Lapsena ihmettelin…

nuorena ymmärsin ja hiljan havahduin.

Lapsena ihmettelin miksi edesmenneen isäni ollessa pihatöissä tahi verstaalla ovet avoinna, kylän vanhemmat pysähtyivät joskus useammankin osallistujan voimin turinoimaan ja tarinoimaan.

No varttuessa asian ymmärsin ja nyt hiljan havahduin siihen, miten kylän vanhemmat pysähtyvät turinoimaan ja tarinoimaan kun itse olen pihatöissä, koirien kanssa ulkona tahi tallin ovet avoinna jotain puuhaamassa.

Eipä ole tavallisella kuolevaisella paljon mistä antaa, mutta jos on aikaa, niin on myös annettavaa.

Joulun alla naapurin 92 vuotias leskirouva nukkui pois ja ikuisuuten katosi lukematon määrä tarinoita joista sain pienen osan kuulla niinä päivinä, kun yhdessä istuimme jutustelemassa ja maailmaa parempaan asentoon saattamassa, hyvää matkaa ikinuori ystäväni.

 

 

7 vastausta artikkeliin “Lapsena ihmettelin…”

  1. Minun mieleeni on jäänyt, kun miehet istuivat kesäaikaan iltasella kirkon kiviaidan vieressä. Siinä oli monta miestä ja taisivat olla suurin osa kylän isännistä. En minä tiedä mitä puhuivat, mutta taisi joku kirkas pullo kiertää käsissä.

    1. Kylän miehillä oli tapana kokoontua turinoimaan, mutta ikävä kyllä tässä ajassa on niin paljon yksinäisyyttä ikäihmisten ja nuorenpienkin osalla.

      Yksinkertainen kysymys- mitä kuuluu, hetki aikaa ja kuuntelemisen lahja, voivat olla kultaakin arvokkaampia.

  2. Kyllä sitä meilläkin nuo ovet ihan yönkin yli voivat olla, ei nyt ihan avoinna mutta usein aamusella ulos mennessäni tulen huomanneeksi, ”avoimien ovien päivät”.

  3. Se oli siellä teillä Tammelassa, vai oliko Ypäjällä, kun yksi tuttava rouva kertoi. Hän oli yöllä herännnyt johonkin krapinaan ja meni katsomaan olohuoneeseen, hänen mielestään sohvalla makasi joku selkä häneenpäin. Meni ja herätti isännän ja kertoi, eikä hän uskalla herättää. Isäntä vaan, että anna olla sillä on varmaan uni kun kerran nukkuu. Aamulla sitten selvisi, että se olikin ihan tuttu mies, joka tiesi heillä olen ovien aina auki.

  4. Mummeleitten tarinat voivat myös raskaasti vituttaa.

    Saamen kieli viehättää korvaani, mutta saamenkielisissä uutisissa on mummeli, joka vuodesta vuoteen joikaa uutiset nuotilla, joka ei millään tavoin tue sanoman sisältöä.
    Eikö Yle pysty kustantamaan koulutusta?
    Jos kaikki saamelaiset joikuisivat asiallisessa asiassa samaan tapaan, niin melkeinpä olisin valmis vaatimaan saamen kielen kieltämistä tykkänään. On se joikuminen niin karmeeta.

  5. Aikoinaan shellin takapihalla yksi laitapuolen kulkija oli antamassa mulle 50 markan seteliä jotta hakisin hänelle pullon lasolia ja loput rahat olisin saanut pitää. Kieltäydyin kuitenkin ”kunniasta

  6. Asiat tapaavat muuttua eikä aina parempaan suuntaankaan.
    Minusta kyläilykulttuurin vähentyminen on niitä miinuspuolia.

    On muitakin puolia. Meillä on postilaatikko tuossa vähän matkan päässä missä ovat myös naapureiden laatikot, 4 kappaletta. Posti tuli silloin vähän yli puolen päivän. Yhtenä päivänä posti oli myöhässä. Vaimo että missä se kuppaa. Miekin ryhdyin moittimaan postipojan viipymistä. Saisi jo tulla, pääsisi lukemaan päivän lehden. Tunnin toistako se oli myöhässä, kun sitten tuli.

    Hain postin ja sanoin vaimolle, että tuli muistoja mieleen enkä taida olla hetipian moittimassa jos postipoika vähän viipyilee.
    Kerroin myös ne muistot. – Olin silloin jotain 6 tai 7-vuotias ja menimme naapurin Ollin kanssa hakemaan postia kylältä. Olli oli minua pari vuotta vanhempi. Ei sinne postitaloon ollut kuin vajaa kilometri ja nopsasti me pojat hilpaisimme sen matkan pitkin talvista tietä. Oli iltahämärä, lauha ilma ja tuiskautteli lunta.
    Postitalo oli täynnä kyläläisiä. Posti ei ollut vielä tullut. istuuduimme mekin naapurin pojan kansa odottamaan. Aikuiset praatailivat omia juttujaan ja joku mainitsi, että siellä on huono hiihtokeli postimiehellä. Saattaa mennä pitkään ennen kuin tulee. Kukaan ei kuitenkaan moittinut postimiehen viipymistä eikä puhunut että olisi niin kuin hoppu. Ei sinne päinkään.

    Keski-Jaska oli postimiehen nimi. Kuljetti postia Kaukosesta, 20 km yhteen suuntaan. kesällä polkupyörällä, talvella porolla tai hiihtäen, kelin mukaan.
    Viimein postimies kopisteli eteisessä ja tuli pirttiin. Iso mies, muhkea reppu selässään. Mies laski repun pöydälle ja vaimonsa rupesi jakamaan kyläläisille lehtiä ja kirjeitä. Tuli meidänkin vuoro, otimme Ollin kanssa postimme, kiitimme niin kuin tapoihin kuului ja juosta hilpaisimme nopeasti kotiin takaisin. Siinä iässä sitä riitti virtaa eikä tirskunnan aiheistakaan ollut pulaa. Taivaskin oli silloin ikään kuin korkeammalla kuin sitten aikuisena.

Kommentoi