Kas, kun et sitruunaa!

Sarjassamme luovat ruokakokeilut on tämä blogi kuin Kinder-yllätys.

Kielifilosofi Ludwig Wittgensteinin mukaan meidän ihmisten ei tulisi koskaan jättäytyä älykkyyden karuihin korkeuksiin, vaan laskeutua alas typeryyden vihreisiin laaksoihin. Myös eräs toinen kollega kuvasi ihmisen henkisen kehityksen viimeisintä vaihetta muodonmuutokseksi leijonasta lapseksi:

”Was muss der raubende Löwe auch noch zum Kinde werden? Unschuld ist das Kind und Vergessen, ein Neubeginnen, ein Spiel, ein aus sich rollendes Rad, eine erste Bewegung, ein heiliges Ja-sagen. Ja, zum Spiele des Schaffens, meine Brüder, bedarf es eines heiligen Ja-sagens: seinen Willen will nun der Geist, seine Welt gewinnt sich der Weltverlorene.
Drei Verwandlungen nannte ich euch des Geistes: wie der Geist zum Kamele ward, und zum Löwen das Kamel, und der Löwe zuletzt zum Kinde.” 

~ Friedrich Nietzsche: Näin puhui Zarathustra

Nyt kun foliokääre tympeine tuoteselostuksineen munan ympäriltä on kuorittu, pääsemme itse syötävään osaan, joka tässä blogissa ei ole ranskalaisen patongin valitseminen Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon, vaan lapsellisuus ja Iida Rauman kirja, joka tänään voitti kaunokirjallisuuden Finlandian.

”On hurjaa saada tällaista näkyvyyttä kirjalle, jolla on niin vahva poliittinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus. Aikuisten lapsiin kohdistama sorto näkyy kaikilla yhteiskuntamme tasoilla ja laajimmillaan ekokatastrofina. Koska aikuiset ovat tehneet piittaamattomia ratkaisuja, lapsilla ei ole mahdollisuutta yhtä hyvään elämään kuin heillä”

~ Iida Rauma 

Tiesin, että tämä kirja voittaa, sillä vaikken ole itse vielä sivuakaan lukenut, olin varma, ettei tällainen kertomus voi hävitä. Kysymyksessä siis romaani hävityksestä, koulukiusaamisesta sekä lapsen asemasta kulttuurissamme.

”Hävitys oli tekijälleen emotionaalisesti raskas prosessi. Rauma halusi kuvata sitä, miten aikuisten ja lasten välisissä suhteissa on jotain outoa ja mätää, josta ei ikinä puhuta ääneen.” (HS

Lopuksi yllätys

 

Sinä saat arvata, mikä se on?

29 vastausta artikkeliin “Kas, kun et sitruunaa!”

  1. Tämän päivän aikuiset ovat myös vanhempiensa lapsia jotka ovat omien vanhempiensa lapsia jne. Laitetaan syyllisyys kiertoon, lopultahan sieltä löytyvät ne pahuksen Aatami ja Eeva jotka söivät vastoin Jumalan tahtoa hyvän ja pahan tiedon puusta.

    1. No eihän se syyllistäminen tietenkään ketään hyödyttäne, mutta käsittääkseni tuossa Rauman romaanissa pyritään enemmänkin tuomaan esille lapsen kokemusta yhtä arvokkaana ja vakavasti otettavana kuin kenen hyvänsä aikuisen. Siis tietoisesti tuomaan erilaista tulokulmaa tai lähtökohtaa siihen, mitä kulttuurissamme arvotetaan vakavasti otettavana. Siis että lapset ohitetaan siksi että ovat lapsia, mitä kai tuo finlandia-voittaja koettaa kyseenalaistaa. Eikä tämä liene nähdäkseni mitenkään ristiriidassa vaikkapa Liisa Keltikangas-Järvisen kasvatus-näkökulmien kanssa, eikä tällaisen tarkoitus ole aiheuttaa uhkaa aikuisille, vaikka se kenties haastaisikin tottutuja ajatusmalleja… Noh, pitäisi varmaan lukea ensin itse tuo kirja 😉

  2. En ole Finlandia-voittajiin koskenut aikoihin – paitsi Sarjakuva-Finlandian voittajiin pari kertaa. Kaipa tuo on sinänsä pätevä aihe. Tiesimme jo vuosikymmeniä sitten miten lapset kasvavat hyvin, mutta sitten unohdimme jossain kohtaa että puhe on lapsista ja homma alkoi menemään päin prinkkalaa.

    1. Ai, kuinkas näin ettet noista finlandia-voittajista innostu? Ehkäpä monille fyysisten kirjojen lukeminen nykyään on toissijaista, mistä ehkä kertoo taannoisen finlandia-voittajan Juha Hurmeen Suomen historiaa käsittelevän Niemi-kirjan myyntimenestys, kun kukaan ei ostanut ja hän lopulta sitten jakeli kerrostalon kokoisen pinon myymättä jääneitä kirjojaan pakun perästä satunnaisille ohikulkijoille kadulla. Suuri osa painetuista kirjoista sitten päätyi murskaukseen ja niistä ilmeisesti tehtiin jotakin rakennusmateriaalia, jonka nimeksi lienee tullut symbolisesti ”Viisas seinä”. Tämmöistä tämä meidän kulttuuri on.
      Itse en noita sarjakuva-finlandioita ole seuraillut, mutta aihe kyllä tuntuu hyvinkin kiinnostavalta 🙂

  3. Minusta ranskalainen aamuleivottu patonki, italiaiset vuoristokypsytetyt vahvat juustot, ilmakuivatut Parman kinkut, kypsät punaviinit, saamelainen kuivaporo, pettuleipä, ruotsalainen hapansilakka, saksalainen bratwurst ja venäläinen vorsmack ovat samalla viivalla raumalaisittain ja wittgensteineineen kulttuuriperimä.

    1. Itsekin kovasti tykkään höttöpatongista, joka toimii kesäisellä picnicillä vaikka retiisien, juuston ja valkoviinin kanssa loistavasti — mutta tässä blogissa tuo ruokateema oli oma leikkisä silta tavallaan tuon Kinder-munateeman kautta Iida Rauman kaunokirjalliseen teokseen, jossa pääosassa ovat lasten kokemukset.

  4. Tuohon otsikkoon liittyen. Minä aikanaan kuljin junalla Helsingistä lähtien. Minä usein ostin asemalta kilon sitruunoita ja söin niitä aikani kuluksi junassa. Ei niistä oikein kanssamatkustajat tykänneet ja minun ympärille tulikin tilaa. Minulla oli aikanaan melkoinen happovajaus, hapanta soin mielin määrin, kun taas makea ei mennyt alas, ei edes makeat täytekakut. Nykyään on ihan tosin, makeat kyllä kelpaa, mutta ei hapan.

    1. Olipas sympaattinen kertomus sitruunan roolista junamatkoilla 🙂 minullakin on vähän samankaltaisia muistoja omasta lapsuudesta, jossa jouduin usein lentokoneella kulkemaan, välillä ihan järjettömiin aikoihin aamu-yöstä jo piti olla unen pöpperöisenä hälisevän lentokentän stressaavassa lähtöselvityksessä — välillä jopa yksin jouduin lapsena lentämään, mikä otti kyllä vatsanpohjasta. Tuolloin minulla oli tapana tilata koneessa ystävällisisltä lento-emänniltä hapanta greippimehua, kun en pystynyt mitään ruokaakaan koneessa syömään, kun minua niin ahdisti ja jännitti nuo matkat.

      Kehitin lapsena sitten itseni pasifoimiseksi ja tunteakseni oloni edes hieman kotoisaksi sellaisen tavan, että kieltäydyin pukemasta päivävaatteita, ja matkustin aina yöpuvussa lentokoneessa, mikä tuntui jotenkin lohduttavalta ja mukavalta sitten.

  5. Kun kuulin illalla Finlandia-voittajan nimen, mietin Never Heard, ja suoriuduin tietokoneelleni ottamaan selvän, minkälaisen kirjan valitsi voittajaksi piispa, jolla ei ole kiveksiä ja joka on piispaksi melko kaunis.

    Tietsikka kertoi tämän Iidan syntyneen 1984, on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri ja on opiskellut mm. sukupuolen tutkimusta.

    Tämä palkittu teos käsittelee kuulemma kouluväkivaltaa, ekokatastrofia sekä Turun tuhoamista.

    Wikitiedon mukaan tämä Iida Rauma on perustanut
    queerfeministisen Ménage à trois -pornolehden, joka pyrkii haastamaan valtamedian kapeaa ihmiskuvaa.

    Lukulistalle. Haluan tietää miten Yhdysvalloista kopioitu wokepoke ja gendertender filosofia jakselee Suomessa ja suomeksi.😐

    1. Ei ukulistalle.
      Koko queerfeminismi sokeine ja ahdasmielisine piirteineen kuuluu sarjaan tekopyhää roskaa.

      1. Tämähän oli Lassen tulkinta teemaan liittyen, mutta jos sokeasti annat toisten miesten ohjailla näkemyksiäsi, niin se on sinun oma vapaus, eikä minulla siihen ole nokan koputtamista.

        1. Mitenkäs oletat minun antavan toisten miesten ohjailla näkemyksiäni?
          Onko se jonkin ideologian perusoletus?
          Se oli mielipiteeni queerfeminismistä, mutta ei se kirja noiden arvostelujen perusteella kiinnosta muutenkaan.

          1. Sori, oli ajattelematon heitto, joka kumpusi varmaan vaikutelmasta, että eräs bloggaaja tällä alustalla olisi ottanut ikään kuin mielipidevaikuttajan roolin — missä ei sinällään mitään huonoa, itse vaan olen saanut yliannoksen tällaisesta vaikuttamisesta tuolla nuorisosomen puolella, että ehkä siksikin. Mutta jos kumitetaan tuo mun heitto?

    2. Arvostan Lasse, että sinä vaivaudut kiinnostumaan siitä, millaisten asioiden kanssa nuoret sukupolvet painiskelevat — samaan tapaan minäkin haluan omasta puolestani tutustua vanhempien ikäpolvien asioihin sekä vanhemmille ikäpolville merkityksellisiin sekä tärkeisiin teemoihin tässä sukupolvien kuilun päällä myrskyävässä tunteiden risti-allokossa, jossa uskoisin että syyttely puolin eikä toisin varmaankaan hyödyttäne kunnolla oikein ketään. 😛

  6. Ps. voin paljastaa, että blogin yllätys-osiossa olevassa kuvassa on tatuoitu sitrushedelmä, johon pistelemääni hahmoon sain innoitusta filosofi Wittgensteinista otetusta valokuvasta, jossa herran olemus on mielestäni viehättävä, kuten monien vanhojen mustavalkokuvien hahmojen… 😉

  7. Ida Rauman ”Hävitys”- kirja on pakko lukea ihan lukemalla ja ajatuksella. Sen verran mielenkiintoinen oli Hesarin arvostelu mm. Turun arkkitehtonisesta hävityksestä, poliittisista ”leikkauksista”, jotka kaikki kumpuavat lapsuudesta ja kouluajoista Turussa.

  8. Ote kirja-arviosta Siltala-kustannuksen sivuilta:

    ”Hävitys on ensi sijassa taiteellinen hanke, kielensä suvereenisti hallitseva romaani, ja sellaisena se on huikea taidonnäyte. – – Hävitys pohjaa vuorotteluun eri kerrontatapojen ja kielirekisterien välillä, koko ajan intensiteetin säilyttäen, ja täydentää fiktiota faktoilla, faktoja elämyksellisyydellä. Se on mukana paitsi murteena, myös ruumiin kokemuksina, lähinnä kipuna.

    Tämän ajan romaania ei tietenkään ole ilman viittauksia koko maailman hävitykseen, ekologiseen kriisiin. Lisäksi Hävitys on vielä paneutuva, rakastava kuvaus Turusta. Sitä voisi jopa käyttää oppaana kaupunkikävelyllä. Siinä Rauma tosin uppoutuu nimenomaan kaupungin hävittämiseen, jota on tehty pitkään, systemaattisesti ja ahneesti. Se tarina on täynnä kiinnostavia hahmoja ja hiuksia nostattavaa uudistus- eli tuhovimmaa.”

    – Suvi Ahola, Helsingin Sanomat

    1. Turku menee niin läheltä kokemushistoriaani, että säälittää, kun tunnen läheltä hävityksen ”mestarit” siellä tai oikeastaan heidät kaikki tuntevat.

  9. Joskus kun ostan maissiolutta tykkään juoda sitä sitruunalohkojen tai limelohkojen kanssa.

    1. 🙂 Voisin kuvitella että lime ja sitruuna toimivat makeassa oluessa vähän kuten vaikka teessäkin — itse pidän myös Bergamot-öljyn mausta juomissa.

  10. Arvostan sitä että joku haluaa kirjoittaa koulukiusaamisesta tunteella, tärkeä aihe. Mutta en ymmärrä miksi se pitää kytkeä muotiteema ilmastonmuutokseen tai edes Turun vanhojen talojen hävittämiseen. Vaikuttaa täytekakulta johon on laitettu myös kinkkua ja suolakurkkuja kermavaahdon ja mansikkahillon lisäksi.
    Lukematta tuo kirja kyllä minulta jää. Nykyisin tulee valitettavasti luettua aika vähän kun sohlaan täällä somessa ja luen netistä lehtiä. Tuo kirja ei jaksa minua niin paljon kiinnostaa että käyttäisin vähäisen lukuaikani siihen. Joten osaltani arvoitus jää ratkaisematta.
    Äskettäin sain kyllä luettua yhden kirjan, historiallisen tutkimuksen keskiaikaisesta Englannissa asuneesta juutalaisnaisesta nimeltä Licoricia of Winchester. Juutalaisten kohtalo laajemminkin tuli siinä esille. Kesken on vielä kirja jossa Bruce Springsteen ja Barack Obama vaihtavat ajatuksia. Pahuksen internet haittaa lukemista.

    1. 🙂 on kyllä vitsaus tämä nettiriippuvuus. Mut ihana ajatus keskiaikaisesta juutalais-naisesta… Brucen tuotantoon en ihmeemmin ole syventynyt, mutta hänellä on muutama todella tunnelmallinen biisi ja tuota wrecking ball levyä kuunnellut, jossa kovasti yhteiskunnalliset aiheet. Saan hänestä vähän James Dean-henkistä valkoinen T-paita ja farkut fibaa.

      Mutta mehän ollaan hyvässä seurassa kun Kyuun velikin kirjoittelee lasten oppikirjoja ✨🙂 — Ja onhan se niin, että tietyt kliseet varmaan joka sukupolvella tai ikäryhmän aallolla; Rauma muistaakseni omien sanojensa mukaan on yhdistellyt tai kytkenyt teemoja toisiinsa rakentaakseen tuolle romaanin nimelle ikään kuin eri tasoja (yksilöstä kaupunkitasoon ja laajemmin koko planeettaa koskevaan hävitykseen).

      Tsemppiä jokaisen omiin erityismielenkiinnonkohteisiin.

      1. Tuo kirja sattui mukaan Winchesteristä, nimi Licoricia tarkoittaa ymmärtääkseni lakritsaa. Bruce taas on ollut suosikkini nuoruudesta asti, juuri sen tunnelman ja sanojen takia. Ei tuosta Hävitys – kirjastakaan nyt voi varmaa sanoa vaikka tulisikin joskus luettua jos sattuisi käsiini, kun siitä on nyt puhuttu, mutta en lähde sitä itse hakemaan. Nuorena kun ei ollut nettiä niin tuli luettua melkein kaikki mitä käsiinsä sai Jerry Cottonista Kolmeen muskettisoturiin. Onneksi silloin ei ollut vielä nettiä eikä pelikoneita, niiden houkutusta en varmaan olisi pystynyt vastustamaan.

  11. Norppa heittää hyvän kulman kyllä – aasinsillat ja metaforat ovat kivoja, mutta joskus tuntuu että pikaliimalla pistetään aiheita yhteen koska ovat muotia.

    Tällä hetkellä luen koulukirjaa, nimittäin alakoulun selkokielistä uskontokirjaa ”Päivänselvää: Uskonto”, kirjoittaja Elias Tanni. Isoveljeni siis. Hyvää kertausta.

  12. Kansojen tuntojen tulkit, laidasta laitaan ovat aina olleet taiteilijat; muusikot, kirjailijat, kuvataiteilijat, tiedemiehet ja sitten yksi Havukka-ahon ajattelija, joka hänkin on ollut sielultaan ajattelija, kansantieteilijä. He nousevat ensimmäisinä omalla ”kielellään” barrikaadeille vääryyksiä vastaan.
    Heidän kauttaan kaikki saa raamit.
    Mutta niissäkin piilee ”pommeja” atomeineen ja Nobelin dynamiitteineen hyvässä ja pahassa. Musiikin voimassa, Wagnerilaisuudessakin ?
    Politiikka on taas taiteenlajeista alhaisin, puoluepolitiikka alkusanansa mukaisesti. Mutta sillä hallitaan kansoja, toivottavasti vain taiteellisen laajalla ja herkällä aistilla lujasti.

Kommentoi