Olen monasti ihmetellyt, mitähän tuo Mirri oikein tuossa ajoleikkurissa näkee? Se on ehdottomasti sen suosituin makoilupaikka, milloin missäkin kohtaa leikkuria; artikkelikuvassa vaihteeksi astinlaudalla.
Mietiskelin, johtuisiko se mieltymyksestä koiran tavoin, makoilla vähän korkeammillakin paikoilla saadakseen havaintoja ympäristöstä. Tunnetusti kissallahan on kyky makoilla jopa tuntitolkulla tekemättä mitään.
Nämä nyt vaan pohdintoja aamutuimaan hotellihuoneessani Kalasatamassa. Vaimollekkin soittelin vähän aikaa sitten; kulkee se Mirri kuulemma vaimonkin kanssa tuonne aamulehden hakuun ja johtaa pihatouhuja kuten minunkin kanssani.
Aamiaisen jälkeen auton haku Autospiritistä, sitten lääkärille, satamaan ja kotiin.
Johan täältä jo joutaakin kotimatkalle.
Pitääpä laittaa jälkikommenttikin ja asian sivusta. Kuukausien jälkeen havaintoni oli, että maskien käyttö Tallinnassa on tyystin romahtanut, edes hotellin henkilökunta; usealla ei maskeja.
Telliskiven Rimissä kun poikkesin, vain harva käytti asiakkaista ja henkilökunnastakaan maskia.
Tämän suhteen Suomessa olemme paljon varovaisempia, paitsi Helsinki.
Voi pientä. Varmaan kova ikävä ja odottelee tutun koneen päällä, kun taitaa olla isännän hajuakin vielä. Nyt kyllä joudut pitämään hyvänä ja tarjoamaan herkkuja:))
Minä kun tulin nyt iltapäivällä kotiin; siellähän se Mirri talon nurkalla, aivan varmasti oli auton äänen tunnistanut. Mirrin tervetuliaiset olivat sitä luokkaa, että lähellä taas oli vanhan miehen kaataminen, niin intensiivistä se oli.
Älä Hannu muuten epäile, etteikö Mirrille olisi ollut tuliaisia; puolen tusinaa pakettia voblaa ja savustettua kuivattau kilua. Molemmat Mirrin suuria herkkuja.
No varmaan mirri saa herkkuja kunhan isäntä pääse kotiin mutta enpä ole tuollasta mirriä ennen nähnyt missään terv tepivaari
Älähän Tepi muuta sano; melkoinen persoona tuo meidän Mirri mutta ihmekkös se kun muistelet miten Mirri hankkiutui meidän perheeseen.
Mirri se tänä aamusella, postipolulla, esitteli minulle aivan uuden temppunsa; kipitellessään siinä edelläni, äkkiä kellahti kyljelleen, kierähti selän kautta tassuilleen ja toisti useita kertoja. Esitteli kait sitä mitä oli harjoitellut poissa ollessani; vai mitenhän tuollaisen käyttäytymisen tulkitsisikaan.
Aamiaisensa Mirri sai ja sitten tuntia myöhemmin, esitti, että kalaa pitäisi saada.
Vein Mirrille tuhdin nipun voblaa ja kun Mirri alkoi nautiskelemaan, heittelin lihapullat kanoille. Mirripä kun sai voblat syötyä, oitis lihapullia jahtaamaan; ahmatti kun on, toisaalta sujuvan solakka ahmatti; hämäläisittäin sanottuna Mirri lienee ns ”läpipasko”.
Tänään sitten tytär tuli kyläilemään; ulkosalla tavattiin, halusi nähdä Mirrin.
Minä kyllä tiesin missä Mirri tällä ilmalla majailee.
Mentiin saunakamariin, siellähän Mirri makoili. Otin Mirrin syliini ja kun Mirri huomasi vieraan ihmisen; oitis rynnisti ulos.
Se Mirri vaan ei siedä muita ihmisiä kuin vaimon ja minut. Se lienee melko hyvä ratkaisu Mirrin puolesta; vieraat ovat vaarallisia.
Puolen tunnin päästä kun käväisin saunakamarissa; siellähän se Mirri makoili, vähän katseli minua kuin kysyäkseen; et kait tuonut ketään vierasta?
No en.