On hanget korkeat nietokset…

Otti ja tuota tuprautti oikein kunnon kinokset myös tänne länsirannikolle, eikä hyötyliikuntaa ole tarvinnut harrastaa pihamaata kauempana.

Harmittaa kun ei saa, eikä pysty hiihtämään nyt kun siihen olisi enemmän kuin hyvät puitteet, mutta pelataan niillä mitkä on jaettu.

Toisaalta on ilo seurata kun koiruudet nauttii kirmatessaan toisensa perässä pitkin poikin pihamaata , siinä viattomien luontokappaleiden elämänilo tarttuu kyyniseempäänkin kulkijaan.

Jos tohtisi niin hyppäisi itsekin seläälleen tekemään lumienkeleitä, mutta niin se  lapsen riemuinen pikkupoika on kaikonnut ikääntyvästä ihmiskuoresta, eikä vähiten työlääksi käyneen ylösnousemisen vuoksi.

Iltasella naapuri totesi, että ”jo saisi riittää”, näin toki vaan minkä teet kun lisää näyttää tulevan tälläkin hetkellä.

Kyllä se talvi siitä taas taittuu ja jos tuuri käy niin juhannuksena hiljaa hyräillään ”mis soutaen tuulessa koivut sorjat…”

 

 

Jaa käyttäen:


3 Replies to “On hanget korkeat nietokset…”

  1. Kuitenkin lemmikeistä saa itselleen virkistystä,etenkin kun terveytesi on toivon mukaan paranemaan päin.

    2kert.iloa_positiivisuudella varustettuna !

  2. On ne hanget…..
    Tänä talvena työmenetelmiä tuli kerralla päivitettyä. Minulla kun on lähes 400 m runsaan metrin uria + lähes 400 neliön piha. Ei onnistu enää ja tämäntyyppisillä lumilla oikein nuo urien teot (vallit), siispä, viiteentoista vuoteen ei linkoa ole ollut, nyt on ja hyvin pelittää. Työnopeus ihan samaa kuin mönkijällä.
    Eroa 2000-luvun mönkijääni; sähköstartti +naru), 2-toimilinko, lämmitettävät kahvat, 6 + 2 vaihteisto, 16″ pyörät erikoisrenkailla, B&S 250 kuution moottori, polttoainekulutus (tällä säällä) 0,5l/h, LED-valot, säädettävä kitalevy, kokonaispaino runsaat 100 kg ja paljon muuta. Laite on merkkijään Husqvarna ST 261 E. Hinta hiukan alle 2000€; hinta-/laatusuhde mielestäni todella hyvä.
    Koko lumilinkoasia piti entisen lingon pohjalta opiskella aivan uusiksi. Nyt on mönkijä makoillut toimettomana parisen viikkoa.

  3. Yllätys, yllätys, Porvoossa meillä oli joku Yamahan linkoriesa, jossa rööri meni aina tukkoon, jos oli hiukankin kosteaa lunta. Rööri oli mitoitettu liian pieneksi.
    Mutta kävin myös auttamassa erästä kaveriani, jolla oli ikivanha Clinton. Siinä poistorööri oli iso ja kone vahva. Vaikka oli huikan vanhanaikainen käyttää vaihteineen, sillä tuli jälkeä vaikka missä olosuhteissa.

Kommentoi