Tässä eilisen iltaa kun käväisin sivustolla, kyllä piti ihmetellä kuinka lähelle Suomi-24-sivustoa ollaankaan menemässä.
Aamusella sitten vilkaisin; josko yö olisi viilentänyt tunteita (melko viileä yö), ei, miltei yhtä kuumina tunteet vyöryivät, sitten kun ”yökyöpelit” viimein heräilivät.
Kuitenkin, ainakin yritän; josko jonkin asia-artikkelikin uskaltaisi näihin ”taistoihin” ujuttaa.
Siis yritän; toissa päivänä verkkooni takertui ihan kohtuullinen taimen, 1,9 kg. Siis ei kirjolohi, fileerasin, ja päätin kylmäsavustaa.
Jo fileerausvaiheessa huomasin kalan lihapuolen vahvan punertavan sävyn, ei ole villikalalle tyypillistä kun meidän vesissä ei katkoja ja krillejä juuri ole.
Katkoin fileet ja sain neljä palaa, Sitten vaan savustamaan edellispäiväisen graavauksen (yrtteineen), jälkeen.
Eikös sitten jo eilen aamulla tuo savutuubini alkanut lakkoilemaan. Leppäsavun runsas terva tukki koko laitteiston.
Minäpä sitten laitoin normaalin savugeneraattorin paikalleen; muuten hyvä mutta kerran tunnissa piti tarkistaa sisälämpötila, joko käynnistää generaattori tai antaa jäähyä.
Siis oli aikaan seurailla tämän palstan melskeitä.
Illalla klo 20.00 jätin savustimen lepäilemään ja aamusella ( ulkoilman lämpötila + 6 astetta) näytti hyvältä, joten käynnistin taas savustimen. Välillä lueskelin palstaa taannehtivasti. Ei se oikein hyvältä näyttänyt, mielestäni.
Jatkeskelin siinä 06.00 aikaan savustustani ja kun lounasaika puolen päivän aikaan; saatiin aivan oivallista kylmäsavua kaalipadan lisukkeeksi ja leivän päälle.
Edelleenkin mjnä jäin sitä punaista sävyä ihmettelemään, Mitäpä siitä, tärkeintä oli maukas kylmäsavukala.
Kyllä se kylmäsavukala on kalavalmisteiden aatelia, varsinkin itse tehtynä.
Herkkuahan tuo. Itse olen ainoat taimenet saanut virvelillä koskesta. Hintaa niille tuli kun laskee kaikkien kiinni jääneiden vieheiden hinnan.
No, ei se taimen, paitsi tammukka ihan oikeasti yleinen saalis ole. Puronieriää täällä saa mielin määrin, sellaista 25 – 35 senttistä. Muutamasta lammesta saa luonnonsiikaa, varsinkin ongella ihan hyvin.
Se vaan minua ihmetytti tuo kalan lihan väri.
Selitys saattanee kyllä löytyäkkin noista planktonkasvustoista ja sitä täällä riitää.
Kyllä taimen on kala ihan sieltä parhaasta päästä ja kylmäsavuna enemmän kuin herkullista.
”Tässä eilisen iltaa kun käväisin sivustolla, kyllä piti ihmetellä kuinka lähelle Suomi-24-sivustoa ollaankaan menemässä.”
Tähän on kyllä helppo yhtyä.
Siikaa olen myös onkinut koskesta, ns. eläkeläisperholla. Pieniä olivat, mutta todella maukkaita. Paljoa en niitäkään saanut, paistoin pannulla silakoiden tapaan ja lapset söivät ne. Naapurissani asui oikea erämies ja kun hän sai kuulla nuorimman lapseni syntymästä niin sain lahjaksi kaksi juuri savustettua harjusta. Sillä kertaa oli onnea kun vanhemmat lapset olivat jo nukkumassa ja nuorin tietysti vielä synnytysosastolla, joten harjukset jäivät minun maisteltavakseni.
Mitä palstaan tulee, niin jos jättäisimme nuo jeremiadit vailla asiaa kommentoimatta niin taso säilyisi parempana. Kuten Mauno Koivisto sanoi aikoinaan, ei ole pakko provosoitua vaikka provosoidaan.
Sain kerran Kuhmoisten iso-järvestä isoja ahvenia, joiden liha oli punertavaa: Siinä riitti ihmettelemistä, mutta herkullisia olivat savustettuina.
Meillä tuota puronieriää (haittalaji muuten), sitä saa yllin kyllin mutta kun se on niin pientä, siinä ei sitä lohikalan rasvaisuutta ole, maukasta kyllä.
Meillähän tämä puronieriäkannan historia on hieman erikoinen. Vuosikymmeniä sitten kun Portaan kalankasvatuslaitos suljettiin, silloinen puronieriäkanta laskettiin vapaaksi. Ne hakeutuivat ns lähdelampiin ja puroihin ja soveltuivat elämään hyvin. Tosin syrjäyttivät tammukan agressiivisuudellaan. Niitä nyt sitten ”suojellaan”, vaikka kanta on tosi vahva.
No kalastamaan halutessani pääsen … ongella. Riittää minulle.
Joskus Skietsimäjoelta sain virvelillä n 700 grammaisen hauen, sen liha oli muistikuvani mukaan suunnilleen yhtä punaista kuin Kallen taimenen. Lie syönyt joessa punalihaisia lohikaloja kun en usko sen katkoja syöneen.
Siinä oli rajavartioston majan kupeella kuumasavustin, hauki joutui jalompien kalojen kaveriksi pönttöön ja aivan syötävää oli, etten sanoisi aika hyvää.
Kalle, miten Tammelan järvissä on tänä syksynä vettä? Muistelisin kertoneesi vesien olevan hyvin vähissä viime vuonna.
Täällä tuntuu nykyään olevan entistäkin alempana. Venettä saa kantaa jo monta metriä vakiopaikaltaan.
Onhan tuo vesi tosi alhaalla; niin alhaalla, että jouduin hakemaan uuden vesillelaskupaikan.
Vähäsateinen koko kesä ja kun tuo patoremontti Forssassa vielä pahentaa tilannetta. Pari Syrjänharjun lähteistä alkunsa saavaa puroakin melkein kuivina.
Pari uutta kiveäkin sitten on löytynyt ja potkuri päreiksi. Kaiku kyllä piippasi mutta reaktioni olivat liian hitaita.