Hän on mies, joka haluaa ystäviensä ja kumppaneidensa olevan mahdollisimman erikoisia. Erikoisuus-hakuisuus on woke-miehelle itseisarvo, joka luo samalla merkitsevän ristiriidan miehen tunne-elämään/ sielunmaisemaan: toisaalta haluaa mies rumuuteen asti epäperinteisen ja itseään suttaavan, kaiken älyllistävän, kehostaan piittaamattoman, hiuksensa kaljuksi ajavan/ siniseksi värjäävän dominatriksin, jolle mikään ei ole pyhää, ja jonka lipaston laatikoista pursuavat aikuisten lateksilelut sekä strap-onit — mutta toisaalta woke-mies myös samanaikaisesti syvästi vihaa itsenäisiä, voimakastahtoisia ja huomiota herättäviä naisia, jotka saavat woke-miehen tuntemaan itsensä mitättömäksi nyhveröksi.
Woke-mies on mies, joka ei availe naisille tai vanhuksille ovia, eikä huomioi ihmisten erityistarpeita, sillä woke-miehelle kyse on poliittisesta tasapäistämisen ja samanarvoiseksi luokittelun periaatteesta, jossa on viileää ja liberaalia lähinnä pilkata ja nauraa käytöstavoille ja yhteiskunnan pikkuporvarillisille normeille, joille woke-mies on allergisoitunut vihaksi asti. Hän avoimesti vihaa normeja niin paljon, että samalla myös vihaa kaikkia erilaisia ihmisiä, vaikkei tätä tietenkään tunnusta. Ihmisten erityistarpeet ja erilaisuus muistuttavat woke-miestä yhteiskunnassa vallitsevasta eriarvoisuudesta ja erilaisuudesta, jota hän ei ideologisesti voi tunnustaa eikä sallia.
Woke-mies on poliittinen edelläkävijä, joka katsoo länsimaisen kulttuurin olevan jo muita kulttuureita niin paljon ”parempi”, että se tekee kulttuurista tavallaan sietämättömän, koska tämäkin ”realiteetti” kipeästi muistuttaa sekä todistaa asioiden eriarvoisesta, epätasa-arvoisesta luonteesta, joka on woke-miehen kauhukuva.
Woke-miehen ihmiskäsitys
Woke-mies haukkuu jokaisen ystäväsi, perheenjäsenesi sekä entiset kumppanisi ja sinut liian tavallisiksi, tyhmiksi, kehittymättömiksi, kliseisiksi ym. sekä samanaikaisesti haukkuu kaikki muut ventovieraat ikätoverit intersektionaalisiksi femakoiksi osana omaa sisäistä ristiriitaansa, jossa woke-mies ei pysty myöntämään itselleen omaa tavanomaisuuttaan sekä omia eriarvoistavia haluja, tarpeita tai taipumuksiaan, puhumattakaan omasta puutteellisuudestaan.
Woke-miehen rinnassa kalvaa syvä viha sekä katkeruus naisia kohtaan, sillä kaikki naiset pohjimmiltaan muistuttavat woke-miestä sukupuolten välisestä eroavuudesta sekä myös omasta äidistä ja tämän puutteellisuudesta, joka on woke-miehelle sietämätöntä. Ihmisten heikkoudet ovat yleisestikin jotakin, jolle woke-mies kokee pakonomaista tarvetta ilkkua ja jota pilkata, osana omaa voimaantumistaan sekä intellektuelliksi identifioitumistaan toisten kautta.
Yhteiskunnan jäsenenä
Woke-mies on kaikkia auktoriteetteja, normeja ja ”eliittejä” uhmaava, kaiken politisoiva hahmo, jolle kaiken syntetisointi, epätasa-arvon nimiin hyvesignaloituva epä-älyllinen tasapäistäminen ynnä kaiken politisointi on mennyt niin pitkälle ja juurtunut niin syvään, ettei hän aina itse erota omaa mielikuvitustaan ulkoisesta todellisuudesta. Woke-mies on jatkuvasti vihainen ja stressaantunut, halukas kritisoimaan sekä pilkkaamaan toisia, sillä hänen omat vaatimuksensa ovat niin korkealla, että ne tuottavat kroonisen kivuliaan tietoisuuden siitä, ettei yksikään ihminen (viimeisenä woke-mies itse) kykene vastaamaan niitä vaatimuksia sekä älyllistetyn syntetismin ihanteita, joiden varaan woke-mies on sorvannut identiteettinsä.
Woke-mies ei kunnioita ketään eikä mitään; vähiten omaa itseään, mistä juontuukin hänen korjaantumaton, myrkyllisen riidanhakuinen ja märkivän-itsekeskeinen luonteensa.
Woke-mies on hauskaa seuraa miesten pukukopissa ja poikien keskusteluforumilla, vaikkei todellisuudessa kykene antamaan mitään aidosti myönteistä palautetta tai kannustusta muille kanssaihmisille. Sen sijaan muiden myönteisyyden hän tulkitsee negatiivisesta identiteetistään käsin pilkattavana mielistelynä ja muuna häntä pelottavana ja uhkaavana.
Woke-miehen Lähellä
Woke-mies elää kirjojen ja teoreemien, ismien sekä virtuaalitodellisuuden eskapismissa, jossa on vieraantunut omista todellisista tunteistaan, tarpeistaan sekä aidosta myötätunnosta kanssaihmisiä kohtaan. Inhimillisyys tarkoittaakin woke-miehelle älyllistettyjä teorioita sekä vaikkapa ihmisoikeuksiin, tasa-arvoon tai feminismiin liittyviä pulmia/ ongelmia, joita mies päässään pyörittelee vailla todellista tunnetason yhteyttä tai empatiaa suhteessa ihmisiin/ asioihin.
Elämä on sarja älyllistettyjä ja ratkaistavia ongelmia, joihin on yksi oikea vastaus ja joista voi kirjoitella kaikenlaista jännää piittaamatta pätkääkään siitä, elääkö tai toimiiko itse sanojensa mukaisesti.
Woke-mies voi esimerkiksi olla kaunokirjallisesti latautunut totaalikieltäytyjä ja ”pasifisti”, jonka elämää ajavana voimana hehkuu Emily Brontenkin kirjallisuudesta tunnettu antisankarillinen viha ja kostonhalu, joka purkautuu woke-miehen kaikista läheisimpien niskaan sadistisena terrorisoimisena ja kontrolloimisen tarpeena.
Woke-mies saattaa vaatia läheisiltään mitä lempeintä ja luonnollisinta suhtautumista kehollisuuteen sekä seksuaalisuuteen liittyen, vaikka itse olisi lähes kokonaan menettänyt kosketuksen omaan seksuaalisuuteen ja erotiikkaan kaiken eksotiikan, älyllistämisen, syntetismin kielteisyyden ja rumuuden ihannoinnin sekä seksuaalidysforisen erikoisuus-hakuisuutensa tuloksena.
Hänen tunne-elämänsä saattaa olla kaventunut tai jopa syvästi rusinoitunut pinnalliseksi jäävän individualismin sekä synteettisen politisoimisen saatossa, jättäen hänet potemaan onton epämääräisiä tyhjyyden sekä katkeruuden tunteita, joiden vuoksi hänen lähellään olevat saavat myös tuntea pahaa oloa ja ahdistusta sekä syvälle padotun vihan kohteeksi joutumisen seuraukset, joista woke-mies ei ota vastuuta eikä tietenkään pyydä anteeksi saati pysty osoittamaan mitään katumusta.
Woke-miehen rakkaussuhteita dominoikin päivänvaloa kestämätön, taidokkaasti peitelty valehtelu, pelot/ epäluulot sekä äärimmäinen (henkinen) väkivalta, jonka woke-mies naamioi älykkyydeksi ja tunnekylmäksi älyllistämiseksi.
Varjele loitsiva noita niitä ihmisiä, jotka tuntevat empatiaa tai sääliä woke-miestä kohtaan ja kenties päätyvät tämän sfääriin.
Todella sitä erikoisuutta on tavoiteltu jo pidempään myös naiset.
Lämpimän mustuvia äänimaisemia jaan vielä meidän marraskuiseen alkuiltaan:
https://youtu.be/U_IAPl0jRy4?feature=shared
(Joose Keskitalo – Aleksander Aava)
Ai niin, ja woke-miehen mielestä kaikki ei-nörttinaiset, niin julkisuudessa nähdyt kuin hänelle ventovieraat siviilissä, näyttäytyvät lähinnä ”poliittisina broilereina”, joiden oikeita nimiä on hupaisaa pilkata netin julkisella keskusteluforumilla piittaamatta pätkääkään toisen ihmisen elämäntilanteesta tai tunteista. Koska sananvapaus. Niin henkinen väkivalta ja kiusaaminen.
Unohtaen, että aikanaan kiusatusta voi itsestään tulla nettikiusaaja.
Mutta pyhä sananvapaus menee kanssaihmisten hyvinvoinnin ylitse toki, eikä woke-miehen uhri-identiteetti mahdollista vastuun ottamista sen enempää omista sanoista kuin teoista, sillä woke-miehen ympärillä kaikki muut ovat pahoja kun hän itse suuri hyväntekijä sekä älykkö.
Woke-miehelle se on suuri sosiaalinen saavutus, kun hän saa henkisesti ja älyllisesti alakoulu-ikäisen tasolle jämähtäneen/taantuneen fanilaumansa toistelemaan perässään aivottomasti YouTuben etusivulta kopiomaansa viihdesilppua.
Julistamastaan ja ylistämästään sananvapaudesta huolimatta on woke-miehen aktuaalinen kyky kohdata konfrontaatiota/ erimielisyyttä sen verran heikko, että se tavallaan pakottaa ihmisen fanilaumoineen touhuilemaan vaikka laittomuuksia kulissien takana.
Sanat ja vapaus ovatkin woke-miehelle todellisuudessa tyhjää helinää, jonka kautta hän saavuttaa statuksen ja auktoriteetinomaisen hallinnan tunteen sekä puhdistautuu tai yrittää fanilaumansa avulla puhdistautua esimerkiksi niistä epämääräisistä onttouden tunteista, jotka ajavat häntä netin keskusteluforumeille trollaamaan. Trollauksen funktiohan on ulkoisesti saavuttaa sisäinen kontrollintunne, kun ympäröivä maailma on woke-miehelle liian kaoottinen.
Jos kysyt häneltä, hän kertoo sinulle mielellään millä ismein ”kaaosta” hallitaan sekä miten sinun kuuluu elää. Ja valvoo ja vahtii sekä vainoaa aivan pyytämättä.
Jos olisin woke-mies, ajattelisinko:
miksi mennä instaan toljottamaan puolituttujen tai omien sukulaisten twerkkausta tai maksaa onlyfansin kaltaisesta palvelusta, jossa saattaisin löytää jopa jonkun tutun vaimon alastonkuvia, kun voin oman hölönpölö-blogini avulla kalastella ventovieraan ja kiehtovan, erikoisen sivullisen yksityiselämää sekä tämän laitteilla olevia arkaluonteisia kuvia tylsän arkeni ja eläkepäiväni kuluksi?
Tai jos olisinkin jonkun vaimo, lapsi tai lapsenlapsi, ajattelisinko:
Jos kumppanini/ isäni on kiinnostunut TUOLLAISESTA, kiihottuukohan hän myös kehitysvammaisten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien katselusta tai hyväksikäytöstä minun tietämättäni? Millainen ihminen läheiseni oikeastaan on?
Woke-mies on pohjattoman epäluotettava ja epälojaali, mitä pohjattomuutta ei ymmärrä ennen kuin itse henkilökohtaisesti joutuu tilanteeseen, jossa normaalisti ihmisten välillä vallitseva luottamus sekä yhteinen maaperä vedetään alta ja jäljellä on pelkkää tyhjää: se mitä luulit ymmärtäväsi ja rakentaneesi yhdessä paljastuu olleen pelkkää näytelmää ja valetta.
Se, mikä sinulle on järkyttävää ja vetää pohjan kaikelta ei kuitenkaan kosketa woke-miestä, sillä hänelle näennäisen harmittoman ja liberaalin maskin pitäminen ja roolin vetäminen on lapsuudesta opittu malli, jonka taa kätkeytyvää kylmän katkeraa outoa laaksoaan hän ei näytä ihmisille.
Johtuen lapsuudessaan kohtaamistaan vääryyksistä, rääkkäyksestä/ kiusaamisesta/ syvästä psykologisesta rikkoontumisestaan, on woke-miehen tunne-elämä häiriintynyt, eikä hän juuri kykene tuntemaan empatiaa tai todellista myötätuntoa kanssaihmisiä kohtaan.
Hänen rajojansa on ylitetty niin räikeästi ja hätänsä/ tunteensa jyrätty niin satuttavasti, ettei tällainen ihminen aikuisena ole psykologisesti ehjä eikä luotettava.
Toisten ihmisten tunteisiin tai heikkouksiin, kuten läheistensä, kumppaneidensa, ystäviensä, asiakkaidensa tai vaikka vanhusten tarpeisiin sekä tunteisiin woke-mies suhtautuu teknisinä ongelmina, joihin on helpot ratkaisut ja joihin liittyvää haavoittuvuutta hän inhoaa.
Jos joku ihmettelee yhteistyön takkuamista tai kysyy apua ongelmaansa, joka woke-miehen kanssa ei ole ratkennut, kääntää woke-mies nopeasti tilanteen itsensä hyväksi, nihilistisesti syyttäen muita ihmisiä tai asiakkaitaan siitä, etteivät he ole osanneet määritellä mitä haluavat tai tarvitsevat, joten saavat mitä tilaavat. Näin woke-miehen ei tarvitse ottaa vastuuta työnsä lopputuloksesta eikä välittää siitä, ettei ymmärrä/ osaa lukea läheisiään/ kumppaneitaan/ asiakkaitaan. Woke-mies on muita älykkäämpi osaaja, joka on vain tehnyt mitä on pyydetty, eikä yhtään enempää. Se, mitä ihmisille lopulta käy tai mihin kurjimukseen he päätyvät, on heidän oma vikansa eikä kosketa woke-miestä, sillä hän ei kykene normaalisti samastumaan ihmisiin tai tuntemaan empatiaa.
Ihmiset selviytyköön itse kuten woke-mieskin on joutunut selviytymään täysin yksin kylmässä ja häntä hylkivässä maailmassa, jossa näennäisen ystävällisen maskin ylläpito ja roolin vetäminen on se helpoin tapa asioida näiden woke-miehen itsensä ympärillä olevien ja hänen näkökulmastaan melko tyhmien ihmisten kanssa.
Woke-miehellä voikin olla korkea älykkyysosamäärä teknisesti katsoen, ja juuri myötätunnon ja empatian vähäisyys voi entisestään edesauttaa sekä kohottaa woke-miehen toimintakykyä sekä ongelmanratkaisukykyä, kun empatia eivätkä empatiasta nousevat moraaliset pidäkkeet jarruta häntä, vaan hänelle riittää kyky vetää roolia jonka hän on havainnut ja oppinut toimivaksi tavaksi maailmassa luoviessaan.
Tunteet ovat myös uhka ja vaara woke-miehelle, sillä jos niitä uskaltaisi tuntea tai näyttää, saattaisi tapahtua kaikkea hirveää vääryyttä mitä hän lapsuudessa joutui kärsimään. Siispä tunteet on visusti kielletty itseltä ja kaikilta; ainoastaan pinnallinen älyllistetty ja politisoitu ”ylitunteilu” joka liittyy täysin etäisiin ja itsestä riippumattomiin asioihin on ”inhimillisyyttä” jota woke-mies näyttää ulospäin ja se tapa miten hän ”tunteilee”.
Syvien, hiljaisten sisäisesti koettujen tunteiden, empatian sekä luottamuksen tilalla woke-miehellä on ontto, kylmän älyllistetty kognitiivinen rationalisointi ja pinnallinen, usein näytelty ylitunteilu, jonka kautta hän saa sosiaalista hyväksyntää.
Ja koska woke-mies ei tunne empatiaa normaalisti, ei hän aidosti eikä syvästi pysty ymmärtämään toisia, vaan älyllistettyään jonkin asian itselleen moraalisesti ”oikeaksi”, saavuttaa woke-mies ”varmuuden” ja saattaa alkaa syyllistää sekä trollata erimielisiä ihmisiä, joihin ei alhaisesta empatiastaan johtuen pysty samastumaan, vaan kokee heidät ”pahoiksi” ihmisiksi, jos he eivät ole ”hyviä” ja ”hyvien puolella” siten, että sen voi rationalisoida sekä älyllistää woke-miehelle ymmärrettävästi.
Alhaisesta empatiasta johtuen myös tyypillistä on alkaa vaatia toisilta anteeksipyyntöjä tai vaatia toisia tuomitsemaan samat asiat jotka itse on älyllistämisen kautta rationalisoinut itselleen tuomittaviksi ja ”vääriksi” sekä ”pahoiksi”.
Woke-mies näkee itsensä suurena vääryyksien korjaajana ja antisankarina, jonka identiteetin ytimessä on ”totuuksien” paljastaminen, jotta ”pahat” ihmiset saadaan ”maksamaan palkkansa”.
Suuri sankarillinen kosto ”totuuden” paljastamisen sekä hyväihmisyyden nimissä on woke-miehen käsityksessä oikeutus hänen omalle laittomalle toiminnalle ja omavaltaisuudelle, jossa lopulta pääasia on että beta-uros saa kokea olevansa ylintä valtaa pitävä alfa. Mutta koska on beta, päätyy tekemään hyvän sijasta itse jatkuvasti pahaa/ väärin.