Kun katselin uutisjuttuja perussuomalaisten taannoisesta puoluekokouksesta, havainnoin, että kuvissa meno vaikutti todella siltä, että paikalle oli saapunut paljon nk. ”duunareita” tai hyvin arkisella/ rahvaalla/ kansanomaisella tasolla elämiänsä läpi tahovia tallaajia. Söivät antaumuksella lihapataa ja köttbullarseja, vaihtoivat kuulumisia sekä iloitsivat juhlahumusta tärkeässä tapahtumassa, jota varten oli selkeästi myös laitettu parempaa päälle — kansallisvaatettakin näkyi ja tuohista päähinettä, joihin liittyvistä vahvoista kansallis-tunteista medialle kertoiltiin.
Mutta mikä minua kiusaannutti tai oudoksutti, ovat nämä puolueen sisällä hiljaa häärivät korkeakoulutetummat harvat ja valitut, jotka vaikuttivat uutis-jutuissakin osin poikkeavan suuresti massasta, ja jotka puoluekokouksessa hiipparoivat näkyvämpien keulakuvien varjoissa lavalle esittämään akateemissävytteisiä intellektuelleja mietintöjään, kuin puhuen väärälle yleisölle.
( Juttu puoluekokouksesta Tampereella )
Tämä herätti ajatuksia, kuten mistä ilmiössä on oikeastaan kyse? Selkeästi nämä älyllisesti karismaattiset ja heittämällä yleisöönsä nähden ylikoulutetut vetohahmot edustanevat montaakin asiaa heitä seuraavalle ja heidät korokkeelle nostaneelle kansalle — mutta ennen muuta he ovat voimaannuttajia sekä ihmisten tunteiden älylliseksi sanoittajia.
Jokin on pielessä.
Ongelman muodostaa kuitenkin vastuu, joka toisten ihmisten puolesta puhumiseen liittyy: kuinka helppoa se älykkälle on rakentaa viestintää sekä sanoittaa toisten puolesta asioita omien tulkintojen/näkemysten mukaiseksi — vähän kuin psykoterapeutti, joka asiakkaansa auttamisen sijaan keskittyisikin asiakkaidensa kokemuksista omia fantasioitaan imartelevaan, älykkääseen satujen rakenteluun.
Tai toisessa analogiassa nämä perussuomalaisen puolueen johtajat tai puolueen veturit vaikuttaisivat olevan rooliltaan vähän kuin pikkulasten vanhempia, jotka ovatkin päättäneet kapinoida omaa vastuullista kasvatustehtäväänsä vastaan, viitaten kintaalla totuudelle sekä eettisesti hyvänä pidetylle pedagogiikalle, johdatellen heikompiaan kuin hyväntahtoiset roistot.
Ja toki tällainen herättää kysymyksen: kenen kulttuurisodasta tai millaisesta demokratian hyväksikäytöstä perussuomalaisessa ilmiössä pohjimmiltaan on kyse?
Käyttävätkö Halla-Ahot, Purrat sekä muut puolueen hyviksi susiksi naamioituneet hiljaiset kärkihahmot vaikutusvaltaansa täysin oman mielivaltansa läpiviemiseksi kansalaisten avulla, mobilisoiden itsensä ohjailtavissa olevat ihmiset ihmisten omien elämäntarinoiden ja kulttuuri-identiteetin näkyväksi sanoittamisen kautta oikeistoradikalismiin, jonka merkitystä tai yhteiskunnallista haittaa eivät heidän omat kannattajansa edes kykene ymmärtämään?
Filosofian tohtori ja narratologian asiantuntija Juha Raipola on kirjoittanut ajatuksia herättävän analyysin Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan verkkojulkaisussa, joka on hyvää luettavaa itse kullekin.
Että sellasta tällä kertaa…
Kyllähän me ihmiset, Mika, olemme taitavia valehtelemaan itsellemme — ja kun siihen yhdistetään vielä tyhmyys/tietämättömyys sekä joukkovoima, niin rumaksi menee.
Liisa, hyvin sanottu ja tuo kaikki on näkynyt oikein erityisen voimakkaana vihervasemmistolaisena joukkohysteriana koko kesän ajan.
Toki yhteiskunnallinen polarisaatio näkyy ympärillämme yhteiskunnassa sitä kärjekkäämpänä, mitä enemmän osapuolet, kuten te perussuomalaiset kyseistä ilmiötä vahvistatte.
Ai PerusSuomalaisetko ovat polarisaatiota tässä viime aikoina vahvistaneet ?
🤣🤣🤣
Eikös se yksi intersektionaalisen feminismin papitar käynyt ihan Amerikassa asti saarnaamassa vastakkainasettelun ilosanomaa?
Jota toki samaa harjoitti Suomessa vaalien alla.
Ei PerusSuomalaiset ole tietääkseni jahdanneet pesukarhunatseja, eikä sen enempää mesimäyriä.
Onnea vaan
Ihan vaan yksi esimerkki siitä miten PerusSuomalauset vahvistavat polarisaatiota.
https://www.suomenuutiset.fi/tallainen-oli-wille-rydmanin-myrkyllinen-viesti-saksalaistoimittajalle-katso-itse-loydatko-siita-mitaan-kyseenalaista/
Miksei vaikka toinenkin esimerkki.
https://www.suomenuutiset.fi/yle-piti-purraa-koskevaa-karkeaa-asiavirhetta-nakyvilla-viikkotolkulla-varmisti-virheellisen-tiedon-kulkeutumisen-ulkomaisiin-medioihin-ja-esti-sen-korjaamisen/
”Puoluetoiminta on vain osa uusoikeistolaista poliittisen vaikuttamisen kenttää, sillä poliittisia tavoitteita ajetaan myös mielipide- ja asennevaikuttamisella virallisen päätöksentekojärjestelmän ulkopuolella erityisesti digitaalisen median avulla. Radikaalin oikeiston keskeinen pyrkimys on poliittisen keskustan näkemysten radikalisoiminen, ja se hyödyntää sosiaalisessa mediassa käytyjä kulttuurisotia yhteiskunnallisen ilmapiirin muokkaamiseen.
Koska sosiaalinen media toimii ilman perinteisen median portinvartijoita, tarjoaa se kanavan mielipiteille, jotka eivät olisi saaneet aiemmassa mediakentässä palstatilaa.
Radikaali oikeistoliike on myös onnistunut hyödyntämään edukseen huomiotalouden, jossa informaatiota ja sisältöjä on saatavilla käytännössä loputtomasti, ja kilpailua käydään käyttäjien huomiosta. Se on erikoistunut erityisesti arvoliberalismia kyseenalaistaviin provokaatioihin sekä voimakkaita negatiivisia tunteita ja moraalista närkästystä herättäviin sisältöihin, jotka saavat sosiaalisen median jakologiikassa suhteettoman paljon huomiota.
Klikkauksista elävä uutismedia kaiuttaa usein tahattomasti oikeiston viestiä laajemmalle yleisölle.”
(Avauksen linkin takaa)
On kuitenkin jo suorastaan hellyyttävää kun hyväihmiset analysoivat PerusSuomalaisia. Mitään uutta ja omaperäistä asiasta ei ole sanottu sitten vuoden 2011 jytkyn, mutta kertaus liene opintojen äiti tai isä, tai jotain niiden väliltä. Tässä ajassa kun kaikki on mahdollista.
”Nykymuotoinen perussuomalainen puolue on verkossa alkaneen kulttuurisen ja poliittisen vaikuttamisprojektin tuotos. Esimerkiksi Jussi Halla-ahon blogi ja sen vieraskirja, Hommaforum, Ylilauta ja yksityiset keskusteluryhmät eri pikaviestinalustoilla ovat tarjonneet mahdollisuuden ensin suostutella käyttäjiä tietyn poliittisen viestin taakse ja lopulta mobilisoida joukkoja eri tarkoituksiin.
Vaikuttamisella on ollut kaksi tavoitetta: arvoliberaalia valtakulttuuria haastavan vastakulttuurin luominen ja vakiinnuttaminen sekä vastakulttuuria edustavien poliitikkojen nostaminen merkittäviin päätöksentekoasemiin.
Verkon kautta organisoituneen oikeistoliikkeen pääasialliseksi puoluepoliittiseksi vaikutuskanavaksi valittiin perussuomalainen puolue, joka täytettiin ensin ”nuivilla” monikulttuurisuuden vastustajilla, ja joka lopulta vuonna 2017 kampanjoitiin vennamolaisesta populistipuolueesta moderniksi radikaalioikeistolaiseksi puolueeksi.
Poliittisena keihäänkärkenä on toiminut alkuvaiheessa ennen kaikkea maahanmuutto, mutta nykyisellään puolue edustaa yleisemmin vastakulttuurista vaihtoehtoliikettä, joka vastustaa yhteiskunnan kehitystä kohti arvoliberalismia.
Puolue hyödyntää edelleen digitaalista mediaa merkittävänä yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja kannattajien mobilisoinnin kanavana. – –
Kulttuurisodan keskeisiä työkaluja ovat (1) suuri yhteiskunnallinen kertomus ja uhriutumiseen perustuvat vastakertomukset sekä (2) mediatilan manipulointi. Pyrkimyksenä on heikentää yhteiskunnallisia instituutioita sekä kyseenalaistaa radikaaliin oikeistoon kohdistuvan kritiikin arvovaltaa ja uskottavuutta.”
(Juha Raipolan analyysistä)
”Timo Soini perusti Perussuomalaiset ja toimi puolueen puheenjohtajana yli 20 vuotta. Soinin mukaan hänen perustamastaan puolueesta on jäljellä vain logo ja kuoret. Mikä on muuttunut? Wali Hashin vieraana on konkaripoliitikkoTimo Soini.”
/Yle 8 minuuttia –> https://areena.yle.fi/1-65379881
Heh…
Samaa puolustusjargonia päivästä toiseen persujen populismin syvimmistä kellareista.
Niin ajatella, sonta ei vaan mene läpi vaikka sitä kuinka toistetaan.
Avauksen idea näyttää olevan se, että perussuomalaisten kannattajat ovat tyhmää vaalikarjaa jolle heidän johtajansa luovat fantasiamaailmoja omaksi hyödykseen. Ennakko-oletus on siis että perussuomalaisten politiikka perustuu valheisiin. Onko siinä sitten jotain uutta, että poliiittinen vastustaja väittää toisen osapuolen politiikan olevan sumutusta? Samaa voivat kaikki puolueet sanoa toisistaan. Koulutetuimmat ovat luultavimmin yli- edustettuina kaikkien puolueiden johdossa. Ja jos johtoon nousisi joku vähemmän koulutettu niin muiden puolueiden kannattajat haukkuisivat häntä sen takia epäpäteväksi. Sanna Mariniakin haukuttiin ”kaupan kassaksi” vaikka se oli ollut vain hänen tilapäinen työnsä.
Perussuomalaiset eivät siis liene mikään poikkeus. Kritiikki tulisi kohdistaa itse politiikan sisältöön ennemminkin kuin yrittää selittää asiaa kannattajien ja johtajien koulutuseroilla.
Sinänsä on hupaisaa miten perussuomalaisten tärkein johtohahmo on väitellyt tohtoriksi jostain kirkkoslaavista jonka opiskelua valtion piikkiin tuskin kauheasti kannatetaan puolueessa.!
Niin, meillä perussuomalaisissa katsotaan mies eikä nuttu, emme me vaateilla koreile, aatteilla kyllä.
Itsekkin olen säännöllisen epäsäännöllisesti sähköposti yhteyksissä puheenjohtajaamme, joko kriittiseen ja myönteiseen tapaan, niin AINA saan vastauksen, vaikka en ole muuta kiertänytkään kuin tahkoa.
Norppa, ymmärrän, että arvokonservatiivina avaukseni kritiikki kolahtaa myös kenties sinuun, mutta sinulta voisi varmaan kuitenkin korkeakoulutettuna olettaa ymmärrystä polarisaatiokehityksen haitallisuuden suhteen, jota Euroopanlaajuisesti tapahtuu.
Lisäksi tulkintasi siihen liittyen, että yksiputkisesti olisin esittänyt perussuomalaisen politiikan perustuvan valheisiin on kapeakatseista, eikä hahmota laajemmin maailmanlaajuisesti esillä ollutta keskustelua sosiaalisen median roolista nk. ”totuuden jälkeisessä ajassa”, jota kuvasin myös avauksessani.
Kuten USA:ssa Trump tai Brittilässä Boris Johnson ovat nostaneet keskustelun totuuden jälkeisestä ajasta yhteiskunnalliseen kollektiiviseen tietoisuuteen, toistuu samanlainen yhteiskunnallinen pirstaloituminen eri puolilla maailmaa, myös meillä Suomessakin, josta todistaa mm. perussuomalainen vaikuttaminen.
Maltillisen oikeiston puolestapuhujien kynästä:
”Kompromissit ovat edustuksellisen demokratian ytimessä. Kokoomus on aina kyennyt yhteistyöhön eri puolueiden kanssa. Pääministeripuolueen pitää kyetä löytämään eri puolueita aidosti yhdistävät asiat ja tavoitteet, jotka vievät yhteiskuntaamme kohti parempaa huomista. Me kokoomuslaiset haluamme vaalia demokratiaa ja ehkäistä yhteiskunnan polarisaatiota. Näin kuuluu olla myös tulevaisuudessakin, ja sen eteen olemme valmiita tekemään töitä.
Yhteiskunnallisesti on hyvin tärkeää, että jokaisella on aina mahdollisuus oppia, muuttaa mielipidettään ja yrittää uudelleen. Myös ääriajattelusta tulee olla ulospääsy vilpittömällä anteeksipyynnöllä ja omien tekojensa vakavuuden ymmärtämisellä. Seuraukset niistä tulee kestää.
On kuitenkin arvoja, joiden puolella on seisottava tilanteesta riippumatta.
Politiikan teko täytyy kaikissa tilanteissa rakentaa oma arvopohja edellä. Tällaisia arvoja ovat kokoomukselle muun muassa sivistys, vapaus, vastuu itsestä ja ympäristöstä, tasa-arvo ja yksilön kunnioitus. Näistä arvoista joustaminen alkaa hiljalleen nakertamaan puolueen uskottavuutta. Yksilön toteuttaessa vapauttaan hän ottaa aina samalla vastuulleen valintojensa kielteiset ja myönteiset seuraukset.
Kun pitkään rakennettu hallitus on vaarassa kaatua, voi paineensietokyky olla koetuksella. Joskus perseen pitää kuitenkin kestää merivettä. Me emme ole valmiita hautaamaan arvojamme politiikan pikavoittojen kustannuksella, olipa sen hinta kuinka korkea hyvänsä. Vaikka hallituksen kaatuminen. Se ei ole sellaista politiikkaa, jossa me haluamme olla mukana ja jota haluamme tukea.
Jos periaatteemme ovat aina valmiita joustamaan valikoidusti, miksi edes vaivaudumme tekemään ahkeraa uudistustyötä ja taistelemaan arvojemme puolesta. Jos annamme periksi perimmäisistä arvoistamme, voimme sanoa hyvästit sille arvokkaalle sivistysyhteiskunnalle, jota olemme jo vuosikymmeniä edistäneet poikkileikkaavasti eri puolueiden ja toimijoiden kanssa. Me kokoomusopiskelijat emme hyväksy arvoista joustamista.
Ihmisarvo on jakamaton, eikä tästä tule keskustella. Ei nyt, eikä tulevaisuudessakaan.
J.V. Snellmanin sanoin:
“Suomi ei voita mitään väkivallalla, sivistyksen voima on sen ainoa pelastus”.”
/ Nea Nättinen, Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja
Henriina Rantala, Kokoomusopiskelijoiden liittohallituksen jäsen
(https://www.kokoomusopiskelijat.fi/ajankohtaista/kokoomuksenkin-taytyy-oppia-sietamaan-merivetta-arvot-eivat-saa-olla-nain-halvalla-myynnissa/)
Polarisaatiokehityksestä:
”Liberaalit ja nationalistit ovat eurovaalien suurimpia voittajia. Sosiaalidemokraatit ovat vajonneet Euroopassa kanveesiin tavalla, josta puolueperhe ei enää palaa entiseen loistoonsa. Nyt sama uhkaa eurooppalaista keskustaoikeistoa, jos se ei kykene uudistumaan. – –
Eurooppalainen puoluekenttä on muuttunut pysyvästi ja populisteista oikealla ja vasemmalla on tullut sen uusi normaali. Kahden suuren, eli keskustaoikeiston ja keskustavasemmiston, sijaan Euroopan poliittinen asetelma rakentuu yhä useammin neljän tai viiden keskisuuren puolueen varaan. Näitä ovat keskustaoikeiston ja keskustavasemmiston lisäksi nationalistiset populistit, vihreät ja liberaalit. Vuoden 2019 eurovaalien tulos ilmentää tätä hyvin, mutta se ei ole suinkaan ainoa osoitus vanhan poliittisen asetelman kuolemasta.
Vanhan puoluekentän murtumiseen ei ole yhtä syytä. Ensimmäisenä siitä kärsi maltillinen vasemmisto, kun työttömät, duunarit, kaupunkien korkeakoulutetut ja eläkeläiset eivät enää mahtuneet samaan sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, vaan ääniä alkoi valumaan populisteille ja uusille vasemmistolaisille liikkeille kuten vihreille. Vanhoja äänestäjiä menetettiin, nuoret eivät löytäneet sosiaalidemokratiaa eivätkä yhteiskuntaluokka tai tulotaso enää riittäneet äänestyspäätöksen määrittelijäksi entiseen malliin. Ilmiö on näkynyt myös Suomessa, jossa puoluekentän tulokkaat perussuomalaiset ja vihreät näyttäisivät Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksen mukaan kiinnittyvän muita puolueita voimakkaammin taloudellisten intressiryhmien ulkopuolelle.
Vasemmiston jälkeen sama ongelma on nyt edessä maltillisella oikeistolla, joka etsii monissa Euroopan maissa paikkaansa perinteisen oikeisto-vasemmisto -asetelman ja oikeistopopulistisen haastajan paineessa. Uudessa tilanteessa maltilliset oikeistopuolueet ovat päätyneet – tai usein pikemminkin ajautuneet – eri ratkaisuihin.
Oikeistopopulistien taakse siirtyneiden äänestäjien voittaminen takaisin on toiminut ainakin jossain määrin niillä Euroopan keskustaoikeistolaisilla puolueilla, joille ei ole ilmaantunut keskustaliberaalia haastajaa. Eurooppalaisessa vertailussa kokoomuksen kilpailuasetelma on kuitenkin toinen, sillä puolueella on monia verrokkejaan vahvempi haastaja maaseudulla ja konservatiivilaidassa, eli keskusta.”
(https://10teesia.com/2019/11/27/maltillisen-oikeiston-on-aika-uudistua/)
”Eurovaalien suurimpia kasvajia ovat puolueet, joita voisi luonnehtia nationalistisiksi ja äärioikeistolaisiksi. Talousoikeistolaisuus on puolueiden agendalla vain kevyesti – jos edes niin – ja poliittisen viestin ytimessä on maahanmuuttoja EU-vastaisuus. Puolueet, jotka ovat ensisijaisesti talousoikeistolaisia ja toissijaisesti EU-skeptisiä, eivät päässeet kiinni laitaoikeiston nousuun. Euroopan parlamentin oikea laita siis paitsi kasvoi, myös radikalisoitui – nationalistit voittivat ja perinteiset konservatiivit hävisivät.”
(10 teesiä)
Vastakkain asettuvat siis tällainen äärimmäinen ihmisvihamielisyys negatiivisen oikeistoradikalismin muodossa — ja toisaalta äärimmäinen ihmiskeskeisyys vasemmistolaisen kaupungistuneen ihmisoikeuksiin ja sukupuolikysymyksiin typistyvän kiinnostuksen muodossa.
Riikka Purrahan lienee tällainen radikalisoitunut vihervegaani/ whatever, jolle äärimmäinen ihmis-vihamielisyys sopii, joten hän on valunut nationalistiseen radikaalioikeistolaiseen kuplaan, nousten sen vihreänkelmeäksi uudeksi auringoksi.
Radikalisoituminen ja ihmisviha näkyy mielestäni Riikka Purran lukuisissa ulostuloissa myöskin feminismiin liittyen: hänelle toinen kulttuuri kuten muslimikulttuuri tuntuu edustavan ikään kuin totalistisesti jotakin pahaa, johon ei yksinkertaisesti mahdu muita sävyjä tai nyansseja.
Mietinkin, onko perussuomalainen puolue yleisellä tasolla myös syrjäytyneitä miehiä puhutellen puolue, jossa ihmisiä yhdistävät pettymykset maailmaan, omaan elämään sekä kaikesta tästä kumpuava ihmisviha, jolla he oikeuttavat tarpeen eristäytyä muusta maailmasta omaan turvakuplaan, jonka rajojen sisällä sitten on se mustavalkoisuuden toinen puoli, eli absoluuttinen hyvä ja kaunis.
Tällaista taustaa vasten Riikka Purra lienee loistava hahmo ja mielipidevaikuttaja houkuttelemaan myös perinteiseen vihervasemmistolaisuuteen/ sen tehottomuuteen pettyneitä radikaali-vihreitä puolueeseen, mikä heikentää Vihreiden omaa kannatusta:
”Perussuomalaisten suuressa kertomuksessa maailma on monikulttuurisen ja liberaalin ideologian mädättämä. Yhteiskuntaa hallitsee globalistista aatetta ja EU:n liittovaltiokehitystä ajava liberaali eliitti, joka tuhoaa suvaitsevaisuuden nimissä suomalaisen elämäntavan peruspilareita. Tummaihoisten katujengit hallitsevat kaupunkitilaa pelolla, feminismi ja gender-ideologia rikkovat perhe-elämää, vihervasemmistolainen ajattelu ja ”wokismi” ovat sumentaneet median ja tutkijoiden puolueettomuuden, ihmisten sananvapautta rajoitetaan, ja tavallinen kansalainen joutuu kärsimään kukkarossaan vihreän siirtymän seuraukset.
Vapautuksen voi tuoda ainoastaan kapinaliike, joka kyseenalaistaa vallitsevan väärämielisen ja vaarallisen kulttuurin ja sen arvot. Altavastaajana aloittavat vastarinnan edustajat lupaavat asettaa rajat paitsi maahanmuutolle, myös yleisemmin yhteiskunnallisille muutoksille. Yhteiskunnallinen järjestys sekä aito suomalainen elämäntapa on vielä mahdollista palauttaa, kunhan väärää ideologiaa edustavat ihmiset ja instituutiot kammetaan ensin vallasta.
Perussuomalaisten ja yleisemmin uuden kansainvälisen oikeistoliikkeen hyödyntämä suuri kertomus on houkutteleva tulkintamalli, sillä siihen sisältyy aitoja yhteiskunnallisia ja kulttuurisia muutoksia, jotka muut kulttuuriset tai poliittiset voimat vaikuttavat jättävän huomiotta. Radikaali oikeistopuolue näyttäytyy tällöin ainoana vaihtoehtona nykytilanteelle.
Kertomuksessa on myös selkeä moraali sekä sankarit ja konnansa. Se tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuden asettua hyveellisen kapinallisen sankarin rooliin – riittää, että on valmis taistelemaan hyvän puolella pahaa vastaan.”
(Avauksen linkin takaa)
— Yhdessä voimme vielä pelastaa absoluuttisen puhtaan ja hyvän Suomen pahalta ja pilalle korruptoituneelta muulta maailmalta jne.
Samaa radikaalia absolutismia varmaan on nähtävissä myös Venäjän vaikuttamis-pyrkimyksissä, jossa se suurena sankarina taistelee pahaa länttä/ muuta maailmaa vastaan, oikeuttaen kansallismielisellä absolutismillaan jopa hyökkäyssotansa toisia vastaan.
”Matias Turkkila (s. 1973 Helsinki) on perussuomalaisten pää-äänenkannattajan Perussuomalaisen sekä Suomen Uutisten päätoimittaja.
Turkkila pääsi Timo Soinin kaudella Perussuomalainen-lehden päätoimittajaksi toukokuussa 2012, ja kun Suomen Uutiset perustettiin vuonna 2014, Turkkilasta tuli myös sen päätoimittaja. Suomen Uutiset oli aluksi Perussuomalainen-lehden verkkoversio, mutta pian se muotoutui lukijakunnaltaan laajemmaksi verkkouutissivustoksi, joka heijastelee puolueen näkemyksiä ajankohtaisiin tapahtumiin. Entisen puoluejohtajan Soinin mukaan Turkkila oli primus motor siinä, että Jussi Halla-aho onnistui päihittämään Sampo Terhon vuoden 2017 puheenjohtajavaalissa.
Turkkila on arvostellut mediaa siitä, että se maalaa maahanmuuttajista siloiteltua kuvaa. Hänen mielestään median tehtäviin ei pitäisi kuulua monikulttuurisuuden edistämistä, vaan sen tulisi pitäytyä tiedonvälityksessä.
Turkkilan mielestä Vihreä liitto on puolue, joka hyväksikäyttää ihmisten luontaista empatiakykyä. Vihreän liiton kannatusluisu johtuu Turkkilan mukaan siitä, että puheenjohtajaksi noussut Maria Ohisalo on tunnekylmä hahmo, jolta empatiakyvyn hyväksikäyttö ei oikein onnistu.”
(Wikipedia)
Onnistuneen mielipidevaikuttamisen tulos, joka todistaa, kuinka Persut jo jyräävät kokoomuksen:
”Eduskuntavaalien äänikuningatar, perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra on saanut kaikkien aikojen neljänneksi suurimman äänisaaliin eduskuntavaaleissa.
Purran keräsi kaikkiaan 42 589 ääntä Uudenmaan vaalipiiristä.
– Se on hirmuinen määrä etenkin siihen nähden, että silloin, kun Riikka Purra valittiin Jussi Halla-Ahon seuraajaksi, hänelle ei juurikaan annettu mahdollisuuksia. Nyt hän on onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa perussuomalaisten johdossa, mistä tämä henkilökohtainen äänimääräkin kertoo, Tampereen yliopiston valtio-opin professori Elina Kestilä-Kekkonen arvioi.
Purran edelle on aikaisemmin yltänyt vain Sauli Niinistö (kok.) vuonna 2007, Hertta Kuusinen (SKDL) vuonna 1948 ja Timo Soini (ps.) vuonna 2011, kaikki niin ikään Uudeltamaalta.
Niinistön äänisaalis oli 60 563, Kuusisen 58 770 ja Soinin 43 437. Alexander Stubb keräsi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa 41 768 äänen potin, eli vähemmän kuin Purra nyt.
Purran lisäksi vuoden 2023 eduskuntavaalien kärkikolmikon äänimäärällä mitattuna muodostavat SDP:n Sanna Marin (35 623 ääntä Pirkanmaan vaalipiiristä) ja kokoomuksen Elina Valtonen (32 406 ääntä Helsingin vaalipiiristä).
Seuraavina valtakunnallisella äänipottilistalla ovat perussuomalaisten Jussi Halla-aho (Helsingin vaalipiiri 21 546 ääntä), kokoomuksen Antti Häkkänen (Kaakkois-Suomen vaalipiiri 21 376), vasemmiston Li Andersson (Varsinais-Suomen vaalipiiri 18 016 ääntä), SDP:n Antti Lindtman (Uudenmaan vaalipiiri 17 721 ääntä) ja perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen (Oulun vaalipiiri 17 381 ääntä).”
(https://yle.fi/a/74-20025451)
Jos Linkolan Pena eläisi ja hänet pakotettaisiin äänestämään jotakin puoluetta, niin ainakaan vihreitä ei äänestäisi
Vaatevalikoimansa puolesta sopisi persuihin.
Ja huomatkaamme: elämme totuuden jälkeisessä ajassa, joten sillä ei ole mitään väliä, sopivatko arvot yhteen tai onko Riikka Purran edustama arvomaailma ristiriidassa hänen äijäpuolueensa tai Kokoomuksen arvojen kanssa.
Ainoa, millä on lopulta väliä, on saavuttaa toivotut tulostavoitteet, kuten moderaattorimme Kyuukin taitaa olla todennut: se on tulos tai ulos, jolla on väliä.
Arvokonservatiiveille arvoilla olisi väliä — neopopulistisille radikaalioikeistolaisille puolueille arvojen kaltaiset asiat ovat toissijaisia enintäänkin. He pyyhkivät arvoilla perseensä.
Radikaalioikeistolaisia lienee kokoomuksessa. Ovat lähinnä niitä, jotka tahtovat yksityistää yhteiskunnan monopoliluonteiset toiminnot, vesilaitokset, sähköverkon ja muut. Lisäksi panisivat ilmaisen koulutuksen ja terveydenhoidon maksullisiksi.
Mutta muutenhan Linkola oli lapiotampio:
”Suomen soitten ojitusta on sanottu Euroopan suurimmaksi luonnon tuhotoimeksi 1900-luvulla.”
Papparainen ei älynnyt, että soiden ojitus vähensi huomattavasti metaanipäästöjä, kun märän suon pintaan muodostui puolikuiva pintakerros, jossa metaania hiilidioksidia muuttavat mikrobit pystyivät elämään.
Puolikuiva pintakerros ei enää tuottanut metaania ja se toimi lämpöeristeenä, jolloin metaanin tuotanto alemmissa kerroksissa hidastui.
Mitä tuolla on tekemistä.minkään kanssa, ainakaan Linkolan ajattelun kanssa.
Siinä luonnon tasapaino on myös
soissa suodattattimina ja ikuisena hiilivarastona.
Professori emeritus Antti Hautamäki nk. ”Totuuden jälkeisestä ajasta”:
”Totuuden jälkeisellä ajalla tarkoitetaan vetoamista tunteisiin ja mielipiteisiin faktojen asemasta. Koska totuuden jälkeisessä ajassa on kysymys myös totuuden käsitteestä ja asemasta, osallistuminen keskusteluun totuuden jälkeisestä ajasta on tärkeää filosofeille. – –
Totuuden jälkeisen ajan käyttövoimana on nyky-yhteiskunnalle ominainen pluralismi, kun lähes kaikista asioista on olemassa lukuisia erilaisia tulkintoja ja auktoriteettien asema heikkenee. Tätä tilannetta jotkut käyttävät hyväkseen ja levittävät tietoisia valheita.
Onko sitten ihme, että ihmiset kysyvät, mistä voi tietää mikä on totta. Niiniluoto ja Pihlström pelkäävät postmodernin mentaalisten vaikutusten levinneen turmiollisesti filosofiasta myös kulttuuritieteisiin ja yhteiskuntatieteisiin. Pidän tätä oletusta vahvasti liioiteltuna ja yhteiskuntatieteiden vähättelynä. Valistuksen ideaali alkoi murentua yhteiskuntatieteissä jo 1900-luvun alussa, erityisesti modernisaation edetessä. Antropologia, kielitiede, kulttuuritutkimus, historia jne. toivat esiin, miten erilaisia käsityksiä ihmisillä on arvoista, rationaalisuudesta, sukupuolista, tiedosta, uskonnosta ja yhteiskunnasta.
Näin siis itse yhteiskuntatiede löysi ”postmodernin” täysin ilman Derridaa, Foucault’ta ja Lyotardia. Sitä en kuitenkaan kiellä, etteikö filosofia olisi antanut käsitteitä ja teorioita tämän pluralismin jäsentämiseksi.
Niiniluoto–Pihlström-debatin keskeinen kysymys on, minkälainen totuuskäsite auttaisi parhaiten puolustamaan totuutta totuudenjälkeisessä nihilismissä. – –
Totuuden kannalta tärkeintä on tunnistaa, mistä näkökulmasta käsin erilaisia väitteitä esitetään. Se mitä jokin yhteisö pitää faktana, riippuu tämän yhteisön käyttämistä episteemistä kriteereistä. Näiden kriteerien mukaan jotkin väitteet ovat tosia ja jotkut epätosia. Mitään episteemisistä kriteereistä riippumatonta listaa totuuksista ei ole olemassa. Tämä koskee myös tieteen esittämiä ”faktoja”, jotka ovat itse asiassa hypoteeseja. Tieteellisten hypoteesien luotettavuutta lisää niiden jatkuva ja monipuolinen kriittinen testaaminen.” [JNE]
(https://journal.fi/tt/article/view/85193/44185)
”Perussuomalaiset hyödyntää sekä mainonnassaan että poliittisessa viestinnässään tarinallista kehystä, joka ohjaa tulkitsemaan nyky-yhteiskunnan painajaismaisena dystopiana: elämme epäreilussa ja perinteisen elämäntavan hylänneessä yhteiskuntamallissa, joka on kehittymässä kohti vielä kauhistuttavampaa tulevaisuutta. Politiikkaa ajaa siis eteenpäin jaettu suuri kertomus eli laaja historiallinen selitys, jota hyödynnetään kognitiivisena ja viestinnällisenä työkaluna, ja joka auttaa yksilöitä samastumaan tiettyyn yhteisöön ja selittämään ajallista muutosta yhteisön näkökulmasta. – –
Kuka tahansa, joka asettuu perussuomalaisten ajamia tavoitteita vastaan, voidaan asemoida tarinan konnaksi. Kaikki vakiintuneet puolueet nähdään tällöin globalistista ideologiaa pönkittävinä yhteiskunnan vihollisina. Vapaa media ja vapaa tutkimus ovat konnia, jos ne asettuvat vastustamaan oikeistoliikkeen tavoitteita. Sananvapauden puolustajat ovat konnia, jos tavoitteena on yhteiskunnallisen äänen turvaaminen mahdollisimman monille, tai sankareita, jos tavoitteena on oikeistoliikkeen oman äänenkäytön turvaaminen.
Näkemys yhteiskunnasta on mustavalkoisen kahtiajakautunut. Yhteiskunnallista todellisuutta eivät hallitse erilaisin painotuksin päätöksentekoaan harkitsevat ihmiset, vaan vallassa ovat aina joko mädännäiset globalistit tai heidän vastustajansa. Tapa tulkita todellisuutta sulkee ulos mahdollisuuden yhteiskunnalliselle keskustelulle: oikeiston poliittista linjaa kyseenalaistavat henkilöt tai liikkeet tulkitaan vahingollisiksi voimiksi, jotka on tukahdutettava.”
(Juha Raipola, FT)
Käytännössä jos ryhtyisit ulkopuolisena ja sitoutumattomana käymään keskustelua HC perssuomalaisen populistin kanssa, kuten itse olen täällä Pirkan blogeilla käynyt, on keskustelu absurdi vitsi — ja kuin nopeatempoisena sahalaitana hyväksynnästä trollailuun ailahteleva loputon sähkökäyrä, jossa jokainen oma mielipiteesi määrittelee sinut joka toisella hetkellä radikaalioikeiston myötäilijäksi; ja joka toinen mielipide taas tekee sinusta heidän pahimman vihollisen, joka täytyy murskata.
Tällainen väsyttävä bipolaarisuus on omiaan taivuttamaan toisen ihmisen varovaisemmaksi ja varovaisemmaksi persujen viholliseksi joutumisensa suhteen, kunnes joko kaikkoaa maisemista tai taipuu myötäilemään näiden hyökkäilevien ja erimielisyydelle intoleranttien jokereiden ja pellehermannien agendaa.
Karismaattista johtajaa seuraa kansa, mutta taas tulee aika jolloin kannattajseuraaja pettyy ja osa eroaa puolueestakuten jo aiemmin pariin kolmeen otteeseen.
Monologia on taitolaji sekin.
Kleopatra oli kaunis ja näki pimeässä kuin kissa. Kleopatra oli siis kissa. Olkoon sofismillakin sijansa, vaikkakin antiikin Kreikan sofistit ottivat itsensä tosissaan. Mm. Sokrates ja Platon eivät juurikaan antaneet pisteitä sofisteille, mutta jospa nämä olivat turhan tosikkoja, mietin.
Joo, eikö ole ironista, miten eläimellä on kuppi ja kupissa ruokaa. Eläin hotkii kupistaan. Eläin on maltillinen. Mutta voi purra.
Jollakin lailla tämä kaikki on taianomaisen sadun arvoista. Sadussa ruskea mikro-vipeltäjä, jonka silmissä maailma maleksii suuren-suuren-suurena hidastuksena — ja suuren-suuren kellotaulun sekuntiviisarin värähdyksessäkin aika pitkästyy itseään odotellessa. Seuraavaan raksahdukseen, ja taas seuraavaan, joihin sopii lähes puoli elämää. Voisi sitä yhtä hyvin olla vaikka sokea lusikka; kuin teräksinen kuu romaninaisen mustalla sametilla, jolle mahtuvat kaikki kosmoksen tähdet.
Millaista malttia se vaatiikaan? Odotella iltaan, jolloin homeisen polymeerikudelman alta on aika. Nimittäin aika kipsutella ja kapsutella, sipsutella ja rapsutella hilseilevään, lämpimään nukkaan.
Kas, kuppi on ihohuokonen, ja ruoka tuore punainen keitos.
Voihan Purra, annoitko purra? Annoitko, Purra, isäntäsi parhaalle kaverille jo?
”Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän.” – Sananlaskut (Raamattu).
”Turkistarha on siitä harvinainen työpaikka, että siellä työskennelläkseen ei oikeastaan tarvitse koulutusta. Oppisopimuskoulutus on ollut aiemmin hyvin yleinen tapa saada vakituinen työ näistä firmoista. Vielä kun väitetään, että maaseudun nuoret miehet ovat suurimmassa syrjäytymisvaarassa, voi turkistarha tarjota korvaamattoman arvokkaan mahdollisuuden parempaan elämään. Palkkatyötä maaseudulla ei kovin moni yritys tarjoa, suurimpia työllistäjiä kun ovat yksityisyrittäjyys ja kunta. Tähän vielä lisään maininnan kesätyömahdollisuuksista nuorisolle.
Allekirjoittaneeltakin olisi junnuna mopo jäänyt ostamatta
aikoinaan ilman turkistarhausta. – –
Koen, että nyt on oikea aika leipätyökseni alalla työskentelevänä kertoa turkistarhauksesta yllättäviä, osin subjektiivisia puolia joita
monikaan aiheesta paljon keskusteleva ei ole itse tiennyt, havainnut
tai kokenut.”
/ Iiro Jurvansuu, Perussuomalaiset Halsua
—
TOINEN NÄKÖKULMA
(ei-perussuomalaiselta vastapainoksi):
”Eläinpolitiikka-sivustolle on koottu puolueiden kannanottoja turkistarhaukseen, ja Keskustan mukaan “suomalaiset turkistuottajat tunnetaan laadukkaista ja vastuullisesti tuotetuista turkiksista”. Vuoden 2013 kansalaisaloitteen käsittelyssä laatuun vetosivat useat Perussuomalaisten ja Keskustan edustajat. Kansainvälisen laatuvertailun tekee hankalaksi se, että turkisala on kielletty tai muuten ajettu alas lähes kaikissa tärkeimmissä kilpailijamaissa. Merkittävää kettutuotantoa on enää harvassa maassa, lähinnä Kiinassa.
Oikeutta eläimille -yhdistys on pyrkinyt tekemään yhteistyötä kiinalaisten eläinjärjestöjen kanssa, ja salakuvia suomalaisilta tarhoilta on julkaistu tiedotusvälineissä myös Kiinassa, missä ne ovat herättäneet järkytystä. Kun ensimmäiset kuvat suomalaisten tarhojen jättikokoisista naaleista julkaistiin vuonna 2017, “hirviökettu” nousi Baidu-hakukoneen haetuimmaksi termiksi.
Nyt tilanne on muuttunut, kun turkisten myynti on käytännössä lakannut. Edellisessä huutokaupassa Saga Furs sai myytyä vain 10 % tarjolla olleista minkinnahoista – ja tämä siis tilanteessa, jossa pahin kilpailijamaa Tanska on ajanut tuotannon kokonaan alas koronatartuntojen vuoksi ja romahduttanut tarjontamäärät kansainvälisillä markkinoilla. Nykytilanteessa Kiinalla ei ole mahdollisuutta lisätä omaa tuotantoaan, silä ostajia ei ole. Samasta syystä vanha väite siitä, että Suomessa tuotetut nahat menevät lähes kokonaan vientiin ei pidä paikkaansa. Nahkoja ei myydä vientiin, vaan ne istuvat varastossa Vantaalla tai tarhoilla.
Näistä argumenteista tulee hieman hämmentynyt olo. Näilläkö perusteilla turkistarhausta todella jatketaan? Rivien välistä onkin luettavissa, että todellisuudessa kyse on jostain muusta. Edustaja Pauliina Viitamies (sd) totesi kansalaisaloitteen lähetekeskustelussa, että “keskustelussa tänään on käynyt hyvin selväksi, että täällä on valmiit rintamalinjat jo olemassa puolesta tai vastaan”. Keskustalaisille ja osalle muidenkin oikeistopuolueiden edustajista periaatekysymys: yritystoimintaa, oli se kuinka haitallista ja tuottamatonta tahansa, ei saa rajoittaa. Osin kyseessä on myös identiteettipolitiikka: eläinsuojelu nähdään kaupunkilaisten maaseutuvastaisena toimintana, eikä etenkään sen nimissä pidä tehdä mitään rajoituksia. Näille poliitikoille eläinten tehotuotannon puolustaminen on lähtökohtaisesti tärkeä arvo, ja taloudelliset ja muut yllä mainitut seikat vain päälleliimattua ad hoc -argumentointia. Ja koska tätä ideologiaa edustavat poliitikot ovat pitäneet valtaa maa- ja metsätalousministeriössä (joka absurdia kyllä, vastaa eläinsuojelusta Suomessa), on turkistarhaus edelleen sallittua.”
/Kristo Muurimaa, järjestötyöntekijä
Heille siis maksetaan tukia, jotta voivat leikkiä yrittäjiä sekä tappaa noin kaksi miljoonaa viatonta eläintä vuodessa — kuinkas paljon ihmisiä Suomessa on, jos suhteutetaan tämä väkivalta siihen:
”Turkistarhat ovat vähentyneet merkittävästi Suomessa. Kun vielä 1980-luvulla turkistarhoja oli lähes 6 000, on niitä tällä hetkellä noin 500 (2023). On odotettavissa, että tarhojen määrä laskee entisestään. Suuri osa tarhaajista lähestyy eläkeikää, ja jatkajia on vähän. Turkisalan työllisyysvaikutuksia on liioiteltu julkisessa keskustelussa paljon. Vuonna 2022 turkistarhat työllistivät alan etujärjestön oman arvion mukaan 540 ihmistä. Suurin osa yrityksistä on raskaasti tappiollisia. Alan verrattain heikosta suosiosta huolimatta Suomi on yksi maailman suurimmista ketunnahkojen ja merkittävä minkinnahkojen tuottajamaa. Käytännössä tämä tarkoittaa noin kahta miljoonaa kuollutta turkiseläintä joka vuosi. – –
Keväällä syntyneet pennut tapetaan noin puolivuotiaina talvella, jolloin niiden turkki on tuuheimmillaan. Siitoksessa käytettävät eläimet jätetään jäljelle, ja niitä pidetään elossa kolmen-neljän vuoden ikään asti. Yleensä ketut ja supikoirat tapetaan sähköllä ja minkit hiilimonoksidilla. Sähköllä tapettaessa virta johdetaan eläimen vartalon läpi elektrodeilla, joista toinen on sen suussa ja toinen peräaukossa. Minkit pudotetaan laatikkoon, johon kaasu johdetaan.”
(https://oikeuttaelaimille.fi/tietoa/turkistarhaus-suomessa/)
Jos ihminen ei ole tyytyväinen:
1. itseensä
2. lähimmäiseensä
3. minulla ei ole enemmän rahaa ja omaisuutta kuin naapurilla, josta en ikinä luovu
4. muut ovat terveempiä ja minä sairaampi
5. olen niin tavallinen, että erilaisuus pelottaa, olen standardin esimerkki
6. vastustan kaikkea uutta ja poikkeava tavanomaisesta, ennen oli kaikki paremmin, siis…
7. vanhassa vara parempi
8. perisuomalainen kateus kaikkeen
9. herraviha ja pelko, paitsi uskonto
10. korkeasti oppinut tosi kriittinen ja kaiken vastustaja, änkyrä em. periaatteita tukeva saa heidät pauloihinsa.
… hän kanavoi itsensä ja mieltymyksensä samankaltaisten ryhmiin ja puolueisiin, joihin voi kätkeytyä eikä itse erotu paitsi logolippis.
Se, että joku pappanarsisti tulee minua nimittelemään omaan blogiini, ei ole minun häpeä, vaan kaivoin jo roskiin siirtämäni kommentin tänne takaisin tietoisesti.
(Ei liity Heikin kommenttiin)
Se, ettei ihmisellä ole ekstoversiota riittävästi hankkiakseen esktrovertille tyypillisin, kansantajuisesti silmiinpistävin ja helposti tunnistettavin tavoin tarvitsemaansa ihailua, ei kerro mitään siitä, etteivätkö myös introvertit ja estyneet ihmiset voisi olla vakavasti häiriintyneitä ja haitallisia toisille kanssaihmisille, joiden kautta he hakevat sairaalloisen ihailluksi tulemisen tarpeensa toisin, kenties toksisemmin tavoin.
Toki joku psykiatrian lääkäriä leikiskelevä, touhukas mielisairaalan hoitsu voi täällä ammatti-etiikkaansa rikkoen dissata oman älykkyysosamääränsä mukaisesti toisia, se tyydyttäköön hänen omat pätemisen tarpeensa/ alemmuuden kompleksit whatever.
TELAKETJUFEMAKOT NOSTAMASSA ITSEÄÄN JALUSTOILLE — hors de prix:
”Vihaisten miesten protesti.”
Se on ollut 2000-luvulla yleinen luonnehdinta radikaalioikeiston puolueista.
Ne ovatkin olleet miesten puolueita. Niin äänestäjät, poliittiset teemat kuin puolueväki ovat olleet korostuneen miehisiä.
Viime vuosina kuitenkin yhä useampi nainen on raivannut tiensä radikaalioikeiston johtoon.
Tanskassa, Norjassa, Saksassa, Suomessa ja Italiassa laitaoikeistoa johtaa nyt nainen.
Monia laitaoikeiston naisjohtajia yhdistää kiinnostava piirre. He eivät itse elä perinteisten sukupuoliroolien ja perhearvojen mukaista elämää.
Ristiriita ei haittaa puolueiden äänestäjiä, Ylen haastattelemat tutkijat korostavat. Naisjohtajat kun ovat sitoutuneita omien puolueidensa politiikkaan ja ideologiaan.
Laitaoikeiston naisjohtajat esiintyvät jonkinlaisina poikkeusyksilöinä. Näin toteaa Firenzessä European University Institute -yliopistossa tutkijana työskentelevän Costanza Hermanin.
– Vaikka he ovat naisia, he edustavat maskuliinisia piirteitä. He ovat vahvoja. He taistelevat. He käyttävät väkivaltaista kieltä ja rasistisia ilmauksia. He ovat siis samanlaisia kuin taistelevat miesjohtajat, Hermanin sanoo.
Naisjohtajat eivät myöskään yritä voimaannuttaa muita naisia tai nostaa heitä huipulle, Hermanin toteaa.
Laitaoikeistopuolueet ovat tutkimusten mukaan nostaneet naisia näkyville paikoille nimenomaan houkutellakseen lisää naisäänestäjiä.
Naisjohtajan tuomien mielikuvien avulla laitaoikeistopuolueissa voidaan yrittää kumota joitain niihin kohdistuvia ennakkoluuloja, arvioi eurooppalaisten yhteiskuntien politiikkaa ja sukupuolten tasa-arvoa tutkiva Helsingin yliopiston professori Johanna Kantola.
– Esimerkiksi naisjohtajia voidaan ajatella olevan vaikeampi syyttää seksismistä, vaikka heidän politiikkansa olisi naisten oikeuksien tai sukupuolten tasa-arvon vastaista, Kantola sanoo.
Myös Norocel ajattelee, että naisjohtajien valinnassa kyse on ennen kaikkea mielikuvien luomisesta.
– Kyse ei ole ideologisesta muutoksesta, vaan viestinviejän vaihtamisesta naiseksi. Se voi tehdä viestistä vähemmän uhkaavan, Norocel sanoo.
Naisäänestäjiä karkottavat tutkimusten mukaan ennen kaikkea puolueiden liian radikaali imago tai liiallinen keskittyminen yhteen asiaan, Norocel kertoo.
Ideologia voidaan siis säilyttää yhtä radikaalina, mutta se vain kuorrutetaan toisin.
Naisten nousu laitaoikeiston huipulle ei monissa tapauksissa ole myöskään muuttanut kenttäväen ja kansanedustajien miesvaltaisuutta.
Esimerkiksi Italiassa Melonin hallituksessa on aiempaa vähemmän naisministereitä, ja hänen puolueensa yhdeksän edustajan europarlamenttiryhmässä on vain yksi naisedustaja.
Johanna Kantola korostaa, että naisten nousu politiikan johtotehtäviin ei tapahdu itsestään, vaan se vaatii aktiivisia tasa-arvoon tähtääviä toimia – usein myös kiintiöitä.
– Oikeistopopulistipuolueissa usein vastustetaan näitä toimenpiteitä. Puolueet pikemminkin korostavat yksilöitä ja yksilöiden meriittiä, eivätkä ne sitoudu aktiivisesti tasa-arvon edistämiseen, Kantola sanoo.
Tyypillisesti laitaoikeisto on korostanut suojelevansa naisten oikeuksia ulkoapäin tulevilta uhilta. Sellaisiksi määritellään etenkin maahanmuuttaja- ja muslimimiehet. Lisäksi puolueet ovat vaatineet kovempia rangaistuksia seksuaalirikoksista.
Muilta osin naisten oikeudet ovat jääneet puolueissa vähäiselle huomiolle.
Perussuomalaiset ovat äänestäneet systemaattisesti naisten aseman parantamista tähtääviä lakeja vastaan.
Kantolan mukaan tasa-arvon kannalta ehdottomasti tärkeintä on kuitenkin populististen oikeistopuolueiden tekemä politiikka. Sitä naisjohtajat eivät ole muuttaneet.
(Yle/ Leonard Wilhelmus)
KERRATAANPA:
Mahdollisuuksien tasa-arvo —
Tarkoittaa yhtäläisiä edellytyksiä menestyä. Tasa-arvoiset mahdollisuudet näkyvät esimerkiksi siinä, että köyhän perheen lapsesta tulee hyvin toimeentuleva aikuinen.
Perinteisesti mahdollisuuksien tasa-arvo on lähellä tasa-arvoa lain edessä sekä ajatuksia meritokraattisesta yhteiskunnasta, missä yksilöiden henkilökohtaiset ominaisuudet määräävät heidän asemansa.
Mahdollisuuksien tasa-arvo on tyypillisesti kuulunut oikeistopuolueiden tavoitteisiin.
JA
Tosiasiallinen tasa-arvo —
Tosiasiallinen tasa-arvo on käsite, joka tuli Suomen lainsäädäntöön perustuslakiuudistuksen yhteydessä 1990-luvulla. Se sisältyi hallituksen esitykseen eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta. Käsitteen mukana lainsäädäntöön ilmestyi positiivisen erityiskohtelun käsite keinona edistää ”tosiasiallista tasa-arvoa”.
Tosiasiallinen tasa-arvo on jotain enemmän kuin muodollinen tasa-arvo. Tosiasiallinen tasa-arvo on tasa-arvoa eri tilanteiden ja niiden lopputulosten suhteen, kun taas muodollinen tasa-arvo tarkoittaa syrjimättömyyttä sekä yhdenvertaisia oikeuksia ja kohtelua.
Tosiasiallisen tasa-arvon periaate sisältyy perusoikeuksia koskevaan perustuslain pykälään 6, jonka ensimmäinen momentti kuuluu: ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.” Muistion mukaan pykälä ilmaisee paitsi perinteisen vaatimuksen oikeudellisesta yhdenvertaisuudesta myös ajatuksen tosiasiallisesta tasa-arvosta.
(Wikipedia)
Kiitos, Timo Soini, kun rohkenit suoraselkäisesti puhua tosiasioista sellaisina kuin ne ovat, sekä tuoda perussuomalaisia arvoja julki — se on virkistävää sekä tervetullutta olla rehellisesti juuri sitä mitä on, eikä valehdellen peittää omaa arvopohjaa kaikenlaisilla viherjuomamainoksilla (Purra) ja tekopyhällä hyvesignaloinnilla.
On hyvä sanoa asia suoraa: perussuomalaiset kannattavat turkistarhausta ja perussuomalainen nainen toivoo kaulalleen turkistarhatun, rääkätyn sekä pentuna karsealla tavalla teurastetun eläimen puuhkan.
”Poliittiset puheet syynissä – ” Nykyisin siteerataan kiinalaista sotapäällikköä ja syntisten pöytää”. Jälkiviisaissa pysytellään tällä kertaa Suomen rajojen sisällä, koska onhan presidenttipeli pyörähtänyt käyntiin ja rasismikeskustelukin pyörii hallituksen ympärillä.
Keskustelemassa Kreeta Karvala, Anu Partanen ja Timo Soini.”
–> https://areena.yle.fi/1-66527339
”Laitaoikeiston ilmastonmuutoskäsityksiin perehtynyt Oulun yliopiston maantieteen väitöskirjatutkija Sonja Pietiläinen haastatteli viime vuonna perussuomalaisia. Hän kysyi puolueen 24 kansanedustajan, kunnallispoliitikon ja piiriaktiivin näkemyksiä ilmastonmuutoksesta.
Useat haastateltavat puhuivat ”globaalissa etelässä holtittomasti lisääntyvästä ylijäämäväestöstä”, joka uhkaa Suomen kantokykyä. Retoriikka ammentaa perinteisistä ekofasistisista teorioista.
EKOFASISTISELLA ajattelulla on kaksi merkkimiestä: Pentti Linkola (1932–2020) ja yhdysvaltalainen Garrett Hardin (1915–2003). – –
Oslon yliopiston tutkija Graham Macklin nostaa Linkolan yhdeksi esimerkiksi ajattelijoista, joiden ekofasistiset näkemykset vaikuttavat edelleen. Linkolan Voisiko elämä voittaa -teoksen käänsi englanniksi äärioikeistolainen kustantamo Arktos.
HARDIN ja Linkola ovat molemmat valtavirtaistaneet ajatusta, että ilmastonmuutos johtuisi kehittyvien maiden väestönkasvusta. Väite ei yksinkertaisesti ole totta.
Ilmastonmuutoksen merkittävin syy on fossiilisten polttoaineiden käyttö.
Fossiilisia polttoaineita alettiin hyödyntää Euroopassa teollisen vallankumouksen yhteydessä eli 1700-luvun puolivälissä. Väestön voimakas kasvu sen sijaan alkoi toden teolla vasta toisen maailmansodan aikoihin etenkin lääketieteen ja ruoantuotannon kehityksen vuoksi.
Fossiilisten polttoaineiden aikakausi alkoi siis kauan ennen globaalin väestömäärän rajua kasvua.
Ilmastopäästöt syntyvät ennen kaikkea korkeammasta elintasosta tai voimakkaasta vientiteollisuudesta. Suurimmat saastuttajat ovat Kiina, Yhdysvallat, Euroopan unioni ja Intia.
Esimerkiksi Kiinassa väestönkehitys on jo kääntymässä laskuun, mutta teollisuuden vuoksi päästöt kasvavat edelleen. Ilmastopäästöt voivat siis hyvin kasvaa, vaikka väkiluku tasaantuisi tai alkaisi pienentyä. – –
TALOUSTIETEEN ensimmäinen nobelistinainen, yhdysvaltalainen Elinor Ostrom (1933–2012), on kuitenkin kumonnut hardinmaiset ajatukset.
Ostrom tutki esimerkiksi vesivarojen käyttöä Kaliforniassa ja kalastusta Turkissa. Viljelijä- ja kalastajayhteisöt, jotka päättivät paikallisesti keskenään resurssien käytöstä, käyttivät niitä tehokkaammin kuin yksityisomistuksessa tai valtiollisessa omistuksessa olevaa omaisuutta käytettäisiin.
Asetelma kytkeytyy ilmastonmuutokseen. Sitä pidetään globaalina ongelmana, johon täytyisi löytyä yksi suuri ratkaisu. Ostromin mukaan se on virheellinen ajatus.
Ratkaisuja täytyy olla monta pientä. Merkittävin keino hidastaa ilmastonmuutosta on siirtyä fossiilisista polttoaineista uusiutuvaan energiaan etenkin länsimaissa sekä Kiinassa ja Intiassa. – –
Väitöskirjatutkija Sonja Pietiläisen mukaan ilmastoskeptisyys ja ekofasismi ovatkin perussuomalaisten politiikassa kolikon kaksi puolta.
Sekä ilmastoskeptinen että ekofasistinen retoriikka tähtäävät siihen, ettei Suomen tarvitsisi tehdä mitään, kun joku muu kuumentaa ilmastoa enemmän.
KUN ilmastonmuutoksen aiheuttamat ilmiöt näkyvät elämässämme päivä päivältä enemmän, myös ekofasistiset ajatukset voivat nostaa päätään uudella tavalla.
Viholliskuvia maalataan niistä ihmisistä, jotka kärsivät ilmastonmuutoksesta ensimmäisenä ja eniten. Puhumme jatkuvasti ”ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta”.
Silloin unohtuu täysin, ettei ilmastonmuutos ole kaikkien ihmisten aiheuttama.”
(https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009774919.html)