahtaamaan possua.
    Pari kutia meni förbi, mutta yksi sitten osui kalloon ja possu kellalleen.
    Porukalla äkkiä kalttauslavalle ja kurkku auki, josta Maija sitten otti veren talteen.
    Olin kalttaamassa 7-vuotiaana kuumalla vedellä possun karvoja pois.
    Sitten possu vedettiin kinttukiveristään orrelle, halkaistiin, pää poikki, suolet ja sisäelimet ulos. Maksa otettiin munuaisten kanssa talteen samoin suolet putsattiin kääntäen moneen kertaan mustan makkaran raaka-aineiksi.
    Sappirakosta me pojat tehtiin hieromalla potkupallo.
    Kotiin viemisiksi saatiin iso pala lihaa ja myöhemmin Maijan tekemää mustaa makkaraa.
    Tämä oli elävää elämää kakarana ja possut voivat hyvin ennen Eemelin ”mauseria” koskenkorvineen.
    Nykyään kaikki ruokajätteet EU- säännösten mukaan pitää kuumentaa- ei silloin , mutta liha olikin silloin hyvää.

  4. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni animanilian tuhannesta mielenosoittajan joukosta tuntee, tai tietää parsinavetan. Onhan se silti mukava osoittaa mieltänsä, vaikka ei tuntisi edes pihattoa.

  5. Pentti

    Nämä ovat näitä kaupunkivihreitä, jotka eivät edes tunnista kanervaa katajasta.

    Navettaelämää: oli aika auttaa emolehmää poikimaan. Se olisikin kaupunkilaisille kauhuelämys.

    Naudan kynsienleikkuu oli vaarallinen touhu, joka piti kuitenkin säännöllisesti hoitaa. Minun vahvat käsivarteni sarvista pitämällä oli kärpäsen pieremää lehmän voimiin nähden. Ym, ym ym..

  6. Luotan Suomalaiseen maanviljelijään eläinten hyvästä hoidosta näihin eläin aktivistien puuhasteluun en luota yhtään enkä missään jutussa heihin luota . terv tepivaari

  7. Muistui mieleeni tapaus nuoruudestani. Oli naapurin Torsti isäntä naapurikylältä sonnimullikan ostanut. Liekassa sitä kotiinpäin talutteli mutta kovin laiskasti Torstin mielestä mullikka asteli. Kuinka sattuikin hänellä repussa olemaan pullo tärpättiä, sipaisi sitä kourallaan sonnin munaskuihin ja kuten arvata saattoi äityi mulli hirveään kiriin. Kun ei meinannnut Torsti vauhdissa pysyä, sipaisi tärpättiä myös omiin kulkusiinsa ja sitten mentiinkin kovaa kyytiä tasatahtia.
    Kun saavuttiin kotitanhuoille huusi isäntä pihamaalla laiskottelevalle rengilleen että otappa äkkiä tämä mullikka ja vie navettaan minä tuossa vielä hilpaisen pari kaurasarkaa ympäri.

  8. Meillä maatalon ja koko kylän kaunein nuori rouva toi lehmää astutettavaksi. Sonni tuotiin nenärenkaassa viereen. Siitä sitten hyppäsi astuttamaan kauhean pitkällä kul….la.
    Me poijaat katsottiin kuitenkin, kuka pääsisi astuttamaan tuota kylän kauneinta rouvaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *