Äänisen Peurasaaren muinaisasukkaat 8000 vuotta sitten eivät näytä olleen ”suomalaisia”

Petrozavodskin kaupunki Peurasaaren vastarannalla on suomalaisille tuttu Petroskoina. Jyrki Lyytikkä / Yle

Äänisen saaressa säästyi Euroopan suurin kalmisto kaukaa kivikaudelta – arkeologian nykymenetelmät paljastavat yllätyksiä 8000 vuoden takaa

Peurasaaren ainutlaatuiset haudat kertovat bioarkeologeille tarinaa kulttuuripiiristä, johon kuuluivat myös Suomen tuolloiset asukkaat.

arkeologia

Menneiden aikojen ihmisten elintapojen ja ajatusmaailman tutkiminen osoittaa aina vain enemmän, miten outoja me nykyajan ihmiset olem- me ja miten vinoutunut meidän luonto- ja eläinsuhteemme on, sanoo arkeologi Kristiina Mannermaa.

– Meillä on kauhean selvät rajat. Olemme sitoutuneet ajattelemaan tietyllä tavalla eläimistä ja ei-ihmisistä ylipäätään, hän sanoo.

Mannermaa on Helsingin yliopiston tutkija. Hän johtaa projektia, jossa selvitetään bioarkeologian keinoin, millainen täällä meidän nurkillam- me – Äänisen saarella – mesoliittisella kivikaudella eläneiden ihmisten maailmankuva oli ja miten he suhtautuivat eläimiin.

Mannermaa on työssään erikoistunut osteologiaan eli luiden tutkimuk- seen, ja häntä kiinnostavat ennen muuta nuo ihmisten ja eläinten suhteet erityisesti kivikaudella.

Kalkkikiviympäristö suojeli luita

Suomessa tai Venäjän Karjalassa ei juuri ole säästynyt kivikauden eloperäistä ainesta. Siihen maaperämme on liian hapan.

Olenij Ostrov eli Peurasaari on poikkeus. Sen kalmisto antaa ainutlaa- tuisen tilaisuuden katsoa yli kahdeksan vuosituhannen taakse, sillä osa saaresta on kalkkikiveä. Otollinen mikroympäristö on suojellut ihmisten ja eläinten luita ja luisia hautaesineitä.

Saari on koko nimeltään Eteläinen Peurasaari,ja siitä on saanut nimensä myös suunnitteilla oleva kirja, Eteläisen Peurasaaren tarinoita. Siinä on määrä kertoa valikoidusti Peurasaareen haudattujen ihmisten elämästä ja kuolemasta.

Mannermaa toivoo, että yleistajuinen kirja pystytään jättämään kustan- tajalle lähivuosina, mutta jo nyt tutkijalla on paljon kerrottavaa Koneen säätiön rahoittamasta projektista, joka alkoi runsaat kaksi vuotta sitten.

Peurasaari on ikkuna myös Suomeen

Äänisen pienessä saaressa sijaitsee Euroopan suurin mesoliittinen kal- misto. 80 vuotta sitten tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa pystyt- tiin tutkimaan 177 hautaa. Alkuperäisestä määrästä ei ole tietoa, sillä paikka oli jo osittain tuhoutunut kalkkikivikaivoksen ja sitä edeltäneen hiekannoston vuoksi.

Poikkeuksellista kalmistossa on myös se, miten tavattoman hyvin or- gaaninen aines on säilynyt. Syy on sama, jonka tavoittelun ansiosta kalmisto löytyi ja jonka takia osa haudoista ehdittiin myllertää ennen tutkimuksia: kalkkikivi.

Suomestakin tunnetaan kivikautisia kalmistoja, mutta hapan maaperä on hävittänyt niistä kaiken eloperäisen. Peurasaari on kurkistusikkuna myös Suomen kivikauteen.

– Suomi ja koko Karjala kuuluvat samaan kivikautiseen kulttuuripiiriin. Peurasaari on ainutlaatuinen tilaisuus suomalaiselle tutkijalle päästä käsiksi näin hienoon materiaaliin, sanoo arkeologi Kristiina Mannermaa.

Kivikaudella ei ollut valtioiden rajoja säätelemässä sitä, missä ihmiset elivät ja liikkuivat.

– Meillä on todennäköisesti ollut ihan samantyyppistä aineistoa täällä. Se ei vain ole säilynyt.

Eläinten hampaat päätyivät koruiksi

Keitä Peurasaaren vainajat olivat? Mistä he tulivat? Miksi heidät on hau- dattu Peurasaareen, vaikka siellä ei asuttu? Minkälaista väestöä he yhteisössään edustivat? Ketkä heistä olivat sukua keskenään – vai oliko kukaan?

Jotta näihin kysymyksiin saadaan vastauksia, kalmistoa on tutkittava kokonaisuutena eli myös eläinten ja niiden luusta tehtyjen esineiden historiaa, sanoo Kristiina Mannermaa.

Peurasaaren haudoista löytyneistä esineistä suurin osa on hammaskoruja, riipuksia.

– Hirvenhammaskoruja, karhunhammaskoruja, majavanhammaskoruja, Mannermaa luettelee.

Vainajien mukaan pantiin myös työkaluja, harppuunoita ja muita pyynti-välineitä sekä pienoisveistoksia. Kahdesta haudasta on löytynyt hirvenpääsauva.

Löydöissä on paljon esinetyyppejä, joita ei muualta tunneta, kuten jotkin piistä tehdyt nuolenkärkityypit, Mannermaa kertoo.

Perustutkimuksen lisäksi joistakin esineistä on jo tutkittu käyttöjälkiä ja valmistustekniikoita. Muutamista haudoista on selvitetty, miksi juuri niissä on tietynlaisia esineitä.

Ihmisten ruokavaliota puolestaan on tutkittu luiden hiili- ja typpi-isotoo- peista. Ne osoittavat selvästi, että he söivät lähinnä makean veden kalaa, kertoo Mannermaa.

Hampaan kiilteeseen tallentuu synnyinseutu

Hyvässä käynnissä on myös luiden stabiilien isotooppien tunnistus, Kristiina Mannermaa kertoo.

Noissa tutkimuksissa selvitetään hapen ja strontiumin isotooppien avulla ihmisten ja eläinten syntypaikkaa ja liikkumista.

Tutkimusta varten otetaan näyte hampaan kiilteestä. Siihen tallentuvat kasvuiän juomavedestä asuinalueen kallioperän isotooppiarvot, ja ne ovat tutkittavissa kiilteestä vielä vanhanakin.

Niiden ansiosta voidaan periaatteessa selvittää, ovatko ihmiset synty- neet siellä, missä ovat kuolleet. Laajemmin voidaan myös ryhtyä jäljittämään, mistä he ovat tulleet, elleivät ole paikallisia.

– Se on tulosten tulkintaa, ei mikään yksiselitteinen metodi, mutta antaa paljon uutta tietoa, Mannermaa sanoo.

Museon maanäytepusseissa piilee ties mitä

Peurasaaren strontiumtutkimuksessa ihmis- ja hirvenluiden arvoja on vertailtu Äänisen kalojen ja sen saarten kotiloiden arvoihin.

Tulosten mukaan ihmisten joukossa on niitä, jotka ovat kasvuiässä syö- neen Äänisen tarjoamaa ravintoa, mutta monet ovat peräisin jostakin muualta. Lisävalaistusta on luvassa happi-isotooppitutkimuksista. … ”

****

Mooses! Nämä näyttäisivät olleen Suomen Suomusjärven kulttuurin (Sauli…) sukulaisia. Kumpi on mennyt kumpaan suuntaan, on sitten eri asia… Ja nämä on käyttäneet myös punamultahautausta.

Naisten välityksellä periytyvän mitokondriaalisen haplohmän C1f edustajilla ei ole jälkeläisiä (”haloset” ovat jyränneet…).

Miehillä on” arabihaploryhmä” J – ja yksi (1) ”bramiini” R1a1.

https://www.researchgate.net/publication/307653413_Ancient_Paleo-DNA_of_Pre-Copper_Age_North-Eastern_Europe_Establishing_the_Migration_Traces_of_R1a1_Y-DNA_Haplogroup

Ancient Paleo-DNA of Pre-Copper Age North-Eastern Europe:

Establishing the Migration Traces of R1a1 Y-DNA Haplogroup

Article (PDF Available) · March 2016 with 2,113 Reads

DOI: 10.13187/ejmb.2016.11.40


… The main research method of this paper is the interpretation of recently obtained genetic

data, which is compared with archaeological cultures distribution. To support some conclusions,

data on mtDNA haplogroups was also used as supplementary instrument.

3. Results and Discussions

R1a1*, M459+, M198- on Yuzhniy Oleni Ostrov burial (North-Western Russia)

One of the most well studied Eastern European archeological sites is the Yuzhniy Oleni Ostrov burial on the shores of Lake Onega (Karelia, Russia) and it is dated back to the developed and late Mesolithic period of VII-V millennium BC. Three individuals from the Yuzhniy Oleni Ostrov, who lived 7500 years ago (UZOO-7, 8 and UZOO-UZOO-74), possessed a non-existing now in Europe mitochondrial haplogroup C1f [2]. Also among the burials of Yuzhniy Oleni Ostrov were found mitochondrial haplogroups U4, U2e,U5a [3],J and H [4,p.36]. The Mesolithic inhabitant of Yuzhniy Oleni Ostrov (burial № I0061) possessed Y-chromosome haplogroup R1a1

(SRY10831.2, M198- subclade) [5] and mitochondrial haplogroup C1g (formerly C1f) [5]. The other Mesolithic inhabitant of Yuzhniy Oleni Ost- rov (I0221 / UZ0040) possessed Y-chromosome haplogroup J, and mitochondrial haplogroup U4 [6].

The author of one the most detailed publication on Yuzhniy Oleni Ost- rov antropology V.P. Yakimov adhered to the Eurocentric point of view on the formation of the Mesolithic Onega inhabitants. He suggested that their origins are linked to the Paleolithic population of Eastern Europe, who moved along the glacier to the northern and northeastern directions [16]. But some cross-breeding with Eastern population was also confirmed: «Later, it was concluded that it belonged to the described in the southern edge of the region so-called «flint» Mesolithic culture associated by origin with cultures of the Volga-Oka area, and (since the appearance in the VIII millennium BCE) coexisted with an earlier (since the X millennium BCE) local «quartz-slate» culture created by people from the North Urals and Trans-Urals and related to Finnish Askola – Suomusyarvi» [17]. But as we see further, ultimate western origins of that culture is probable also – as we see a wide migration towards east in early Mesolithic. Currently, researchers emphasize that «Yuzhniy Oleni Ostrov burial site is as an archaeological source extremely multifaced» (ibid) and represents a particular genetic type, different from the classical Mongoloid and Caucasoid (ibid).

A very heterogeneous composition of the population is now well proven by the presence of Y-chromosome haplogroup J, which indicates the influence of the southern areas and communication of Yuzhniy Oleni Ostrov people with populations of the Black and Caspian Sea.

The question if the culture of Yuzhniy Oleni Ostrov is non-ceramical Me- solithic or ceramical Neolithic, is still open. It should be mentioned that P.N. Tretiakov in his book «Finno-Ugrians,Balts and Slavs at the Dnieper and Volga» mentioned: «The population, which left behind the Oleni Ostrov burial ground seems to be familiar with the ware. It is proven by the bone plates with pinked edge, which must have served as ornament molds for clayware. If this statement is true, the Oleni Ostrov burial ground should be connected with the ancient culture of the Pottery Neolithic of the East Baltics – the Sperrings culture» and further: «Comb ware of Sperrings type, according to different researchers, has the closest analogs to the Neolithic cultures of the Kama Region, the Cisuralian area and Trans-Urals, and we agree with this statement. Anyhow, there is no doubt that numerous Ural and Kama analogs to Sperrings ware, which have been detected in the recent years are incomparably more convincing than the Middle Dnieper one» [18, p. 24]. This supports the version of the possible connections of Yuzhniy Oleini Ostrov people with the southern or eastern Neolithic cultures.

In addition to the local component the cultural influences on Yuzhniy Oleni Ostrov, the influences of most far-off regions have been mentioned in different works. For example, one article highlights the unexpected similarities of Yuzhniy Oleni Ostrov inhabitants and the representatives of culture Çatalhöyük [19, p. 92]: «However, the distri- bution observed on the charts provokes a number of questions be- cause of the convergence of typological characteristics of the groups diametrically opposed geographically and for which the likelihood of direct biological kinship and mutual contacts excluded. The most vivid illustration of this is the convergence of characteristics a series of Mesolithic Oleni Ostrov burial ground with sample from Çatalhöyük by the values of the second factor …». But the finding of the Y-DNA haplo- group J, which is associated with significantly more southern regions, only confirms ties of Yuzhniy Oleni Ostrov with the Southern cultures.

This way, the southern Neolithic influences on Yuzhniy Oleni Ostrov seem to be strongly probable and they could be originated from the Neolithic tribes of Comb Ware cultures. … ”

***

 

”Arabihaplo” J:

”Bramiinihaplo” R1a1:

mito U2

mito H2

Sen enempää uralilaishaplosta N  kuin länsieurooppalaisesta ”trattbäga- rihaplosta”  I,  jotka ovat Suomessa hdessä vallitsevat  ei näy tuossa vaiheessa vielä merkkejä.

Miss Jakutia -ehdokkaat edusavat varmaan alkuperäisempiä väesörhmiä…

2 vastausta artikkeliin “Äänisen Peurasaaren muinaisasukkaat 8000 vuotta sitten eivät näytä olleen ”suomalaisia””

  1. Tarja Haloset on hyökänneet Lännestä ja tappaneet tavalliset naiset ja vieneet ja alistaneet palvelukseensa asein ne arapimiehet.

    Nyt ne tiätää varoo…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *