Ruotsin kieli on ollut Suomen hallintokieli jo ammoisista ajoista alken aina vuoteen 1922 asti. Silloin säädettiin itsenäisessä Suomessa kielilaki, jota uudistettiin vuonna 2004. ”Lain tarkoituksena on taata suomen– ja ruotsinkieliseen väestöön kuuluville mahdollisuus elää täysipainoista elämää omalla kielellään.” Lainaus Wikistä
Erikoista oli se, että vaikka Venäjä valtasi Suomen Ruotsilta jo vuonna 1809, niin ruotsinkieli pysyi maan hallintokielenä.
Ruotsin kielen valta-asema maassamme näkyy monissa asioissa. Esim. sukunimissä. Kun vielä 1800-luvulla käsityöläisille ja ruotusotamiehille piti antaa periytyvä sukunimi patronyymin sijaan, niin papit, jotka olivat yleensä ruotsinkielisiä antoivat aina ruotsikielisen sukunimen, vaikka mies ei osannut sanaakaan ruotsia. Siksi meillä on maassame edelleen paljon Johanssonneja, Mattsonneja, Granqvistejä, Grönrooseja jne. Tuskin monessakaan perheessä, joilla on ruosinkielinen sukunimi on koskaan puhuttu ruotsin kieltä.
Miten siten on mahdollista, että ruotsinkieli on elänyt Suomessa niin kauan ja niin hyvin. Ruotsin kieltä äidinkielenään puhuvia on maassamme noin 5 % eli noin 250.000 henkilöä.
Pääsyy siihen, että ruotsinkieli voi niin hyvin Suomessa, että vieläkään ei ole saatu esim ns. pakkoruotsia pois koulujen operusohjelmista on säätiö nimeltään Svenska Kulturfonden, jolla on jättiomaisuus n. 800.000.000 euroa.
Säätiö tukee mm. vaaleissa niitä puolueita ja ehdokkaita, jotka kannattavat nykyisen systeemin jatkuvan hamaan tukevaisuuteen asti.
Haluan aina tässä kohtaa korostaa sen vielä tärkeämmän tilaston kuin tuo 5%.
Se määrä ruotsinkielisiä jotka eivät pysty puhumaan suomea on promilleluokkaa. Muutama tuhat ihmistä, pääosin parilla pienellä kunnalla, yksinomaan vanhuksia.
On aivan ok palvella heitä hyvin omalla kielellään mutta he eivät tarvitse esimerkiksi työvoimapalveluita, jolloin olisi hyvä paikka sieltä aloittaa kaksikielisyyden purku.
Etenkin kun TE-palveluita ei tällä hetkellä saa englanniksi vaikka maassamme on iso pino englantia puhuvaa työvoimaa.
Meitin suvun sukunimi oli aikoinaan Björnholm, ennen kuin muutettiin suomalaiseksi sukunimeksi.
Väinö Okaruusun oikea nimi on Jarl Törnroos. Minunkin isovanhemmilla olivat ruotsinkieliset sukunimet.
”Suomi on ruotsalainen”, kertoi aiemmin eräs tv-ohjelma ja pitää paikkansa.
Kyllä se Heikki on näin että Suomi on Suomi ja Ruotsi on Ruotsi Eikä ole oikein kertoa kenenkään oikeaa nimeä täällä julkisesti .
Oli se mikä hyvänsä . terv tepivaari
Komppaan Tepiä.
Heikille terkkuja, minun nimeni ei ole Jarl. Minulla kolme etunimeä ja yks niistä on Väinö.
Mutta itse asiaan. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Kun säätiö Svenska Kulturfonden jakaa vaalirahaa pitääkseen ruotsikielen voimissaan, niin tulevatkohan he ajatelleeksi kuinka paljon verorahoja kuluu kaksikielisyyteen? Sitä ei ole koskaan laskettu tai ei ainakaan tulosta julkistettu, mutta jos kaikki huomioidaan, niin summa on suuri.
Eduskunnassakin pitää olla aina tulkki täysi-istunnoissa siltä varalta, että joku edustaja ei halua puhua suomea. Useimmiten RKP:n edustajat aloittavat ruotsikiellellä puheensa ja muuttavat sitten kielen suomeksi.
Tottakai Suomi on kokoelma monia asioita – nykyisen Suomen alueella asuneita erilaisia heimoja sekä heihin tuupattuja vaikutteita idästä ja lännestä. Osa vaikutteista tuli pehmeillä keinoilla, osa miekalla. Lähes kaikki mitä Ruotsista tuli, tuli voimalla.
Kulturfondenista voisin kertoa niin monet niin hirveät tarinat että väittäisitte valehtelijaksi, tiivistettäköön siihen että heillä on rahaa, heillä on pimeää omaisuutta, heillä on valtaa mutta heillä ei ole vastuuta. Ei yhteiskuntavastuuta, ei sosiaalista vastuuta eikä taatusti verovastuuta. Ei vaikka he pyörittävät kaupallista liiketoimintaa ja paljon.
Suomenruotsalaiset ovat siis riihikuivalla rahalla ostaneet ruotsinkielen nykyisen ja tulevan aseman.
Se ei tietty ole demokratiaa vaan se on harvainvaltaa, sillä heitä on tosi vähän ihmisiä, mutta sitävastoin erittäin paljon rahaa, joka on kerätty pitkän ajan kuluessa.
Kun asia on kirjattu viimeksi perustuslakiin vuonna 2004, niin sitä on mahdotonta muuttaa, kun fonden panee rahaa likoon, kuten ennenkin, kun Paavo Lipponen oli niin ruottalainen, niin ruottalainen, että sai jopa siitä kunniamerkin.
Seteliselkärankaiset antavat syrjinnän jatkua sillä ko kieli on vieläkin hallintovaatimus virkoihin joissa oikeastaan englannin kieli olisi monta kertaa tärkeämpi.
”Erikoista oli se, että vaikka Venäjä valtasi Suomen Ruotsilta jo vuonna 1809, niin ruotsinkieli pysyi maan hallintokielenä.”
Tsaari Aleksanteri 1. (Isänsä tsaari Paavali lienee ollut inkeriläisiä, Sykiäisiä, Katariinan kuolleen lapsen sijainen.), toivotti Porvoon valtiopäivillä v. 1809 Suomen tervetulleeksi kansakuntana kansakuntien joukkoon.
Autonomia edellytti, että suomalainen hallinnollinen eliitti sai jatkaa. Jotta suomalainen eliitti olisi pysynyt lojaalina Venäjälle, se sai pitää ne etuoikeutensa, joihin se oli tottunut. Uskollisia palkittiin myöntämällä heille aatelisarvoja.
Tuossa vaiheessa Suomen hallinnollinen ja taloudellinen eliitti oli ruotsinkielistä.
————————-
Myöhemmin ruotsinkielinen eliitti pelkäsi menettävänsä etuoikeutensa ja siksi se alkoi harjoittaa tietoista syrjintää suomenkielisiä kohtaan. RKP:n ylistetty profeetta A. O. Freudenthal onnistui kehittämään syrjintäideologian, jonka jäänteitä on vieläkin lakiemme pykälissä.
Aineksina F:lla oli mm. Ruotsista omaksuttu rotuerottelu. F. kuului ”germaanisen valtiasrodun” ylistäjänä Euroopan ja Ruotsin esihitleriläisiin. Suomen esihitleriläiset saivat nimityksen svekomaanit (Kuka lie nimityksen keksinyt ja missä vaiheessa? Suomalaisia, jotka tavoittelivat suomalaisille samaa asemaa, joka ruotsalaisilla oli Ruotsissa saivat nimityksen fennomaanit.)
Svekomaanien eli esihitleristien kansaa jakava politiikka onnistui ja oli omiaan johtamaan nöyryytetyn ”keltaihoisen turaanikansan” vallankaappaukseen vuonna 1918. RKP:n ja Folktingetin pj. Eric von Rettig luonnehti seurannutta sisällissotaa kahden eri rodun väliseksi sodaksi.
—————————————
Suomen suurruhtinas Nikolai 2. oli heikkotahtoisena neuvonantajiensa vaikutuksesta unohtanut perimänsä tehtävän Suomen autonomian tukijana. Tämä johti kahteen ”sortokauteen”, joista jälkimmäinen päättyi vasta Nikolain luovuttua vallasta. Koska suurruhtinas oli ollut Suomen ylin hallitsija, niin tämä mahdollisti sosialidemokraattien ja edistyksellisten porvarien laatiman valtalain, jolla suurruhtinaan valta olisi otettu suomalaisten käsiin.
Syystä tai toisesta vanhoilliset suomalaiset porvarit ja pääministeri Kerenski estivät yhdessä valtalain soveltamisen ja hajoittivat eduskunnan.
————————
Itsenäisyys lopetti Venäjän sortovallan, mutta sortajista ”kystä kyllä” -saaneet halusivat lopettaa myös ”ruotsalaisiksi” ja ”germaaniseksi valtiasroduksi” itsensä mieltäneiden ja heidän hännystelijöidensä sortovallan ja tekivät vallankaappauksen.
Vallankaappauksen aikana murhattiin ”germaanisen valtiasrodun” edustajia merkittäviä määriä. Tämän ”germaaninen valtiasrotu” sitten kosti vallankaappaukseen liittyneen sisällissodan aikana ja myöhemmillä vankileireillä. ”Germaanista valtiasrotua” edustaneita sosialisteja vapautettiin noille leireille joutumasta.
—————————
Venäjän sortokaudet suomalaisia kohtaan rajoittuivat asemansa Suomen suurruhtinaana unohtaneen Nikolai toisen ajalle. Ruotsinkielisen ja ruotsalaiseksi itsensä mieltävän poliittisen eliitin sortokausi alkoi 1800 -luvun loppupuolella ja on jatkunut katkeamattomana tähän päivään asti, koska tuolle sortavalle eliitille on aina löytynyt tarvittava määrä hännystelijöitä ja itsensä ”germaaniseen valtiasrotuun” sijoittavia. Sortokauden jatkuvuuden ilmentymiä on epäpedagoginen (yksilön ja yhteiskunnan tarpeisiin epäkunnioittavasti suhtautuva) pakkoruotsi ja suomenkieliseksi kirjautuneen finne-virtasen etninen syrjintä ruotsinkieliseksi kirjautuneen, todennäköisesti varakkaamman, finländare-janssonin edun tieltä.
1800 -luvulta alkaneen sortokauden kannattajia löytyy suuria määriä valtionhallinnosta, jonka freudentalistit ovat onnistuneet soluttamaan. Höynähtäneitä löytyy myös kulttuuriväestä, kuten kirjailija Tervo, jonka geenit ovat tutkitusti itäiset, mutta on kuitenkin langennut ”germaanisen valtiasrodun” pauloihin.
———————–
Edellä toin esiin näkökulman, jonka esiintuomisen ovat jotkut jättäneet ottamatta huomioon, etteivät pahoittaisi ”germaanisen valtiasrodun” edustajien mieltä. Kun Halla-aho sai aikoinaan sakkoja kiihotuksesta kansanryhmää kohtaan, niin itse asiassa Halla-aho sai tuomion siitä, että parodioi ”germaanisen valtiaskansan” suhtautumista suomalaisiin tiedotusvälineissä. Luulisin, että syytettä ajanut Mika Illman kuuluu
”Erikoista oli se, että vaikka Venäjä valtasi Suomen Ruotsilta jo vuonna 1809, niin ruotsinkieli pysyi maan hallintokielenä.”
Tsaari Aleksanteri 1. (Isänsä tsaari Paavali lienee ollut inkeriläisiä, Sykiäisiä, Katariinan kuolleen lapsen sijainen.), toivotti Porvoon valtiopäivillä v. 1809 Suomen tervetulleeksi kansakuntana kansakuntien joukkoon.
Autonomia edellytti, että suomalainen hallinnollinen eliitti sai jatkaa. Jotta suomalainen eliitti olisi pysynyt lojaalina Venäjälle, se sai pitää ne etuoikeutensa, joihin se oli tottunut. Uskollisia palkittiin myöntämällä heille aatelisarvoja.
Tuossa vaiheessa Suomen hallinnollinen ja taloudellinen eliitti oli ruotsinkielistä.
————————-
Myöhemmin ruotsinkielinen eliitti pelkäsi menettävänsä etuoikeutensa ja siksi se alkoi harjoittaa tietoista syrjintää suomenkielisiä kohtaan. RKP:n ylistetty profeetta A. O. Freudenthal onnistui kehittämään syrjintäideologian, jonka jäänteitä on vieläkin lakiemme pykälissä.
Aineksina F:lla oli mm. Ruotsista omaksuttu rotuerottelu. F. kuului ”germaanisen valtiasrodun” ylistäjänä Euroopan ja Ruotsin esihitleriläisiin. Suomen esihitleriläiset saivat nimityksen svekomaanit (Kuka lie nimityksen keksinyt ja missä vaiheessa? Suomalaisia, jotka tavoittelivat suomalaisille samaa asemaa, joka ruotsalaisilla oli Ruotsissa saivat nimityksen fennomaanit.)
Svekomaanien eli esihitleristien kansaa jakava politiikka onnistui ja oli omiaan johtamaan nöyryytetyn ”keltaihoisen turaanikansan” vallankaappaukseen vuonna 1918. RKP:n ja Folktingetin pj. Eric von Rettig luonnehti seurannutta sisällissotaa kahden eri rodun väliseksi sodaksi.
—————————————
Suomen suurruhtinas Nikolai 2. oli heikkotahtoisena neuvonantajiensa vaikutuksesta unohtanut perimänsä tehtävän Suomen autonomian tukijana. Tämä johti kahteen ”sortokauteen”, joista jälkimmäinen päättyi vasta Nikolain luovuttua vallasta. Koska suurruhtinas oli ollut Suomen ylin hallitsija, niin tämä mahdollisti sosialidemokraattien ja edistyksellisten porvarien laatiman valtalain, jolla suurruhtinaan valta olisi otettu suomalaisten käsiin.
Syystä tai toisesta vanhoilliset suomalaiset porvarit ja pääministeri Kerenski estivät yhdessä valtalain soveltamisen ja hajoittivat eduskunnan.
————————
Itsenäisyys lopetti Venäjän sortovallan, mutta sortajista ”kystä kyllä” -saaneet halusivat lopettaa myös ”ruotsalaisiksi” ja ”germaaniseksi valtiasroduksi” itsensä mieltäneiden ja heidän hännystelijöidensä sortovallan ja tekivät vallankaappauksen.
Vallankaappauksen aikana murhattiin ”germaanisen valtiasrodun” edustajia merkittäviä määriä. Tämän ”germaaninen valtiasrotu” sitten kosti vallankaappaukseen liittyneen sisällissodan aikana ja myöhemmillä vankileireillä. ”Germaanista valtiasrotua” edustaneita sosialisteja vapautettiin noille leireille joutumasta.
—————————
Venäjän sortokaudet suomalaisia kohtaan rajoittuivat asemansa Suomen suurruhtinaana unohtaneen Nikolai toisen ajalle. Ruotsinkielisen ja ruotsalaiseksi itsensä mieltävän poliittisen eliitin sortokausi alkoi 1800 -luvun loppupuolella ja on jatkunut katkeamattomana tähän päivään asti, koska tuolle sortavalle eliitille on aina löytynyt tarvittava määrä hännystelijöitä ja itsensä ”germaaniseen valtiasrotuun” sijoittavia. Sortokauden jatkuvuuden ilmentymiä on epäpedagoginen (yksilön ja yhteiskunnan tarpeisiin epäkunnioittavasti suhtautuva) pakkoruotsi ja suomenkieliseksi kirjautuneen finne-virtasen etninen syrjintä ruotsinkieliseksi kirjautuneen, todennäköisesti varakkaamman, finländare-janssonin edun tieltä.
1800 -luvulta alkaneen sortokauden kannattajia löytyy suuria määriä valtionhallinnosta, jonka freudentalistit ovat onnistuneet soluttamaan. Höynähtäneitä löytyy myös kulttuuriväestä, kuten kirjailija Tervo, jonka geenit ovat tutkitusti itäiset, mutta on kuitenkin langennut ”germaanisen valtiasrodun” pauloihin.
———————–
Edellä toin esiin näkökulman, jonka esiintuomisen ovat jotkut jättäneet ottamatta huomioon, etteivät pahoittaisi ”germaanisen valtiasrodun” edustajien mieltä. Kun Halla-aho sai aikoinaan sakkoja kiihotuksesta kansanryhmää kohtaan, niin itse asiassa Halla-aho sai tuomion siitä, että parodioi ”germaanisen valtiasrodun” suhtautumista suomalaisiin tiedotusvälineissä. Luulisin, että syytettä Halla-ahoa vastaan ajanut Mika Illman kuuluu suomalaisten sortokautta jatkaviin freudentalisteihin. Mutta jos on kuulunut, niin on saattanut tehdä parannuksen. Lipposellakin on vielä aikaa.
Suomi ei ole ruotsalainen, vaikka kielirasismin hyväksyvät hurriuskovaiset niin luulevat.
Valitettavasti näitä suomenkielisiä hurriuskovaisia ruskeakielisiä on edelleen liikaa ja siksi pakkoruotsista pääseminenkin vie vielä aikaa.
Kun ruotsalaisperäisiä ilmiöitä Suomessa aletaan jäljittää ja sitten selostaa, niin voidaan aloittaa selostaminen retorisella lauseella: ”Suomi on ruotsalainen.”
Jos teemme Ruotsista vaikka esitelmän, niin voimme aloittaa sen retorisesti: ”Ruotsi on ryökäleitten maa.” ja sitten pohtia, miten lähtöolettama pitää paikkansa.
Suomalaiset voisivat käydä keräämässä tiilensä pois Ruotsin ylimahtavasta kuninkaan linnasta ja panna linnan ylivahtimestarin juoksemaan mutkia.
Kyllä Suomi voisi valtioliiton Ruotsin kanssa muodostaa, ellei meillä olisi svekomaanipuoluetta välissä söheltämässä.
Ne ”hurriuskovaiset” ovat myös ”hurrihuoria”, kun maksusta tekevät mitä RKP haluaa. Säätiöllä on rahaa mistä maksaa.
TV-ohjelma ”Suomi on ruotsalainen” väitti näin.
On meillä Suomessa asioita joita on kulkeutunut mm Ruotsista ei ne silti tee Suomalaista Ruotsalaiseksi .
Teevee ohjelmat saa väittää mitä itse haluaa ja pettersonnit ei asia muuksi muuta
Ruotsi oli Suomelle pelkkä miehittäjä aikanaan terv tepivaari
”Luulisin, että syytettä Halla-ahoa vastaan ajanut Mika Illman kuuluu suomalaisten sortokautta jatkaviin freudentalisteihin.”
Demlalainen Illman on samaa sakkia kuin mooses Lipponen ja samaan sakkiin kuulunevat kaikki demlalaiset.
Onhan valtaan pääsyn edellytys raha ja sitä noillta kielirasistisilla säätiöillä riittää.
Paavo Lipposen sukunimi periytyi hänelle isänsä adoption kautta. Biologiset sukupolvet ovat olleet ruotsalaisnimisiä. Joten ylikorostuneet ruotsisympatiat selittynevät sitä kautta. Seuratessani Lipposen presidentinvaalikiertueen etenemistä syntyi vaikutelma, että hän tykkäsi kierrellä etenkin todennäköisesti ruotsinationalisteja äänestävien alueella Oolantiakaan unohtamatta. Hän onnistuikin keräämään lähes kaikki ruotsinkielisten äänet. Muita ei sitten saanutkaan.
Jos Elisabeth Rehnistä olisi tullut presidentti, olisi se tiennyt suomalaisille vieläkin vaikeampia aikoja kuin Tarja Halosen tai Folktingetin agenttina myöhemmin toimineen Ahtisaaren hoitaessa tuota tointa.