Joskus kalat vievät ilon kalastamisesta.

Otsikko saattaa kuulostaa oudolta, mutta joskus vaan käy niin, että kalat pilaavat kalastamisen ilon.

Mielikuva siitä miten lähdet virvelin ja viehepakin kanssa rannalle viettämään leppoisaa päivää murenee kun joka ainoalla heitolla on ahven kiinni, siis ihan joka ainoalla heitolla.

Eilisnä kävi juurikin näin.

Jo aamulla kun kävin fillaroimassa totesin mielessäni, että nyt on tuulensuunta kohdillaan suhteessa läheiseen aallonmurtajaan ja tuostahan käyn soppakalat nappaamassa.

Vinkkasin naapurillekin, mutta hän ei ottanut asiaa vakavissaan ja suuntasi toisaalle jääden ilman kalaa, no sellasta sattuu.

Heti ensimmäisellä heitolla oli hyvä kokoinen raitapaita kiinni ja toisella, kolmannella, neljännellä, viidennellä, kuudennella…

Innostuin oikein laskemaan ja 30 heittoon mahtui kaikiaan kolme tyhjää, kunnes lopetin laskemisen.

Kaikkiaan matkaan lähti 40 kelvollisen kokoista ahventa, joista nyt aamulla savustin kymmenisen kappaletta, loput meni fileiksi.

Mitään leppoisaa ei tuollaisessa kalastamisessa ole, päinvastoin, siinä on ihan koko päiväksi työtä.

No eiköhän sitä voi huomenna käydä uudelleen tai ehkä jo tänään illalla…

7 vastausta artikkeliin “Joskus kalat vievät ilon kalastamisesta.”

  1. Minä olen käynyt joka päivä tyhjentämässä katiskat ( 4kpl ) affenista ja kyllä sekin työstä käy, kun ne perkaat ja valmistat ruuaksi ja pakkaseen ja kun kutuaika oli ohi, niin nyt tulee sitten monisatakrammaisia nälkäisiä affenia pyydykseen samoilta paikoilta kun kudussakin, kun tulevat matalaan pikkusinttien perässä.
    Onhan siitä se atmosfäärinen nautinto kaukana ja jos sitä hakee, niin mato-onki on paras ”kasetin” tyhjentäjä kaiken keskellä.
    Eilen sattui niin, että yhteen katiskaan oli uinut kaksi noin 2-3 kiloista haukea, jotka vein ”roskakalana” naapuriin.
    Affenta olen paistanut, savustanut, tehnyt kalasoppaa ja vielä purkittanut lasipurkkeihinkin uuniin ja en ole vielä kyllästynyt, vaikka sitä olen päivittäin ääntä kohti ”lapioinut”.

  2. Minäkin aina joskus menen laiturin päähän heittelemään virvelillä. Joskus, kun oikein innostun ongin oikella mato- ongella. Se vaara siinä on, että huonolla tuurilla tarttuu kala ja mihin minä yksinäinen ihminen laitan sen. Ei maksa vaivaa laittaa kymmenen sentin särkeä, ei meillä ole edes kissaa, joka sen sitten söisi. Joten heitän pois kaikki pahat kalastusvehkeet.

  3. Niin kävi minunkin kohdallani että suursaalis lopetti halun verkkokalastukseen. Aika myöhään syyskesällä laskin 10 itse pauloittamaani 43 millin verkkoa Merenkurkussa kotivesilleni yön yli pyyntiin avomeren reunalle. Aamulla oli aika paha ilma, kylmää, sateen tihkua ja niin kova tuuli että juuri ja juuri arvelin kokemisen onnistuvan.
    Verkoissa oli yksin lukien 103 siikaa, eihän ne isoja 500 – 1000 gr ja seitsämän samankokoista kuhaa. Suurin ponnistuksin sain verkot kiskottua veneen pohjalle, nyrkit jäässä ja likomärkänä.

    Oli melkoinen urakka selvitellä verkot ja suolistaa kalat. Pakkaseen laitoin niin paljon kuin arvelin siian härskinmakua ottamatta säilyvän ennen syödyksi tuloa.
    Suurin osa meni naapureille kylälläni, pitkään kiittelivät.

    Eihän lopettamispäätös tästä jättisaaliista johtunut vaan oli hiljalleen kypsynyt iän ja enenevän mukavuudenhalun vuoksi mutta viimeinen kerta se oli kun verkot laskin. Ja mikäs tässä, naapurustossa on pari innokasta kalamiestä jotka kalassa pitävät kun joskus aina viinipullolla muistan

  4. No, on niitä tapauksia ollut:

    1. Kun syysmyöhään laskimme 5 m:n lohiverkkoja Espoon Suvisaariston edustalla ja sitten koimme ne jossa oli helvetin suuria lahnoja, kampeloita ja lohia. Sitten korkealle seinälle irrottamaan kalat: huh huh.
    2. Talviverkoissa Porvoon edustalla joku oli laskenut verkot liian matalaan ja verkko oli jäätynyt yläpaulastaan jäähän kiinni. Mottorisaha auttoi ja pari koukkunokkaa helpotti urakkaa.
    3. Artjärven Pyhäjärvessä talvisessa verkkojen nostossa unohdin panna tuuran rannenauhan kiinni. Ja sinne pohjaa se luiskahti. Ei kun pari km kotiin ja takaisin.
    4. Laskin Vuosaaren edustalla 110 cm:n kampelaverkot matalalle. Seuraavana tuulisena päivänä kävin nostamassa niitä isohkolla puisella hyttiveneellä. Tuuli painoi paatin kivikkoon ja kohaisi peräsimen. Siitä sitten vempuloimalla takaisin.
    5. Kaunissaaren lähellä laskimme verkot ja yövyimme kossupullojen kanssa saaressa. Myrsky nousi ja panin varmmuuden vuoksi pohjaventtiilin moottorista kiinni. Seuraavana aamuna koimme verkot huonolla kalatuurilla ja lähdimme kohti Sipoota. Koneen lämpö nousi ja sammui. Kohtataas lähti ja sammui, per…le ! Kaukana rannasta. Kaikkea se kossu ja kalat teettävät ennenkuin huomasin, että pohjavettiilihän se oli jäänyt kiinni.

    Voi kun tuo ihanuus aina vaan jatkuisi ! No, eilen otin virvelin esiin päässä mato-onki. Tärppäsi pari kertaa ja …. tana vei madon. Ja minä virvelin takaisin kaappiin. Pysykööt siellä.

  5. Meidän kesämökin laiturilta on tullut joka kesä mato-ongella isoja lahnoja. Suurin on painanut 3 kiloa, mutta se ei tullut ongella vaan tyhmänä meni meidän rantakatiskaan.

  6. En muista kuka julkkis sanoi kun hän menee ongelle, niin ei laita matoa koukkuun ettei kalat tule häiritsemään kesäpäivän viettoa.

Kommentoi