Puunkäyttöä pitää ohjata verovaroin on oikeaa politiikkaa

Koska eräs nimimerkki poistaa oleellisia kommenttejani ja lainaa osia niitä lupaa kysymättä,  julkaisen oman näkemykseni tästä asiasta.

Tästä lähdetään: ”Ollikainen”

https://yle.fi/uutiset/3-11421162

Energiatalouden muuttamien nopealla syklillä laidasta laitaan on mahdotonta, Sen pitää edetä harkiten.
Kiertotalouden tehostaminen kuten roskien ja jätteisen hyödyntämien lämpötaloudessa on yksi. Moduuliydinvoimalat toinen. Aurinko ja tuuli jne..

Puu polttoaineena tarkoittaa sitä, että metsiä joudutaan hakkaamaan entistä enemmän. Puun laatu heikkenee nopeassa kasvussa. Jäännöspuut, kun oksat, kannot jne. joutuvat poltettaviksi. Avohakkuut kasvavat, metsäpohjan ravinteet heikkenevät, metsäluonto turmeltuu, pölyttäjät ja itikat katoavat lintujen suista ja marjat metsistä sekä omenat puista jne.. jne.. Luettelo olisi pitkä haitoista ja lyhyt hyödyistä.
Ollikainen on aivan oikeassa puun verolle panemisesta polttoaineena.

Nopeaa kasvua tapahtuu hoitamalla, lannoittamalla, ojittamalla alustat ja harventamalla eli puupelloissa, avohakkuiden jälkeläisissä.
Sitä taas ei tehdä luontaisessa poimintahakkuussa, jossa kasvu on luontaisempaa ja hitaampaa. Sen kasvun laadun näkee vuosirenkaista. Puu pitäisi tehdä Suomessakin jalostetuiksi lopputuotteiksi kuten huonekalut, taloelementit jne. Sellu nyt on kaukana jalostetuista paperituotteista, jotka pitäisi tuottaa jo Suomessa selluviennin sijasta.

Puun käyttöä pitäisi ohjata juuri verotuksella järkevimmiksi lopputuotteiksi.

Tätä asiaa voisi metsäalan ammattilainen kuten Tuomisen Pentti kommentoida

 

 

 

 

 

6 Replies to “Puunkäyttöä pitää ohjata verovaroin on oikeaa politiikkaa”

  1. Tässä Heikin jutussa on muutama oleellinen virhe, ensimmäisenä se pahin, että minäkö metsäalan ammattilainen. En tietenkään ole, enkä niin ole edes väittänyt, kyllä minun ammattilaisuuteni perustuu kumipyörille. Tietysti paljon olen metsässä ollut ja tehnyt sen alan töitä vuosikymmeniä, joten varmasti väitän jotain tietäväni. Sen vuoksi otan vahvasti kantaa ja tuon mielipiteeni tietoisuuteen, eli vahvasti pitää olla osaamista, jos minun kanssani alkaa väittelemään.

    On ihan oikein puhua kiertotaloudesta ja sitä pitää kehittää, kuten muut mainitut energian tuotantolaitokset, eikä vähäisimpänä vesivoima. Lisäyksenä joukon jatkoksi voisi vielä mainita ja kehittää hiilidioksiidin talteenoton. Siinä olisi potentiaalia, mutta myös kehittämistä.

    Ei se puun poltto metsien hakkuita oleellisesti lisää, se vaan pitää hoitaa oikein. Nyt on teollisuus opetettu siihen, että sille ei kelpaa mikään vähänkään viallinen puu, se menee väkisinkin motokuskin hylkäämäksi. Metsissä on ja tulee valtavat määrät poltettavaa harvennuspuuta, ainakin kahdessa vaiheessa, nyt vaan tahtoo olla niin, että se ei kelpaa mihinkään, tai sitten se pitäisi saada varastamalla. Nimenomaan hakepuu pitäisi saada poltettavaksi jollain järkevällä hinnalla.

    Meitä on kaksikin erilaista koulukuntaa metsien hakkaamisessa, tai hyödyntämisessä. Minä edustan puhtaasti toista, eli nuorempaa. Lähtökohtaiseti kaikkien, tai lähes kaikkien metsien pitäisi olla sekametsiä, eli kuusikoiden istutuksessa pitäisi viedä rinnalla monimuotoista istutustapaa. Tietysti pitää huomioida olosuhteet ja kasvupaikat. Hakkuut pitäisi hoitaa pienavohakkuina, eli pieni lohko kerrallaan Sitä ei pitäisi nykyään tehdä kartan mukaan, vaan nykyisen lohkon olosuhteiden mukaan. Ilmasto on Suomessakin muuttunut ihan oleellisesti ja sen mukana on tullut kovat tuulet ja pieniä tuulia kovemmat myrskyt. Se on ihan todettua faktaa, eli sitä ei tarvitse mitenkään erikoisesti tutkia. Vaikuttaa siltä, että myskyjen määrä vaan lisääntyy vuosittain, ilmiselvänä seurauksena tietysti on myrskytuhot.

    Ei tarvitse kovinkaan paljon ympärilleen vilkuilla, kun näkee kymmeniä tuulen kaatamia arvopuita. Niillä ei tietenkään ole mitään arvoa juuret päällepäin, niitä ei osta yhtiöt ei teollisuus, ei kukaan muukaan. Ei niitä hoida metsästä pois muut, kuin tällaiset seinähullut harrastelijat. Jo lainkin mukaan ne pitäisi hoitaa metsistä pois, toukkavaaran takia.

    Minä en siis kannata poimintahakkuuta, jonka puolesta jotkut vannovat. Sitä on tullut ihan riittävästi kokeiltua ja rahallisesti tuhansia euroja hävittyä

  2. Pentti, kiitos kommentistasi.

    Raha se on, joka tässä puhuu niin metsänomistajalle kuin teollisuudelle.
    Metsän kiertotaloutta on paljon vara parantaa ml. muu kiertotalous, josta syntyy energiaa.
    Joskus vain käy niin, että yksi sukupolvi kynii tulevilta rahat taskuunsa laajoilla avohakkuita, joita taas teollisuus suosii. Pienavohakkuun minäkin jotenkin sulatan.

    Se, joka liittyy välillisesti tähänkin asiaan on Natura, jonka yksi ideoijista olen ollut Sirpa Pietikäisen aikoihin. Se vai jäi torsoksi valtavan metsänomistajien vastustuksen vuoksi.
    Idea oli karkeasti tämä: Koko Suomen päälle levitetään ikään kuin katiskaverkko, jossa lanka kuvaa metsäverkoston, luonnontilaisen alueen liittymistä toisiinsa. Sitä verkostoa pitkin eläimet, kirput, hyönteiset, matelijat linnut pääsevät luontaisille alueille, jota ei tuhota. Verkon ”langan” leveyttä ei määritelty, mutta se olisi voinut olla muutamasta kymmenestä metristä leveämmäksi riippuen alueista.

  3. Heikiltä hyvä avaus ja Pentiltä erinomaisen valaiseva ja samalla helposti ymmärrettävä ja hyvin perusteltu kommentti.

    Itse kommentoin vain ja ainoastaan avauksen osaa, josta jotain ymmärrän, eli puun jalostusasteeseen.

    Ymmärtääkseni nykyinen ”sellunkeittäminen” on kaikin tavoin kaukana siitä mitä se joskus historiassa on ollut, joten jalostusaste on siinäkin lajissa noussut ?

    Toisaalta puun jalostaminen esim. huonekaluiksi on aivan viimeiseen senttiin asti kilpailtu, hyvin matalalakatteinen ala, jossa on kyllä yrittäjiä riittänyt ja heitä on kyllä yhä edelleen,mutta kilpailu on aivan armottoman kovaa.

    Miten siis keksiä tapa, jolla suomalainen, valmistuotteisiin asti saatettu puunjalostus massatuotantona saadaan kilpailukykyiseksi maailman tai edes Euroopan markkinoilla ?

    Pidän kysymystäni perusteltuna ja pyydän mahdollisessa vastauksessa huomioimaan jo lähtökohtaisesti raskaiden logistiikka kulujen päälle ne verotukselliset ja muut yhteiskuntarakenteelliset vaikuttajat, jotka jättävät meidät alakynteen esim. Etelä-Euroopan maiden suhteen?

  4. Kiitos Mika hyvästä kommentista

    Logistiikka, Suomen periferiasta, on varmasti yksi viennin este kustannussyistä. Laivalla raakasellu kulkee paaleissa halvalla.
    Toisaalta Suomeen tuodaan kaukomailta uhan alaisista aarnimetsistä hakatuista puista valmistettuja kesäkalusteita halvalla. Puu ei maksa eikä työ senkään vertaa, jolloin rahdin kustannukset kestetään, vaikka korvienväli itkee aarnimetsien hävitystä.

    Otan muutaman esimerkin jalostusasteesta:
    Suomesta viedään sellua esimerkiksi Saksaan, jossa eräs tunnettu amerikkalaisen yhtiö jalostaa siitä korkealatuisia erikoispapereita vaativiin käyttötarkoituksiin vientikohteina koko maailma- kauppa käy. Mistä tiedän ? Tyttäreni Saksassa on sen yhtiön asiakaspalveluvastaava.

    Suomen hirsitalo- ym. puurakentamien on erinomaista laadultaan, kun on keksitty ”massiivihirsi” = puupalikoista liimattu kokonaisuus, joka ei ”elä” perushirren tapaa. Lujuutta voidaan lisätä vielä erilaisilla kuivatustekniikoilla ja suljetuilla syillä, jolloin puu on lujempaa kuin betoni.

    Suomen erikoispuulajit:
    – soitinrakentamiseen tarvittava laadukas ja hinnakas kuusi vientiin maailmanlaajuisesti, mutta Suomessa kasvaa enää vain massateollisuuden höttökuusta
    – leppä ja pihlaja jalostettuna sisustuselementiksi. Pihlajan kovuus pitäisi hyödyntää.
    – pehmeä haapa lämpöä varastoivana tai kuumuutta sitomattomana
    – visakoivua ei löydy, ja peruskoivuakin menee selluksi
    – katajaan ei saa koskea tai kapsahtaa
    – ostetaan Venäjältä kaikki hitaasti kasvaneet kuuset ja männyt erikoisjalostukseen ja viedään kalliilla pois ( ei kerrota venäläisille )

    Puun kierrätystä:

    Jokainen on huomannut rakennustyömaiden laudoitusten ym. väliaikaisten rakennelmien valtavia purkujätekasoja, jotka menevät hakkeeksi ja naulat metallikierrätykseen. Eikö ole tekniikkaa panna niitä puhdistettuina uudelleen käyttöön ?
    Lavat hyödynnetään osittain kierrättämällä, mutta sitten hakkeeksi kattilaan tai briketeiksi.
    Kaapelikelat ym, ym.

    Meillä on paljon tekemistä itsestäänselvyyden, metsän kanssa, niin kauan kun sitä vielä on laadullisesti olemassa. Pois sulkematta sitä, että metsässä suomalaisen mieli lepää ja sairaudet paranevat.

  5. Sellunkeitossa pitää muistaa myös se, että sen sivutuotteena saadaan melkoisesti biosähköä, mitä nykyään suureen ääneen vaaditaan.

Kommentoi