Pienillä asioilla voi olla suuri merkitys.

No toki pitää heti alkuun myöntää, että ”pienet asiat” ovat suhteellisia ja tässä tapauksessa pienistä asioista toinen painaa noin 60 kiloa ja toinen noin 30 kiloa, mutta hän on vielä vähän keskenkasvuinen.

Kyse on siis tietenkin koiruuksista, jotka osaltaan viihdyttävät saaristokylän ikäihmisiä, mutta ihan yhtälailla sitä kovin pientä joukkoa lapsukaisia vanhempineen.

On hassua se miten syystä tai toisesta varsinkin ikäihmisten päivittäiset ulkoilut yhä enenevissä määrin sattuvat osumaan juuri meidän kohdalle ja rollaattoireiden vinoparkiin jättämisestä on tullut käytäntö.

Yhtä kaikki, on ilo seurata kuinka eläin,koira murtaa sosiaalisia kynnyksiä ja henkilökohtaisia reviirejä.

Ohikulkijoiden lisäksi, päivittäisillä ulkoilulla tapaa jo tutuksi tulleita, joista osa on tuntenut minut jo ennen kuin muistan itse tunteneeni itseäni.

No vartin tapaaminen, kuuntelu, keskustelu ja kohtaaminen voivat kuulostaa vähäpätöisiltä, mutta peiton alle tunkeutuvan kylmän polven tuntuman ne voivat hetkeksi syrjäyttää.

Pienessä saaristokylässä eläminen voi ahdistaa, mutta se voi myös  olla avain johonkin syvempään.

Jaa käyttäen:


3 Replies to “Pienillä asioilla voi olla suuri merkitys.”

  1. On vaan totuus siihen kun on koiruli karvakuono ja kun se tulee sänkyn viereen laittaen itsensä siinä kiepille tietää mun kaveri siinä nukkuu omaa koiran untanansa
    Luottaen isäntäänsä ja isäntä on lähellä
    Mutta samalla tuo monelle iloa kun ne menee ulkona jotenka siinä on myös sosiaalinen puoli molemille terv tepivaari

  2. Asiani ei ehkä liippaa läheltäkään avausta mutta kuitenkin.

    Meidän pihassamme saavat paikan kaikki pihassamme elävät linnut, nisäkkäät yms.

    Meillä on aamusella normaalia, että toistakymmentä harakkaa kerääntyy aamiaiselle. Harakka on mielestäni kaunis lintu, myöskin hyödyllinen.

    Harakat kun ovat oppineet pihapiirimme ”säännökset”, puolustavat raivoisasti tähän aikaan kesää taivaalle ilmestyviä haukkoja vastaan; tekevät muuten mahtavia offensiiveja isojenkin haukkojen kohdalta. Tämä on meidän reviirimme, pysy kaukana.

    Meidän pihapiirissämme esiintyy mm käpytikkoja, kaikkia varpuslintuja, mm naakkapari, pesintänsä jälkeenkin vierailee pihassamme.

    Yksinkertaisesti sanoen pihamme eläinfauna ainakin minua jaksaa aina ilahduttaa. Lienee kaiketikkin melko terapeuttinen asia.

    Me elämme luonnossa ja eläimemme pihapiirissämme.

    Joskus nuo leivonnaisten ostajat ihmettelevät kanojamme; eivätkö ne karkaa pihapiiristä? Vastaukseni aina on; pihassamme on ruoka, lauma, turvallisuus. Näin ilmeisestikkin kokevat villit linnut, siilit, oravat ets.

    Vuositasolla tietenkin meillä menee euro poikineen näiden ystäviemme ravitsemukseen; vaan eihän se meidän elintasoamme häiritse, kokemuksia sitä vastoin kertyy.

  3. Koira ei meilläkään saaristokylän asukeille ole pieni asia. Me vanha pari paljon enemmän puhumme koiralle kuin toisillemme. Toki emäntä joka lähinnä kylän piirissä koiran kanssa liikkuu saa paljon tilaisuuksia keskusteluihin ja kontakteja lapsiin jotka sitä tulevat silittelemään jopa pihaan asti sille frisbiitä heittelemään.
    Itse metsissä sen kanssa kävelen usein.

    Harakoita ja variksia pihapiirissäni syötän ympäri vuoden, pikkuluntuja talvikaudet. Siileille annan koiranrehunappuloita.

    Siinä olen koirastani ylpeä että se ajaa havaitsemansa kissat puuhun.

    Maalla asumisella on puolensa.

Kommentoi