Julkisen sektorin tietojärjestelmä hankinnat.

Viimeinen  esimerkki rikosseuraamusvirastolta:

”– Kaikki uudistukset sekä palveluiden ulkoistamiset maksavat huomattavasti enemmän aikaisempaan verrattuna. Uusi asiakastietojärjestelmä piti valmistua vuonna 2017. Hanke käynnistyi vuonna 2011, mutta vieläkään järjestelmä ei ole käytössä. Hintalappu on ylittynyt noin 30 miljoonalla eurolla alkuperäisestä noin yhdeksästä miljoonasta eurosta.”

Ja näitähän on vuosikymmenten varrella riittänyt enemmän kuin riittävästi ja lisää on tulossa kun mm. sosiaali ja terveysministerin linjanveto on ettei valmista jo toimivaksi havaittua järjestelmää voi ostaa yksityiseltä vaan pitää kehittää oma.

Mikä voisikaan taas mennä pieleen?

12 vastausta artikkeliin “Julkisen sektorin tietojärjestelmä hankinnat.”

  1. Aikanaan yhtä tietojärjestelmää hankkimassa voinen todeta
    niiden olevan prototyyppejä joita sitten rakennetaan
    käytäntöön sopivaksi käytännössä.

  2. Useammassakin tietojärjestelmäprojektissa toimineena vaikuttaa lähtökohtana olevan seuraava työlista:

    1. Ensin heitetään bussin alle asiantuntemus ja asiantuntijat.
    2. Sitten heitetään bussin alle todellinen tarve, syy miksi järjestelmää hankitaan.
    3. Viimeiseksi heitetään bussin alle järjestelmän käyttäjät.

    Sen jälkeen tuhlataan rahaa perinteisellä säännöllä: koskaan ei ole varaa tehdä järjestelmää hyvin, mutta aina on varaa tehdä se kahdesti.

    1. Kyuu, uskon ammattilaisen sanaan ja toisekseen, ihan pirun hyvin kiteytetty.

  3. Mikä ja koska joku julkisen puolen tietojärjestelmäuudistus on onnistunut ?
    Sen onnistuminen lehdistössä ja teollisuudessakin on yhtä tuskaista.
    Ongelma, anteeksi vaan, on usein, että käytettävyysarviot ja määrittelyt ovat tietoasiantuntijoiden vaikeaselkoisissa kiemuroissa ja pois loppukäyttäjien käsistä.

  4. Voisi vain kysyä, että ketkä penteleen ääliöt näistä päättävät?
    Toisekseen voi kysyä, että miksi ihmeessä valtionhallinnossa ei ole IT-hankintojen erikoisyksikköä, kun kaikkeen potaskaan sellaisia kyllä on.

  5. Silloin, kun tämä oli vielä voimissaan ja sitä johti Matti Lehti 2000-luvulla, isot ja valtavat prokjekit onnistuivat:

    Tietotehdas Oy
    Tietotehdas OyPer. 1968 lähinnä Pohjoismaiden Yhdyspankki Oy:n (nykyään Nordea) ja sen suurasiakkaiden tietojenkäsittely-yhtiöksi eli tietokonekeskukseksi; Espoo. Nimi vuodesta 1995 TT Tieto Oy, vuodesta 1998 Tieto Corporation Oyj, vuodesta 1999 Tietoenator Oyj, vuodesta 2009 Tieto Oyj, vuodesta 2019 TietoEVRY Oyj.

  6. En tiedä onko nyt eläkepäivieni aikana meno muuttunut mutta silloin kun vielä it-alalla työskentelin oli julkisille tietojärjestelmätilauksille tyypillistä että ostaja ei tiennyt mitä osti eikä usein myyjäkään. Mutta sen toimittaja aina varmisti että hanke toteutetaan ostajan ammattitaidon puutteesta johtuen niin että paikkailu- ja ylläpitotilaukset olivat taattuja.

  7. Tietojärjestelmien pienkäyttäjänä ihmettelen keille ne ovat tehty?

  8. Usein vaikutelma on sellainen kuin koodari olisi suunnitellut myös käyttöliittymän, sivutyönään. Mutta ei ole yritystenkään digitaalisissa palveluissa aina hurraamista. On kuin yrittäisi kauppaan ostoksille, mutta sinne pitää ryömiä pienestä luukusta josta lähtevä tunneli johtaa takaisin pihalle.

  9. Tuokin on pointti mitä Norppa sanoo. Koodaaja ei ole käyttöliittymän suunnittelija.

    Usein koodaaja myös pidetään poissa myös teknisestä suunnittelusta, mikä on aika lailla surkeimpien ideoiden ehdotonta eliittiä.

Vastaa käyttäjälle niilo mäkeä Peruuta vastaus