Elämän suuria mysteerejä.

Niin kovin moni vakuuttaa, että ei osta mitään sellaista, jota ei tarvi, mutta miten ihmeessä niin moni samaan aikaan ihmettelee miksi kaapit on täynnä tavaroita, joita ei koskaan tarvi ?

 

6 vastausta artikkeliin “Elämän suuria mysteerejä.”

  1. Sitä on joskus luullut tarvitsevansa jotain – tai vain halunnut sellaisen, kun se on muodissa.
    Niinpä kumpaakin kertyy kaappeihin eikä kukaan oikein raski pistää niitä roskiin, kun maksoivatkin niin paljon ja ovat ihan hyvää tavaraa…

  2. Tunnen ihmisiä, jotka menevät ostoskeskukseen tietämättä mitä aikoisivat ostaa. Kyllä he sitten yleensä jotain kivaa ostettavaa löytävät.

  3. Minä en osta, en ainakaan kovin usein turhaa, Siis tavaraa, jota en koskaan tarvitse. Se vika minussa on, jos tarvitsen yhden, tai muutaman ruuvin- naulan, tai jotain vastaavaa, ostan koko latikollisen. Jos laatikko on siis hiukankin järkevä hinnaltaan ja kooltaan. Nykyäänhän kyseinen tavara myydään kilotavarana, niin kourallinen on hyvä ja jotain muuta tähdellistä siihen mukaan. Usein löydänkin tarvittavan ruuvin omasta varastosta, joskus käy niinkin, että tulee silti ostettua, kun ei muista kaikkea.

  4. Lähdin omilleni tyhjin käsin ja kaikki omaisuus mahtui pieneen jenkkikassiin…
    Siitä on jäänyt päälle että kaikki mitä on saanut kerättyä on pidettävä omanaan pahan päivän varalle… No paljon on sellaista jolla ei ehkä ole merkitystä vaikka tulisi se pula-aika…?
    Mutta miksi pitää ostaa kaikkea sellaista jolla ei ole käyttöä?
    Nyt yritän vaivihkaa vähin erin viedä jotain kaatikselle, mutta kun sinne viedessä pitää vielä maksaa…

  5. Saatan jotain rättiä ostaa parin vuoden välein, alusvaatteita esim.
    Pyhät arjet pärjään noilla Dimexin ”lappuhaalareilla”. Alennusmyynteihin minua ei saa houkuteltua, vaikka ilmaiseksi jakaisivat. Se minkä ostan, sillä on aina käyttötarkoituksensa.

Kommentoi