Velkaantuneisuus.

Tällä hetkellä näyttää, että velkaongelmaisia eivät ole yksistään pieni- ja keskituloisissa. Myöskin suurituloisten ryhmässä velkaongelmat näyttävät lisääntyvän.

Ainut ryhmä, joka voi huoletta lepäillä laakereillaan, toistaiseksi ainakin, ovat ylivelkaantuneet kansanedustajat; heillä työpaikka ei mene alta ainakaan seuraavaan kolmeen vuoteen.

Tavallinen kansalainen; pikavippejä, asuntolaina, autolaina, työpaikka ja tulot. Entäs kun tulot vähenevät/jopa loppuvat?

Ei kaikilla ihan välttämättä hyvältä näytä.

9 Replies to “Velkaantuneisuus.”

  1. No, onhan se helppoa sanoa; kelpaa sinun elellä. Kuitenkin maksanut olen eläkkeeni; jokainen kuukausi sitten, ainakin toistaiseksi runsaat pari tuhatta euroa tilillemme tulee. Hyvin sillä pärjäämme.
    Tulevaisuudesta en tiedä kun en ole näitä, sivustojen ennustajia.

  2. En kyllä kadehdi tippaakaan kansanedustajien palkkioita enkä muitakaan etuja.
    Teen kyllä mieluimmin ”rehellistä työtä”, ennenkuin asetan itseni yleiseksi kansakunnan kusitolpaksi.

    1. Enpä Arvi minäkään kadehdi kenenkään palkkoja/etuisuuksia. Tulihan tuo poliitikkojen turvattu työpaikka vain mieleeni.
      Kadehtimalla kun omat tulot eivät kyllä mitenkään kasva.

  3. Oma työhistoriani alkaa heti kansalaiskoulusta päästyänä silloin oli vielä vallalla tilanne, että eläkettä alkoi kertymään vasta 23 vuotta täytettyään.
    Tyytyväinen olen eläkkeeseeni ja kun koulunkäyntikään ei lapsena eikä nuorena maittanut, kun laskettelu ja urheilu moninaisine lajikirjoineen johti ajattelua, joten eläke on sen mukainen mitä ”sekatyömies” ansaitsee..
    Työttömänä ei ole tarvinnut olla.
    Koulun jälkeen ensimmäinen virallinen työpaikka 16 vuotiaana oli Valmetin Instrumenttitehtaalla juoksupoikana, toki sitä koulujen loma-aikaan tuli tehtyä monenmoista taskurahoja ansaitakseen, maajusseilla peltotöissä ja sahalla lautapoikana ja tapuliseeraajana jne.
    Työpaikoilla on työ itsessään opettanut ja työnantajien kurssitukset ovat lisänneet osaamista.

    1. 60 – 70 ja vielä 80 luvuillakin oli nuorilla siinämielessä helpompaa kuin nykynuorilla, että töitä sai ja töitä oli ja hyvistä työntekijöistä yritykset kilpailivat, vaikkei taskussa ollut kuin kansakoulun päästötoristus.

  4. Tuosta tapulipojasta Arvi kun mainitsit; leimasimme setämme sahalla Englantiin meneviä lautoja, työalusta oli tapulin väliin pistetty laudanpätkä, sillä istuimme ja leimasimme laudanpäitä. mitähän sanoisivat nykyiset työsuojeluviranomaiset?
    Tapulit kun olivat parhaimmillaan n 10m korkeita.
    Töitä on tullut tehtyä 16 vuotiaasta lähtien; päivääkään en ole työttömänä ollut.

    1. Itselleni kaikista mieluisin työpaikka oli noin 12 – 13 vuotiaana yhdessä velipojan kanssa, kun kunta ”palkkasi” meidät urheilukentän hoitajiksi.
      Hiilimurskaradat ja suorituspaikat pidettiin kunnossa ja kun kilpailupäivä koitti, niin juoksuradoille vedimme kalkkikärryillä radat ja korkeus,-ja seiväshyppypaikoille haimme viereiseltä sahalta purut pehmikkeiksi.
      Sehän se teki sen mielekkääksi, kun samalla siinä tuli työn ohessa reenattua, kun muutenkin kentällä olitiin aamusta iltaan, välillä vain käytiin kotona vähän välipalalla.

  5. Mulla on ulosotossa 30-35000. En tarkkaan ole pysynyt enää mukana. UO-virasto ja perintätoimistot kierrättävät velkojani edestakaisin, ettei ne pääse vanhenemaan, vaan tulevat uusina laskuina vireille kokoajan. Siis myös 1900 -luvulta peräisin olevat saatavat. Joka vuosi mahdollinen pienikin veronpalautus on ulosmitattu minulta, mutta muuten ne ei voi ottaa minulta mitään, paitsi jos saan töitä ja tuloja pienen eläkkeeni päälle.

  6. Varsin hyvin Timo ymmärrän tilanteesi, ehdoin tahdoin tuskin olet ulosottoihin hankkiutunut.
    Tunnen moniakin samanlaisessa tilanteessa olijoita. Ei se helppoa liene ja syyllistäminen lienee kaikkein typerintä.

Kommentoi