Vanhus – omaisten taakka?

Otsikon mukaista ”käsitettä” viljeltiin viimeksi tänään A-Studiossa, kun pohdittiin yhteiskunnan suhdetta vanhusväestöön.

Ymmärrän ja allekirjoitan keskustelun pointin, vanhustenhuollon ongelmat, mutta omaisena en koe vanhusta taakkana, itse asiassa pidän sanaa taakka suorastaan loukkaavana.

Minun on kovin vaikea ymmärtää miten omat vanhemmat olisivat taakka? No isäni on jo kauan sitten siirtynyt ajasta iäisyyteen, mutta äitini elää ja voi hyvin, enkä tiedä mitään, mitä en hänen hyvinvointinsa eteen olisi valmis tekemään.

Ehkä se juontaa kasvatuksesta, kun itse olin lapsi, niin isoäitini asui meillä arjet, viikonloput ja kesät hän asui omassa talossaan ja enemmän sääntönä kuin poikkeuksena minä olin seurana.

On aivan turha esittää Elvistä ihmiselle, joka on pessyt perseesi, tokaisi joskus eräs kansanviisas ja niinhän se juuri on, pidetään huolta edes omasta perheestä, vauvasta vaariin.

 

 

 

8 Replies to “Vanhus – omaisten taakka?”

  1. Varsin hyvä ja ajankohtainen avaus. Meillä nyt ei enää ole elossa vanhempiamme, viimeinenkin poismennyt parikymmentä vuotta sitten.
    Toisaalta, meillä on useampikin vanha ihminen, joiden tarpeista pidämme huolta; kuljetamme kaupassa, terveyskeskuksessa yms arkiasioiden avustusta, sanomattakin selvää, korvauksetta.

  2. Ympärillä on firmoja ja puolueita jotka luo kuvan taakasta omaisileen. Lopun hoitaakin mielellään yksityinen hoiva-ala aina hautaukseen asti, bisnestä.

  3. Kyllähän sitä nykypäivin niin on, että luvattoman paljon iäkkäitä ihmisiä on jätetty lähes heitteille, monessakin kunnassa.
    Yhä vähenemässä määrin edes lapset huolehtivat vanhempiensa pärjäämisestä.
    Tärkeintä tuntuu olevan aika usein tuo oma pärjääminen.
    Hoivakodit ottavat hoitoon jos maksumieheksi on tulossa kunta, tai ikäihmisellä on varakkuutta ja sitä aika usein on koska ikäihmiset ovat lapsesta asti oppineet säästämään.

  4. Keskustellaan siitä, mitä yhteiskunta maksaa vanhustenhoidosta. Jos jälkipolvi ei pysty omaisiaan mitenkään hoitamaan, pitää lähettää lasku julkisin varoin hoidosta, jos maksaja löytyy. Sitten on vanhuuden turvaksi hankittua omaisuutta; sen realisointia ennen perillisiä.

  5. Aiheesta eilen teeveessäkin.
    Vanhuksen kotona asumista tuetaan koska se on halvin ja vastuu siirtyy vanhukselle itselleen ellei ole omaisia? Mutta missä on raja kotona asumiselle se jäi avoimeksi. Dementoituva ei voi itse päättää? Onko dementoitunut enää ihminen?

  6. Eipä tuota sellaista vanhusta jätetä kotiin asumaan yksikseen jos dementia on diaknosoitu; tämmöinen käsitys minulla on. Palvelutaloissa Tammelassa monissa asunnoissa on hoitajamiehitys valvomassa vanhuksen hyvinvointia, joskin olen lueskellutkin, että yhtä hyvin asiat eivät ole kaikissa kunnissa.
    Näissä yksityisissä hoivakodeissa maksut mitoitetaan siten, että vanhukselle tulee jäädä tietty kuukausittainen käyttövara, hoitopäivät maksaa vanhus ”omasta pussistaan” ja jos ei riitä, kunta huolehtii lopusta.

  7. Monasti on myös kysymys siitä kun lapset ovatkin vanhempiensa rasite silloin lapset käy kiristämässä vaikka omaa äitiään eläkepäivänä
    He vaativat äidiltään rahaa vaikka viinaan ja se on myös monasti niin raakaa että he vaikka hakkaavat äitinsä sitä rahaa saadakseen
    Että kuka se taakka silloin onkaan ja sellasta tapahtuu Tampereellakkin ja paljon enempi mitä julki tulee terv tepivaari

Kommentoi