Talouskasvun ihmeellisyydet

 

 

Vuonna 2008 alkaneen talous – ja finanssikriisin edessä eduskuntapuolueet nostivat kädet pystyyn. Maamme talouden sukeltaminen laitettiin yksissä tuumin ulkoisen kriisin syyksi. Kriisiin vedoten leikattiin julkista taloutta, ihmisten elämää myös kurjistaen kaikella tavoin. Kaiken lisäksi eduskunta oli syytön suomalaisten ylivarojen elämiseen. Toki oppositioissa vuorollaan olleet puolueet kaatoivat muodon vuoksi syyn talouden ahdinkoon edellisille hallituksille.

 

Maailman talous alkoi kuitenkin hiljalleen elpyä ja saapui lopulta myös tänne pohjolaan. Kuinka ollakaan, hallitus ja media alkoivat hellyttävästi yksissä tuumin hehkuttaa Sipilän hallituksen erinomaisia toimia jotka alkoivat purra, nostaen Suomen viennin nousuun ja talouskasvun nousu – uralle.

 

Harvassa olivat uutiset ja hallituksen ulostulot, joissa kasvun mahdollistajana on maailman talouden voimakas elpyminen. Sipilän hallitus kylmän rauhallisesti ryöstää kunniaa itselleen talouden noususta. Kapitalistinen talous ei olisi kapitalistista, ellei myös tarvittaessa vedota talouden lainalaisuuksiin.

 

Tänään viimeksi 24.4 Nordea varoitteli vaaroista jotka uhkaavat jos palkankorotuksilla aletaan leikkiä. Valtiovarainministeri Petteri Orpo on aiemmin tuonut julki samanlaisia ajatuksia. Kunnille ei edelleenkään heru helpotuksia, keppiä jaellaan eri yhteiskuntaryhmiin säälimättä jne.

 

Sipilän hallituksen ja media hehkuttama talouskasvun ihme näyttää valuvan hiekkaan, kun työtätekevät ja vähäväkiset alkavat ehdotella vienosti suupielistään, että eikö siitä ihmeestä lohkeaisi hieman meillekin.

 

Ääni muuttuu kellossa kun todetaan vaivautuneina kuinka nyt pitää kaikkien edelleen laittaa suu säkkiä myöten. Hyvät ihmiset, taloutta pitää tasapainottaa, sormea heristäen opetetaan talouden aakkosia. Unohtaen auliisti kertoa miten johtajien palkat ovat nousseet yltiöpäisesti, miten ennätysosinkoja jaetaan surutta.

 

Saa nähdä, käykö tulevien eduskuntavaalien edellä, kuten kävi viimeksi. Valtiovarainministeriö tekee vavahduttavan talousennusteen jonka mukaan ollaan syöksymässä todella syvälle. Yhdenkään puolueen ei pidä sortua puhumaan jakovarasta, vaan tehdä lista leikkauksista ja säästötoimenpiteistä. Ja nykyiset hallituspuolueet muistavat sanoa kuinka kohtuuttomilla vaalilupauksilla vedetään matto Sipilän hallituksen mahtavalta talousihmeeltä.

 

Ja kansa pyörittelee päätään, on tämä talous ihmeellistä, olipa lama tai nousukausi, niin aina yksi on varmaa, syyttömiä talouden heilahteluille rangaistaan.

 

 

 

 

Sen v-alkuisen sanan käytön lumo

Ei se nyt niin häävi ohjelma ole tämä Salminen, Enbuske ja Veitola mutta sitä sivusilmällä tulee katsottua kun perheessäme se en ole minä ken valitsee mikä kanava TVssä on auki.

Monellakin tavalla tekisi tuota ohjelmaa moitiskella jossa juontajat ovat piripintaan täynnä itseään, nokkeluuttaan ja erinomaisuuttaan. Tavallaanhan ovat kuitenkin koulujakäyneitä ja ymmärtääkseni sivistyneitä, monitaitoisia ihmisiä. Niin mikä se pistää heitä kesken puheen käyttämään aivan luonnollisen tuntuisesti tuota v–ttu sanaa ja v-tuttaa verbiä.  Minusta se on tylsää ja paheksuttavaa, osaltaan iskostavat näitä jo TV kielestä pois jääneitä sanoja uudestaan arkikäyttöön käyttöön.

Olenko vanhoillinen kun tällaista paheksun, pitääkö olla huolissaan, mitä mieltä Sinä ollet? Jos v-sanasta tulee kovin arkinen niin menettääkö se tehonsa, pitääkö keksiä uusia voimasanoja sanottavaksi kun eteen tulee tosi paha paikka.

Ryhdy toimittajaksi – ei tarvitse ajatella

Kauppalehdessä on artikkeli Audin sähköauton prototyypistä, e-tron kaupunkimaasturista.

Akkutekniikan osalta kerrotaan mm. seuraavaa:

”Akustoa viilennetään elektroniikan ohjaamana ajoviiman ja jäähdytysnesteen voimin. Käyttölämpö pidetään 77-95 asteen välillä, jolloin latausnopeus ja akuston käyttöikä pysyvät mahdollisimman optimaalisina.”

Ei tarvita kovin kummoista päättelykykyä, jotta huomaa virheen. Siis ajoviimalla jäähdytetään Li-Ion akustoa, jotta akuston lämpötila pysyisi 77-95 asteen välillä.

Suomeksi kirjoitettavassa jutussa lämpötilan mittayksikön pitäisi olla astetta Celsiusta, jos jokin muu yksikkö, niin se pitäisi mainita. Ihan tavallisen ihmisenkin luulisi ymmärtävän, ettei akku tykkää 95 asteen lämpötilasta.

Koirat ravintolaan.

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Olen vuosikymmeniä koirien kanssa elänyt, harrastanut ja koirien tuottamaa ”leipää” saanut.

Mutta, koira ravintolaan; periaatteessa kyllä mutta koirat. Ovatkohan ihan yhteiskuntakelpoisia ravintolaelämään.

Voisi kuvitella

; olen ruokailemassa ja pöydän alta tulee koira, olisikohan sinulla jotain minullekkin?

Ei, vaikka olen koirien ystävä, ravintolaan aniharvat  koirat sopivat.

Suomen aselainsäädäntö.

Kun noita P-amerikan tappouutisia lukee; ei voi olla edes yllättynyt. USA:n ”perustuslaillinen oikeus”, ostaa ase vaikka lähes millainen, kantaa sitä mukanaan kaikkialla; sairasta.

Suomen aselainsäädäntö on mielestäni nykyisellään oikein hyvä. Aseenhankinta tarveharkintainen, metsästykseen, urheiluammuntaan, jne.

Kysyisin ihan vakavissani; mihin esim tavallinen siviili voisikaan tarvita sarjatuliasetta? Metsästykseen riittää itselataava kertatuliase aivan hyvin, toisaalta se pumppu (vast) riittäisi sekin. Urheiluammunnassa ammunnan laji eräissä tapauksissa vaatii itselataavuuden, jne.

Ampumataito ei kehity laukausten määrästä vaan tähdättyjen laukauksien/tulosten määrästä.

Moni on puolustellut näitä USA:n tappoja/murhia; eivät aseet tapa vaan ampuja. Entäs jos tämmöisiä sarjatuliaseita ei olisikaan saatavilla? USA:n aselait ovat todella ”löperöt”.

Suomessa tämä tarveharkintaisuus toimii hyvin; toisin on esim USA:ssa.

 

Suhteellisuuentajua ihmiset!

Sanat on heikkoja ja vaikeita, mutta niilä tehhään maailmoja(?) ja siis olen päätyny selittään, että se minun sääliminen onki surua ja se näyttäs olevan totta mulle vielki nyt.

Siis noin kerran viikossa tapaan tosi erilaisia ihmisiä, vammasiksihan met semmosia sanon, tosi vammasiaki ja muutenki miehän siis asun alueella, jossa tullee koko ajan vasthaan jos jonkulaista vipattajjaa.

No siis, viime viikolla sain kuulla yheltä vammaselta, kuinka hän ihmettellee syvästi, millä oikeuella ihmiset rukkoilee häntä jotenki joksi muuksi eli terhveeksi. Hän sano olevansa oikea ihminen ja hällä on oikeus olla minkälainen on ja kyseli, mikä on ongelma näilä muka hyvillä ihmisillä.

No nyt olen eläny vuorokauen empatiamietteissä, kiitos #aamulenkki#jarisarasvuo ja päätyny jotenki uussiin ajatuksiin.

Maailmassa on 66 miljoonaa pakolaista, kuuskytkuus miljoonaa ja kuitenki köyhyys esimerkiksi on kaiken kaikkiaan vähentyny maailmassa.

Ja aikansa ihmettelin, miksis net köyhät lähtee sieltä maaseuvvuilta slummeihin, miksei net tehe niinko niitten esivanhemmakki teki.

Eli täälä maailmassa on ilmiöitä, jokka selitettään meile ja sitte meän päät ja syämmet mennee sekasin eikä ennää osata hahmottaa asioita?

No se sääli, siis onko suurempi säälikö sota tappaa jossaki vai seko naapurin lapsi sairastuu?

Se sääli tai suruhan on minussa eikä maailmassa. Ei maailma siittä miksikhän muutu, vaikka mie itkisin silmät päästäni maailman kurjien asioitten takia?

Hiiskattiko en ossaa sanoa, tulin just aamulenkiltä ja hoksasin kuvioitani siis kuunnellessani uuestaan tuon viimisen aamulenkin, että miehän kompastelen just empatiani kans.

Ne kuolemansynnit on mahtavia, niitäkö kattos joka asian kans, tulis suhteellisuuentajua.

Uutiset ja perintteinen media sokasee ja höntittää täysillä ja se meät reagoihmaan ja laukkohmaan jos minkä soan tai teon ympärillä, siinon iso homma, jos aattelee itte, että mitenkähän se asia siis on millonki.

No siis on ollu oiken vappaa ja ilonen mieliko olen taas jotenki vähän muka heräny, siis tapelkaa ihmiset, sotikaa ja nostakaa yksittäiskatastrooffeja esile, maailma kuulkaa on hyvä, ihana, kaunis jee.

Ja son kuulkaa ihan totta, ettäkö tullee joku hyvä ovesta, samala tullee paha.

Ei pahan(?) kans piä alkaa taistelheen, se pahaksi kokemamme on ehkä asia tai ilmiö, jolla pelastuu enämpikö arvaamakkaan ja ennenkö ossaama arvatakkaan.

Ihan turha arvioijja asioita hyviksi tai pahoiksi, sei ole rakentava lähtökohta.

Pitäs nosta katse ylemmäksi, että näkis laajemmin.

Pelkurimainen politiikka hättäilee pikkupäisesti oman kannatuksensa ja rahojen loppumisen kans.

Siis rahhaa ja varallisuutta maailma ja Suomi on täynä, siittä ei ole puute. On puute järkevästä politiikasta ja poliittisesta johtamisesta.

Rohkeutta ihmiset, älkää pelotelko ittänne älkääkä jääkö säälihmään yhthään kettään, sei ole misthän kotosin.

Hei hei pai pai pus pus, en taijja ees itte viittiä lukea, mitä kirjotinko ei ollukkaan niin selkeästi kirjotettavissako miten muka näen.

Haa, hauskaa päivää ihmiset rakhaat ja kauhniit, just semmosinako ootta 

– Hilkka Laronia

24.4.1918 – 100 vuotta sitten Suomen Vapaussota

Jos et vielä ole lukenut aiempia kirjoituksiani teemalla 100 vuotta sitten, niin suosittelen lukemaan ainakin tämän ja tämän, jotta pääset kiinni siihen mitä Itäarmeijan alueella oli juuri tapahtunut Suomen Vapaussodassa.

Ote Itäarmeijan komentajan kenraali Löfströmin päiväkäskystä 23.4.1918:

”2. Everstiluutnantti Sihvon osaston on sidottava rintamalla olevat vihollisvoimat, jolloin erittäin tärkeää on, että vihollinen Näätälän kohdalla ei pääse hyökkäämään etelään päin Heinjoen-Talin maantietä kohti. Päävoimat on pidettävä valmiina käskystä, aikaisintaan yöllä 24-25 p. huhtikuuta, hyökkäämään Lottolasta ja valtaamaan Kilpeenjoen tienristeys ja katkaisemaan viholliselta paluutie länteen päin.

3. Kenraalimajuri Wilkmanin joukko-osasto aloittaa hyökkäyksen linjalta Tuokkola-Pilppula-Kämärän kylä-Heikurila huhtikuun 23 p:nä klo 11 ip. [Länteen, Viipurin suuntaan, kartta on artikkelissani 20.4.1918 – jpu]

4. Eversti Ausfeldin osasto jatkaa ennen annettua tehtävää, jolloin tärkeää on, etteivät vihollisen voimat Äyräpäänjärven ja Valkjärven välillä pääse hyökkäämään kenraalimajuri Wilkmanin joukko-osaston vasenta siipeä vastaan.”[i]

 

24.4.1918

”Huhtikuun 24 p:nä saapui kenraali Mannerheim, seurassaan everstit Ignatius ja Törngren sekä saksalainen majuri Crantz, Antreaan ja matkusti junalla rintamalle. [Itä – jpu] Armeijan komentaja taas jäi päämajaansa, koska sotatointen johto joka silmänräpäys saattoi vaatia hänen otettaan.

Puolenpäivän aikaan saapui kenraali Wilkmanilta ilmoitus, että Colerin rivistön kärkipataljoona oli aamulla vallannut Talin. I jääkäripataljoona oli myös yöllä 23-24 p. kiivaiden taistelujen jälkeen vallannut Säiniön ja sinne oli saapunut vielä lisää yksi pataljoona. Vihollisen panssarijunat hyökkäsivät sekä luoteesta että kaakosta. Sitä vastoin olivat punaiset Kämärän asemalla menestyksellä puolustautuneet Jernströmin rivistön pääjoukkojen uusiintuneita hyökkäyksiä vastaan, jotka joukot vihollisen sitkeän vastarinnan vuoksi oli keskitetty tätä hyökkäysmaalia vastaan. Tappiot olivat olleet huomattavan suuret: 4 upseeria ja 119 miestä.

On valitettavaa että everstiluutnantti Jernström Säiniön ja Kämärän asemain merkitykseltään toisluokkaiseen valtaustehtävään oli sijoittanut koko ryhmänsä. Hän ei ollut pysynyt päätehtävässään, joka oli Viipurin yllättävä valloitus, mikä ei välttämättä vaatinut, että viholliset sitä ennen oli karkoitettava molemmilta mainituilta asemilta. Olisi riittänyt, että Säiniön valtauksen jälkeen esim. yksi komppania olisi sitonut Kämärällä olevan vihollisen, samalla kuin rivistön muut joukot koottuina olisivat kaakosta käsin tunkeutuneet kaupunkiin. Mitään vakavampaa vastarintaa tuskin olisi tavattu huhtik. 24 p:nä. Nyt oli yllätys mennyt myttyyn ja vihollinen oli saanut aikaa ryhtyä vastatoimenpiteisiin. Syytä tähän vähemmän onnistuneeseen alkuhyökkäyksen toimeenpanoon on kuitenkin myös kenraalimajuri Wilkmanin tehtävää koskevassa määrittelyssä (ks. edemp.) Kenties rivistön päällikkö oli siitä tehnyt sen johtopäätöksen, että Säiniön ja Kämärän asemat ehdottomasti oli vallattava ennen hyökkäystä Viipuriin.

Armeijan komentajan taholta ei tähän kuitenkaan voitu tehdä mitään. Jonkun aikaa myöhemmin ilmoitettiin, että vihollinen oli tyhjentänyt Kämärän aseman ja että Jernströmin rivistö kokosi joukkojaan jatkaakseen seuraavana päivänä Viipuria kohti. Majuri Savonius oli kiivaiden taistelujen jälkeen ylivoimaista vihollista vastaan vallannut Muolaanjärven ja Äyräpäänjärven välisen kannaksen ja Ausfeldin ryhmä piti aamusta saakka hallussaan rautatietä Uudenkirkon ja Kuokkalan asemien välillä.

Armeijankäskyllä n:o 65 määrättiin näinollen, että eversti Ausfeldin, ehkäisten vihollisen kaikki etenemisyritykset Rajajoen ja Laatokan välillä, oli erotettava mahdollisimman vahvoja joukkoja Viipuria vastaan, liittyen nämä yhteistoimintaan kenraalimajuri Wilkmanin ryhmän kanssa.

Pääasia oli kuitenkin, että eversti v. Colerin oli onnistunut päästä Taliin ainoastaan vähäisiä voimamääriä käyttäen. Wilkmanin ryhmän täydentäminen armeijanreservillä ei siis ollut välttämätöntä. Klo 12,22 ip. annettiin Pohjois-Hämeen rykmentille niin ollen käsky muuttaa armeijan päämajan järjestämillä vesikulkuvälineillä Antreasta Jääskeen ja sen jälkeen asettua Lottolaan ja Eevolaan.

Nyt oli tullut aika antaa armeijanreservi Sihvon ryhmän vahvistukseksi ja musertaa vihollinen molemminpuolisella kaarrostamisella. Vasta sitten kun oli saatu varmuus siitä että Wilkmanin ryhmä omin voimin saattoi suoriutua tehtävästään, ja että vihollisen rintamapuolustus oli järkytetty uhkaamalla sen yhteyksiä, saattoi rintamanmurrolla olla menestymisen mahdollisuuksia ja voitiin siis koota tätä varten tarvittavia voimia. Tarkoitetun tuloksen saavuttaminen vaatisi kuitenkin, että Sihvon ryhmän isku suoritettaisiin mitä nopeimmin ja häikäilemättömässä etenemishengessä. Tästä antoikin armeijaesikunnan päällikkö asianomaisella suullisen ohjeen jättäessään seuraavan armeijakäskyn: – –

Rivistö Jernström sijoitetaan yöksi Kämärään ja Säiniöön, etuvartiot Liimattaan, päivän koittaessa jatkaakseen hyökkäystään Viipuria kohti.

Viipuri on vallattava ja vihollinen Oravalan ja Näättälän välillä tuhottava.

1. Everstiluutnantti Sihvon käytettäväksi asetetaan Pohjois-Hämeen rykmentti, joka yön kuluessa sijoitetaan Eevolaan ja Lottolaan, puhelinnumero Ihalempiälä, Kamajauhola 12, sekä Vaasasta vastatullut osasto 2. kenttälennätinpataljoonaa, joka on saanut määräyksen heti ilmoittautua Antrean ryhmäesikuntaan.

2. Everstiluutnantti Sihvon ryhmän on, alottaen hyökkäyksensä päivän valjetessa, lyötävä Oravalan ja Näättälän väliset vihollisvoimat katkaisten niiden yhteydet länteenpäin sekä estäen Näätälässä olevien joukkojen hyökkäyksen etelään päin. Muilla osilla rintamaa on vihollinen sidottava. – –

 

Ylipäällikön reservistä sijoitettiin Vaasan rykmentti Hiitolaan armeijan komentajan käytettäväksi. – – ”[ii]

 

25.4.1918

– –

”Suurin huomio kiintyi tänä päivänä kuitenkin everstiluutnantti Sihvon rintamanmurtoon, s.o. kysymykseen, missä määrin onnistuttaisiin saamaan vihollinen saarretuksi Viipurin pohjois- ja koillispuolella. Vastoin ryhmän komentajan ilmaisemaa käsitystä armeijan komentaja oli sitä mieltä, että vakavampaa vastarintaa todennäköisesti ei ollut odotettavissa.

Ennen klo 7,45 a.p. saapuneiden ilmoitusten mukaan oli eteneminen aloitettu klo 4,45 a.p. Lottolasta, klo 5 a.p. Kuurmanpohjasta ja pian senjälkeen saavuttiin Näverin tienristeykseen. Mutta samaan aikaan ilmoitettiin, että vihollinen sytytti paloja Joutsenossa, Penttilässä, Oravalassa, Syvälahdessa, Kavantsaarella ja Pullilassa; vihollinen oli siis jo perääntymismatkalla. Kaikki riippui nyt siitä, voisiko ev.ltn. Sihvo ryhtyä nopeasti ja häikäilemättä takaa-ajoon. Ryhmältä saapuneet tiedot olivat kuitenkin erittäin säästeliäitä. Niissä ilmoitettiin tosin saadun huomattavasti sotasaalista, kaikkiaan 18 tykkiä, 10 konekivääriä, vetureita ja rautatievaunuja; mutta vasta illalla saatiin selkoa joukkojen ryhmityksestä. Kohtaamatta muuta vastarintaa kuin mitä hajanaiset punaiset joukkiot pystyivät aikaansaamaan, olivat päävoimat päässeet Kilpeenjoelle  ja Ihantolaan, kun taas Karjalan 3. rykmentti oli Saimaan kanavan tasalla Nuijamaan pohjoispuolella, oikea sivusta Lauritsalaan nojaten.

Kenraalimajuri Wilkmanin ryhmältä saapui aikaisin 25 p:nä ilmoitus v. Colerin rivistön toiminnasta Talin valtauksen jälkeen. Päävoimat oli johdettu Häyryn kautta Viipuria kohti, mutta Papulassa oli eteneminen pysähtynyt, koska kaupungin koillispuolella olevia siltoja ei voitu vallata. Ilmoitettiin oltavan tykistövahvistuksen, erikoisesti haupitsien tarpeessa. Rivistön X pataljoona (Solin) oli talissa erotettu varmistamaan ryhmää pohjoiseen ja päävoimien kera katkaisemaan vihollisen yhteyksiä Ihantolan ja Juustilan kautta Saarelaan ja Lavolaan.

Jernströmin rivistö oli Kämärän asema-alueesta käytyjen runsastappioisten taistelujen jälkeen kokoontunut Säiniöön, ratsuväen turvatessa sivustaa Nuoraaseen ja Korpelaan päin.

Savoniuksen rivistö oli kiivaan taistelun jälkeen vallannut Hotakan.

Everstiluutnantti Jernströmin aikomuksena oli viipymättä edetä Liimatan kautta ja ryhtyä hyökkäämään Viipuria vastaan. Puolenpäivän aikana ryhdyttiin hyökkäämään kaupungin kaakkoispuolella olevia varustuksia vastaan, mutta vihollinen puolustautui tehokkaasti leveäin piikkilankavöiden turvaamista varustuksista; vihollista ei saatu perääntymään, joten hyökkäys iltapäivällä pysähtyi. – v. Colerin rivistö oli tänä päivänä ollut odottavalla kannalla, ryhtyäkseen, päästyään yhteyteen Jernströmin rivistön kanssa ja tämän hyökkäyksen onnistuttua, tunkeutumaan etelään. X pataljoona saapui vasta tänä päivänä Lavolaan ja Saarelaan.

Majuri Savoniuksen kimppuun Hotakassa hyökättiin sekä lännestä että idästä, mutta hänen onnistui selviytyä. Kun Kangaspellosta hyökkäävät punaiset puolestaan saivat selkäpuolelta kimppuunsa 1. Karjalan rykmentin I pataljoonan (Sihvonen) joukkoja (Ausfeldin ryhmästä), ryhtyi majuri Savonius puolestaan hyökkäämään. Vihollinen ajautui Muolaanjärvelle ja tuhoutui suurelta osalta.

 

[Myttyyn meni, mutta jatketaan – väliotsikko jpu]

Huhtik. 25 p:n iltana oli armeijanjohto selvillä siitä, että yritys yllättämällä vallata Viipuri oli mennyt myttyyn. Mutta ei tässä kyllin: vihollisen päävoimain, jotka olivat olleet kaupungin koillis- ja pohjoispuolella, oli todennäköisesti onnistunut vetäytyä takaisin linnoitusvarustusten suojaan. Asian näinollen oli tärkeätä mitä kiireimmin täydentää kaupungin piiritys, samalla kertaa kuin kenraalimajuri Wilkmanin ryhmää vahvistettaisiin mahdollisimman suurilla voimilla, jotta päähyökkäys kaakosta käsin tarpeettomasti viipymättä voitaisiin panna toimeen.

Everstiluutnantti Sihvon ryhmän lähimmäksi tehtäväksi tuli nyt Viipurissa ja Etelä-Suomessa olevien punaisten yhteyksien katkaiseminen ja oli sen edettävä niin nopeasti, ettei viholliselle voitaisi lännestä käsin tuoda lisävoimia, sekä ettei vihollinen pääsisi pakoon Viipurista, välttyen valkoisten suunnittelemalta ratkaisulta. Ryhmä ei todennäköisesti tapaisi vastassaan mitään vihollisvoimia ennenkuin Tienhaaran varustusten luona, mutta sillä oli sen sijaan uhka selkäpuoleltaan, Lappeenrannasta käsin. Haluten vapauttaa ryhmän komentajan yhteyksiään koskevasta huolenpidosta ja siten lisätä etenemisnopeutta etelää kohti, päätti armeijan komentaja erottaa Karjalan 3. rykmentin (Sarlin) suoraan hänen oman johtonsa alaiseksi ryhmäksi, jonka lähimpänä päämääränä oli oleva Lappeenrannan valtaus. Sihvon ryhmää oli johdettu sitten, että tämä rykmentti oli tullut suotuisiin perusasemiin tehdäkseen hyökkäyksen ilmoitettuun suuntaan. Förbergin ryhmä, joka nyt oli asetettu eversti Tunzelmannin päällikkyyden alaiseksi, oli huhtik. 25 p. vallannut Savitaipaleen ja tulisi seuraavana päivänä lähettämään osan joukkojaan Lappeenrantaa vastaan, tullen täten välillisesti tukemaan Sarlinin hyökkäystä.”[iii]

 

Rajajoki otetaan haltuun

”Vasemmalla sivustalla toimivan hyökkäysrivistön tehtävänä oli jääkärimajuri von Bonsdorffin johdolla miehittää Jäppilä ja Kuokkala ja sulkea raja näillä seuduin. Rivistöön kuului 2. jääkärirykmentin VI pataljoona (Sundman), 5. jääkärirykmentin XIII pataljoona (Huyssen) ja yksi komppania 5. jääkärirykmentin XV pataljoonasta (Homén). Tykistö, jonka oli seurattava mukana, ei vielä hyökkäystä käyntiin pantaessa ollut ehtinyt saapua Kivennavalle.

Määräyksen mukaisesti rivistö läksi liikkeelle Kivennavalta aikaisin aamulla 23 p:nä. Jäppilässä erotettiin Homénin pataljoonan 3. komppania, joka jääkäriluutnantti Lindholmin johdolla eteni rajalle ja taistelutta valtasi Rajajoen yli vievän suuren maantiesillan. Pääjoukko – Sundmanin ja Huyssenin pataljoonat – marssi etelään Haapalan kautta Kuokkalaa kohti.

Pienempien metsätaistelujen jälkeen Huyssenin pataljoona karkoitti vihollisen Kuokkalaa kohti, minkä paikan rivistö jo klo 10 a.p. saavutti. Huyssenin pataljoona asettui asemiin metsänreunaan pitkin rataa, jota Terijoelta ja Pietarista tulleet panssarijunat hallitsivat. Klo 11,10 a.p. v. Bonsdorff ilmoitti, että hän ei ilman tykistöä, joka täälläkin oli myöhästynyt [paha kelirikko – jpu], pystynyt pääsemään yli radan. Hän sai tiedon siitä, että tykit eivät voisi tulla perille kuin aikaisintaan klo 5 i.p.

Pataljoona Huyssenin ollessa edelleen radan läheisyydessä venäläinen joukko-osasto klo 12 aikaan hyökkäsi reservissä olevan Sundmanin pataljoonan kimppuun. Venäläiset olivat metsän ja parin harjanteen suojassa edenneet aseman itäpuolitse. Luutnantti Melin määrättiin komppaniansa kanssa venäläisiä vastaan ja lyhyen taistelun jälkeen vihollinen peräytyi ja läksi pakoon rajan yli Venäjälle.

Tämän jälkeen sekä panssarijunien poistuttua kävi radan yli kulkeminen aseman itäpuolella sekä vihollisen kaarrostaminen mahdolliseksi. Pataljoona Sundman hyökkäsi vihollisen oikeaa sivustaa vastaan ja Huyssen eteni sen rintamaa vastaan. Asema vallattiin klo 5,30 i.p. ja saaliiksi saatiin kaksi tykkiä sekä muutamia konekiväärejä. Venäläisten onnistui paeta huvila-asutuksen läpi merelle ja rannikkoa pitkin Venäjälle. Valkoisia kaatui 28 ja punaisia 68 miestä.

– –

Huhtikuun 24 p:n kuluessa miehitti Huyssenin pataljoona radan ja sen varrella olevat asemat aina rajalle saakka, ja tämän yhteydessä suoritettiin valloitettujen alueiden vaivoja ja aikaa vaativa puhdistustyö. Vielä 26 p:nä klo 2 yöllä tekivät kuitenkin venäläiset viimeisen hyökkäyksen 1½ km itään Ollilasta, minkä hyökkäyksen Huyssenin pataljoona vaikeuksitta torjui.

Rajan vartioimisesta Jäppilän seudulta alas rataa kohti huolehti 24 p:stä alkaen Homénin pataljoona, jonka esikunta majoittui Luutahännän rajakylään. Hyökkäävän toiminnan merkkejä ei venäläisten puolelta oltu havaittu. Luutnantti Lindholm, joka komppaniansa kanssa vartioi Jäppilästä kaakkoon Rajajoen yli johtavaa maantiesiltaa, ilmoitti 26 p:nä klo 3 i.p., että venäläiset olivat koonneet päävoimansa – n. 6,000 miestä – Levashovoon.”[iv] Suomalaiset joukot saamansa käskyn mukaisesti selvittivät vihollisjoukkojen määriä ja paikkoja partiotoiminnalla Venäjän puolelle rajaa.

 

Raudun-Raasulin suunta

”25 p:n illalla pommittivat venäläiset radan luona – Venäjän puolelta – tykeillä valkoisten asemia. 20 miehen vahvuinen partio lähetettiin yöllä liikkeelle ja tämän onnistui 26 p. klo 6 a.p. polttaa Grusinan silta vihollisen selän takana [Venäjän puolella rajaa – jpu].”[v]

 

Panssarijunat Säiniöllä

”Heti Säiniön aseman valtauksen jälkeen saapui sinne myöskin XVI jääkäripataljoona (Jaatinen), joka klo 2 päivällä oli lähtenyt Heinjoen kirkonkylästä ja tullut Kämärän kylän ja Pienperon kautta. Molemmat pataljoonat joutuivat aamuyöstä ja pitkälle 24 p:ään taisteluihin punaisten panssarijunain kanssa. Ensinnä Viipurista päin tulla puhkui suuri panssarijuna, joka pysähtyi maantiesillan kohdalle 1800 m asemalta ampuen kiivaasti aseman seutua sekä tykeillä että konekivääreillä, saaden aikaan suurta hämminkiä. Tuskin oli se taas vetäytynyt takaisin, kun Kämärältä tuli juna Viipuria kohti. Vielä ei oltu ehditty rikkoa rataa, joten näytti siltä kuin juna olisi esteettä päässyt livahtamaan Viipuriin. Silloin hyppäsi vänrikki Ahonen radalle ja hänen onnistui, vaikkakin hän heti vaikeasti haavoittui, vääntää vekseliä siten, että saapuvan junan vaunuista osa suistui kiskoilta. Sen miehistö pakeni läheiseen metsään.

Nyt ryhtyi pataljoona toimenpiteisiin radan rikkomiseksi kummallakin taholla, mistä uusia vihollisjunia voitiin odottaa. Näiden toimenpiteiden paraillaan ollessa käynnissä tuli klo 11 tienoissa Kämärän suunnalta kiivaasti ampuva uusi panssarijuna asemaa kohti. Karkoitettuaan tulellaan vastustajansa aseman läheisyydestä punaiset tarkastelivat tilannetta ja saivat selville, että ne kiskot millä juna paraikaa liikkui olivat rikotut. Juna peräytyi nyt, kunnes pääsi toiselle kiskoparille ja ajoi uudestaan täyttä vauhtia komeasti aseman ohi. Mutta maantiesillan kohdalla se surkeasti suistui kiskoilta. Siellä olivat 1. komppanian miehet, etupäässä jääkärivääpelit Saviaro-veljekset, saaneet radan rikotuksi kyllin tehokkaasti. Se oli komea saalis, jossa aseistuksena oli 2 tykkiä ja paljon konekivääreitä.

Muutaman tunnin hiljaisuuden jälkeen alkoi kahakka kuitenkin vielä kerran. Päivällä saapui Kämärältä pitkä, 26 vaunua käsittävä juna, jossa Kämärän puolustajat yrittivät peräytyä Viipuriin. Siinä oli sekä matkustaja- että tavaravaunuja täynnä miehiä, naisia ja kaikenlaista tavaraa. Nyt oli rata kuitenkin jo katkaistu useassa kohdin. Junan täytyi pysähtyä jonkun matkan päähän asemalta ja miehet alkoivat lappaa vaunuista radan varrelle.

Silloin ne saivat tulta vastaansa radan länsipuolelta, missä XVI patl. 3. komppania oli vartiotehtävissä. Asemalla valkoiset joukot hälyytettiin, mutta punaiset, noin 300-400 miestä; ryntäsivät radan länsipuolelle asetettujen harvojen vartioketjujen läpi ja pääsivät tappioita kärsien perääntymään Viipuriin.”[vi]

——

[i] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota VIII; 1927; sivut 195-196

[ii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota VIII; 1927; sivut 196-200

[iii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota VIII; 1927; sivut 200-203

[iv] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota VIII; 1927; sivut 249-251

[v] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota VIII; 1927; sivut 252-253

[vi] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota VIII; 1927; sivut 298-300

LiikeNyt: paljon pöhinää puolesta ja vastaan

Suomen luutuneet ja ummehtuneet tavat tehdä politiikkaa saivat tervetulleen tuulahduksen siitä, että politiikka voidaan tehdä muillakin tavoin, kuin meillä on tehty koko itesenäisyytemme ajan. Suomi on perustuslain mukaan edustuksellinen demokratia. Vaalit pidetään joka neljäs vuosi. Siis joka neljäs vuosi pääsee kansalaiset sanomaan mielipiteensä siitä, miten yhteisiä asioita tulisi hoitaa. Puolueet asettavat ehdokkaat, jotka sitten itsekukin yrittävät todistella vaaleissa meille kansalaisille mitä mieltä he ovat asioista. Tuolloin on tullut tavaksi luvata äänestäjille ummet ja lammet, jotka siten perutaan heti, kun vaalihuoneistot on suljettu.

Käytännön politiikkaa hoidetaan siten, että pieni klikki puolueiden eliittiä täydennettynä etujärjestöjen lobbareilla päättää asioista. Eduskunta pannaan hyväksymään päätökset puoluekurin avulla.

Neljä vuotta on pitkä aika nykyisin, kun maailma muuttuu nopealla tempolla. Siksi kansalaisten pitää päästä sanomaan myös vaalien välillä mielipiteensä tärkeissä asioissa. Sveitsissä on asia järjestetty siten, että siellä pidetään aina kansanäänestys, kun asioista päätetään. Se on demokratiaa parhaimmillaan.

Nyt on Suomessa aloittanut toimintansa LiikeNyt, joka pyrkii antamaan kansalaisille mahdollisuuden sanoa mielipiteensä päätettävistä asioista ikään kuin ohjeeksi kansanedustajille, joilla on perustuslaillinen oikeus tehdä päätökset. Tämä ei ole mikään konkariaskel kohti Sveitsin mallia, mutta se on kuitenkin askel parempaan kansanvaltaiseen politiikkaan.

LiikeNyt ei aio puolueeksi, mutta soisi mielellään, että puolueet ottaisivat onkeensa ja käyttäisivät tietotekniikan suomia mahdollisuuksia hyväksi kuunnellakseen kansalaisten mielipiteitä päätettävistä asioista myös vaalien välillä.

I like LiikeNyt!

YLE = laatumedia?

Lukaisin YLE:n otteluseurannan Kärppien ja Tapparan tänään pelatusta finaaliottelusta. Laatumedialla oli ottelujutussaan sekä lukumääräisesti että palstamillimetreinä enemmän ties kenen Twitter-viestejä kuin toimituksen omia selostuksia/kommentteja pelitapahtumista.

Tähänkö on todella menty? Surkeaa.

Intiassa ei ole ainoa hallitus, joka väärentää historiaa…

Hindunationalistisen RSS-järjestön jäsenet marssivat Mumbaissa lokakuussa 2016. (KUVA: Shailesh Andrade / Reuters)

Kommentoin myöhemmin, malttia modet…

Kannattaa jiopa luikea tämä ensin ilman mun kommenttejani…

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005651229.html

Intian hallitus satuilee muinaisen kulttuurin lentokoneista ja geenitekniikasta – hindunationalistit haastavat myös tiedeyhteisön tulkinnan intialaisten alkuperästä ja Euroopan kielten synnystä

Indus-kulttuurin huipputuntija Asko Parpola ja muut valtavirran tutkijat tyrmäävät hindunationalistien näkemykset.

17f9037b059b4eee9d89060d36674c4f.jpg

Metrojuna kulki apinankasvoisen hindujumalan Hanumanin 33 metriä korkean patsaan ohi Jhandewalanin aseman vieressä Delhissä tammikuussa. (KUVA: Adnan Abidi / Reuters
Intiaa johtavilta hindunationalisteilta kuulee poskettomia väitteitä. Viime vuosina he ovat vakuutelleet, että muinaisilla intialaisilla oli käytössään lentokoneita, geenitekniikkaa ja plastiikkakirurgiaa.

Jopa Intian pääministeri Narendra Modi on perustellut tulkintoja sillä, että Mahabharata-eepos kertoo soturikuningas Karnan syntyneen äitinsä kohdun ulkopuolella ja hindujumala Ganeshalla on norsun pää ihmisen ruumiissa.

Tripuran osavaltion pääministeri Biplab Deb väitti vastikään, että intialaisilla oli tuhansia vuosia sitten internet ja tietoliikennesatelliitteja.

Tällaiset poliitikot johtavat 1,3 miljardin asukkaan maata eli kuudesosaa maailman ihmisistä. Uskovatko he itsekään esittämiinsä fantasioihin?

”Ainakin heidän kannattajakunnastaan löytyy ihmisiä, jotka voivat uskoa. Luulen, että osa ministereistäkin saattaa uskoa”, hindunationalismiin erikoistunut kulttuuriantropologi Tapio Tamminen sanoo.

Poliitikkojen jutuille on helppo nauraa, mutta lausunnoilla on kirkas tavoite ja mahdollisesti vakavat seuraukset. Hindunationalistit haluavat kuvata Indus­joen laakson muinaisen kulttuurin hindulaisena ja maailman vanhimpana korkeakulttuurina, vanhempana kuin Mesopotamian Sumer tai faaraoiden Egypti.

Se tukisi heidän näkemystään Intiasta hinduille kuuluvana maana. Tulkinta sisältää ajatuksen, että maa tulisi puhdistaa muista uskonnoista, eritoten islamista.

Modi on nimittänyt erityisen tutkijakomitean ajamaan asiaa.

”Minulta on pyydetty raporttia, joka auttaa hallitusta kirjoittamaan uusiksi tietyt seikat muinaishistoriasta”, komitean puheenjohtaja K. N. Dikshit vahvisti aiemmin keväällä uutis­toimisto Reutersille.

Intian kulttuuriministeri Mahesh Sharma sanoi, että ”nyt on hetki” palauttaa Intian mennyt suuruus todistamalla muinaisten hindutekstien olemassaolo.

Hindunationalistien teorioita ujutetaan koulukirjoihinkin. Niitä rummuttaa myös puolisotilaallisista leireistään tunnettu jättimäinen vapaaehtoisjärjestö Rashtriya Swayamsevak Sangh (RSS), jota pidetään valtapuolue Bharatiya Janatan (BJP) taustaliikkeenä. Modi liittyi sen riveihin kahdeksanvuotiaana.

Hindunationalistien histo­riantulkinta on kuitenkin pahasti ristiriidassa tiedemaailman valtavirran kanssa. He väittävät myös, että indoeurooppalaiset kielet olisivat saaneet alkunsa nykyisen Intian alueelta ja levinneet sieltä muualle.

”Nykytietämyksen valossa aika älytön joskin ymmärrettävä ajatus”, Helsingin yliopiston klassisen indologian emeritus­professori Asko Parpola sanoo.

Indologi Asko Parpola kertoo, että 1800-luvun alussa sanskritia arveltiin kaikkien indoeurooppalaisten kielten alkukieleksi. ”Kielitiede hylkäsi ajatuksen aika nopeasti, mutta äärihindut ovat omaksuneet tämän näkemyksen.” (KUVA: Jukka Gröndahl / HS)

 

Parpola on arvostetuimpia Indus-kulttuurin tutkijoita. Hän edustaa vallalla olevaa käsitystä, jonka mukaan Indus-kulttuuri kukoisti nykyisen Pakistanin ja Luoteis-Intian alueella noin vuosina 2600–1900 eaa. eli paljon myöhemmin kuin hindunationalistit väittävät.

Indoeurooppalaiset kielet syntyivät luultavimmin Mustan­meren pohjoispuolisilla aroilla. Indoeurooppalaisia kieliä puhuneita kansoja alkoi saapua nykyisen Intian alueelle vuoden 2000 eaa. jälkeen.

Parpola näyttää karttaa indoeurooppalaisten kielten levinneisyydestä noin vuonna 500 eaa. Induslaakso on kielikunnan maantieteellisellä äärilaidalla.

Se ei ole ainoa valtavirran tulkintaa puoltava asia.

Indoeurooppalaisista kielistä on säilynyt sanskritia vanhempia tekstejä paljon lännempää anatolialaisista kielistä.

Toisekseen Parpola toteaa, että jo indoeurooppalaisessa kantakielessä oli yli kymmenen vaunuihin liittyvää sanaa, jotka ovat indoeurooppalaista alkuperää, eivät jostain muusta kielestä saatuja lainoja. Vaikuttaa siis siltä, että indoeurooppalaisen kantakielen puhujat keksivät vaunut. ”

[RK:  Näin ei ole asian laita. Tuon on vanhentunut teoria. Liettuan kielstä paikannettu indoeurooppalaisille kielille yhteinen hevosvaunusanasto (mm. ratas  = pyörä,  áiža = aisa, kuorimisen jälkeinen puu, ašis = akseli, hevosjumalatar Ratainyčia ”Rattaiska”, ašva  = hevonen, tamma < PIE  (kantaindoeuroopan) *hekʷ´o) OVAT LIETTUAN VASARAKIRVESLAINOJA.
Niillä on usein omat säännölliset merkiktykseltään sinne päin muissa yhteyksissä olevat vastineet.

Suomen sana hevonen (hepo), viron hobune, kreikan hippos, latinan equus [ekvus], voi tulla tästä kahdella eri tavalla:

a) suoraan kantaindoeuroopasta siten, että  kʷ´ -> p () > *hepo, kutentapahtuu iranilaisissa kielissä ja kreikassa ja joskus myös latviassa, tai

b) kantabaltin kauttasiten, että h- putoaa, kʷ´ jakautuu ḱ:ksi ja w:ksi, joistedellinen satemisoituu (t)š:ksi, ja alun lyhyt tavu * èš-  metetoituu šè:ksi josta > suomen he-.  Tuo on eirttäin tavvallinen ilmiö ja johtuu siitä, lyhyt painoinen tavu on todella lyhyt ja vakaali lähinnä antaa oman sävyn painokkaasti äännetylle konsonantille, jolloin vaikkapa éḱ– ja ḱe– ääntyvät lähes samoin, varsinkin ulkopuolisen, lainaajan korvaan, korvan suosiessa avotavua.

*hekʷ´o > kb èk´w´o > (erittäin tavallinen) metateesi èw´o > ševo > hevo-.

Jälkimmäisessä tapauksessa suomen ja kreikan h:t sana alussa olisi eri alkuperää, ensimmäisessä taas samaa, ilman että kyseessä oli kreikkalaina.

Itäiseksi kentum-vasarakirveeksi hevonen on saattanut olla – arvatkaapa mitä: *kawjo!

Myös venäjän konj (koni) < kop(e)nj ja kobyla = tamma olisivat tätä perua.

конь

род. п. -я́, укр. кiнь, род. п. коня́, блр. конь, ст.-слав. конь ἵππος, болг. ко́нят, сербохорв. кȍњ, род. п. ко̀ња, словен. kònj, род. п. kónja, чеш. kůň, род. п. koně, слвц. kôň, польск. koń, в.-луж. kóń. Из *komnь от древнего *kobnь; ср. кобы́ла, комонь (см.); ср. Богач, LF 33, 106 и сл.; Фасмер, ZfslPh 9, 141 и сл.; иначе Бернекер 1, 561 и сл. Рискованны сравнения Лёвенталя (KZ 47, 146) с греч. κημός «намордник», нем. hemmen «тормозить, сдерживать», лит. kãmanos мн. «кожаная узда». [Мошинский («Zasiąg», стр. 235) объясняет konь из *kорnь : *skорnь: skopiti, т. е. первонач. «кастрированный жеребец». Иначе см. Трубачев, Слав. названия дом. животных, стр. 47 и сл. — Т.]

кобыла = tamma

кобы́ла кобы́лка, также «скамья для телесных наказаний арестантов; деталь струнного инструмента; приспособление для снятия сапог; саранча», укр. коби́лка «грудная кость у птиц; название ряда инструментов», коби́ла «кобыла», ст.-слав. кобыла ἵππος, болг. коби́ла, сербохорв. ко̀била, словен. kobíla, чеш., слвц. kоbуlа, польск. kоbуɫа, в.-луж. kоbɫа, н.-луж. kоbуɫа, полаб. küöbö́la. Разграничение слов кобыла, конь и комонь неоправданно. Праслав. *koby — по-видимому, стар. основа на -n, соответствующая лат. саbō, -ōnis «caballus»; см. Богач, LF 33, 102 и сл.; Брандт РФВ 22, 139; Фасмер, ZfslPh 9, 141. Образование *koby-la аналогично mоgу-lа, а основа на -у — как ст.-слав. камы. Далее можно говорить о родстве с лат. caballus «конь, мерин», греч. καβάλλης ̇ἐργάτης ἵππος (Гесихий); Э. Маас (Rhein. Мus. 74, 469) и Кречмер («Glotta», 16, 191 и сл.; 20, 248; 27, 232; здесь же опровергается другое объяснение Грегуара-Вуzаntiоn 11, 615) толкуют эти слова как бродячие названия, восходящие к языку какого-то народа в Малой Азии или на Дунае; ср. этноним Καβαλεῖς, Καβηληες в районе Меандра и греч. κάβηλος, κάληβος ̇ἀπεσκολυμμένος τό αἰδοῖον (Гесихий). Однако из κάβηλος нельзя объяснить kobyla (вопреки Кречмеру, там же, 16, 191 и сл.). Неприемлемо сближение с лит. šebélka «старая кляча», вопреки Агрелю (BSl. L. 41), Петерссону (ArArmSt. 97), или с др.-инд. c̨aphás «копыто», др.-исл. hófr, д.-в.-н. huof — то же (Вальде-Покорный 1, 346; см. Вальде-Гофм. 1, 125 и сл.), а также с фин. hеро «лошадь», эст. hobu — то же (Лескин, Bildg. 277). Совершенно невероятна попытка Неринга («Sрrасhе» 1, 168 и сл.) объяснить kobyla фрак. или скифск. посредством, причем с точки зрения фонетики он предлагает отнюдь не убедительное сравнение с перс. kаvаl «быстроходная лошадь», ср.-тюрк. käväl «лошадь» (у Махмуда аль-Кашгари). Фин. hеро, hevonen, эст. hobune «лошадь» тоже нельзя объединять с kоbуlа. Ошибочно Марков (РФВ 75, 157); против см. Малеин, РФВ 76, 129 и сл. [Иначе см. Трубачев, Слав. названия дом. животных, стр. 52. — Т.]

копыто = kavio

копы́то укр. копи́то, болг. копи́то, сербохорв ко̀пито, словен. kорítо, чеш., слвц. kоруtо, польск., в.-луж., н.-луж. kоруtо. От копа́ть, ср. польск. kора[’]с[/’] «копать, рыть; пинать, бить копытом»; см. Бернекер 1, 565 и сл.; Траутман, Germ. Lautges. 54; иначе у Шпехта (85). Др.-исл. hófr, д.-в.-н. huof «копыто» скорее связано с др.-инд. c̨aphás, авест. sаfа- «копыто»; напротив, др.-русск. копысати «лягаться» следует отнести к копыто; ср. Уленбек, Aind. Wb. 301.

Parpola ei osaa balttikieliä eikä tunne sikäläistä tutkimusta ja kierrättää vanhentunutta settiä. Se on havaittavissa myös veljesten sumeriteoriasta.]

” Ensimmäiset pyörillä liikkuvat kulkuneuvot keksittiin toden­näköisesti vuosina 3700–3600 eaa. Varhaisimmat vaunuihin viittaavat löydöt ovat Tripoljen kulttuurista nykyisestä Etelä-Ukrainasta. Vaunuja oli myös sitä seuranneissa nuorakeraamisissa kulttuureissa, jotka levisivät Hollantiin ja Suomen rannikolle asti, samoin kuin Jamna– eli kuoppahautakulttuureissa 3600 – 2200, jotka ulottuivat Ukrainasta Uralille. ”

[RK: Noin varmaan on. Niiden vaan ei heti tarvinnut olla sotavaunuja. Lisäksi tarvittiin muun aseistuksen viilaamista vaunukäyttöön. Sovanukansa lähti liikkelle vasta n. 2200 e.a.a. eli samaan aikaan kuin Jamnan kulttuuri lakkasi entisillä alueillaan olemasta.

Itäbalttilainen vasarakirveskansa, parikin eri heimoa sellaista, oli tulle Suomeen jo 1000 vuotta ennen sotavaunukans/a/oje/n ilmaantumista. Sotavaunukansat EIVÄT hyökänneet koskaan Suomeen, mutta vasarkirveskansa oli vahvasti mukana sotavaunukansojen kokoonpanossa. Myös liettualaiset ja preussilaiset ainakin olivat olleet Baltiassa jo ennen sotavaunukansaa. Mahdolliset germaanit eivät ilmeisimmin osallistuneet lainkaan sotavaunukansan kokoonpanoon. Heitä ehkä saatteiin jopa vähän jyrätä näiden toimesta. Sen sijaan keltit/romaanit ja iranilaiset Itämeren etelärannikon entiset kimbrit, teutonit ja ambronit osallistuivat siihen. Jälkimmäisten kieli oli huomattavan putkisuoraan kantaindoeuroopasta.]

”Näistä kulttuureista voidaan suoraan johtaa ne kulttuurit, joissa tunnetut indoeurooppalaiset kielet ilmestyivät ensi kertaa historiaan”, Parpola sanoo.

”Äärihindujen väitteelle, että indoeurooppalaiset kielet tulevat Intiasta, ei ole samanlaista arkeologista jatkumoa. Ei ole intialaista kulttuuria, josta muiden indoeurooppalaisten kielten kulttuurit olisivat johdettavissa.”

[RK: Näin on. Parpola tietää parhaiten! Mitään intialaista lähdettä ei ainakaan tarvita minkään ongelma selittämiseksi. Suomen ”sanskriittisanat” kuten kana, pelto, hanhi, patja eivät ole voineet kulkeutua Intiasta.]

Hindunationalistien teorioita puolustavat silti myös jotkut vakavasti otetut intialaiset tutkijat. Intian valtiollisen arkeologia­viraston entinen johtaja B. B. Lal, 96, on Parpolan mukaan arvellut Indus-kulttuuria ja myöhempää, sanskritinkieliset Veda-tekstit tuottanutta Veda-kulttuuria samaksi asiaksi.

Kansainvälinen tiedeyhteisö on erimielisempi siitä, mitä kieltä Induslaaksossa puhuttiin ennen indoeurooppalaisten tuloa. Indus-kirjoituksia on säilynyt vain vähän, eikä niitä ole onnistuttu tulkitsemaan aukottomasti.

Indus-kirjoituksiin vuosikymmenten ajan perehtynyt Parpola on varma, että kyse on dravidakielestä. Saman kielikunnan ­nykykieliä puhuu Etelä-Intiassa yli 200 miljoonaa ihmistä.

Hindunationalistit eivät halua myöntää, että hindulaisuuden pyhien kirjoitusten sanskrit ja siitä polveutuva hindi olisivat tuontitavaraa ja että Indus-kulttuurissa olisi puhuttu jotain ihan muuta.

Parpola on saanut Intiasta jopa tappouhkauksia.

Toisaalta Intian edellinen presidentti Pranab Mukherjee palkitsi Parpolan tämän sanskrit-tutkimuksista. Mukherjee edusti nykyhallitusta maallisempaa Intian kongressipuoluetta, joka on johtanut Intiaa suurimman osan maan itsenäisyydestä.

Intiassa asuu noin miljardi hindua ja 200 miljoonaa muslimia. Hindunationalistit kuvaavat hindut todellisuutta yhtenäisempänä joukkona, sillä hindulaisuus on sateenvarjokäsite, jonka alla toimii paljon värikkäämpi kirjo suuntauksia kuin kristinuskossa tai islamissa.

Hindut viettivät värien juhlaa holia temppelissä Nandgaonin kylässä Uttar Pradeshin osavaltiossa helmikuussa. (KUVA: Adnan Abidi / Reuters)

Uskonto selittää muutenkin vain osan Intian kulttuurisista jaoista. Olennaisempia ovat kielet, joita maassa puhutaan useita satoja. Hindi on selvästi suurin kieli, mutta hieman lasku­tavasta riippuen Intiassa on noin kymmenen kieltä, joita puhuu äidinkielenään vähintään kymmeniä miljoonia ihmisiä.

Omat jakolinjansa kaiken päälle sälyttää kastijärjestelmä.

Tamminen korostaa, että kulttuurierot ovat Intian sisällä huomattavasti suurempia kuin Euroopan maiden välillä.

Hindujen ja muiden uskonryhmien välit ovat selvästi kiristyneet Modin BJP:n noustua valtaan vuonna 2014. Jännitteiden symboliksi ovat nousseet naudanlihan syömisestä epäiltyjen muslimien lynkkaamiset. Lehmä on hinduille pyhä, ja hindunationalistit haluaisivat kieltää lehmien teurastamisen koko maassa. Nykyisellään määräykset vaihtelevat osavaltioittain.

Arvostelijoiden mielestä Modi ei ole riittävästi tuominnut väkivallantekoja ja siten hiljaa hyväksyy ne, mikä rohkaisee uusiin hyökkäyksiin.

”Hindunationalisteille on poliittisesti edullista ruokkia vastakkaisuutta, ja lehmäkysymys on yksi vahvimmista poliittisista symboleista. Tämäntyyppisten ennakkoluulojen ja pohjavirtojen ruokkiminen on poliittista dynamiittia”, Tamminen sanoo.

Tamminen ja Parpola liittävät hindunationalismin nousun kansallismielisen populismin voimistumiseen ympäri maailmaa, kuten yhä autoritaarisemmiksi käyneissä Puolassa, Unkarissa ja Turkissa sekä Donald Trumpin Yhdysvaltoissa.

”Vähän liioitellen voi sanoa, että nationalistiset piirit pyrkivät omimaan historiaa maassa kuin maassa”, Tamminen sanoo.