Yksi elämäni peruspilareita on pitkään ollut kunnioitus journalismiin ja journalisteihin. Järki sanoo että ei tämä ole mihinkään kadonnut. Vieläkin yli kymmenen senttiä leveä mustelma jalassani sanoo että harkitse kuitenkin toisin. Toisaalta, ei sellaista sankaria joka ei lankeaisi. Voiko tästä oppia jotain? Ei.
Jokanaisenoikeus
Jokaisella kyseenalaisilla keinoilla rikastuneella naisella on perustuslaillinen oikeus ostaa erittäin kallis sporttimersu ja päästellä ilmaan co2:ta parin lentokoneen verran. Jos sattuu olemaan kunnioitettavan kotimaisen juorulehden toimittaja, oikeus on kahta suurempi. Ja jos mersuun istuu, mersuun hukkuu. Onhan se selvä että omistusoikeus Eurooppaan – tai ainakin Pirkkalaan – tulee kaupanpäällisenä. Ei silloin tarvitse katsella ihmisiä jotka kulkevat yleisillä mailla. Ei! Tällaiset paskiaiset pitää pysäyttää ja näyttää niille kenellä se iso mersu on! Jukolauta, katso nyt minua! Katso miten iso moottori! Katso minua, olen journalisti, omistan sinut! Kaadu maahan ja vuoda verta, paskiainen!
Tällainen henkilö on yksi ja onneksi vain yksi esimerkki niistä kunnioittamistani toimittajista. Hän saa tehdä näin. Hän ei koskaan joudu edesvastuuseen. Jos häntä teoistaan moititaan, hänen työnantajansa maksaa juristit ja järjestää lokakampanjan syyttäjäänsä vastaan. Hän on jumalasta seuraava ylöspäin. Minullakin on toki tässä pelissä osani. Minun tehtäväni on kärsiä fyysisestä kivusta ja unettomuudesta yöstä toiseen jotta hän jaksaisi tankata mersuaan huomennakin. Jollainhan sinne toimitukseen pitää ajaa kirjoittamaan artikkeleja siitä miten toimittajilla on niin kauhean vaikeaa nykyään. Mersukin on jo vuoden vanha, perhana!
Katsoin läpi kokoelmaani vedosasteella olevia blogauksia. Melkein kolmasosa käsitteli journalismia jollain tavalla. Olen halunnut kirjoittaa kauniisti journalisteista koska heitä on kohdeltu väärin sosiaalisessa mediassa. Tuoreen kokemuksen myötä minun on kysyttävä itseltäni: onkohan se someviha toimittajia vastaan ehkäpä sittenkin ansaittua? Olisikohan jokin toinenkin toimittaja uhkaillut, panetellut tai jopa pahoinpidellyt niitä ihmisiä joiden viattomaksi uhriksi hän nyt tekeytyy? Olisiko toimittajissa enemmänkin samanlaisia tapauksia tämän Alma Median palkkalistoilla olevan moniosaajan lisäksi? Vihanpito ei ole koskaan oikein, mutta olisikohan se omalla tavallaan sittenkin ansaittua?
Näin on hyvä
Noh, ei hätää, ei minulla ole vastauksia. En minä halua kenenkään lähtevän kostamaan yhdellekään journalistille. Tiedän etten itse voi lähestyä poliisia, ellen satu haluamaan paria mustelmaa lisää. Minun ei kannata tätä journalistia nimetä tai olen paljon suuremmassa vaarassa. Minun on vain hyväksyttävä että hän saa todennäköisesti taas palkankorotuksen kertoessaan urhean tarinan miten hän puolustautui ilkeältä natsi-anarkisti-putinistilta joka yritti tuijotuksellaan pilata hänen viattoman autonsa kauniin maalipinnan. Tiedän että kansa hurraa ja rakastaa häntä sen artikkelin nähdessään.
Se ei ole mikään journalistin kirjoituksen arvoinen uutinen että tässä maassa ei ole oikeutta, ei turvaa eikä rehellisyyttä. Se on sen sijaan hyvin pienen blogauksen arvoinen tieto että opin tämän asian kantapään kautta, taas. Se vituttaa. Sori, ei siihen ole muuta sanaa. Minua särkee, en saa unta ja koitan hukuttautua kamomillateehen. Sentäs tarpeeksi viisas olen pysymään poissa pullosta. Vaan onneksi jossain asuu rikas, hemmoteltu journalisti, nukkuen tällä hetkellä ruususen unta. Niin on hyvä.
Sori jos tämän ulosanti oli sekava. En ole nukkunut juurikaan tapahtuneen jälkeen, syönytkin hyvin vähän. Olo on helvetin huono eikä se helpotu tietämällä että asialle ei voi mitään. Ehkäpä asian pukeminen sanoiksi näin auttaa. Kokeillaan nyt ainakin.
Koska olen luullakseni liikkunut Haikan kartanon entisillä mailla, niin kysäisen, olisiko toimittajan nimen alkukirjaimet mahdollisesti P.S.?
Siis: Koska olet luullakseni liikkunut….
Journalisteja on moneen junaan ja jää vielä asemallekin. On sellaisia, jotka osaavat loukata lähimmisiään sekä fyysisesti, että henkisesti tai sitten muuten vaan vittuilla. (milloinkahan kielitoimisto hyväksyy sanan Suomen kielen sanastoon?)
Blogistin tapaus on hyvin valitettava ja ansaitsee empatiaa, jo se vähän lieventäisi kipuja. Mutta sittenkin henkinen kärsimys voi olla monin verroin pahempaa ja voi kestää hyvinkin kauan. Esimerkkejä on paljon, kun joku journalisti (nimiä mainitsematta) voi aiheuttaa elinikäisen trauman jollekin, jota on kirjoituksillaan loukannut, hä väissyt ja maahan polkenut. Ja kaikki se vain siksi, että työnantaja vaatii räväköitä juttuja median myynnin vauhdittamiseksi, välittämättä siitä, että tuhoaa jonkun elämän ja elämäntyön.
Oma lukunsa on journalistit, jotka järjestävät ajojahteja jotain julkimoa kohtaan esimekiksi. Sellainen journalisti on ihka varmasti asennevammainen type, joka tarvitsisi hoitoa.
Juorulehtien toimittajiin lukeutuvia on jopa liian kanssa eikä noista pääse eroon koskaan terv tepivaari
Se kolmas mahti.
Ole työskennellyt hyvinkin lähellä heidän toimialaansa.
Heistä löytyy muutama oikea ja enemmistö
pieniä itseään täynnä olevia.
Mutta onneksi Some on kaatamassa heidän yksinvaltiuttaan.
Markku, T.M. osuisi lähemmäs. Kyllä minä aika tiukkaan karttaa tavasin että ei jukolauta ole hänen maitaan.
Sen sijaan kun en unta saanut, huomasin että en ole ensimmäinen tämän ilmiön uhri. Tämä on hieman amerikkalainen ilmiö, jossa suojellaan omaa reviiriä ja väkivalta on keinoista ensimmäinen. Suomeen sillä ei ole sijaa.
Olikohan kenties suuntaamassa Pirunkivelle suorittamaan salaisia rituaaleja?
Näkyikö ikään kuin luutamummoja taivaalla?
Mutta vakavasti ottaen. Raisaa on etsitty lähitienoilta viime aikoina. Mahdollisesti on niille seuduille kätketty. Jonkinlaista selvänäkijää kaivattaisiin.
Tuo retkeilymaisema on minulta jäänyt aiemmin huomaamatta. Ihmetytti tuo nimi Taaporin vuori. Löysin nimelle alkuperäisen vastineen googlaamalla:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Taaborin_vuori
”Taaborin vuori on 575 metriä korkea vuori Jisreelin tasangolla Galileassa Pohjois-Israelissa noin 10 kilometriä Nasaretista itään. Vuorella on ollut pyhäkkö jo varhain (Hoos. 5:1; Ps. 89:13). Eräs perimätieto pitää Taaboria paikkana, jossa Jeesuksen kirkastuminen tapahtui (Mark. 9 ym.), minkä vuoksi sinne alettiin 300-luvulla rakentaa kirkkoja ja luostareita. Taaborin vuoren nykyinen arabialainen nimi on Džebel et-Tor. ”
Kaleva osti Lapin Kansan ALMA MEDIALTA 1.4.2018. Lehden linja on muuttunut selvästi paremmaksi.
Jk. Jään miettimään tuota Kyuun kertomusta.
Pirunkivi oli kyllä kovin lähellä tätä rikospaikkaa. Kävin katsomassakin, komeahan se on.
Olin yhteydessä Pirkkalan kunnan suuntaan aiheesta myös. Riippuen keneltä siellä kysyy, ilmiö on joko täysin tuntematon tai hyvin tuttu.