Presidentti puolustusvoimien ylipäällikkönä Nato-Suomessa

Muinaisilla roomalaisilla oli  sääntö jonka mukaan valtion joutuessa äärimmäiseen ulkoiseen vaaraan senaatti saattoi nimittää yhden henkilön monisatapäisen senaatin asemesta määräaikaiseseksi johtajaksi kunnes tilanne olisi selvitetty. Vuonna 458 eaa Rooma joutui hätätilaan eekvien kanssa sotiessaan ja senaatti nimitti em. käytännön mukaisesti Lucius Quinctius Cincinnatuksen johtajaksi hoitamaan puolustusta. Cincinnatuksen johdolla Rooma pelastui. Suurimman jälkimaineensa Cincinnatus on saavuttanut sillä että tämän työnsä tehtyään palasi eleettömästi kyntämään peltoaan, josta tehtävästä senaatti oli hänet noutanut.

Suomen perustuslaki määräsi jo ennen talvisotaa että puolustusvoimien ylipäällikkö on tasavallan presidentti, joka sodan sattuessa luovuttaa ylipäällikkyyden sopivaksi katsomalleen henkilölle. Tämä on perusteltua ja ymmärrettävää sodankäynnin tehokkuuden kannalta. Niinpä talvisodan syttyessä presidentti Kallio määräsi armeijan ylipäälliköksi Mannerheimin.

Sodan päätyttyä ja maan siirryttyä de fakto rauhantilaan se ei siirtynytkään siihen de jure. Kallio oli seuraavina kuukausina vakavasti sairas ja ajoittain työkyvytön. Hänellä ei ollut voimia palauttaa armeijan ylipäällikkyyttä presidentille kuten Moskovan rauhan 1940 jälkeen perustuslaki olisi edellyttänyt vaan sotilastahot poliittisine myötäilijöineen  pitivät maan juridisesti sotatilassa ja  ylipäällikkyyden laittomasti Mannerheimilla joka ei halunnut palata auran varteen.

Tämän johdosta laittoman ylipäällikkö Mannerheimin vaikutusvalta kasvoi suuresti. Kun sitten autoritaaristi hallittu diktatuurivaltio Saksa alkoi suunnitella hyökkäystä Venäjälle se katsoi tarvitsevansa mm. Suomen, Suomen alueen, siihen mukaan. Tässä tarkoituksessa Saksa lähestyi Suomea  –  ei normaalia poliittista tietä vaan kaiken kontrollin ulkopuolella ollutta sotilastietä pitkin mahtavan ylipäällikkö Mannerheimin kautta  –  Saksa halutessaan neuvotella Suomen valtion kanssa suostui neuvottelemaan vain hänen kanssaan  –   joka saattoi täten asettaa Suomen demokraattiset valtioelimet vain tapahtuneen eteen.

 

Tässä Erkki Tuomioja näkee analogisuutta  –  tietenkin vain soveltuvin osin  –  , potentiaalista vaaraa sellaisesta, Nato-Suomeen. Suomessa tasavallan presidentti armeijan ylipäällikkönä on Naton kanssa kommunikoiva taho ja käytännössä vaikuttavin Naton päätösten toimeenpanija maassa. Valtio-oikeudellisena ongelmana tässä on se että tasavallan presidentti ei virkatoimissaan ole kenenkään tai minkään valtioelimen valvonnassa  –  hänen ei tarvitse nauttia maan korkeimman vallan eduskunnan luottamusta. Hän voi toimia miten hyväksi näkee minkään rajoittamatta samalla kun puolustusvoimain ylipäällikönä määrää ehdottomasti sen toiminnasta sotaväen rikoslain valtuuksin.

On tervetullutta että maassa on jo syntynyt liikehdintää tasavallan presidentin valtaoikeuksien tarkistamisesta tältä(kin) osin. Tämä ei mitenkään liity istuvan presidentin henkilöön eikä hänen seuraajaansakaan, vaan persoonattomasti presidentti-institutioon.

6 vastausta artikkeliin “Presidentti puolustusvoimien ylipäällikkönä Nato-Suomessa”

  1. Mielestäni myös hieno avaus ja kiinnostavaa miettiä yhteiskuntarakenteita sekä niiden syvempiä rooleja erilaisissa yhteiskunnallisissa kehityskuluissa.

    Itse tulkitsin perussuomalaisten nuorten poliittisten valtarakenteiden kyseenalaistamisen/ vallan keskittymisen vastustamisen ehkäpä osana tällaista avauksessa mainittua suurempaa kokonaisuutta tai liikehdintää, jossa meihin kaikkiin vaikuttaa se, mitä itänaapuri on aikaansaanut, ja nuoret ehkä omalta osaltaan haluavat tehdä minkä voivat, jotta meillä reiluus ja oikeudenmukaisuus toteutuisivat.

  2. Ehkäpä yhden kulman asiaan voisi liittää yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen kantaa ottaneiden filosofien, kuten John Rawlsin sekä John Locken kautta:

    ”Oikeudenmukaisuusteoria (A Theory of Justice, 1971) on John Rawlsin kirja, jossa hän esitti teorian sosiaaliliberaalin valtion moraalisiksi perusteluiksi.

    Rawls lähtee muodostamaan oikeudenmukaisen yhteiskunnan periaatteita seuraavanlaisen kuvitteellisen tilanteen kautta. Joukko henkilöitä on päättämässä, minkälaisten periaatteiden mukaan heidän yhteiskuntansa tulisi toimia. He eivät päätöstilanteessa kuitenkaan tiedä, minkälaisessa yhteiskunnassa he elävät tai mikä on heidän oma asemansa siinä. Rawls kutsuu tilannetta tietämättömyyden verhon takana olemiseksi. Rawlsin tietämättömyyden verhon takana olevat henkilöt eivät tiedä edes sitä, mikä on heidän käsityksensä hyvästä elämästä tai mihin he pyrkivät elämässään tultuaan pois verhon takaa. Siksi heidän on yritettävä rakentaa sellaiset periaatteet, jotka mahdollistavat heille hyvän elämän, olipa se missä olosuhteissa hyvänsä. Oikeudenmukaisuuskäsitystä, joka tältä pohjalta muotoutuu, Rawls kutsuu oikeudenmukaisuudeksi ymmärrettynä reiluna pelinä.

    Rawls uskoo, että tietämättömyyden verhon takana olevat henkilöt päätyvät seuraaviin periaatteisiin. Ensinnäkin he valitsevat ensimmäiseksi periaatteeksi oikeuden vapauteen. Jokaisella henkilöllä tulee olla oikeus niin suuriin perusvapauksiin, kuin sopii yhteen muiden kansalaisten samojen vapauksien kanssa. Toinen periaate on kaksiosainen. Sen mukaan yhteiskunnalliset ja taloudelliset eriarvoisuudet on järjestettävä siten, että yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat hyötyvät niistä. Lisäksi eriarvoisuuden tulee liittyä sellaisiin asemiin tai virkoihin, jotka ovat kaikille avoimia.

    Pääperiaatteiden muotoilun jälkeen ne on tarkoitus myös kirjata perustuslakiin. Näin turvataan käytännössä poliittisesti oikeudenmukainen yhteiskunta. Politiikassa yhtäläisen vapauden periaate muuttuu yhtäläisen osallistumisen periaatteeksi, jonka mukaan kaikilla kansalaisilla on oikeus osallistua prosesseihin, joilla lait määrätään.”

    Ja:

    ”John Locke (29. elokuuta 1632 Wrington, Somerset, Englannin kuningaskunta – 28. lokakuuta 1704 Essex, Englannin kuningaskunta) on tunnetuimpia uuden ajan filosofeja. Hän on tunnettu sekä tietoteoriastaan että yhteiskuntafilosofiastaan. Tietoteoreetikkona Locke luokitellaan yleensä brittiläisiin empiristeihin eli kokemusajattelun kannattajiin yhdessä David Humen ja George Berkeleyn kanssa.

    Yhteiskuntafilosofiassaan Locke kehitti vaihtoehdon Hobbesin luonnontila-ajatukselle ja esitti omana yhteiskuntasopimusteorianaan, että hallinto voi olla oikeutettu vain, jos se saa hallittavien suostumuksen ja suojelee elämän, vapauden ja omaisuuden luonnollisia oikeuksia. Jos tällaista suostumusta ei ollut annettu, kansalaisilla oli oikeus kapinaan.

    Locken ajatuksilla oli suuri vaikutus poliittisen filosofian kehitykseen, ja häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä liberalismin puolestapuhujista. Hänen kirjoituksensa vaikuttivat yhdessä skotlantilaisten valistusajattelijoiden kirjoitusten kanssa Amerikan vallankumoukseen ja itsenäisyysjulistukseen.”

    (Wikipedia)

  3. Vänkä avaus, kyllä.

    Presidentti-instituution arvo nähdään usein ”varoventtiilinä”, semmoisena tahona jonka kansa vielä voi valita ja vaikuttaa. Pääministeriä tai pormestaria emme voi valita, niin sentäs tämän yhden. Siksi siihen on arvioni mukaan kannatusta pitää valtaa riittävästi.

    Tai ainakin alitajuntaan tuo vaikuttanee.

  4. Ottaen huomioon poliittisten pääministerien ja eristyisesti viimeisen pyrkimykset valtansa kasvattamiseen perustuslain ohi, on parempi, että Suomessa on kansan valitsema presidentti puolueiden valitsemien puolue-etujen ajajan yläpuolella.

  5. Kun tasavallan presidentti edustaa Suomea Natossa, tarkoittaa se että hän samalla edustaa Natoa Suomessa.

    Tasavallan presidentti on itsenäinen, muista valtioelimistä riippumaton toimija valtionhallinnossa, jonka ei tarvitse nauttia maan korkeimman vallan, eduskunnan, luottanusta kuten hallituksen tarvitsee.

    Tasavallan presidentti on puolustusvoimain ylipäällikkö ja johtaa tätä ehdottomalla hierarkisella käskyvallalla. Tästä seuraa että puolustusvoimat on ylipäällikkönsä tasavallan presidentin tavoin muusta hallinnosta riippumaton toimija operatiivisessa mielessä.

    Suomen olisi länsimaisen viiteryhmänsä tavoin siirrettävä puolustusvoimat demokraattisen valvonnan piiriin tekemällä ylipäälliköksi eduskunnan luottamusta edellyttävä valtiollinen toimija – pääministeri.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *