Muovia

Muovi hyvä materiaali moneen ja vieläpä edullinen.
Kielletään muoviset kertakäyttöhaarukat ja veitset hyvä sillä olen aina inhonnut niitä.
Samalla työllistämme tiskareita, kun syömme oikeilta lautasilta oikeilla ruokailuvälineillä.
Kaikenlaiset muovipussit ja muovikassit voi korvata paperisilla.
Paperikassi on hyvä pesänviri mökkisaunalle tai roskapussiksi maatuvana materiaalina.
Suomi on puunjalostuksen paperimaa, mutta missä ovat insinöörimme
jotka ovat hukanneet tuotekehittelyn?
Missä uinuu vihreä puolue?

25 vastausta artikkeliin “Muovia”

  1. ”Kielletään muoviset kertakäyttöhaarukat ja veitset hyvä sillä olen aina inhonnut niitä.
    Samalla työllistämme tiskareita, kun syömme oikeilta lautasilta oikeilla ruokailuvälineillä.”
    Koitapa ruokkia kiireessä muutama kymmentä – pari sataa ihmistä ja tiskaa itse ne välineet.
    Joku suhteellisuudentaju pitäisi sittenkin olla, koska Suomessa ne aterimet eivät mene mereen.
    ”Kaikenlaiset muovipussit ja muovikassit voi korvata paperisilla.
    Paperikassi on hyvä pesänviri mökkisaunalle tai roskapussiksi maatuvana materiaalina.”
    Jälleen sokea usko ylittää tiedon.
    Paperikassia pitää käyttää nelisenkymmentä kertaa ennenkuin se pärjää ekologisuudessa muovikassille ihan julkisten kansainvälisten tutkimusten mukaan.
    Etkö ole lukenut niitä vai etkö ymmärrä totuutta?

  2. Mä poltan kesämökillä pahvilautaset ja mukit grillissä. Kertakäyttöaterimet laitan energiajätteisiin.

  3. Pahvilautaset ovat joskus käteviä ja ne voi hävittää meriä saastuttamatta. Siilillä (Viron sotaharjoitus) oli pakkipussit, ne ovat metsässä kätevämpiä kuin että kaikki pesevät pakkinsa luontoon.

    Minä en tykkää ollenkaan kertakäyttöveitsistä, enkä -haarukoista. Käytän mieluummin lusikka-veitsi-haarukkamysteeriota ja nuolen sen puhtaaksi käytön jälkeen. Olen itse ommellut sille nahasta kotelon ja yleensä se kuuluu karttalaukkuni varustukseen.

    1. Pakki ja pakkipussi. Ei sen fiksumpaa maastoruokailuastiaa olekaan. Tietysti omana armeija-aikananikin oli niitä kermaperseitä, joilla oli leireillä kertakäyttöastioita, mutta eihän se näyttänyt kuin säälittävältä! Pahvilautasta yrittivät estää lerpahtamasta ja kantoivat sitä varovasti kuin pikkulasta. Pakkia sen sijaan sai roikottaa kahvasta ja kiivetä vaikka puuhun syömään.

  4. Toimin semmoisen firman palvelussa joka näitä kertakäyttöastioita kaupittelee myös. Ei siinä mitään, muoville on korvaavia optioita. Ne vaan ovat aika kalliita. Juhannusjuhlia perheen parissa pitävälle vaikutus on ei-mitään, mutta esimerkiksi muovimukien kieltäminen johtaisi siihen että monessa epäkaupallisessa tapahtumassa ei voisi enää pitää vesipisteitä joista saa vettä myös ilman omaa pulloa tai kuppia.

    Vaan katsokaapas yksi ratkaisu kertakäyttölautasten ongelmaan, ks. maku.kitchen/tuote/palmunlehtilautanen-20-x-20-cm/

  5. Onhan se hienoa, mutta ei edes hintaa kerrota.
    Toisekseen luulisi, että suomalaisesta puukuidusta ja jopa kierrätyskuidusta saisi kohtuuhintaisia ja tarpeeksi jäykkiä syviä lautasia/kulhoja, mutta ei näy eikä kuulu.
    Noita pahvilerppuja ei viitsi edes käyttää.
    Syviä siksi, että aika usein on nopeampaa ja helpompaa tehdä soppaa kuin kuivempaa muonaa ja kuivemman muonankin voi syödä syvältä lautaselta, mutta soppaa ei matalalta.

  6. Luin niitä muovituotteitten kieltämisiä josta aihe esille.
    Oma kanta on edelleen muovin kieltämisen kannalla koska sitä ei osata kierrättää ja meret kelluu muovilauttoja.
    Ihme jos suomen paperiteollisuus ei osaa ?

  7. Kyuun kommentti epäkaupallisista tapahtumista kirvoitti sellaisen ajatuksen, että onkohan kukaan koskaan miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että tällaisissa tapahtumissa käytettäisiin armeijan ylijäämäkalustosta löytyviä teräsmukeja, jotka tunnetusti kestävät lähes mitä tahansa. Luultavasti kaupunki pystyisi hankkimaan mukeja ison vuoren kohtuuhintaan ja tarjoamaan niitä tapahtumajärjestäjien käyttöön.

    1. Kari, ongelma on että sitten pitäisi järjestää näihin myös pesu. Nykyään on se ongelma että messukeskuksissa yms. et saa keittiötä käyttöön sillä ne on ulkoistettu eri firmoille. Eli ei olisi mahdollisuutta pestä mukeja käytön jälkeen. Tai toki sen voisi ulkoistaa mutta voi veljet, siinä niitä euroja menisikin.

      Koko ajan neuvotaan että ottakaa oma limsa/vesipullo mukaan. Se vähentää mukien kulutusta mutta ei poista tarvetta. Kas kun nuorilla on tapana monissa harrastustapahtumissa keskittyä puuhaamiseen (mikä on ERITTÄIN hyvä asia) ja silloin tuppaa unohtumaan nestetasapaino. Aika usein pitää järkkärin kiikuttaa mukillinen vettä ensiapuna.

  8. No, enpä ole yli 25-vuotisen sotilasurani aikana tullut syöneeksi (pl varusmiesaika) kenttäpakista (alumiinia) ateriaakaan. Minulla on aina ollut Ruotsin armeijan rosterinen astia, Hackmanin aterimet veitsi, haarukka ja lusikka; systeemin pitää koossa purkinavaaja, kruunukorkin avaaja- sidos. Juoma-astianani on ollut joskus 60-70-luvulla nakertamani, raidanpahkasta, kuksa. Niillä olen pärjäillyt.
    Ostin joskus 70-luvulla eräästä konkurssipesästä puisia veitsiä, lusikoita ja haarukoita aivan mahtavan ja halvan määrän; niillä tuli pärjäiltyä hamaan 90-lukuun asti.
    Kuukkelilammilla Lintu-Antin kodalla oli pistämätön systeemi. Loimukalat tarjoiltiin päreeltä, aterimina toimi litteä puulasta ja kuksa käytön jälkeen heitettiin kiehuvaan vesipataan.
    Muistan erään kerran kun Kuhmossa piti tulla meille valmis porokeitto. Lähtiessä asiakkaille oli kullekkin jaettu kuksa, jonka saivat pitää.
    Keiton tultua kelkkakuski tuskaili tapahtunutta. Ruokavälineet jäivät lähtöpisteeseen. Minä eräoppaana ratkaisin asian; vuolin risuista litteitä lastoja, kuksa täytettiin keitolla ja ryypättiin liemi, sitten sillä lastalla lapettiin kiinteät aineet ”naamariin”, kaikki olivat tyytyväisiä, eikä tarvinnut tunnustaa kömmähdystä.

  9. Niin…oletteko tajunneet että puusta saa tehtyä ihan mitä vaan…varsinkin nykyään kun sitä puuta voi muokata ja veivata ja vaivata mihin asentoon vaan.

    Mukit, aterimet, ihan mitä vaan varsinkin kun siitä puumassaa ja avot…eikö siitä saa tehtyä vaikka lusikkahaarukka mysteerionkin, vaikka puisen pillin, puulautasia. Puumassalla on loppumaton käyttömahdollisuus. Sitä kasvaa loputtomiin metsissämme, eikö tarvitse köytön jälkeen hävetä jos se vaikka maastoon jää.

  10. Puuvalmistus on aivan pätevä idea, mutta ongelma on kulu. Siksi käytetään palmuja ja bambuja, kun sekä materiaali että valmistus on niin paljon halvempaa.

    Kevyitä puisia välineitä on kaupan, niitä tehdään mm. Itä-Euroopan maissa. Tällöin hinta jää vain noin 10-kertaiseksi muoviin verrattuna. Tuot sen suomeen niin kerroin on jotain 20-40-kertainen.

    Idea on kaunis mutta ei skaalaudu. Vielä ainakaan. Epäilemättä jos haasteen veisi VTT:lle niin muutaman vuoden päästä olisi ratkaisuja.

  11. Ei se valmistuskustannus ongelma ole sinällään ja muovillekkin koituu lisähintaa jätekeräilystä. Parikymmentä vuotta sitten vielä Suomessa tehtiin haapapuuviilusta prässäämällä kertakäyttöisiä aterimia, vieläkin esim Saarenmaalla tehdään sekä haavasta, että katajasta. Valmistajalta suoraan ostettuna sanoisin, että kaiken kaikkiaan kilpailukykyinen hinta.
    Muovista olen sitä mieltä, että sitä ei saisi maastoon viedä, ellei sitten itse huolehdi takaisintuontia.
    Aikanaan 70-80-luvuilla kun nämä pakkipussit tulivat muotiin, ihan PV:n hygieniapuolellakin, jo silloin oltiin edistyksellisiä. Maastoruokailussa pakkipussit kiellettiin ja tilalle tuli kenttäkeittiöllä/ruuanjakopaikoilla alfa-keittimestä/vastaavasta saatava kuuma vesi pakinpesuun. Ruotsin armeijalla on huomattavasti edistyksellisempi, rosterista valmistettu kahvallinen, neliönmuotoinen ruokailuastia, rosteriset aterimet, tosin muovinen kuksan tyyppinen juoma-astia.
    Tuosta jätehuollosta autio-/vastaavilla kämpillä.
    Ken on porokämpillä vieraillut, tunnistaa ongelman laajuuden kyllä.

  12. Laskeskelin muuten keskimääräistä kertakäyttöaterimien hintaa. Puinen, vielä nykyisinkin on vain n vajaat kolme kertaa kalliimpi vs muoviset. Puisille ei kuitenkaan tule jätekustannuksia, ellei polteta, maatuvat. Muoviset on pakko kuljettaa poltettavaksi.
    Kyse on siis, mitä arvostaa; kertakäyttökulttuuria vaiko kestävämpää toimintaa. Puuosaaminen muuten mielestäni tulisi Suomessa olla kunnia-asia, eikä vain sellunkeitto.
    Onhan Suomessa puuosaamista,…vielä. Kuitenkin esim Tanska on aina ollut meitä edellä, Puolakin, samoin Ruotsi eikä unohtaa sovi myöskään Eestin puuosaamisen tasoa.

  13. Kaikki on suhteellista.
    Hygienia ja sen kustannukset pitää laskea kokonaisuutena eikä vain yhdelle palikalle.
    Paljonko energiaa ja ympäristöä kuluttaa esimerkiksi niiden kestoaterimien pesu ja kuljettelu paikasta toiseen?
    Se aterimien poltto kuittaa osan näistä.
    Isompien ihmismäärien muonituksessa ne kerätään joka tapauksessa talteen ja kuljetetaan pois, kuten muukin jäte.

    1. Paljonkohan Juhak omaat kokemusta parikymmenpäisen turistiseurueen, varsinkaan rekikoiraseurueen käyttäytymisestä mitä jätteisiin tulee. Paljonkin voisin kertoilla tarvitessa. Siinä on oppaalla melkoinen vahtiminen viikon-parinkin safarilla, että maastoon ei muovijätteitä jää, eräkämpät ml.

  14. En ole esittänyt joukkoruokintaa, van pienryhmien ruokinta/roskaamiskulut.
    Jos nyt jotain festivaaleja tarkoitat; minulla ei niiden kanssa ole mitään tekemistä.
    Kuriositeettina sanoisin, näillä meidän metsäalueillamme kuin myöskin vesistöillä törmää tuon tuostakin kaljatölkkeihin; metsästäjien ja kalastajien suhtautuminen kuten mm poromiehillä, kait joku hoitaa.
    Kyllä luontokulttuurissamme lienee paljonkin parannettavaa.

  15. Jos komppaniallinen ukkoja pesee pakkinsa maastoon vaikka kolme kertaa päivässä viikon ajan, niin siinä menee luontoon sinne kuulumatonta ainesta melkoinen määrä.

    On taatusti luonnon kannalta parempi käyttää pakkipusseja, jotka pistetään jätesäkkiin ja viedään pois metsästä.

    1990-luvulla Viron sotaharjoituksissa pestiin pakit metsään – nyt oli pakkipussit ja minusta se on parempi.

    1. Mielenkiintoista olisi tietää mitä Putkisen pakin sisältö onkaan jos se luontoon joutuessaan niin myrkyllistä on. Jos mitään pesuaineita ei käytetä niin kuin ei niitä normaalijoukoilla edes ollut. Vain kuumaa vettä, siis orgaanista, luontoon maatuvaa ruuanjätettä..
      Satun nyt melkoisen määrän omaamaan henkilökohtaista kokemusta omaamaan varusmiesjoukon vastuullisuudesta roskaamiseen; ei ole kaksinen taso.
      Hyvä muuten pitää olla muonitus jos kolmasti päivässä ruoka tuodaan, pääsääntöisesti mm iltapala ja seuraavan aamun aamiainen jaetaan monipäiväisessä harjoituksessa päivällisruuan yhteydessä.

      1. Vielä tuosta komppanian kokoisesta joukosta; en niin suuren joukon harjoituksia ole järjestänyt, joukkueen kylläkin ja joukkueeni komppanian/pataljoonan osana. Minun koulutukseni kun pätevöitti sa-komppanian päällikkötasoon, siis en ole johtanut/suunnitellut joukkuetta isompien joukkojen harjoituksia koska ei ole koulutuspohjaa.
        Kuitenkin komppaniankin kokoinen joukko tuottaa uskomattomasti jätteitä, muovejakin, ellei se ole kurinalaisessa kontrollissa koko harjoituksen ajan.
        Tuolla Räyskälässä omistamaltani metsäpalstalta löysin kerran ns ”sissikätkön”, lihapurkkeja, maksapasteijaa, vanikkaa, sulatejuustoa, pussikeittoja, …yms. Koirani tykkäsivät lihasäilykkeistä ja maksasta, pussikeitot, juustot ja vanikat käytin omaksi ravinnokseni.

  16. Pakkipusseja alkoi tulla käyttöön 70 -luvun lopulla, kun itse olin armeijassa. Niitä sai käyttää, jos itse sotkusta osti. Näin ainakin HämRjP:ssä.

    Itse en ostanut enkä käyttänyt. Ruuan syöminen pussilla varustetusta pakista oli mielestäni ikävää touhua. Pussista oli selvää haittaa, koska se hankaloitti ruuan esiin kaivamista ja viimeiset rippeet oli tosi hankala syödä.

    1. JuhaU, juuri tuossa samaisessa joukko-osastossa palvelin 70-luvun puoliväliin, jolloin sain siirron takaisin Helsinkiin.
      HämRlP:ssä oli tiukka kielto pakkipusseihin aikanani ja pakit pestiin kuumalla vedellä; ei kellään varusteissaan pesuaineita ollut. Siellä Hälvälän alueella ja muuallakin riittihiekkaisia rantavesiä. Hiekka oli erittäin tehokas ”harja”.

  17. En mene kahvilaan tai kapakkaan, jossa käytetään kertakäyttöastioita, jotka voivat olla muovia tai pahvinen pahvilta maistuva kahvi.

    Kysyin taannoin Nesteen Borealiksen johtavalta kemistiltä ja tuotekehityksestä vastaavalta visaisen kysymyksen:

    ”Jos muovi valmistetaan öljystä kemikaaleineen granuleiksi ja sitten jalostetaan erilaisiksi muovituotteiksi; miksi sitä ei myös voida tehdä myös toisin päin ? Eli purkaa muovituote samoiksi raaka-aineiksi, mistä se on tehty ? ”

    Kemistin vastaus oli hämmentävä- ei ole vielä keksitty, miten se tehdään.

    Ei siinä mitään- minä tiedän nyt ! Kuulette myöhemmin.

Vastaa käyttäjälle Kalle Pohjola Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *