Rikollisten suojelu on itseasiassa ihmisoikeus rikos.

Suomessa on ellei ihan kaikki, niin valtaosa kansasta kuitenkin niitä, jotka ovat rikkoneet lakia,  joutumatta teostaan vastuuseen ja jos jostain kumman syystä sattuu kiinni jäämään, niin tuomiot ovat naurettavia teon vakavuuteen peilaten.

Pahimmassa tapauksessa tulee ruumiita ja yleensä viikatemies korjaa talteen ne, jotka ovat rikoksentekijän kohteeksi joutuneet.

Olen aina ollut ja olen edelleenkin rikoksiin syyllisten kovempien rangaistusten linjoilla ja uskon vakaasti siihenkin, että kovemmat rangaistukset olisivat jo itsessään ennaltaehkäisevä keino rikosten minimoimiseksi.

Puhun siis nyt rattijuopoista ja ei yksin alkoholin vaan myös yhä enenevässä määrin huumaavien aineiden alaisena ajamisesta ja he kuten muukin rikollisuus nauttii ikäänkuin yhteiskunnan suojelua pienten rangaistusten muodossa.

Itselläni on ajokortti ollut jo 50 vuotta ja ainoastaan yhden kerran olen joutunut ratsiaan, jossa puhallustesti suoritettiin ja nykyään jos niitä vielä tehdään, niin siitä ilmoitellaan etukäteen( järjetöntä )

Taitaa poliisien työaika nykyään kulua nettimaalittamisten ja vihapuheiden syövereissä ja  kaikensortin ääri-ilmiöiden suojeleminen, etteivät käy toistensa kurkkuihin kiinni marsseillaan.

Kyllähän lakikirjasta löytyy rangaistuksiin eri tuomitsemismuotoja, mutta se on yleensä sääntö ei poikkeus, että rangaistukset noudattavat sitä lievempää rangaistusastetta muissakin kuin rattijuoppojen  kohdalla.

Tiedän että kaikensortin kirjanoppineet ja lakineuvokset tyrmäävät kovennetut ja pitävät tämän(kin) maalaisjuntin hörinät turhana suun pieksentänä, että kyllä he viisaampana tietävät parhaiten, kuinka ihmisoikeudet on myös murhaajilla.

 

 

7 vastausta artikkeliin “Rikollisten suojelu on itseasiassa ihmisoikeus rikos.”

  1. …..jos joku sanoo minulle, että ei koskaan eikä millioinkaan ole ajanut ”maistissa”, pienessä tai suuressa, niin hän puhuu kyllä muunneltua totuutta.

    1. …..jatkan vielä sen verran moralisointiani, että sellaista syytä ei olekkaan, että lähtee toisten ihmisten turvallisuutta ja henkeä vaarantamaan autonratissa humalassa/huumeissa omaa kusipäisyyttään.

  2. Arvi:
    Olen aina ollut ja olen edelleenkin rikoksiin syyllisten kovempien rangaistusten linjoilla ja uskon vakaasti siihenkin, että kovemmat rangaistukset olisivat jo itsessään ennaltaehkäisevä keino rikosten minimoimiseksi.

    Kaikki tiede puhuu pääpiirteittäin tätä vastaan. Perstuntuma toki on samalla linjalla, mutta tiede ei. Rikollisuus ei vähene rangaistuksia koventamalla. Rikollisuus sen sijaan raaistuu ja kroonistuu, valtion kulut räjähtävät ja turvallisuus heikkenee.

    Rikollisuuden syihin puuttumalla voidaan vähentää rikollisuutta. Varhaisella puuttumisella voidaan vähentää rikollisuutta.

    Ja tietyissä kohdin Arvin pointti on totta. Esimerkiksi talousrikollisuudessa, jos menettäisi saavutetun edun vaikka kaksinkertaisena, tai törkeässä rattijuopumuksessa lähtisi aina auto valtiolle, tai yhdyskuntapalvelun suorittamatta jättämisestä lähtisi sosiaalietuuksia, sillä voisi olla väliä. Vankilatuomioiden kasvatus ei yhteiskuntaa paranna, mutta jos käyt kiinni ihmisten kukkaroon niin asia on eri.

    1. Vankila tuomio parantaa jotkut – enemmistöä ei.
      Olennainen asia on, että mikään syihin puuttuminen ei estä makeaa elämää haluavien ryhtymistä rikolliseksi.
      Toinen olennainen asia on, että väkivaltarikollisten osalta jokainen lisäpäivä kaltereiden takana suojelee muita ihmisiä väkivallalta.

  3. Vankila voi parantaa, olet Juha ihan oikeassa. Jos vankilaa hoidetaan fiksusti ja otetaan periaatteeksi hoitaa rikollinen takaisin ihmiseksi, se voi toimia.

    Mutta siitä olen eri mieltä etteikö syihin puuttuminen estäisi makeaa elämää haluavien ryhtymistä rikolliseksi. Kun on juuri osoitettu että se toimii. Toki se tarvitsee sekä mahdollisuuksia että pelotteita, mutta pelotteena rangaistus ei toimi niin hyvin kuin esim. uskottavat kertomukset entisiltä rikollisilta.

  4. Lienee psykiatrian diagnooseihinkin kirjattu joissakin tapauksissa tuo, että rangaistukset toimivat huonosti tai ei ollenkaan. Siinä mielessä vaikka nuo tutkimukset olisikin tehty rikollisten perusteella, joissa kenties suurempi osuus tunne-elämältään gaussin normijakauman huipusta sivuun, jolloin sitten mutuna voisi ajatella että vaikkei heihin kovat rangaistukset toimisi kuten ehkä suurimpaan osaan ei-taparikollisista, niin kuitenkin kenties tuo rikollisten osuus muodostaa yhteiskunnan kannalta suurimman riskin. Sen kyllä ymmärtää, että empatiavajakille, jolle myötä-eläminen kukaties jää kognitiiviselle älyn tasolle, niin silloin heidän yhteiskuntakelpoisiksi tekemisessäkin varmaan juuri tuo Kyuun mainitsema älyllinen rehabilitointi lienee fiksumpi vaihtoehto kuin heille toimimattomat tunne-pelotteet. Näin itse päättelisin. Tavis-väestölle ehkä voisi toimiakin korotetut rangaistukset parempana ehkäisijänä kuin holhous 🤷🏽‍♀️

Kommentoi