Avoin kysymys Kallelle, Heikille, Markolle ja oikeastaan kaikille.

Kaiken tämän koronan keskellä ajattelin vaihtaa aihetta ja kysyä vinkkejä veneen hankkimisessa.

Otsikossa ei saisi kait nimiä mainita, mutta olen ymmärtänyt, että ainakin mainituilla on sekä kokemusta, että näkemystä veneilystä ja veneistä, joten huomion kiinnittämiseksi tein tuollaisen otsikon, mutta jos se loukkaa niin poistan.

Lähtökohtana on viehekalastus, mutta hyttiä pitää olla sen verran, että saa oikaistus ruodon kun selkä alkaa muistuttamaan itsestään ja merikelpoisuutta sen verran, että voi halutessa käydä täältä saaresta vaikka keskustan vieraslaitureila kaffeella.

Toisin sanoen pitäisi olla vene, jolla on mukava käydä heittämässä uistinta, mutta myös suorittaa pienimuotoista retkeilyä ja varustetason pitää täyttää tärkeimmät, eli jääkaappi, kaffekeitin ja leposija.

Olen katsellut tässä joitain viikkoja ihan itsekseni kaikeinlaisia ja nyt alkaa olemaan vähän ajatukset solmussa, joten ulkopuoliset vinkit, kenties jopa ehdotus jostain tietystä veneestä olisi tervetullut solmua avaamaan.

20 Replies to “Avoin kysymys Kallelle, Heikille, Markolle ja oikeastaan kaikille.”

  1. Sanoisin ihan nyt alkajaisiksi; takaa avoin, keulassa ohjaamo, pari petipaikkaa, pentry nyt mahtuu ihan siihen.
    Jos avomerelle, pituus pitäisi olla n 9m.
    Pienemmälläkin pärjää mutta tuo normaalin aallokon käyttäytyminen asettaa rajoitteita.
    Moottorina suosittelisin ainakin 20 hp perämoottoria, sisämoottori voisi olla jopa 15hp.tai hieman allekkin.

  2. Minä suosin pienempiä veneitä kun enimmäkseen omaksi iloksi eräjärvellä sähkömoottorilla (Minn Kota) liikun sekä kanootti on se minun juttu. Kiitos kysymyksestä. Toivottavasti löydät sopivan.

  3. Minä pidän tasaperäistä sisäkoneella varustettua takahyttivenettä parhaana. Avoimen etuosan kautta on helppo hypätä kyytiin sekä rantautua ja touhuta siimoineen siitä avotilasta. Siimat eivät sotkeudu koneeseen niin kuin uhkaa perämoottorissa. Joku suojaa kääntyvän potkurin ”peräsinlieriöllä”.
    Pentry ja ohjaamo kompaktissa tilassa.
    Merelle riittävä koko eli pituus min. 9 m ja leveys n. 3 m ja painoa riittävästi.
    Hyvät kaiteet ympäriinsä ja lepuuttajien paikat.

    Katso nettiveneestä otsikolla ”takahyttiveneet”.

    ps. minä ole ”pulannut” merellä kaiken lasilla paateilla, minkä vuoksi tuo ehdotukseni on mielestäni paras.

    1. ”sisäkone” on myös itsellä ollut mielessä, samoin kuin takahytillinen, mutta samaan aikaan pitää todeta, että myös perämoottorilla ja etuhytillä, joissa takaosa on varsin avoin ja käytännöllinen varustettuja malleja löytyy, siksi kai tämä onkin hieman hankalaa.

  4. … jatkoa

    Suoravetoisen sisäkoneen sijasta voisi harkita kääntyväpotkurista sisälaitakonetta, sillä on monta etua kuten puuttuva peräsinkoneisto niin kuin suoravedossa.
    Kääntyväpotkurisen sisälaitakoneen vetolaite ja kiinnityssokat pitää olla lujat. Jos sokka pettää, jarru ja ohjattavuus katoaa.

  5. Minulla on ollut Artella, 6,7m 18hp Janmarin ja Norppa, 9m, kolme kajuuttainen, kahdella ohjauspisteellä. 20hp Bemarin keskimoottori. Molemmat hyviä, myös merelle sopivia.

  6. Kiitän kommenteista ja toivon saavani niitä lisää.

    Kaverin kaveri oli kuullut, että hänen kaveri olisi myymässä yhtä omavalmisteista, joka saattaisi kiinnostaa ja joka on vieläpä talvisäilössä ihan tuossa muutaman sadan metrin päässä. Mahdollista myyjää yritetään tavoittaa huomenissa.

  7. Kyllähän tavallaan tuo sisäperämoottorikin hyvä on, on vaan todella kallis ratkaisu ja vaatii kalliita huoltotunteja.
    Se tuo merikarvialainen ”rääkipaatti” on todella hyvä merikelpoisuudeltaan, niin kuin Perämeren olosuhteissa on lähes pakko ollakin. Se kulkee runkonopeutensa melkoisen pienelläkin koneella mutta ei mikään kovin nopea ole vrt pellinkiläinen, joka taas vaatii melko voimakkaan koneen.
    Lähtökohtaisesti alkaisin purkamaan asiaa; runko, uppouma-, puoliliukuva-, liukuvarunkoinen.
    Vetolaitteisto; perämoottori (sisäperämoottori ml Z-drive/sisäperä/), keskimoottori.
    Täkkäyksen suhteen henkilökohtainen mieltymykseni on keulapiikissä rakenteet, pentry ja vuoteet, työtilat takaosassa. Eli ns puolitäkätty. Kaiteita minulla ei ole ollut kuin keulassa, työtilassa kaiteet hankaloittavat, niin pyydyskalastuksessa kuin haavin käsittelyssäkin. Knaapeja, pokkauksen alle kiinnitettjäviä on veneissäni ollut.
    Hyvä vinkki on vähän katseskella noita länsirannikon perinteisiä veneitä.

  8. Katsohan vielä ”Myrskyjanne” monitoimivene , joka on tietynlainen hybridi peräkajuutalla. Ei ole mikään avomeripaatti, mutta sopii hyvin rannikko ja saaristokäyttöön.

  9. No, tuo Myrskyjanne on auttamattoman lyhyt esim selkämeren etelätuuliin; 7m. Myötätuuleen ajaessa kun aallon huippu tuuppaa eteenpäin ja kun nouseva aalto vetää takaisin; silloin veneen hallinta on vaikeata ja vene joutuu helposti poikittain aallon pohjalle, jopa kaatuu. Kokemuksia vaaratilanteesta on.

    1. Niin on, ei kelpaa kuin rannikkohommiin. On siellä mallistossa myös merikelpoisia 9 m:n paattejakin.
      Suosittelen kuitenkin noilla Porin alueilla olemaan paatilla kuin paatilla saarien suojassa.
      Sitten on aivan eri asia kuskin käytännön merenkäyntitaidot, jotka ovat aivan ratkaisevia veneen hankinnassakin. Mites ne ovat Mika ?

      1. Heikki, kiitos vaan kysymästä ja olet ehdottoman oikeassa merellä pitää osata olla ja venettä pitää osata hallita.

        Sanotaan vaikka niin, että länsirannikon olosuhteet ovat tulleet tutuiksi ihan lapsesta asti ja on pari kolme omaa venettä ollut aiemmin, taukoa tuli kun asuttiin sisämaassa mm. Pirkanmaalla

        On tullut myöskin suoritettua laivurikurssit, joten luotan siihen, että pärjään siinä määrin mitä nyt suunnittelen.

        Parissa pahassa tilanteessakin olen ollut ja oppinut sen verran, etten kolmanteen aio joutua, tuuri nimittäin loppuu joskus.

  10. Niin ikävää kuin se onkin,niin elämme aikaa jossa saattaa esim. veneen saada kohta hinta/laatu suhteeltaan hyvällä kaupalla.

    1. Erinomaista, olet esimerkillinen. Merellä kun tapaa kaikemaailman gepsiuskovaisia ja bemarinrattilaisia, jossa se ratti on unohtunut käteen autosta ja kaasukin on juuttunut samaan asentoon ja tietenkin kännykkä kourassa eikä merikortissa ja ympäristössä.

  11. Veneen perusvarustus tulisi olla kunnossa ennen ensimmäisenkään mailin matkaa.
    Kompassi, päivitetyllä eksymätaulukolla.
    Kaikuluotain, se vesikivi tai matala kun tahtoo olla juuri siellä kuin sen ei pitänyt olla. Kaikuluotain on usein myöskin suuntimisessa hyvä apuväline.
    Merikartan lukua, paikantaminen, suuntima, suunnan määrittäminen; eranto, eksymä (karttasuunta, tosisuunta) ja yhdensuuntaistamisviivaimen+harpin rutiinikäyttöä tulisi jatkuvasti harjoitella. Esim sumussa tahtoo olla jo myöhäistä.
    Henkilökohtaisesti olen tykästynyt tuommoiseen pulleaan veneeseen, sen kanssa on helppoa ajelehtia kone pysäytettynäkin

    1. Kalle, tuostahan puuttuivat vielä edellyttäen, että kaikki nuo mainitsemasi ovat kunnossa:

      Laahusankkuri, vara-ankkuri köysineen, heittoliina, voimakas irrallinen paristollinen valonheittäjä, VHS-radio, kännykkä latauksessa ja paikannus päällä, ainakin yksi muovipussissa, yhteydet meripelastukseen, normaali henkilökohtainen pelastusvarustus, palosammuttimet, mielellään myös nopeasti itsetäytyvä kumivene, tehokas käsipumppu.
      Kaikkia näitä olen tarvinnut merellä. Ja näistä kaikista olisi pitkät tarinat eri käytännön tilanteista.

  12. Luettelemasi varustus tietysti; itsestään selvyys.
    Erillistä ajoankkuria ei minulla koskaan ole ollut. Normaali purjekangaspytsi hoitaa ajoankkurin hommankin. Ankkurointivälineet kuuluvat veneen normaalivarustukseen, kuten kellunta-asusteetkin. Lähinnä luettelin merenkulkuvälineistöstä ja niiden käyttötaidosta.
    VHF-radio muuten vaatii lupakirjan ja radioasemanhoitajan kokeen suorituksen jos aikoo liikennöidä merenkulkukanavilla.

  13. Kyllä, mutta kertauksen vuoksi veneen ostotilanteen.
    Esimerkiksi, ostin ison mahonkiristeilijän, johon nuo kaikki olisi pitänyt kuulua. Myyjä oli kuitenkin ”putsannut” venettä ja siirtänyt uuteen omaansa osan noista. Niistä sitten käytin hiukan neuvotteluja.
    Minulla oli VHS- yhteydet, jolla sain kerran nopean yhteyden meripelastukseen. Oli lisäksi aikanaan LA.

  14. Minulla tuo lupatodistus on ikivanhoilta ajoilta. Veneessänikin Helsingin vuosien oli tuo asemalupa, se oli kätevä siinäkin tapauksessa, että yhdellä napin painalluksella lähtee hätäviesti. Tarvitsinkin sitä aikanaan kun lomareissullamme Nystadista Visbyhyn jouduimme pulaan kun Bukhin polttoainesuodatin tukkeutui. Niin sittemmin matkasimme pilotin hinauksessa Visbyhyn ja sain uuden suodattimen. Silloisella reissullamme huomasin tutkaheijastimen erinomaisuuden, nimittäin n kaapelin mitan päästä meidät ohitti tosi iso matkustajalautta.
    Nykyisellä kännykkäaikakaudella ja sisävesillä en muuta veneessäni perusvarustelun lisäksi tarvitse kuin kastliinan ja sen päässä krakin.

Kommentoi