Ajatuksen paikka.

Tummapaahtoisesta Juhlamokasta kohoava höyry yhtyy piipputupakan ilmassa leijuvaan savukiehkuraan. Koiruuksista vanhempi makaa maltillisena, nuorempi odottaa tekemistä. Itseäni vielä hieman ramasee ja kiskotuttaa kireydet taannoisten lumitöiden jäljiltä.

Näinköhän se maailma tuli eilisnä valmiiksi, vai pitäisikö sitä vielä jotain?

Aidan takaa metsästä kuuluu rasahduksia, peuroja liene liikkeellä ja hetken kuluttua parin talon päässä asusteleva kissa Kai kulkee portin ohi.

Aika näyttää varttia vaille kuutta, emäntä, ahkera ja aikaansaava ihminen on lähtenyt töihinsä ja jotain kai meidän kotijoukkojenkin pitäisi saada aikaan?

Vanhempikin koiruus havahtuu heristämään korviaan, mutta  laskee sitten päänsä ja sulkee silmänsä uudelleen.

Niin mites sen maailman kanssa?

Kriisejä kaikenlaisia siellä täällä ympäri maailmaa kuin myös kotomaassa, vaan mitäs me niille voimme, yksi mies ja kaksi koiruutta?

Hmm…

Etsi pallo!

Ja niin kuin mummo sumuun katosi nuorempi koiruus lumeen, vanhemman tietäessä, että pallo on autotallinluiskassa.

Uusi kuppi kuumaa kahvia asettaa ajatukset, vähän se on kaikeks mitä me pienet voimme tehdä ja vaikka maailma siinä jää pelastamatta niin pilkille lähtö voisi pelastaa ahkeran ja aikaansaavan päivän paistetuilla ahvenilla.

Kiitos Ahdille.

 

 

 

 

 

Jaa käyttäen:


6 Replies to “Ajatuksen paikka.”

  1. Terävä pää ja terävä ”kynä” tuottaa kelvollista tekstiä. Laittamattomasti haasteltu.

  2. Olipas Mikalta hienosti kuvattu aamupuhde, sanonta ja tunnelma toinen toistaan tukivat.
    Sikälikin mukava lukea että omat aamutunnelmat turhan hötkyileviä, koiraa lattialla nukutttaisi mutta joutuu koko ajan toisella silmällään tarkkailemaan että mitähän seuraavaksi.

  3. Meikä heitti koiruleiden kanssa lenkin tänään ja huomasin jotta toinen jäi taakse mehtälenkillä, huusin koiraa nimeltään :”Aada tänne..” se on glen of imaalinterrieri, eipä tullut, huusin toisen kerran, ei tullut, korotin ääntäni ja huusin taas.. siinä vaiheessa toinen koira Bella (jämptin ja sakemannin sekoitus) syöksyi kuin Nato-ohjus toisen luo joka oli n 30 metrin päässä, se paimensi sen meikän viereen, toinen eli Aada vähän murisi kun toinen antoi sille vauhtia tuodakseen minun luo.

    Bella istui sitten vierelle, katsoi silmiin ja lähti siitä vasta kun annoin luvan.

    Koirat on mukavia, se että tämä Bella ymmärsi heti mitä pitää tehdä oli uskomatonta, en ollut moista kouluttanut, paimennus vietti on kova.

  4. Kiitosta vaan kommenteista, tämä nyt on tällaista pienen ihmisen pohdintaa yhdessä parin hyvän ja pääosin samaa mieltä asioista olevien koiruuksien kanssa.

  5. Hieno kirjoitus! Herätti ajatuksia!

    Monenlaisia mokia on tullut elämänaikana tehtyä, jopa Juhla-sellaisia, mutta paremmat Juhlamokat katselen telkkarista, yleensä uutisista ja trumpin tekeminä! 😉

Kommentoi