Lapsuudenmuistoni 70-80-luvun vaihteesta: Navajo-intiaanien antama lahja tätini miehelle.

Oltiin veljeni kanssa monta kertaa hoidoissa tädillämme ja siellä tätimme mies luki meille aina iltaisin Pohjois- Amerikan intiaaneista, kun pelkästään niistä hänellä oli kirjahylly täynnä kirjoja.

Pohjois-Amerikan reissullaan hän oli kerran vieraana navajo-reservaatissa. Intiaanit antoivat hänelle läksiäslahjaksi ”saunavihdan” joka oli monisäikeinen nahkaruoska jossa oli metallisia niittejä. Tätimme mies sanoi, että ne navajot luulivat, että me suomalaiset kidutamme itseämme saunassa.

6 Replies to “Lapsuudenmuistoni 70-80-luvun vaihteesta: Navajo-intiaanien antama lahja tätini miehelle.”

      1. Pitääkin tehdä joskus tammivihta, Yleensä kun olen tehnyt vihdan, niin olen yhdistänyt koivua ja pihlajaa.

    1. Kalle , kerran vuokrattiin rantasauna Hollolasta vesijärven rannalta, siellä oli katajavihta, ja se teki hyvää selälle.

  1. Onhan noita tullut tehtyä kun pihapiirissämme tammia kasvaa. Vastan kestävyys muuten riippuu paljon tekoajankohdasta. Paras tekoaika on ennen juhannusta ja vanhojen hiekkakuoppien rinteiltä saa parhaat koivuvastan ainekset.

  2. Kyllähän se pientä kidutusta voi ollakin jos ottaa siltä kannalta. Kovat löylyt ja vihtomista.

Kommentoi