Mistä meidät eri maakunnista kotoisin parhaiten erottaa ?

Kun on pitkään ollut ”kotoa” pois, niin silmät katsovat  ympäristöä ja itseään hiukan toisin kuin sitä ihteään ”junttian seinässä”.

Helsinkiläiset: ovat kylmän viileitä, itseään täynnä, nenä pytyssä ja leveitä, muut ovat junalla tulleita maalaisia.

Turkkulaise: ovat niin sisäänpäin lämpiäviä, että polttoainetta ei riitä valoa antamaan ympärilleen wattiakaan, ellet on Nauvossa ja Houtskarissa käynyt ja mnä e tirä mittää.

Poholaaset: ovat niin totisia torvensoittajia, jotta osaavat vaan yhren nootin elämäs ja senkin väärin päin kirootettuna harmoonille ja vaietuissa viuluissa.

Lappilaiset: ovat niin auvoista väkeä, ainoastaan kello puuttuu ajan laskijana.

Savolaeset: ovat kierompia kuin korkkiruuvi väärin päin; ettei tiedä aukeaako vai meneekö kiinni.

Tammmperelaiset: ovat vain täällä asuneita umpipunaisia naamaltaan, jos mää nääs oon asunu Rajaporttia pidemmällä tai kateellisempia kuin naapuri, mitä sukkatehtaan hierarkia määrää.

8 vastausta artikkeliin “Mistä meidät eri maakunnista kotoisin parhaiten erottaa ?”

  1. Minä olen hidas hämäläinen vaikka piruvie rikkoivatkin Hämeen ja siirsivät vielä osan Pirkanmaahan, kurja temppu.

  2. Kauppinen oli muuttanut kuopioon ja häntä harmittu kun häntä lähdettiin tituleeraamaan Kaappiseksi, no, viimein hän suivaantui lopulta niin, että muuttikin sitten nimensä Kaappiseksi.
    Mutta sitten sitä torilla savolaiset ihmettelivät, että nyt se Kaappinen on muuttanut sukunimensä Kuappiseksi.

  3. Jostakin syystä olen alvariinsa ollut tekemisissä karjalaisten kanssa melkein enemmän kuin muiden.

    Eräs karjalaistuttuni kehui pohjalaisia hienoiksi ihmisiksi. Tähän sanoin olevani äidin puolelta hämäläinen, mutta isän puolelta pohjalainen. Tähän Vieno vastasi, etten millään voi olla.
    Käsitys pohjalaisista taisi muuttua kerralla.

  4. Savolaisilta löytyy riskinottokykyä ja harkintakykyä, koska ovat joutuneet kesät talvet joutuneet etsimään tiensä vesistöjen keskellä.
    Tästä syystä savolaisista tulee piällysmiehiä muutettuaan Hämeeseen.
    Useimmat vauhtiurheiluissa menestyneet ovat savolaisperäisiä.

  5. Isäukkoni vaali eteläpohjalaista kieltään ja oli seurallinen tyyppi. Olivat jotkut uskovaiset pyytäneet puhujakseenkin.

    Minulla on sukujuuria Kurikassa: Mietoja, Kurikoita ja Kylmäjyriä. Niinpä päätin kerran kierrellessäni uteliaisuudessani poiketa.
    Enpä ole missään saanut niin ystävällistä vastaanottoa. Mietityttää, keneksi minua mahtoivat oikein luulla retkirytkyissäni.

  6. No meillä Tampereella taitaa nyt olla niitä paljasjalkasia enää n 20 % koko kaupunkin väestä ne 80 % on sitten junan tuomia
    Mitä tulee noihin muihin mm pohjalaasiin niissä on miestä enemmän kun koko savonmaassa on
    Muttei toisten parjaaminenkaan mitään hyvää kuvaa luo parjaajasta niin se vaan on oikeasti
    Kiertäkääpä Suomea tiedätte mitä tarkoitti Repe Helismaa sanoittaessaan laulujaan eräässä on näin siellä katsotaan mies eikä nuttu reilu jätkä on kaikkien tuttu
    Lapissa ihmiset ovat ihmisiä ihmiselle ei turhan jorisijoille jotka ne kyllä erottaa terv tepivaari

  7. Harvoin enää tapaa ”paljasjalkaista” alkuperäistä sukujen mittaista maakuntalaista, joka hallitsee vielä murteenkin.
    Vaikka olen Tampereella syntynyt, suvun toisen haaran pitkät juuret ovat Sulkavalla, toisen ikivanhassa Viljakkala-Pirkkala haarassa.
    Mutta, mikäs se sellainen tamperelainen on, joka on asunut pääosan elämässään pitkin ja poikin siellä ja täällä ja vähän pidemmälläkin ?

  8. Olen kyllä elämäni varrella tullut huomaamaan; sukujuurista riippumatta, kyllä ihmisillä aina on hyvätkin puolensa, jos tietysti niitä vähemmänkin hyviäkin puolia.
    Minä kun tänne Kanta-Hämeeseen muutin, alkuvaikeuksien jälkeen sopeuduin; huom siis, minä sopeuduin.
    Kauppiasurani aikana, olen tullut huomaamaan, kyllä kaikkien suomalaisten kanssa hyvin tulee toimeen. Sitten tietysti, on joitain kansalaisuuksia, joista nyt en niinkään varma liene. Mielestäni varsin monet Suomeen muuttajat ovat osoittautuneet jossain määrin ”rusinat pullasta kerääjiksi”.
    Varsin oivallinen esimerkki lienee eestiläinen; jos missä tahansa tilanteissa; ravintolat, viranomaiset … jne; jos osoitat tuommoisia ”isoveli” asenteita, miltei takuuvarmasti miellyttävää palvelua et saa.
    Toisaalta, kun eestiläiseen tutustuu pidemmällä aikavälillä; huomaat, eestiläisen vieraanvaraisuuden ja ystävyyden.
    Väittäisin minulla jonkinverran kokemusta olevan.

Kommentoi