Kermainen hirvikeitto

1,5 l vettä

400g hirvenjauhelihaa

250 g ihraista siankylkeä

750 g keittojuureksia

purjoa, kuivatilliä, mustapippureita, suolaa

2dl kuohukermaa

100g pala koskenlaskijaa

Unohin ostaa lihaliemikuutiot, mutta kaadoin sianläskin ruskistamisesta pannulle kertyneen rasvan keitoksen joukkoon.

Annan keiton muhia pitkään liedellä hiljaisella lämmöllä ja kerman sekä koskenlaskijan lisään sekaan vasta loppuvaiheessa.

Eiköhän tuolla nälkä lähe 🙂

 

9 vastausta artikkeliin “Kermainen hirvikeitto”

  1. Sopivasta luun lähellä ollesta hirvenlihasta luupaloineen kun keittää pitkään hauduttaen ensin liemen ja ydinluista kaivaa sen ytimen joukkoon, niin saa todella mahtavan soppapohjan.
    Siihen potut, vihannekset, suolaa ja pippuria tai mieluummin katajanmarjaa ja parin tunnin haudutus, niin ei muuta todellakaan tarvi – paitsi kunnollista leipää voilla sopan särpimeksi.

  2. No varmaan on syötävää soppaa mutta Timo ei se nälkä lähde vaan se siirtyy hetkeksi pois mielestäsi
    Palatakseen uudelleen muutaman tunnin kuluttua no sitten vaan soppa kattilan viereen ja lautanen täyteen ja asia on korjattu taas muutamaksi tunniksi
    Mutta aina se nälkä palaa takaisin
    Mulla ainakin käy noin joka kerta terv tepivaari

  3. Hyvältähän tuo Timon hirvisoppa vaikuttaa. Minä käytän tämäntyyppisiin keittoihin kerman asemasta smetanaa, muuten kutakuinkin noin.
    Kasvis- enkä lihaliemiä käytä, hirvittäviä lisäainepommeja, meillä ei sellaisia edes kaapista löydy.
    Kyllä tuolla Timon keitolla jonkin aikaa nälkä loitolla pysyy.

  4. Oikein Timo – hyvä keitto on rasvainen. Sitä kun vetää ison lautasellisen naamaansa, niin ei nälkä ole heti hätyyttelemässä.

    Itse tein vähän aikaa sitten rasvaisen jauhelihakeiton. 700 g nauta-sikajauhelihaa ja toiset 700 g sika-nautajauhelihaa – molemmat rasvaisia. Paistoin jauhelihat runsaassa voissa. Paistinrasvat tietysti keittoon.

    Muuten keittooni ei kuulu muuta kuin perunaa ja sipulia, tietysti suolaa ja kohtuudella mausteita.

    Jäähtyneeseen keittoon tulee paksu rasvainen kuori ja sen alla on muut ainekset hyytelömäisessä olomuodossa.

    Sekoitan kunnolla kun otan lautaselle mikrossa lämmitettäväksi. Nam.

  5. Tyypillistä ruoka-ainesten lämmittämistä. Mitäs siinä, lähteehän tuollakin sörsselillä nälkä; maukkuudesta nyt en sanoisi mitään.

    1. Tuo sikanauta-purkkisäilyke; tuli sitä sen verran paljon (pakosta) syötyä, ettei tosiaankaan enää maita missään muodossa. Kaiken lisäksi se sisältää täysin ala-arvoista kone-eroteltua lihaa. Aikanaan se sentään sisälsi lihaa.
      Monta kertaa tuli nälkää torjuttua avaamalla sikanautapurkki ja sitten siitä puukolla kitusiin. Ruuanlaiton kanssa ei mitään tekemistä kuin ei yleensäkään taistelumuonien kanssa; lämmiteltiin ainekset.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *