100 suosituinta koirarotua Suomessa.

Kennelliiton vuosittaiset rekisteröintitilastot ovat jälleen nähneet päivänvalon, eikä merkittäviä muutoksia ole järjestyksessä tapahtunut edellisiin verrattuna.

Labladorin noutaja jatkaa suosituimpana 2471 uutta rekisteröintiä vuonna 2020.

Manitsemisen arvoista on mielestäni se, että edelleen Suomenlapinkoira (1358), Suomenajokoira (1096), Karjalankarhukoira ( 701) ja Suomenpystykorva (691) ovat hyvin suosittuja koirarotuja ja mikä parasta myös suosittuja käyttökoiria.

Omat koirani Venäjänmustaterrieri ja Bouvier des Flandres eivät mahdu listalle, enkä pidä sitä yhtään pahana asiana.

21 vastausta artikkeliin “100 suosituinta koirarotua Suomessa.”

  1. Maku asia kuka mistäkin rodusta tykkää ja mikä on hänen elämäntilanteeseensa sopiva rotu hankkia.
    Itselläni oli suomen pystykorva, joka on nyt koirien taivaassa ja jos ja kun seuraavan koiran hankin, niin se on suomen pystykorva, muita rotuja en edes harkitse.
    Mutta koira kuin koira, kukin tekee omat valintansa ja varmasti saa koirasta ja rodusta kuin rodusta ikuisen ystävän ja uskollisen kaverin loppuiäkseen, kunhan sitä kohtelee hyvin ja antaa sen olla koirana, eikä sitä pyri inhimillistämään.

  2. Minulla ei ole ollut vuosikymmeniin väliä koiran rodulla; viimeinen koirani oli Israelista tuodun uroksen jälkeläinen; rekikoira.
    Minä kun en ole itsekkään ole puhdasrotuinen, ei koirieni rodulla ollut väliä, kunhan toimivat tehokkaasti rekikoirina.
    Ei se tuo meidän Pikkumirrikään mikään puhdasrotuinen ole kuin eivät meidän kanatkaan, semmoisia maatiaisia kuin itsekkin.

    1. Kalle, – eikös ne asioista paremmin perilläolevat sano, että terveemmät koirat ovat monirotuisia ( sekarotuisia )

      1. Arvi, tämä monirotuiset ovat terveempiä on vähän sellainen hassu myytti, joka syystä tai toisesta kuitenkin edelleen elää.

        Jos kuitenkin vähän pysähtyy asiaa ajattelemaan vaikkapa niin, että mikäli kaksi perinnöllistä sairautta kantavaa rotukoiraa risteytyy keskenään niin, eipä ne jälkeläiset terveimmiksi muutu.

        Toisaalta on myös niin, että monirotuisten terveys ja perintötekijä taustoja tutkitaan häviävän vähän vs. rotukoirat.

        1. Mikä,- en tosiaan väitä että näin olisi, muistelin vain joidenkin viisaampien näin todenneen.

      2. Terminologiasta puheenollen; monirotuinen ja sekarotuinen ovat kaksi eri asiaa.
        Monirotuiset ovat risteytettyjä, ihmisen suunnittelemia eri roduista ”jalostettuja”.
        Sekarotuiset taas ns luonnonvalintoja ilman ihmisen suunnittelua.
        Forssan seudulla vaikutti aikanaan Kari Aro (Ammi) ja hänellä risteytyskoira. Kun Ammilta kysyttiin hänen koiransa rotua; vastaus oli spanterville, eli spanielin ja terrierrin risteytys ja voimakastahtoinen, kuten Ammi kuvaili.

  3. No, ei sehän noinkaan yksiviivaisesti mene.
    Tosiasia vaan lienee, että ammattikäytössä rodulla ei kovin suurta merkitystä liene. Risteytyksissä sitten löytyvät parhaat työkoirat. Näin olen kokenut.

    1. Kalle, tuossa on vinha perä, risteyttämällä eri rotuja on mahdollista saada toivottuja ominaisuuksia johonkin tiettyyn käyttötarkoitukseen. Mitään nopeaa toimintaa se ei ole, mutta mahdollista ja onhan se niin, että kaikki ”rotukoirat” ovat alunperin monirotuisia.

    1. Niilo, mainitsit todellisen ongelman, joka ikävä kyllä on aika yleinen.

  4. Täällä keskellä Tamperetta, Pyynikin maastossa noita eri rotuja vilisee kuten mastiffejä, shäfereitä, rotwilereitä, dobermanneja, staffordshirenbullterrierikin, malinovskeja ( belgianpaimenkoiria) ja muutamia perhoskoiria ja yokshiren teriereitä ym. terriereitä joka lähtöön, kaikki eriväriset pitkäkarvaiset ”Lasiet” sekä yksi lyhytkarvainen, shelttejä, mäyräkoiria, gorgeja, Ja jokaisessa narunpäässä joku ”koiraosaaja”, että hirvittää.
    Roskikset täynnä paskapusseja ( onneksi ), mutta pussittomat poluilla.
    Aamulenkillä n. klo 6-7 tapaa joukon ja toiset ip. ruuhkiksi saakka.

    1. Ai niin; yksi vanha herrasmies kävellee parin ”melkein yhtä vanhan” huskyn kanssa pitkin kaupunkia välillä Lielahdessa välillä Hatanpäällä. Sitten minua vahti Nekalan Tammer outletin rappujen pielessä kaksi nuorta ja komeaa huskyä terävillä silmillään herkeämättä. Sydäntä särkevän hienoja koiria.

      1. Oma asiantuntemukseni huskeista on hyvin rajallista, ellei suorastaan vajavaista, mutta olen toki huskeja tavannut ja rekikyydissä ollut. Hieno koira, varsinkin käyttökoirana, mutta kuten niin monen muunkin rodun kohdalla, vierastan kasvavaa ”näyttelylinjaa”, joka jo itsessään on jalostuksen vastaista.

        Huskien sukulaisista, Alaskanmalumuuteista omaan syvempää, vaikkakin edelleen kovin vaillinaista kokemusta, mutta siltä pohjalta totean samaa kuin huskeista, hieno koira, varsinkin käyttökoirana.

        Jos joistain koirista jotain tiedän niin kyllä silloin mennään palveluskoiriin ja ns. molosseihin, joista valtaosa todellisuudessa sopisi palveluskoiriin, mutta joku perkeleen pelle on keksinyt hyvin kyseenalaisia määritelmiä asian suhteen.

        Kaiken kaikkiaan, koira on koira ja koiran on hyvä olla kun se saa olla koira. Olen kouluttanut koiria jäljelle, haulle, suojeluun, viestiin, yleiskokeeseen jne. jne.mutta yhtään koiraa en ole onnistunut kouluttamaan lukemaan muistokirjoitusta sunnuntain lehdestä.

  5. Oma koirani on 9 v, 75% border collieta, lopusta ei tietoa, veikkaus että olisi setteriä. Terve ollut kuin pukki, ruualle perso ja mahdottoman viisas, kaksikielinenkin (suomi-ruotsi).

    Jostain juuri luin suosituimmista koirien nimistä nykyään, melkein kaikki ihmisen etunimiä. Itse en ihmisnimeä koiralleni antaisi, tulee varmaan isän suvusta, lehmillekään ei ihmisnimiä annettu. Isänisän talossa kissan nimi oli Millesmuru, mutta yhdellä kesyllä pihakanall sentään oli nienä Anastaasia.

    Lyhytkuonoisten ja mulkosilmäisten elämässään kärsivien ongelmakoirien kasvatuksen ja myynnin haluaisin kriminalisoida eläinrääkkäyksenä.

    1. Border collie on pirun kiva ja viisas sekä seurallinen. Sillä on erinomainen paimennusvietti.
      Meidän yksi Collie, blue merle, oli nimeltään Woffe,(Wolfgang Amadeus Mozart), kun tykkäsi niin klassisesta musiikista.
      Collie samaten kuin sheltit ovat hiukan pidättyväisiä luonteiltaan päinvastoin kuin noutajat, jotka ovat yleensä kaikkien kavereita.

      1. Hyvin sopii luonnehdintasi koiraamme vaikka onkin siis vain 75 prosenttisesti borderi. Erityisen mukava luonnehdinta tuo pidättyväisyys. Sen oikea nimi on Tottel af Tottelström mutta nimen pituuden vuoksi tulee useimmin sanottua Totoksi.
        Sen viisaus ja ihmispuheen ymmärryskyky ovat joskus kiusallisia, joutuu vahtimaan puheitaan ja ilmeitäänkin.

  6. Toivottavasti nyt en loukkaa ketään kun kerron tosi tarinan, kun naapurissani asunut vanhapiika antoi kissallensa nimeksi mulkku ja oli meillä poikanööseillä hauskaa, kun se sitä kovaan ääneen huuteli sisälle…mulkuuuu mulkku…tule pian sisälle tule, pois kylmästä.

  7. Koira tuntee ”koiraihmisen”, mistä ?
    Ne, jotka ovat paljon oikealla tavalla koirien kanssa tekemisissä, tuntevat eri rotuisten sielunelämää ja, miten niitä lähestytään tai ei lähestytä. Koira vaistoaa sen heti käyttäytymisellään. Se tuntee ”vihamiehen” tai epävarman heti. Samoin ”koiraihmisen”. ”Koiraihminen” tietää samat. Samoin onko syytä edes lähestyä.
    Mieluummin lähestyn ”malinoiskia”, belgian paimenkoiraa, jota käytettään poliisi-suojelukoirina kuin kiinan palatsikoiraa.
    Malinoiskia pitää ja voi lähestyä edestä, mutta selkää sille ei suositella käännettäväksi.
    Kiinan palatsikoira käy kiinni puntista aggressiivisesti lähestyipä mistä tahansa. Pienuus ei ole suuruuden merkki.
    Minäkin olin nuorena väärän koulukunnan kasvatti, jossa koiraa opetettiin oppimaan ankaruudella, sivuseikkana riittävä palkitseminen. Se oli väärä tapa, mutta tuo tarina on liian pitkä.
    Pojasta polvi parani, joka on hevoskuiskaaja, koirakuiskaaja(kouluttaja), kalakuiskaaja ja ties mikä luontokuiskaaja harrastuksinaan.

  8. Oletpahan Heikki saattanut siellä Pyynikin rinteillä törmätä siskoonikin, asuu siinä urheilukentän vieressä ja häntä ulkoiluttaa semmoinen pikkuinen koiranpätkä.

Kommentoi