Epäkaupalliselta blogialustalta toivoisi sitä, mitä se esittää olevansa, sen sijaan, että se moderaattoreitaan myöden hyysää rasismia ja keskinkertaisuutta.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Epäkaupalliselta blogialustalta toivoisi sitä, mitä se esittää olevansa, sen sijaan, että se moderaattoreitaan myöden hyysää rasismia ja keskinkertaisuutta.
Ymmärrän, että korona-pandemian aikana kansakuntien sankareiksi nostetut hoitsut ovat kenties innostuneet vaatimaan itselleen lisää kaikkea, kuten rahhoo ja lisätulloo jotakin rasisistista puoluetta mainostamalla, mutta voisiko olla osittain kyse myös levyn päälle jättämisestä, jossa terve auttava teko olisi sammuttaa liesi silloin, kun ryhtyy kuplimaan yli?
Entä millaisia muita mahdollisuuksia eläkeläisille voisi olla tarjolla saada hieman lisätuloja elämiinsä perussuomalaisen puolueen mainostamisen lisäksi, mietin?
Lissukalla on pläjähtänyt rasismikälätys päälle. Lääkkeet!
Aika paha syytös, kerro tarkemmin!
Pentti, tämä avaus ei koske sinua, vaan oli kysymys sähköisen todellisuuden kukkasista, tai ehkäpä kuin itsestään virtuaalitodellisuuteen nousevista ja minunkin naamalle puhkeilevista finneistä, edellisestä bloginavauksesta reflektoiden, myöskin oman blogeilla vaikuttamiseni taustaa vasten asetellen — jossa taustassa minua on ankarasti syytetty hyökkäilystä kanssablogaajia vastaan ynnä luotu alustalle uusia sääntöjä kielitiukennuksia koskien, joita sääntöjä perussuomalaisen puolueen mahdollisena mainosväkenä toimivia ei kuitenkaan vaadita noudattelemaan.
Pari mahdollista mainostrollia täällä aktiivisesti esimerkiksi lähes jokaisessa avauksessaan keskittyy haukkumaan suomalaisia ”köyhiä”, johon liittyen olen miettinyt, olisiko heidän kohdallaan kyse epäkaupallisen alustan käyttämisestä ja jopa henkisestä raiskaamisesta itsekkään eläketulon ajaman omavoitonpyynnin nimissä.
Kyllähän sen omalla tavallaan ymmärtää, että jos suomalaisella duunarilla on jopa kaksikin (tai suurempi lukumäärä) omistusasuntoa/ kiinteistöä/ asunto-osaketta, toinen vaikkapa lantalassa ja toinen kaupungissa, kuten Tampereella, niin sellaisen elämän rahoittamiseen on ilmeisesti kaikki mahdolliset keinot käytettävä.
Persuvastainen paskanjauhanta ei ole totuus.
😀 aijaa.
Voin vain kuvitella, ettei kyllä herranen aika sellaisessa tohinassa kukaan kansalaisaktivisti omista hiki- kuten ei touhutipoistaankaan karsi! Kun lapioidaan, niin lapioidaan oman identiteettihöykkiön päälle, jonka alta tihkuu tiivistyneiden sedimenttikerrosten suodattama nestemäinen vahvasti hapan ja ammoniakin katkuinen sakea liete.
Ei, tässä ei traktorin kauhoja lommoilta säästellä hyvät herrat! Ärrärr ärjyvät äijät vatsalaskoksistaan, pyyhkäisten korkeintaan otsilleen kurajäljen kovan työn tohinoissaan! Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa, joten millään ei myöskään ole mitään väliä, nääs.
Minulta rakkaudella perärei’ille kaunoisia unosia toivotellen:
https://youtu.be/ELNvmFGNLRU?feature=shared
(The Asteroids Galaxy Tour – Heart Attack )
Tämä asia on ollut päivänselvää jo vuosia, nimitttäin jo lähes alusta alkaen täällä on ollut persuvyörytys päällä ja olenkin kuvannut tätä Pirkan blogia persu blogiksi.
On täällä onneksi muutamia, jotka yrittävät vartioida, ettei ihan kaikki persujen Suomen uutisten tai muu mv-valeuutisoitu soopa mene lävitse.
Tämähän on jatke Aamulehden blogille joka lopetettiin, kiitos Kyuulle.
Aamulehden moderaattori oli Seppo Roth, ammattijournalisti, joka poisti kysymättä väärät ja hävyttömät huutelut.
Persut ovat hyvin edustettuja, demariudella on väkevä ääni täällä, joskus pilkahtelee vahvempikin vasemmistolaisuus mutta missä ovat ärkoopeeläiset, keskustalaiset, kristilliset, aidot vireät. Soisi tosiaan kirjoittajien kirjon laajempi olevan ja kirjoittajien tuimuudessaan kuitenkin vähän enemmän tilaa antavia kanssakirjoittajille.
Voisi ehkä hieman vahvempi olla moderointi, toki kertoman mukaan ihan törkyisemmät jutut pyyhkivät pois mutta Rothin Seposta voisivat vahvempaakin esimerkkiä ottaa. Toisaalta kielen rikkaudella on puolensakin kun pystyy suhtautumaan huumorilla, ottaen vuodatuksia ikäänkuin katkelmina värikkäästä kirjasta.
No Riikka nyt vaatii jo RKPtä laittamaan rivit suoriksi.
– Itse Blogiin joo se on jo mennyt persuiluksi.
Kyllä pitäis päästä asiatasolle?
Tätä moderaattorin vapaaehtoisesti hoidettua virkaa on alusta- alkaen ja aina silloin tällöin kaupattu toisillekin. Varmaankin olisi nyt oikea aika jonkun muun ottaa hiukan paremman kurin pidon hoidettavakseen. Meikäläinen ei millään ehdi edes kaikkia blogeja ja niiden kommentteja lukea ja asiallisesti ajattelemaan. Pakko tunnustaa, että vuosien mukana tulee myös hitaus. Onhan tässä jo vuosia vierähtänytkin, tervetuloa vaan hoitamaan paremmin.
Tekisi mieli sanoa ja sanonkin Seppo Roth ei hoitanut Aamulehden blogeja ilmaiseksi ja jatkuvasti riideltiin hänen tavastaan poistaa ja laittaa jäähylle kirjoittajia. Täälläkin on muutama Aamulehdessä ollut vakituinen kirjoittaja ja kiitos siitä heille.
Roth tuli minullekin tutuksi Aamulehden blogista kun siellä vähän aikanani pyörin, itse pidin Rothin tavasta hoidella asioita.
Pentille toivotan voimia, mies paikallaan jatkamaan toimessaan
Esitän nyt kritiikkiä, jonka tarkoitus ei ole loukata.
Mielestäni Kyuun tapa moderoida (huom. ei hänen blogaaminen, hän kirjoittaa mielestäni hyviä blogeja) ei kannusta tai haasta Pirkan blogien ihmisiä ajattelemaan avarasti tai suhtautumaan toisiinsa kunnioittavasti, vaan validoi ihmisten häiriintyneen käytöksen.
Siten varmaankin myös jatkossakin turha ihmetellä kun ilmapiiri blogeilla on mitä on, eikä muutu. Riitelyyn kannustava, aidosti rakentavalle dialogille kapinoiva, ja monella tasolla lokeroitunut ilmapiiri, joka on myös naisvihamielinen sekä uusille tulijoille kielteinen ja hyökkäävä.
Mutta, kukin tyylillään ja taitojensa mukaisesti. Tämä on minun näkemykseni asiasta.
Ymmärrän kuvaillut haasteet aamulehden ajoiltakin, on itse asiassa kiinnostavaa lukea tuosta, koska omakin läheinen taisi joskus kirjoitella aamulehden blogeilla.
Jos alusta olisi itseni ylläpitämä, hankkisin moderointiin jonkun täysin ulkopuolisen, objektiivisen henkilön, joka ei itse missään tapauksessa osallistuisi blogialustan keskusteluun eikä kommentoisi kenenkään blogeihin muussa kuin puhtaan kliinisen moderoijan ominaisuudessa ihmisten käytökseen liittyvää herättelyä/ huomioita/ rauhoittelua jne.
Kyllä jokainen sai osansa Rothin kriittisyydestä, eikä sitä selitelty.
Kirjoitin avauksen osin siitä ristiriidasta lähtöisin, joka liittyy rasismikeskusteluun väsymiseen sekä toisaalta sellaisen ylläpitämiseen. On monia tapoja käydä (rasismi)keskustelua, johon itsekin olen yrittänyt ottautua avarammin luettuani erilaisten ihmisten tuntoja ja ajatuksia sen suhteen, mitä he kenties toivoisivat nettikeskustelulta. Täällä alustalla on ollut mielestäni myös kiinnostavia avauksia puolin ja toisin, viimeisimmin rasismin ja uskonnon suhteeseen liittyvä itselleni hyvinkin kiinnostavia näkökulmia sekä ajatuksia laajemmassa perspektiivissä nostattanut bloginavaus.
Luin hiljattain toisella alustalla erään mielipiteen nk. ”indoktrinaatioprosessiin” liittyen, jolla viitattiin median yksipuolisesta kuluttamisesta johtuvaan umpioituvaan viestintä-ilmapiiriin/ kuplautumiseen. Siis kun vaikkapa ihminen arkeaan kätevöittäessään päätyy lukemaan uutisensa yhdestä-parista kotimaisesta mediasta vaivautumatta tutkailemaan ulkomaisten medioiden tai erilaisten vaihtoehtois-medioiden näkökulmia ajankohtaisiin aiheisiin liittyen. Tästä seuraa oman ajattelun ja maailmankatsomuksen yksipuolistumista, johon vastalääkkeenä moni tietoisesti koulii itseään ja omia aivojaan välttelemään pelkästään omalla tutulla/ mukavuusalueella olemista.
Sosiaalista mediaa on juuri syytetty tämän saman ilmiön vahvistamisesta, kun se tekee kuplautumisen ja kuppikuntaistumisen kaltaisista asioista niin helppoa ja huomaamatonta, jossa helppoudessa kaikenlainen kritiikki tai erilaiset omaa kuplaa haastavat näkemykset suodattuvat tehokkaasti pois, sirpaloittaen todellisuuden tai yhteiskunnalliset ”totuuden” sekä ”moraalisuuden” kaltaiset käsitykset omiksi erilaisiksi erillis-totuuksikseen ja erilaisten kuplien sisäisiksi omiksi käsityksiksi siitä, mikä on lainmukaista tai oikein.
Some-aikaa kuplautumisineen on myös kutsuttu ”totuuden jälkeiseksi ajaksi” edellä mainituistakin syistä johtuen.
Katselin eilen edesmenneen kirjailija Miki Liukkosen sarjaa Ylen Areenasta, jossa hän on omaa kulplautumistaan välttääkseen sekä ajatteluaan avartaakseen tehnyt sarjan, jossa hän etsii ja kohtaa itselleen erilaisia omilla tavoillaan kiinnostavia ihmisiä, joilta hän kyselee itseään askarruttaneita tai vaivanneita asioita, pyrkien ymmärtämään sitä, miksi erilaiset tyypit ovat erilaisia ja miksi he herättävät hänessä osin negatiivisiakin ajatuksia ja ennakkoluuloja.
Ensimmäisen kauden avaus-jaksossa hän kohtaa esseisti Antti Nylénin, jota pitää ”fanaatikkona” ja jolta haluaa kysellä fanaattisuuteen sekä sen taustalla vaikuttaviin asioihin liittyvästä. Jaksossa vihainen esseisti Nylén päätyy kertomaan suhteestaan The Smiths-yhtyeestäkin tunnetun Morrisseyn musiikkiin liittyen, jota kuvaa hänet lapsena/ teininä pelastaneeksi ja elossa pitäneeksi asiaksi elämässään.
(https://areena.yle.fi/1-50564135)
Tällaista taustaa vasten, kun sitten illalla eilen tulin lukemaan ihmisten ajatuksia täällä Pirkan blogeilla, herätti se minussa surua ja vahvaa kriittisyyttä, kun näin bloginavauksen, jossa ”hörhöjä” ja erilaisia ihmisiä pilkattiin käyttäen perussuomalaisen puolueen omaa mediaa oikeuttamaan jälleen yksi hyökkäys vähemmistöjä sekä jopa kanssablogaajaa kohtaan.
Asiallista kritiikkiä pidän tervetulleena, siitä ei tässä ole minulle kysymys. Koin kuitenkin, ettei kyseisellä bloginavauksella pyritty lisäämään yhteisymmärrystä ihmisten välillä, vaan se kenties oli kirjoitettu yksinomaan pilkaksi yhtä kanssablogaajaa sekä ihmisen erilaisuutta kohtaan, joka mielestäni on kaiken rasismin sekä siitä juontuvan kärsimyksen ytimessä: toisen tuomitseminen yksinomaan sen perusteella, ettei toinen jaa omaa maailmankatsomusta tai elä samalla tavalla mitä itse elää.
Olen menettänyt itsekin oman läheiseni itsemurhalle, joten minun vaikuttamiseni taustalla painavat kohtuu isotkin ja itselleni tärkeät realiteetit sekä rakkaus erilaisuutta ja elämässäni kohtaamiani hörhöjä kohtaan — ei todellakaan random nettituttavuuksien sheimaaminen.
Jos puhutaan suoraa, niin Pirkan blogialustalla tapahtuvassa perussuomalaisen puolueen sekä sen vaihtoehtoismedian Suomen uutisten juttujen auktoriteetiksi nostamisessa pidän ärsyttävimpänä ja suhtaudun kriittisimmin siihen, millainen dynamiikka kyseistä puoluetta tällä alustalla suitsuttavien keskuudessa vallitsee.
Kokemukseni nimittäin on, että Pirkan blogien persumegafonit vaikuttaisivat tuntevan ylpeyttä siitä, että ovat ikään kuin ”perehtyneet” vaihtoehtoisiin erilaisiin näkökulmiin, kuten feministiseen ajatteluun, jossa asetelmassa he ilmeisesti kokevat olevansa yhteiskunnallisen dialogin niskan päällä, jollakin lailla indoktrinaatioprosessin selättäneinä, josta asetelmasta he suoltavat propagandaansa.
Kun asiaa tarkastelee lähemmin, joutuu kuitenkin kriittisesti kysymään, voidaanko indoktrinaatiprosessia selättää tai poistaa yhteiskunnallista polarisoitumista yhä sähköistyvämmässä ja someutuvammassa yhteiskunnassa — ja onko perussuomalaisessa vaikuttamisessa kyse todella ihmisten henkilökohtaisesta yksilötasolla tapahtuvasta itsensä haastamisesta ja oman ajattelun kehittämisestä, vai onko kyse älyllisesti erittäin laiskasta idioottimaisesta laumautumisesta, jossa Suomen uutiset tai yksittäinen auktoriteettihahmo tällä alustalla ottaa ihmisten itsensä puolesta selvää erilaisista vaihtoehtois-näkökulmista, joiden pohjalta rakennetaan omaa kuplaa tukeva valmis propagandapaketti, jota suurin osa persuista sitten toistelee ja levittää vaivautumatta itse tekemään minkäänlaista aivotyötä tai itsensä haastamista.
Toinen kysymys on se, onko perussuomalainen totuus todella tässä ajassa ihmisille se yksi oikea totuus, johon kansa halutaan yhtenäistää: itselleni ei ole.
Ja kun tähän vielä liittyy sekin näkökulma, että jos ja kun nämä persu-auktoriteetit ovat valveutuneita hahmoja sekä tietoisia erilaisiin näkökulmiin perehtymisen tärkeydestä, niin siihen nähden heidän rasistinen ja polarisaatiota vahvistava toiminta on itselleni erityisen kyseenalaista ja koen sen kenties jopa tietoisena pahansuopuutena sekä yhteiskunnan muiden jäsenten terrorisoimisena. Kun se tapahtuu tietoisesti kuplautumista vahvistaen, vailla mitään haluakaan altistaa omaa joukkoa henkilökohtaiselle kasvulle tai itsekritiikin ja itsetuntemuksen tielle.
Tällaista tähän päivään tällä erää.
Itse en ajattele, että yhteiskunnallista kahtia-jakautumista tai pikemminkin sirpaloitumista on mahdollista kasata enää miksikään yhteiseksi ”totuudeksi”, jota en rehellisesti edes itse toivo.
Sen sijaan kenties olennaisempaa voisi olla pyrkiä sopeutumaan sekä couppaamaan totuuden jälkeisessä ajassa muita, erilaisia kuplia kunnioittavasti ja huomioonottavasti ehkäpä.
Ymmärrän toki sitä persu-argumenttia, jossa ”kaaosta” vastustetaan tarjoilemalla perussuomalaisuutta kaaoksen vastavoimaksi — kuitenkin on hyvä muistaa, että vaihtoehtoja yhteisöllisyyden löytämiselle on hyvin monia, eikä perussuomalaisuus tee hyvää yhteiskunnalle eikä ole radikaalifeminismia parempi ilmiö, jos se pyrkii jyräämään tieltään kaikki muut vaihtoehdot sekä erilaisuuden.
Kaaokselle vastavoimaa kun todella voi löytää erilaisista kuplista, jossa fiksu ja tiedostava sekä vastuullinen, itsekriittinen harmonian tavoittelu voi todellakin olla ihmisille eheyttävää.
Mutta kuten suomalais-koulujen uskonnon opetuksen suhteen olisi mielestäni 2020-luvulla aikaan sopivampaa opettaa lapsille mahdollisimman monista erilaisista uskonnoista yhden luterilaisuuden näkemyksen yksipuolisuuden sijaan — olisi myös puoluepoliittisesti sekä yleisemmin laajasti mielestäni suotavaa korostaa yhteisöllisyyden tärkeyden yhteydessä juuri sitä, miten erilaisia vaihtoehtoja harmonian löytämiselle on:
Joku voi löytää yhteisöllisyyttä satanismista siinä missä toinen humanismista.
Joku voi kokea laumakseen feministit siinä missä toiset perussuomalaisuuden.
Yksi voi ryhtyä harrastamaan teatteria sekä löytää harrastuksestaan itselleen mukavan kuplan siinä missä joku toinen voi harrastaa larppausta tai vaikka jotakin conijuttuja. Kolmas menee nunnaksi luostariin, neljäs liittyy mieskuoroon ja näin päin pois.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa löytää yhteisöä tai omaa heimoaan tai sielunveljiään/ sielunsiskojaan tämän monimutkaisen ja globalisoituneen maailman kaaoksesta, näkisin.
Perussuomalaisille sanoisin, että he voisivat hiljalleen rauhoittua ja lakata näkemästä muita erilaisia ihmisiä itselleen ja omalle kuplalleen uhkina.
Samaa voi toivoa persumollaajille, jotka näkevät persut vain yhtenä massana
En tietenkään mollaa, vaan heittäydyn improvisatorisena harjoituksena kanssanne yhteiseen uskoon ja pyhään valkoisen-kristilliseen sotaan, jonka nimissä yhteisenä rintamana voimme asettua vastustamaan ihanpahaa eliittiä vaikkapa siten, että yleisradion sekä muiden suomalais-medioiden ynnä hyvinvointivaltion peruspilareiden murskaamisen lisäksi vaadin minua hoitaneita lääkäreitä viroiltaan poistettaviksi — koska on hyvin, hyvin tärkeää ja olennaista ehdottomasti vastustaa sekä kiistää kaikkien ammattilaisten auktoriteetit, korvaten heidät perussuomalaisilla pyhillä duunareilla, jotka eivät voi syyllistyä pahoihin tekoihin eivätkä tietenkään satuttaa ketään.
Valkoinen kristitty ihminen ei käytä laisinkaan pahaa, vaan ainoastaan puhdasta ja hyvää kieltä, jossa me emme puhu ”tappamisesta” emmekä ”murhaamisesta”, vaan pyhästä vääräuskoisten lopettamisesta kristillisesti niin, että sellaiset teot on aina etunenässä saatava anteeksi.
Tämä on hyvin tärkeää.
On erittäin tärkeää ymmärtää, miten lemmikki-kissan lapiolla lyöminen on täysin yhteismitallista holokaustin kanssa, kuitenkin muistaen valkoisen tytötätekevän kristityn duunarin pyhyysarvo, jossa pyhyydessä 1.2 miljoonan turkistarhatun eläimen vuosittainen rääkkäys sekä lahtaaminen mopoautoon säästämisen vuoksi on ihan okei — se on enemmän kuin okei: se on sitä rahvasta oikeaa työtä, joka tuntee veren rautaisan maun suussaan sekä lämpimät kaulavaltimoista pulppuavat virrat kourissaan, jotka eivät vierasta likaisintakaan paskaduunia (joka jumalan nimessä ei ole paskaa, vaan pyhää ja tärkeintä kaikista).
Pyhä kierremakaronijumaluus olkoon viimeisenä retki-eväänäni, kun väistyn krematorioon kristityn miehen tieltä, jotta hän saisi valkean-vapaat kädet toteuttaa someprojektiaan, jonka valta-istuimelle hänet on nostettu valeasiantuntijaksi.
Ja tuolta korokkeeltaan valkoinen mies ojentaa vihreän taikajuoman fasistiselle noita-akalle, joka keittää siitä semmoisen ripulivellin, mikä murskaa vihdoinkin taikapiirin sekä elävän todellisuuden välisen rajapinnan kuin murtuvan padon, jonka karsinoista jylisevänä koskena konservatiivinen korjausliike pääsee tulvimaan maailman valloilleen, pelastaen ihmiskunnan kaiken pahan alkujuurelta, eli afrikkalaisilta (joiden kontolle pyhä valkoinen sota laskee pehmeän nahkamunansa; linnun-valkoisen munan; feniksin).