Mitä nyt? Eikö raippa enää pelotakaan suomalaisia työläisiä? Eivätkö poliittisen eliitin valheet valtamedioiden suosiollisella avustuksella enää pure? Mihin nöyryys, joihin suomalaisia on koulutettu, kerrottu sen olevan hyve, on katoamassa?
Hyökkäys joka tehtiin laajalla rintamalla perjantain 2.2 aktiivimallin vastaista mielenosoitusta vastaan, synnytti minussa edellä kerrottuja mielleyhtymiä porvarien tunnoista. Ei ollut asiaa joilla suomalaisia ei olisi peloteltu, uhkakuvia maalailtu, syyllistämisistä puhumattakaan. Toisaalta lakko-oikeus hyväksyttiin, mutta lakkoa vastustettiin!
Kaikki keinot ovat näemmä sallittuja kun suurpääomien kukkaroihin kajoamiseen on pienikin uhka olemassa ja heidän edunvalvojiensa toimenpiteitä kehdataan alkaa kyseenalaistamaan. Jopa luontoäiti vedettiin mukaan. Jollei nyt ihan taivas romahda niskaan, niin kuitenkin kotiin kannattaa jäädä, koska meidän armelias oikeistolainen yhteiskunta ei ehkä kykene mielenosoittajien henkiä luontoäidin suuttumukselta turvaamaan.
Sivistyneessä yhteiskunnassa lakko pitää toteuttaa sivistyneesti. Kukaan ei saa kärsiä, ketään vastaan ei saa olla, tehdä se hiljaa yön pimeinä tunteina, ettei kenellekään aiheuteta haittaa. Silloin lakon ulkopuolelle täytyy jättää kapakat, yökerhot, taksit ja erilaiset burgerit ja nakkikioskit, jos niitä jonkun kylän torin laidasta löydetään. Kansalle ei saa luoda pahaa mieltä, sen yksinoikeus tulee olla oikeistolaista politiikka tekevillä hallituksilla.
Suurin syy miksi oikeisto ja valtaapitävä eliitti suivaantui ja sai ylimääräisiä sydämentykytyksiä, oli pelko työläisten tietoisuuden kasvamisesta. Työmarkkinajärjestöjen kanssa nyt kyllä eletään ja sovintoon päästään, kuuluvathan ne osana yhteiskunnallista koneistoa, mutta kansanjoukot ja liittojen jäsenten voimakkaat reaktiot, ne ovat ihan eri asia.
Mitä enemmän joukkovoima lisääntyy, kansa liikehtii yhä herkemmin, niin sen keskuudessa myös tietoisuus ja ymmärrys kasvavat. Se jos mikä on myrkkyä niille jotka erilaisin selityksin, keinoin ja valheiden avuilla tietoisesti ovat tehneet kansan suuren osan vastaista politiikkaa.
Puhutaan kauniisti sopimusyhteiskunnasta, kolmikannasta, niiden puolesta ja eduista. Ei siinä mitään, ainahan sopu sijaa antaa, mutta kun vuosikymmenistä toiseen ovat sijan antajina sopimuksissa aina olleet ne kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ja työväki, niin hyväksikäytön makuhan sellaisista sopimuksista jää. Nyt kun mitta valuu yli äyräiden, kuinka ollakaan alkaa helkutinmoinen itku ja parku.
Pääministeri Juha Sipilä ja hallituksesi sekä teitä tukevat valtaapitävät – te niitätte nyt sitä satoa mitä olette kylväneet. Älkää kuvitelko, että eilinen jää siihen. Kansalla on paremmat siemenet jotka se pian kylvää synnyinmaahan ja siitä sadosta sitten nautitaankin tasapuolisesti, yhdenvertaisesti ja oikeudenmukaisesti.
