Muisteluihin kirvoitti mieleni tämän iltainen uutinen Suomen suunnitelmista 250km nopeaan junaan Tampereen ja Helsingin välillä.
Kuten varmaan kaikki jo muistavat, asuin ja opiskelin Neuvostoliitossa, Moskovassa 1980 luvun puolessa välissä.
Löysin kivan tytön, joka asui Leningradissa.
Kävin häntä katsomassa aina, kun vain pääsin ja ehdin.
Suomessa valtamedia suolsi jo tuolloin täyttä sitä ihtiään (paskaa) Venäjästä, josta sain lukea lehtikioskeissa myynnissä olevista Aamulehdistä ja Hesarista.
Niin, niitä oli myynnissä Neuvostoliitossa joissakin lehtikioskeissa, kolme päivää vanhoina, ja melko kalliitakin vielä olivat, mutta ostin niitä aina silloin tällöin.
Niissä luonnollisesti kirjoitettiin Neuvostoliiton ankeudesta ja kauppojen tyhjyydestä sekä suoranaisista matkustamiskielloista eri kaupunkien välillä Neuvostoliiton sisällä.
Hymähtelin moisille kirjoituksille, jotka eivät pitäneet tietenkään paikkaansa ollenkaan.
Ostin Moskovan asemalta junalipun Leningradiin, eikä kukaan kysellyt yhtään mitään.
Junat olivat mukavia, sekä ihmiset junissa aina vieraanvaraisia sekä ystävällisiä, oli ulkomaalainen tai Neuvostokansalainen.
Välillä sain lipun korkeanopeuksisella junalla. Junat olivat hienoja, joita en ollut ennen nähnyt missään. Junavaunun seinällä oli numeronäyttöinen taulu, joka kertoi junan sen hetkisen nopeuden, joka oli usein yli 200km/ tunnissa. Tämä siis 1980 luvun puolessa välissä Neuvostoliitossa.
Suomessa vasta 2022 suunnitellaan korkenopeuksisia junia ja raiteita, oli arkea Neuvostoliitossa jo 1980 luvulla.
Olin Neuvostoliitossa ollessani lomalla Sotsissa sanatoriossa yhden kuukauden, Mustanmeren rannalla. En koskaan ennen ollut etelässä.
Suomessa hyvin harvalla työläisellä oli 1980 luvulla varaa matkustaa etelään.
Neuvostoliitto oli valtava maa, jossa oli sekä trooppista etelää, että arktista pohjoista .
Neuvostoliitto oli omavarainen kaiken suhteen, ja auttoi tuolloin hyvin monia kehitysmaita, joita kolonialistiset maat olivat ryöstäneet tyhjiin, ja jättäneet kuin paskan perseestä.
Neuvostoliitto oli rikas, ei köyhä maa. Yksi rikkaimmista maista maailmassa, joka kilpaili talouden alalla itse USAta vastaan, ja valitettavasti myös kilpavarustelussa, jonka aloite oli USAn käsissä, tavoitteena köyhdyttää Neuvostoliittoa taloudellisesti.
Sotsista käsin kävin Aphasiassa, joka on Sotsista hieman alaspäin.
Elämä siellä oli kuin Gruusiassa, olematta kuitenkaan Gruusiaa.
Sotsissa nautin koko kuukauden ihanasta lämmöstä, ihanasta merestä.
Sanatoriossamme oli myös purjelautakurssit, johon minäkin osallistuin. Se oli kivaa, mutta yllättävän vaikeaa. Nimittäin pelkän laudan päälläkin oli vaikea aluksi pysyä pystyssä, saati sitten purjeen kanssa.
Opin kyllä perusasiat. En sen koommin ole purjelautaillut. Suomessa olisi voinut, mutta välineet olivat kalliita…
Ihailin Neuvostoliittoa kaikin tavoin. Se toimi, ja sen kyllä huomasi.
Suomessa ilkuttiin Neuvostoliiton jonoja milloin missäkin. Ensinnäkin Neuvostoliitossa Moskova, tai Leningrad, jossa Suomalaiset pääsivät käymään, kun rahat eivät muualle riittäneet, olivat molemmat mijoonakaupunkeja, suurempia kuin koko Suomi.
Missäpäin tahansa maailmaa miljoonakaupungeissa oli jonoja, New Yorkissakin.
Toiseksi, jonot ovat merkki ostovoimasta, ja sitä neuvostokansalla tosiaan oli.
Autoja ei suosittu, kun julkinen liikenne toimi hyvin ja oli lähes ilmaista. Mutta Neuvostoihminen halusi oman uuden auton, koska oli siihen varaa, ja jonot olivat jopa vuoden mittaisia ennenkuin sai oman auton. Tuttua kyllä Suomessakin odottaa uutta autoa kuukausitolkulla.
Neuvostoliitossa se ei tietenkään Suomen mielestä käy päinsä.
Kaupoissa oli tavaraa. Suomen tietämätön kun kävi jossain kaupassa, totesi, onpa köyhää, ei ole kuin leipää, ymmärtämättä, että oli leipäkaupassa, jossa on vain leipää myynnissä.
Tai Vihanneskaupassa ilkkui, ettei ole kuin pari kuivan rypistynyttä porkkanaa, tietämättä, että Neuvostoliitossa jakelu tapahtui aamulla, jolloin tuoreet vihannekset tulivat kauppoihin ja myytiin hetkessä pois. Uusi erä seuraavana aamuna, ym…
Näin toimitaan edelleenkin monissa muissakin maissa.
Suomessa on omat tavat ja tottumukset, muualla maailmassa toisenlaiset…
Mutta kaikki Neuvostovastainen propaganda kävi. Neuvostoliittoa ei enää ole, se hajotettiin 1991, mutta Neuvostovastaista propagandaa Suomen tiedotusvälineistä tulee nykyäänkin silti joka päivä.
Oletteko miettineet miksi?
Markku Huhtala, Tampere, Rantaperkiö
Olipa taas hauska juttu! Tulee ihan mieleen mainio Neuvosto-Karjala lehti jota tuli joskus opiskeluaikoina selattua. Siinä kerrottiin mm. Ruotsin kurjuudesta.
Nyt olet Markku tosi hyvän asian ytimessä.
Todellakin tämä 250km/h juna 2040-luvulla on aika lailla tyypillistä suomalaista byrokraattista kunnianhimon puutetta. ”1990-luvun teknologiaa jo 2040-luvulla”. Maailmalla junat kulkevat moninkertaista nopeutta ja tunnelirakentaminenkin on valovuoden edellä.
Mutta hei, tehdään me vain vanhaa kun kerran tuplahintaan saa.
Olisiko sillä mitään tekemistä junien nopeuden kanssa että meitä on niin vähän, on kai aika kalliita sellaiset junat ja radat joilla voisi kovaa huristella. Ollisiko toteutus kuin teatteri ja oopperan liput, kalliita vaikka yhteiskunta satsaa roimasti.
Jos juniemme hitaus on kiinni vain VRn ja hallitusten pihiydestä niin sitten vähän eri juttu.
Kiitos Norppa, kiteytit asian…
Kyuu: Suomi voisi olla monenlaisen kehityksen eturintamassa. Sillä Suomen koulutus on ollut maailman huippuluokkaa.
Korostan: on ollut.
Se ei sitä ole ollut enää vuosiin. Taantuma on meidät vievä syöveriin.
Suomen koulutusjärjestelmä on kohti USAn järjestelmää, jossa rahalla saa ja hevosella pääsee.
Suomi on ollut hyvin tasa-arvoinen suhteessa koulutukseen.
Nykyään se ei enää edes pyri siihen.
Raha, se on se mihin pyritään, samoin rahalla tuloksiin.
Se luo epätasa-arvoa, jolla kehitys meneekin taaksepäin.
Tuohon suomalaisen koulutusjärjestelmän tilanteeseen liittyen olen käsittänyt että tällainen ”Uusi julkisjohtamisen oppi” taitaa olla ongelmallinen, kun siinä ilmeisesti ei arvoteta niin perustutkimuksen merkitystä, vaan keskitytään trendikkäisiin virtauksiin:
”Uusi julkisjohtamisen oppi eli New Public Management perustuu näennäismarkkinoiden teoriaan. Se on Yhdysvalloissa 1970–80-luvuilla kehitetty julkisten organisaatioiden muutosoppi, jonka tavoitteena on siirtää yksityiseltä puolelta omaksuttuja toimintatapoja julkisen hallinnon organisaatioihin ja toimintamalleihin. Uusi julkisjohtamisen oppi perustuu pohjimmiltaan tayloristiseen talousteoriaan, eli keskusjohtoiseen tieteelliseen liikkeenjohtoon.”
(Wikipedia)
Viime hallituksen opetusministeri vei koulutusta juuri siihen suuntaan. Kokeiltiin lukiota, jossa osa reaaliaineista oli vapaaehtoisia. Korkeakoulujen hakuprosessi uudistettiin tekemällä pitkästä matematiikasta jumala josta saa eniten pisteitä vaikka pyrkisi lukemaan historiaa tai sosiologiaa. Joidenkin teknokraattien usko kai on, että pakottamalla pitkää matematiikkaa saadaan lisää insinöörejä teollisuuteen ja talouskasvua, toisin kuin ”höpötieteistä”. Nyt sitten lukiolaiset ovat vielä uupuneenpia ja hakua joudutaan korjaamaan siihen suuntaan millainen se ennen oli. Senkin asian Sipilän hallitus siis vatuloi.
Niin, tämä on kinkkinen ristiriita, kun toisaalta kasvatuksen ammattilaiset ja yliopistoväki kenties näkee asian toisin kuin vaikkapa itse olen miettinyt, että nuorten kannalta nuo pääsykokeet ja koko kilpailu tulisi poistaa ja antaa ihmisten opiskella vapaasti mitä haluavat niin, että yliopistoihin sitten jäisivät ne, jotka opinnoissaan edistyvät ja ovat niihin motivoituneet muustakin syystä kuin päästäkseen hyville palkoille/ uramuotteihin.
Huhtalan kultaiset muistot luksusneukkulasta ovat hienoja luettavia
Kumma juttu vain on se, että aika moni siellä elellytkin on asiasta eri mieltä.
Miksiköhän mm. inkeriläisiä tuli Suomeen innolla, kun aikanaan pääsivät?
Ei kai kukaan selväjärkinen niin autuaasta ympäristöstä pois halua.
Ei tainnut se luksus olla koko kansalla alkuunkaan,.
Se sama neukkula on siellä rajan takana edelleen. Valtaosa väestöstä elää kurjuudesta ja johtajat bilettää. Sama paska jatkuu ja jotkin ihannoi tälläistä ?
Mainio huipennus oli tuo ”jonot johtuivat ostovoimasta”.
Niin Suomessakin säännöstely lama-aikana.
Junavaunun seinällä olevan numeronäyttötaulun näyttökin oli varmaan valhetta.
MH: ”Junavaunun seinällä oli numeronäyttöinen taulu, joka kertoi junan sen hetkisen nopeuden, joka oli usein yli 200km/ tunnissa. Tämä siis 1980 luvun puolessa välissä Neuvostoliitossa. Junavaunun seinällä oli numeronäyttöinen taulu, joka kertoi junan sen hetkisen nopeuden, joka oli usein yli 200km/ tunnissa. Tämä siis 1980 luvun puolessa välissä Neuvostoliitossa.”
*****
Miksi Neuvostolito esti kansaansa vapaasti matkustamaan ulkomaille? – kansa oli neuvostosysteemin vankeja
Albanus: hyvä kysymys!
Miksi ei saanut matkustaa ulkomaille?
Eiköhän se ollut niin, että länsi ei antanut matkustaa…
Toki ei ollut Neuvostoliittokaan näin olle antanut rajan yli mennä länteen, ihan helppoa.
Miksi? Albanus
Sikäli kuin tiedän, ei länsi ollut kieltänyt matkustamasta neukkulasta länteen.
Kyllä se ihan itse neukkula esti sen.
Eihän sirellä saanut matkustaa alueelta toiseenkaan ilman erillistä lupaa.
MH :”Eiköhän se ollut niin, että länsi ei antanut matkustaa…”
Jatkuvasti paljastuu, että Markku olet varsin köykäisin tiedoin kirjottelemassa.
Matkustusluvan saanti oli neuvostokansalaiselle kiven takana. Molemmat puolisot eivät voineet matkustaa yhtä aikaa ulkomaille – toisen oli jäätävä pantiksi.
Pelkona oli osaavan väen siirtyminen ulkomaille.
Nikita Hruštšov vapautti jossain määrin matkustusluvan saantia.
Olen N-L::ä ajellut omalla Saabillani useasti, lähinnä Leningradin matoilla.
Saabin paksut puskurit tongittiin rautalangoin, samoin ovet. Auto mullin mallin. Oli se aina seikkailu Suomen rajalta tarkkailupisteestä toiseen. Kuselle oli pakko joskus poiketa sivutielle, niin kohta oli puomi ja miliisi edessä, miksi poikkeat reitiltä. Puhelimet olivat kuumina tarkkailupisteestä toiseen, kun kyttäsivät.
Oli se kauheaa nähdä, kun ihmiset elivät orjuudessa.
Junamatkat taas Moskovaan ovat tarina ihan omanlaatuisensa, joita kukaan nyknnuorista ei voisi enää ymmärtää.
Voisin kirjoittaa kirjan jopa kgb:n soluttautujista, lahjonnasta, hotellien salakuuntelusta, kerrosvahdeista, sukkakauppiaistaia, proopuskoista, suomalaisten örveltämisestä ja vaikka mistä kurjasta.
Tuttuja muistoja.
Rautaesiripun takana …
Minä en ole koskaan ollut Neuvostoliiton, enkä Venäjän puolella, ei ole ollut mitään asiaa. Aikanaan olin työpaikassa, jossa oli kymmeniä työntekijöitä ja siihen aikaan alettiin vaatia niitä luottamusmiehiä. Siinä talossa laki vaati vielä pääluottamusmiehen, en muista kuinka paljon niitä virkoja oli.
Kerrotaan nyt siitä pääluottamusmiehestä, hän oli niikuin suoraan Neuvostoliitosta palkalkattu. Siis täysin kommunistin ajatuksia ja puheita, hän oli täynnä puheissaankin kommunisti. Hän oli tietävinään, miten hyvin on Neuvostoliitossa asiat, ainakin verrattuna Suomeen. Autokin hänellä oli Mosse, vaikka oli isossa autotalossa töissä. Useamman kerran hänelle tarjottiin uutta euroopplaista autoa, ihan maahantuontihinnalla. Ei vaan koskaan onnistunut, kun hänen mielestään eurooppalainen auto ei ole mikään auto.
Sitten kerran hän pääsi jonkun luottamusmiesten kerhon´matkalle Moskovaan. Hän olikin ennen lähtöä suuressa onnessa ja autuudessaan, nyt hän pääseekin itse oikein toteamaan sen ihanuuden.
Kului muutama viikko ja matkakin tuli tehtyä. Ei niin hiljaista miestä ole ennen tavattu. Ei suostunut sanallakaan Neuvostoliiton matkasta kertomaan, ei vaikka useamman kerran häneltä suoraan kysyttiin, autonkin vaihtoi länsiautoon melkein ohjehinnalla. Ei sen koommin sanallakaan vihjannut mitään matkastaan. Ihmeteltiin kovasti, kun hän ei ollut ennen mikää tuppisuu.
Hyvä kirjoitus Pentiltä!
Sanoisin, että tämä pääluottamusmies oli kuitenkin pohjimmiltaan fiksu. Tunnen muutaman tosikommunistin, joiden silmät eivät avautuneet edes matkalla Neuvostolitossa.
markku huhtala : ”Suomi on ollut hyvin tasa-arvoinen suhteessa koulutukseen.
Nykyään se ei enää edes pyri siihen.”
.
Neuvostoliitossa oli kaikki toisin, vai oliko?
*
https://viaperasperaadastra.com/2021/06/17/historian-syovereihin-koulumaailma-neuvostoliitossa/
Historian syövereihin – Koulumaailma Neuvostoliitossa
Jos jokin asia dominoi NL-koulumaailmassa, niin se oli koulujen tason eriarvoisuus.
Oli hyviä kouluja ja huonoja kouluja. Auta armias, jos lapsi joutui huonoon kouluun. Hänen tulevaisuutensa oli sitten siinä. Tarkemmin sanoin, ei tulevaisuutta lainkaan. Opetuksen taso oli niin huono, että pääseminen toiselle asteelle oli miltei mahdotonta.
NL:ssä oli taiteen, tieteen ja urheilun koulutus huippuluokkaa ja äärimmäisen kovaa. Sen huomaa edelleen huippumuusikoista( viulu, piano), baletti (Marianne Rumjantsheva) jne..Urheilu oli douopattua.
Tampere-Helsinki tunnin juna: Opiskelin Tampereelta käsin Helsingissä 1971-74. Junat kulkivat täsmällisesti aikataulussa ja matka kesti 2 tuntiä 10 minuuttia. Se aika junassa oli hyvää aikaa opinnoille sekin. Tunnissa se opiskelu olisi jäänyt puolta lyhemmäksi ja ehkä olisi näkynyt arvosanoja alentavasti?
Tässä lukemista Markulle – miksei muillekin
*
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/11/11/haaveet-vaihtuivat-nalkaan-ja-apatiaan-kun-arki-koitti-suomalaisloikkareille
11.11.2019
Haaveet vaihtuivat nälkään ja apatiaan, kun arki koitti suomalaisloikkareille Neuvostoliitossa
LUKUAIKA 9 MINUUTTIA
[aloituskappale]
Tuhansia suomalaisia lähti pula-ajan pahimpina vuosina Neuvostoliittoon paremman elämän toivossa. Myös sosialismin rakennustyö houkutteli maahanpyrkijöitä aina Amerikkaa myöten. Suuret toiveet ja haaveet kuitenkin kilpistyivät Stalinin vainoihin. Osa kurjuutta ja vainoa kokeneista pääsi pois Neuvostoliitosta, osa joutui sopeutumaan ja pääsi elämänalkuun sosialistisessa yhteiskunnassa, mutta suurelle osalle elämä päättyi teloituskomppanian edessä.
Tämä on sitä punaideologiaan uskovien painajaista, minkä he kieltävät mennen tullen.
Näin isossa kuvassa sanoisin että tässä menee myös kaksi asiaa ristiin.
1. Minkälaista oli elämä Neuvostoliitossa?
2. Minkälaisia ovat putinin toimet?
On helppoa laittaa 1=1 merkki, mutta se on epärehellistä.
Kyllähän N-L oli todella kurjuuden pesä kaikkialla ihan fyysisestikin. Rakennukset rappiolla, kirkot perunavarastoja, esikaupungit romuläjiä, kaikki varastettiin, minkä irti sai. Ainoa mita edullisesti sai oli suolakurkut, juurekset, hapankaali, etikkasäilykkeet, pakastekalat tai palan sian ruhosta, joita ruhoja kuljetettiin avoGazin lavoilla.
Naiset ja lapset olivat kauniisti turkiksiin puettuja, se oli tärkeää. Miehet kännissä ja kuin orjalerin rääsyissä.
Kerrostalojen porraskäytävissä ei toiminut mikään, haisivat töhryissään. Kodit siitä huolimatta ihan eri maailmasta, siistejä ja ihmiset vireraanvaraisia tarjoiluineen mitä sattui saamaan. Makeaa kuohuviiniä ja vodkaa löytyi aina.