Se on ihan siinä hilkulla…

meinaan, että pääsisi vähän virvelöimään.

Tai pääsisihän sitä vaikka heti jos vaan lähtisi, mutta viimeksi eilen kävin vähän pyöräilemässä ja katselemassa, niin jäätä oli vielä parhailla kevätpaikoilla siinä määrin, että ahtaaksi kävisi heitteleminen.

No pitää kohta lähteä uudelle tutkimusmatkalle, kunhan saa ensin kaffeeta riittävästi koneeseen.

Hulluahan se on, mutta kova on polte kalaan pääsemiselle kun pilkkikausi on ohi. Viikkoja on jo tullut virveleitä huollettua, keloja rasvattua, siimoja katsottua, vieheitä / jigejä lajiteltua ja verkkokaupoista lisää hankittua.

Jonkinlainen addiktio liene kyseessä, mutta ei ihan huonommasta päästä, vai mitä olette mielipuolta ?

 

5 vastausta artikkeliin “Se on ihan siinä hilkulla…”

  1. Ainahan voi harjoitella ja heitellä sillä kumipainolla tarkkuutta, varmaan helppo kelata takaisin jäätä pitkin. Kyllä täällä sisävesillä on jäätä vielä ihan riittävästi, ei edes rannat auki.

  2. Ei lainkaan huono harrastus ja aina se keväällä alkaaa poltteleen kun alkaa sulia tuleen
    Nyt kun kevät jäät ovatkin aika heikkoja pitää olla mieluummin kovan maanpinnalla eikä jäälle enää mennä
    Ei ainakaan Tampereen seudulla tuolla ylivesissä ehkä mutta kyllä sielläkin on heikkoja kohtia ne kyllä näkee apua on myös kun tietää missä liikkuu
    Silloin myös tietää nuot heikot kohdat eikä suotta uhmaa vaikka uhkureikiä joita varmuudella aina aivan samoilla alueilla
    Turvallista heittelyä maalta käsin noin et kuulu tilastoon hukkuneina terv tepivaari

    1. Viime keväänä tähän aikaan pl:n sukeltajat kävivät koluamassa Pyhäjärven Eteläpuiston rannan pohjia. Sanoivat, että siellä ne isot ahvenen köriläät olivat kankeina ja ihan käsin noukittavina.

  3. Muuten Mika; siinä jään kantissa taimen ja lohi uiskentelevat kilohailia jahtaamassa.
    Jos 50m sulaa, siitä kyllä yrittäisin.
    Toisaalta, omalta kohdaltani, siihen laittaisin verkkoni; kyllä monivuotinen kokemus mereltä on se, että siitä jään kantista se lohikala näin keväällä löytyy.

    1. Kalle, näinhän asia juuri on ja siihen itsekin tähtään. Huomenna mennään kaverin kanssa sovitusti yhteen erinomaiseen, kalalle vuosikymmenten tietoon ja kirjanpitoon pohjautuvaan, luonnollisen kulkureitin varrelle kokeilemaan ”arvokalan” kulkua.

Kommentoi