100 vuotta sitten teini-ikä oli potentiaalisesti tie vakavaan mielisairauteen.

”Kalvakat kasvot tai raukeat silmät saattoivat paljastaa tämän salakavalan sairauden. Veltto käynti sekä kylmänhikiset kädet ja jalat olivat niin ikään sen oireita, samoin finnit kasvoissa.

Näistä merkeistä saattoi tunnistaa onanistin eli itsetyydyttäjän, neuvottiin 1900-luvun taitteessa suomeksi ilmestyneessä lääketieteellisessä oppaassa.

1800-luvun lääkäreiden mukaan itsetyydytys eli ajan termein itsesaastutus oli pakonomaista käytöstä, joka saattoi johtaa vakavaan mielisairauteen. “Masturbaatiohulluuden” ensioireita olivat kalpeus, akne ja keskittymisongelmat. Sen jälkeen tulivat hallusinaatiot ja itsetuhoisuus.”

https://yle.fi/uutiset/3-11657811

Onneksi lääketiede on kehitynyt noista ajoista, mutta aika harva uskoo millaisia hoitomenetelmiä on erityisesti psykiatriassa käytetty historian saatossa, eikä tarvitse mennä suinkaan 100 vuotta ajassa taaksepäin.

Erilaiset koppihoidot, jääkylvyt, jääpaloja emättimeen jne.jne.

Artikkelissa mainitaan steriloinnit 50-60 luvulla, mutta yhtälailla lobotomia oli varsin käytetty ja 70 luvulla joissakin laitoksissa sähköshokkeja annettiin ”varmuuden vuoksi” periaatteella.

Vaikka varsinkin tuo ”onanisti” naurattaa, niin ei se tainnut naurattaa tuon ajan teini-ikäisiä.

 

 

10 vastausta artikkeliin “100 vuotta sitten teini-ikä oli potentiaalisesti tie vakavaan mielisairauteen.”

  1. Kommentoin omaa otsikkoani todeten, että huolimatta lääketieteen kehityksestä teini-iän ailahteluvuutta selitetään usein myös tässä ajassa jonkinlaisina mielenterveyshäriöinä.

  2. Toisaalta muinaisissa sivilisaatuoissa sukukypsyys oli riitti voimaantua. Historia on mielenkiintoista.

  3. Minulle on tullut hyvin tutuksi sukumme jäsenen kautta erään Itä-Suomalaisen mielisairaalan elämää.
    Paikka on erittäin kauniilla kukkulalla, josta aukeaa laajat pelto ja metsäalueet sekä kirkasvetinen suuri vesistö vieressä, Arkkitehtoniset rakennukset päärakennuksineen ja henkilökunnan asuintaloineen tornisaunoineen. Tallit, navetat ja konehallit.
    Kauneutta ehkä pilaa ”häkkipiha” korkeine aitauksineen.
    Potilaita oli jos jonkin sortin väkeä, ”A ja B- luokan kansalaisia”.
    Joku oli kuningatar, toinen muurahaisherra, yksi keisari, toinen myyrä, joka tonki syötävää maasta. Sitten oli aivan normaalin oloista väkeä, jotka tekivät töitä sairaalaan kuuluvalla suurelle maatilalla.
    Maatila tuotti viljaa, juureksia, sokerijuurikasta, marjoja, hedelmä ja yrttejä omaksi ruoakseen ja myös paikkakunnan kauppoihin. Possut ja muut maatilan eläimet tietenkin. Ja oma saha. Siinä oli elinympäristö toipua aina 80-90- luvuille saakka.
    Sen jälkeen toiminnot on ajettu alas, jäljellä on vain osa B- puolta ja vanhainkoti.

    Luonto paransi toipilaita parhaan kykynsä mukaisesti, nyt pillerit. Säälittävää.
    Otin kantaa siviilinä asioihin aina ”yläpään portaisiin saakka” jatkaa myös tuota luontaispuolen toimintaa, mutta turhaa.
    Paremmat ”lääkkeet” pillereiksi muutettuina on keksitty ja tv, mistä toipilaat voivat pöpperössä seurata maailmaa ihanaa menoa.

    1. Ennen oli hyvin tavallista se, että psykiatristen sairaaloiden yhteydessä oli viljelysmaata, marjapensaita ja omenapuita, näin oli mm. Kupittaan sairaalan yhteydessä, mutta sitten joku hölmö keksi, ettei se auta potilaita ja tilalle tuli erilaisia terapiamuotoja ja näennäispuuhastelua, ikävä kyllä.

      1. Vielä 1900 luvun alussa Suomessa ns ”hulluja” ja ”vajavaisia” mm kahlittiin esim saunaan kiinni ja ruokittiin jätteillä, lopulta näitä siirrettiin hoidettavaksi laitoksiin mm elohopea hoidoilla ja lobotomialla. Monasti sanonta ”kylähullu” oli käytännössä olemassa. Lisää tästä löytyy lukemalla, kaikkea sitä.

        Sinänsä jännä että mm luonnonuskonnoissa mm monilla intiaaniheimoilla todettiin mielenvikaisuus lahjana nähdä näkyjä ja irtaantua tästä maailmasta, he oli ”pyhiä ihmisiä”.

        Hulluus kulkee meissä jokaisessa, ei ole ihmisen etu olla tietoinen, eläin ei moisia ajattele…..näin minä mietin.

  4. Aikanaanhan niillä laitoksilla oli hyvin synkkä maine, nuoret pyrkivät ne kaukaa kiertämään. Siellähän pidettiin vanhoja ihmisiä, eikä niiden tarvinnut mitenkään poiketa normaaleista. Kyllähän laitosta käytännössä mainittiin vaivaistaloksi, tai parhaimmillaan hullujenhuoneeksi.

    Meidän kylällä kulki pari- kolmekin kylähulluiksi nimettyä ihmistä, ei ne olleet hulluja, mutta hiukan jälkeenjääneitä. En tiedä mihin hävisivät ajan myötä, ilmeisesti sinne muiden vanhusten joukkoon.

  5. Kaikki nämä ”parantolat” olivatpa keuhko- tai mieli(tauti)sairaaloita, olivat huippukauniilla ja terveellisillä mäntyharjuilla ( otsoni) ja järvien/ meren rannoilla.
    Lähes jokainen on näitä nähnyt elämänsä aikana.
    Siitä sitten voidaan keskustella, onko nykyinen malli kokonaisedullisempi ja kestävämpi pilleritehtaana ja kasarmeina kuin tuo mainittu tapa luontaishoito huomioon ottamalla.

  6. Norppa, kyllä vain käytetään – tosin aika paljon enemmän niistä on opittu. Tässä Käypä Hoito -teksti aiheesta.

    Kieltämättä Heikki tuo myös paradoksin esiin. Tiedämme, että luonto parantaa, nyt tiedämme sen paremmin kuin koskaan. Samalla viemme hoidon pois luonnosta.

  7. Meidänkin kylällä oli yksi, Riku, muita sukkelampi:

    Kiipesi elokuun aamuyönä kellotapulin huipulle, avasi luukut ja rupesi kumauttelemaan kelloja ja välistä julisti hautuumaalle päin.

    ”Levätkää rauhassa te Herrassa nukkuneet!
    Muut ilmoittautukoot amulla Alanaapin pellolla rukiinleikkuuseen!”

    Alanaapin isäntä tuli houkuttemaan Rikua alas: ”Tuleppas Riku alas, niin tarjoan tupakit!”

    Riku vastasi:”En mää vielä, kun justiin poltin.” Ja jatkoi niin kauan, että kaikki Herratta nukkuneet tulivat kutsusta tietoisiksi.
    —-

    Vuosikymmeniä myöhemmin kaverini meni samaan tapuliin soittamaan lauantaikelloja. Kiipesin kaverin pojan kanssa avaamaan tapulin luukut ja kaveri alkoi moikuuttaa.

    Panimme kädet korville ja poika huusi kuuluvalla pojan äänellä Saatanaa ja Perkelettä.

    Kylillä varovasti kyselin, että olivatko kuulleet mitään erikoista. Eivät sattuneet kuulijat olemaan paikalla.

Kommentoi