Mukavuudenhaluisuutta vaiko silkkaa laiskuutta?

Tuli tuossa ennen kuutta käytyä koiruuksien kanssa kiertämässä rannat, haistelemassa tuulet ja katsastamassa meren eloisuus, vettä satoi kuin sen kuuluisan Esterin takalistosta.

Saaren etupuolella koiruuksille totesin, että johan olisi erinomainen kalakeli, Kappelista (paikan nimi) komiaa kuhaa?  No eiväthän koiruudet siihen vastanneet, rusakonpaska tahi mikä lie kiinnosti enemmän, mutta ajatuksissani nuot karvapäät olivat kanssani samaa mieltä.

No paikka, jossa juuri tällä kelillä ja tuulen suunnalla olisi hyvin todennäköisesti kuhaa saatavana, on tiedossa, mutta syystä tai toisesta ei vaan saa itsestään irti niin paljon, että lähtisi tuonne sateeseen ja tuuleen liukkaille rantakiville virvelöimään.

No yritän vakuuttaa itseni siitä, että syynä ei ole mukavuudenhalu tahi laiskuus vaan se, että kalaa on sekä syöty riittävästi ja  sitä on tarpeeksi säilöttynä.

Itsensä kanssa vänkääminen on siitä mukavaa, että samaan aikaan saa kokea sekä voiton riemun, että tappion karvaan kalkin.

 

9 Replies to “Mukavuudenhaluisuutta vaiko silkkaa laiskuutta?”

  1. Koetan myös saada itseni irti sohvaltani ja koettamaan joko se siika uisi verkkoihini.

  2. Laiskuus on hyvä lahja, jos sen osaa oikein käyttää, sanoo wanha kansa. Onhan myös niin, että kun väkisin tekee, niin mukavastakin harrastuksesta katoaa kaikki hauskuus.

    Ei ole ollenkaan huono vaihtoehto, että ikkunasta katselee, kun luonto näyttää yhtä puoltaan. Sade ja harmaus voi jonakin toisena päivänä olla juuri se sopiva keli.

  3. Viiden jälkeen olin liikkeellä minäkin, verstaaseen pistin lämmön päälle. Hetken ihmettelin laiturilla ja ajattelin miksi sinne nyt lähtisin, kun sitä en ole tehnyt paremmillakaan ilmoilla.

  4. Minullapa tämä mukavuudenhaluisuus kun muutama vuosi sitten lopetin yritykseni. Nyt voi sitten valita, lähteekö kalaan vaiko ei.
    Nykyelämässäni tuo tulopuoli on vakio, joten ei stressiä.
    Elämä muuten tässä tilanteessa on ”yhtä juhlaa”, toisaalta sitä se ei todellakaan kaikilla ole.
    Monet kamppailevat ansiosidonnaisen päivärahansa loppumetreillä, pudotakseen työvoimatuelle. Heitä ei kateeksi käy.
    Meidän eläjien tulokirjo on siksi kirjava, että mitään vertailuja on lähes mahdoton tehdä.

  5. Jos ihan totta puhutaan, niin ainut kalastusväline kuluneen kesän aikana minulla on viikate. Tuolta meidän laiturirannasta olen joka kesä niitellut kaisloja ja mitä lie kortteita ovat. Tahtoo vaan ihan väkisinkin levitä sitä kaikenlaista vesikasvillisuutta tukkimaan niitä matalampia rantoja. Pelkillä kumisaappailla ei kauas pääse, mutta veneellä roikkuen olen yrittänyt hiukan pidemmälle. Aika hyvin kumminkin olen saanut rannan pidettyä auki. Saa sitten nähdä kuka ja miten tulevaisuudessa, onko järvet ummessa.

  6. Mä käänsin veneeni ympäri jo viikko sitten. Kalaan lähden seuraavan kerran vasta kun pääsee pilkille.

Kommentoi