Vaikuttaa todelliselta asiantuntijalta

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/29e97f12-ec7d-471d-9bd3-25fdb4151936

”I-P: Äiti lapsineen pakeni susia vajaan
Kolmen suden laumasta tehtiin havainto keskiviikkona Jalasjärvellä.”

On aika ihmeellinen riistanhoitoyhdistyksen edustaja.

”Rajan mukaan vaihtoehtoisesti liikkeellä olisi voinut olla supikoiria, jotka liikkuvat laumoissa ja päiväsaikaan ja erityisesti näin ilmojen lämmetessä.”

Supikoirat eivät jolkottele, vaan lyllertävät melkoisen hitaasti.

Samoin supikoira on kooltaan minimaalinen suteen verrattuna.

Edelleen supikoirat liikkuvat lähinnä pareittain eivätkä laumoissa.

Jotenkin kyseenalaistan tämän ”asiantuntijan” asiantuntemuksen n. 60 vuoden kokemuksella.

21 vastausta artikkeliin “Vaikuttaa todelliselta asiantuntijalta”

  1. Muutama vuosi sitten susilauman ulvontaa sai kuulla iltaisin meidän rantasaunan kuistilta. Ja kerran taisivat käydä meidän tontin rajoilla kun kaverini perhoskoirat vaistosivat ja eivätkä uskaltautuneet mökistä ulos. No, kun sudet veivät naapurustojen pihoilta muutaman koiran niin paikalliset metsästäjät taisivat tehdä yhteisen ”päätöksen” ja ulvomista ei sen jälkeen enää ole kuulunut.

  2. Itse näin nyt viikonloppuna yhtenä aamu-yönä ajellessa yksinäisen supin, joka hädässä piipersi kovaa vauhtia tien yli — ja minua alkoi itkettää kun mietin miten arvottomasti pikkuiseen elämään suhtaudutaan.
    Kun ihminen on talousmetsillään, teiden ja kaupunkien rakentamisillaan sekä metsästämisellään ajanut muunlajiset ahtaalle ihmiskeskeisyyden näkökulmasta ja ehdoilla, niin vastuullinen tekohan voisi olla perustaa rauhoitettuja ruokintapaikkoja tietyille alueille, joita valvoisivat erikseen koulutetut eläinaktivistit, ja joille alueille muilta ihmisiltä etenkin elämyshakuisilta lapsiperheiltä olisi ehdoton pääsy kielto.

    Vähän kompensaatiota ihmislajin eläimille aiheuttamista haitoista.

    Kyseenalaistan mieliisti sitä, kun hoetaan, miten tehotuotetut eläimet ovat niitä jotka muka kärsivät, kun eivät pääse toteuttamaan lajityypillisyyttään, vaikka heillä on nykyisin lämpimät hallit ja ruokaa yllin kyllin sekä lait ja standardit jotka heitä suojelee kenties paremmin kuin lemmikkejä. Koirakin lienee itsekseen kesyyntynyt, koska on hyötynyt yhteiselosta ihmisen kanssa, jossa koira saa ruokaa sekä helpot olot. Ihmisen evoluutio on yhtä helpomman elämän luomista ihmisen oman terveyden sekä planeetan kustannuksella. Ja varmasti metsienkin villit mieluusti ottaisivat vähän helpotuksia kaikkeen helvetilliseen stressaamiseen ja ihmislajin terroriin sopeutumiselta, joka varmasti on monin tavoin rajoittanut sekä estänyt heidän lajityypillisiä tapoja toteuttaa itseään ja elää elämiään.
    Ihmisen kädenjälki vaikuttaa jo kaikkialla kaikkiin, joten on mielestäni aika typerä argumentti vedota iankaikkisesti siihen, miten luonnon villeillä on asiat hyvin kun he muka pääsevät elämään vapaasti.

    Kauristakin on tutkittu ja se kokee pelon ja stressin tunteita, joihin hän ei kyllä saa mitään terapiaa eikä muutakaan apua, vaan kauriin on selvittävä ihan karsean traumaattisista kokemuksista tuosta vaan, koska sen on pakko jatkaa elämää eteenpäin, vaikka sen oma poikanen syötäisiin sen silmien edessä. Kauriit ravistelevatkin kehoaan, joka on niiden tapa nollata stressi ja pelko, kuten moni koirakin tekee ja ihmiset nykyään joissakin rentoutusharjoituksissaan, joihin on otettu mukaan eläimiltä matkittua jäsenten ja kehon ravistelemista.

    1. Siskoni joka omisti kaksi norjalaista metsäkissaa sanoi että kyllä kotieläimet ovat ihan ihmisen armoilla.

      1. Ihmisen armoilla on helppoa ajattelua ja voinkin heti kysyä syventävän kysymyksen siskoltasi, että missä mielessä ihmisen armoilla hänen kissansa olivat? Ja että onko tuo armo etuuksineen jollakin lailla aivan rehellisesti huonompi tilanne parasiittimaisen kissaeläimen kannalta, kuin se, että se olisi luonnon armoilla oman onnensa nojassa, kylmässä ja ihmisen tyhjäksi metsästämässä metsässä, josta se söisi pikkulinnut ja jossa pienet ihmishirviöt kävisivät rääkäämässä salaa sekä naulaamassa kissan puuhun?

        1. Kissa kun on haitallinen vieraslaji, niin noepastihan se varmaan villiinnyttyään kuulan kalloonsa saisi ja täten lopullisen ”armoituksen”.

    2. Isäni tontille on tullut susi metsästä kurkkimaan, ja isäni antaa suden olla aivan rauhassa, eikä hän ikinä ampuisi eläintäkään, vaan päin vastoin on antanut metsiensä olla rauhassa luonnontilassa — ja olemme yhdessä käyneet kävelemässä ja ihmettelemässä elämää ja ääniä tuolla hänen luonnolle omistetuissa metsissään. <3

  3. Noinhan se Timo on oikeasti eikä tarvii kovin kauaa katsella kun huomaa mitenkä montaa koiraa kohdellaan
    Mutta supi ei ole Suomen kanta eläimiä ja monasti kantaa sellasia tauteja jotka tarttuu koiriin
    Kaikkeen luonnossa liikkuvaan ei pidä ihan kaikkia antaa
    mutta on entinen metsämies jos ei sutta ja supia erota silloin on syytä erä kaverien sanoa asia julki terv tepivaari

    1. Niin Teuvo, ihminen on ongelma, eivät eläimet, joita metsästetään ihmisten ongelmien ja päähänpinttymien sekä muun ihmislajin ylisuojelun vuoksi.

      1. No onhan se ihminen suurin ongelma
        Mutta voit katsoa supia se kun on Suomessa vieraslaji kokonaan terv tepivaari

  4. Mutta turha minun on tuulimyllyjä vastaan argumentoidessa tuhlata aikaani, kun papparaisten arvot ja maailmankuvat on pysyväisluonteisia, eivätkä muutu tai lakkaa haittaamasta ennen kuin on tapahtunut ihmisten luonnollista poistumaa. Ikävä vaan, kun teette parhaanne myrkyttääksenne lastennekin mielet pelottelu-susitarinoilla sekä opettaessanne omia näkemyksiänne totuuksina jälkipolville.

    1. Mutta Liisa, mehän vain keskustelemme. Itsekin olen toivonut sellaista päivää että ihmiskunta saisi kunnolla turpiinsa….

    2. Meinaatko, että merkityillä poluilla Nuuksion ”erämaassa” liikkunut kaupunkivihreä olisi asioista paremmin perillä kuin ikänsä luonnossa liikkunut?

      1. Enpä kovin uskottavana pidä sitä, että sen enpää ”kaupunkivihreä” kuin ikänsä luonnossa liikkunutkaan olisi pystynyt saamaan eläinten suusta tietoa heidän ajatuksistaan/ kokemuksistaan.

        Siten voimme loputtomasti nokitella siitä, kenen arvomaailma on paras, eli haluaako vaikkapa hevonen mieluummin juosta villinä ilman kenkiä kavioissaan, vai haluaako hän olla häntä hyvin kohtelevan ihmisen kanssa, joka suojaa heppasen herkät kavioluut tallien syövyttäviltä ammoniakkiliejuilta ynnä muulta, kengittäen, hoitaen, syöttäen pulskeaksi sekä tarjoten suojaa ja lämpimän paikan?

        Ongelmahan on siinä, etteivät eläimet tai kasvikunta pysty itse meille kertomaan toiveistaan, ja sekös heidät altistaa ihmisen älyn ylimielisyydelle sekä orjuuttamiselle, metsästykselle ja muulle terrorille. Moderni eläintutkimus pyrkii ainakin yhä enemmän tutkimaan muunlajisten näkökulmia, lähentyen enemmän jotakin entisaikojen hieman hienotunteisempia, toisten vierautta kunnioittavia kanssaelämisen tapoja ja ylipäätään erilaisia arvohierakioita sekä ihmislajin eksponentiaalisen monistumisen aiheuttamat realiteetit.

        Riku Korhonen aikanaan kirjoitti rakkauden kolme sääntöä muistaakseni, joista yksi oli nimenomaan toisen vierauden kunnioitus.

        1. Siis tarkoitin kirjoittaa, että ottaen huomioon ihmislajin monistumisen aiheuttamat nykyrealiteetit.

          1. Kukaan ei ole väittänyt pystyvänsä saamaan eläinten suusta tietoa ”heidän” ajatuksistaan/ kokemuksistaan.
            MUTTA – tässä aloituksessa ei todellakaan ollut kyse siitä, joten jospa lukisit aloituksen ja koittaisit pysyä asiassa, mikä noin yleisesti ottaen näyttää sinulle olevan lähes mahdotonta..

            1. Luin kyllä mitä ole roskalehden linkin takana, eikä minua kiinnosta lähteä näihin geneerisiin vastakkainasetteluihin, jotka tuntuvat olevan teille monille elämän suola. Mutta voidaan toki sopia, etten jatkossa kommentoi mitään blogejasi, jos se olisi parempi kompromissi.

  5. Mökin lähimaastossa liikkuu silloin tällöin susia, ahmoja, ilveksiä yms. Ei ole minua haitanneet

  6. Pikkupoikana kävin mukana jänismetsällä enoni kanssa. Hänellä oli koirana iso juro suomenajokoirauros Ukko. Oli todella karu luonne, ei juuri antanut silittääkään.
    Niihin aikoihin oli jahtimetsissä aika paljon villiintyneitä kissoja. Jos Ukko vaikka kesken kiihkeän ajon tapasi avoimessa maastossa kissan juoksi kiinni, otti keskeltä kissaa kiinni, ravisti pari kertaa terävästi, heitti kuolleen katin pois suustaan ja jatkoi jäniksen ajoa. Enoni piti tätä koiran ominaisuutta hyvänä, ei hän kissoja vihannut mutta ajatteli että niiden paikka on sisätiloissa.

    1. Oma nykyinen primitiivinen koirani on myös tällainen, että kissan kanssa sitä ei voi päästää samaan tilaan. Pentuna kokeilin tavalliseen tapaan sosiaalistaa häntä ihmislapsiin ja kissoihin, mutta ei mitään saumaa. Ovat kuin arkkivihollisia koiralleni, jota ei ole jalostettu piloille. On myös hyvin arka/ herkkä, eikä anna vieraiden koskea muuta kuin jotkut aivan sattumalta, jotka koira sitten kokeekin yllättävästi luotettaviksi. Ei anna edes minun läheisten ottaa itseään syliin, ja kasvattajan kanssa minulla kun on ollut hyvät välit, niin kasvattaja kertoi, että koirani sisaruksia oli palautettu kasvattajalle, kun rotukoiriin tottuneet eivät olleet pärjänneet niiden kanssa.

      Minun elämää koirani primitiivisyys ei haittaa, kun olen itsekin melkoinen erakkoluonne ja luotan täysin koiraani, jolla on todella kauniit sosiaaliset taidot muiden koirien kanssa, erityisesti pikkuisten vihaistenkin koirien kanssa on primitiivinen koirani ainoita, joita voi rauhassa käyttää kylässä epäsosiaalisten pikkukoirien luona, kun koirani ei ikinä toista koiraa satuttaisi. Eikä ihmisillekään tee mitään, vaan voin vapaana pitää lähes missä vaan, missä ei ole lapsia vaan urheilijoita ja ihmisiä, jotka toimittavat omia asioitaan eivätkä pyri silittelemään koiraani. Lenkillä vapaana toisten koirien kanssa koirani saattaa jopa ignoroida tai kiertää kaukaa sellaiset koirat, jotka hihnoissaan vouhottavat.

      Alkoholisoituneita tai muuten päihtyneitä eikä valitettavasti myöskään vahvoja lääkkeitä käyttävää erästä läheistä niin siedä koirani, eikä lainkaan pidä siitä, jos vieraat ihmiset katsovat sitä silmiin. Eläinlääkärissä usein pyydän kuonokopan varuiksi jos näen koirastani että ollaan saatu kokemattomampi hoitaja/ eläinlääkäri, jota koirani jännittää. Muutamien kokeneempien lääkäreiden kanssa ei mitään ongelmaa eikä tarvetta kuonokopalle.

      Teepussilla olen testannut joskus koirallani tuota tappamisvaistoa ravistaen, kun havaitsin, että koirani jotenkin assosioi märän teepussin jotakin piensaalista muistuttavaksi, ja ottaa sitten haluttomasti teepussin hampaisiinsa terävästi ravistaen niin, että teepussin murut ovat ympäri asuntoa 🙂

  7. Täällä saaressa oli viime vuoden keväällä yksinäinen urossusi, joka pari kaurista nappasi. Nyt tänä keväänä ei ole näkynyt,mutta ei ne myöskään kaukana ole, ihan tuossa noin kymmenen kilometrin päässä hukkia liikkuu ja nähdään niin omin silmin kuin myös riistakameroissa.

    No toisaalta täällä on myös metsäkauriita suoraan sanoen per*****n paljon, joten…?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *