Siis pätkän toisesta ja sitten vastaavan pätkän toisesta. Toki teen samalla tapani mukaan muistiinpanoja.
Ensimmäisen kirjan olen lukenut useita kertoja aikaisemminkin, yksi kirjahyllyni aarteista. Toisen olen lukenut vuosia sitten ja nyt ostin senkin itselleni – vanha kirja ja maksoi melkoisesti.
Ensimmäinen on Saksan ilmeisesti parhaan strategin Marsalkka Erich von Mansteinin Menetetyt voitot. Toinen on Saksan ”panssariaseen isän” kenraalieversti Heinz Guderianin Sotilaan muistelmia.
Hitler ylensi ja palkitsi molempia – molemmat saavuttivat suurenmoisia tuloksia sotilaina. Sitten Hitler erotti molemmat – kun he eivät taipuneet Hitlerin tahtoon, vaan olisivat halunneet toimia toisin kuin Hitler halusi.
Molemmat sotilaat esittävät hyviä huomioita ja analyysejä Toisesta Maailmansodasta ja muista ihmisistä. Ensiluokkaisia todistajia siitä miten kaikki oikein meni ja miten ehkä olisi voinut mennä.
Niin, sotahistoriaa tietenkin. Luen ja kirjoitan sotahistoriaa.
Siitä on aikaa kun viimeksi on ehtinyt kunnolla lukemaan. Sietäisi varmaankin.
Minä luen kirjoja lähes joka päivä – nimenomaan paperille painettuja.
Tämä vuonna 1956 painettu kirja on siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että tätä kirjayksilöä ei ole koskaan ennen minua kukaan lukenut. Nimittäin joudun lukemisen edistyessä leikkaamaan sivuja auki paperiveitsellä – muuten en voisi lukea kaikkia sivuja.