Haluan luoda blogin vapaalle pohdiskelulle tummemmistakin aiheista.
Tämä ei tarkoita, että keskustelun tarvitsee olla synkkää; se voi olla lämmintä, tummaa, rakastavaa, pohdiskelevaa, itse-ymmärtävää, välittävää, muita tukevaa tai vaan yleisesti hyödyllistä.
[Kuva on Elina Grethenin käsialaa]
Pyydän kuitenkin:
Sen sijaan, että ryhtyisimme kuvailemaan graafisesti jotakin surullista tai riipivää tapahtumaa, niin ehdotan, että jaamme ajatuksia ja kirjoitammekin siitä, mikä merkitys näillä asioilla ehkäpä on ihmisen elämässä? Millaisiksi ne muuttavat meitä? Tai: millainen voima kohtaamallamme on muuttaa elämänkatsomuksia ja jopa maailmankuvia?
Rakkaudesta läheisimpiämme kohtaan, voimme kertoa universumille siitä, mitä meille kuuluu — ja miten me rakkaita mukana kannamme.
Jos kirjoittaminen ei sovi, voi aina vaikka vaan jakaa jonkin musiikin kappaleen, runon, aforismin tai muun.
Olet vetänyt avauksesi laajalla pensselillä, mikä ei ole ollenkaan huono juttu.
Aloitan euroviisuista. Katsoin tv:stä eilisiltana euroviisukisan välifinaalia Liverpoolista. Vaikka nuo euroviisikappaleet ovat minulle melkoista hulabaloota, ei tuo ennakkosuosikiksi noussut Suomen Käärijän esitys ole minusta houkempi. Sanoma on vähän rankka ja esiintyjä vaikuttaa enemmän tai vähemmän hullulta, helvetin esikartanosta lomalle päässeeltä kaverilta. Ehkä sellainen kuitenkin puree siihen yleisöön, joka äänestää näissä kinkereissä. Kohtapa tuo nähdään.
Iltalehdestä luin Oskari Onnisen blogin Käärijästä, tämä Oskarihan on hienosti taiteellinen tyyppi, telkkarissakin usein esiintynyt. Usein hänen juttunsa ovat niin korkeataiteellisia etten pysy mukana. Mutta tämä ILn kirjoitus oli oikea herkkupala, minun mieleeni. Asettaa käärijä huuman sille kuuluvaan arvoon. Kannattaa lukea jos ei ole umpifani Käärijän suhteen, saattaa antaa vertaistukea jos koet olevasi yksin kun et ymmärrä. https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/58cea530-c1a1-479b-9383-9d7e843200b0
Sori Liisa jos tämä ei oikein osunut blogisi ajatukseen, koitan myöhemmin paremmin.
Ei mitään syytä pahoitella, Matti, kiitos lukuvinkistä. Minä en rankaise voimasanoista, ja usein rakentava riitely on paikallaan — kenties voimme pyrkiä siihen täällä yhdessä räpiköiden 🙂
Noin yleisesti ottaen olen itse pohdiskellut vaikealta tuntuvia kohtia niin, että kun jossakin on ahdistusmöykky, niin ehkä viisasta olisi pyrkiä astumaan sitä kohti, karkuun pakenemisen asemesta…
Olipa hauska kirjoitus nyt Onniselta!
Matti tämä Käärijä on maskotti; hän on pelokas nuori poika, joka ei kykene ilmaisemaan itseään, joten on kehittänyt lohdukseen sekä muiden kaltaistensa lohduksi vitsikkään ulkokuoren, jonka alta suoltaa tyhjiä fraaseja.
En ole kuunnellut hänen kappalettaan, mutta katsoin tubesta yhden ulkomaalaisen (suomenkieltä osaamattoman) musiikin ammattilaisen analyysin ihan vaan teknisesti musiikkiin ja performanssiin liittyen. Sellaisessa kaavamaisessa teknisessä legopalikoiden sovittelussahan Käärijänkin on mahdollista päästä tuntemaan ihmisenä onnistumisen hetkiä.
Ja myönteiset tunteet ovat suotavia, meille kaikille.
Tähdistön musta aukon ”tunnelin” toisella puolella alkaa käänteinen aika ja paluu ajan alkupisteeseen.
Kiitos, Heikki 🙂 Mietin itse Elina Grethenin kuvaa ihmetellessäni, miten vesi voisi olla kuin peili, joka ottaa yötaivaan vastaan haamuineen.
Näin pahimman suru-ajan keskellä paljon unia, joissa läheiseni oli läsnä kovin vieraana ja samalla tuttuna. Yhdessä unessa olimme keskellä valkoista, rannatonta maisemaa puisessa veneessä, valkoisen usvan höyrytessä ympärillämme — läheiseni veneen päässä minusta pois kääntyneenä hyvin rauhallisesti meloi yhdellä airolla, kun itse veneen pohjalla kaulaani myöden valkoisessa vedessä, täyttyvässä ruuhessa vaan olla öllötin, en peloissani, en surullisena enkä iloisena; vaan rauhassa ja tyynenä.
Tuo uni on edelleen elävästi mielessäni.
Mä laitoin eilen telkkarin kiinni aikaisin ja kuuntelin youtubesta musiikkia ennen nukkumaan menoa. Pari kappaletta Whitney Houstonia ja viimeisenä Pelle Miljoonalta : Hyvää Yötä Maailma.
<3
No joo, Ruotsin kappale ja kuulemma kova ennakkosuosikki Tattoo, on minusta tekemällä tehty pliisu kappale, jossa madonnan ja huoran risteytys huutaa rakkauden kaipuuta yhden yön suhteen jälkeen (vaikka sitä ei sanota) pikku krapulassaan; ruumis on tyydytetty, sielu ei.
Kuuntelin tänään Underworldin Bird 1-kappaletta (https://youtu.be/RR98qq9iHmw) ja aurinko paisteli ikkunasta kasvoilleni, tuoden mieleen erään ikimuistoisen hetken ikkunalaudalta, kun aurinko tirkisteli mustan pitsiverhon läpi sängylle, jolla aamiaista syötiin. Edellisilta oli venynyt ruokapöydän hiomisessa/ maalaamisessa, eikä pöytää voinut vielä käyttää. Siispä kahvikupit ikkunalaudalla ja navat vastakkain auringossa mutustamista.
Tuokin hetki on minulla hyvin elävänä mielessä, koska se on yksi niitä elämäni hetkiä, joissa kaikki oli siinä mitä ihminen ikinä haluta voi.
Euroviisut herättävät ihmisissä tunteita. On muutamia tuttuja jotka fanittavat aivan täysillä.
En osaa samaistua heidän fanitukseen, mutta osaan samaistua heidän iloon.
On hyvin, hyvin, äärimmäisen harvinaista nähdä ihmisten riemuitsevan aiheesta, joka ei samalla aiheuta pahaa mieltä ja tuhoa muille. Kun sellainen aihe löytyy, rakasta sitä vaikka se olisi miten etäinen.
Kiitos Kyuu tästä elämän-vinkistä 🙂
Euroviisut tuli jätettyä jo monta vuotta sitten, vai jättivätkö ne minut. Kuitenkaan en saanut nilltä enää mitään, eivätkä ne antaneet sitä mitä odotin.
Joskus kuitenkin tuntuu siltä, kuin eläisin jotain rinnakkaistodellisuutta, määränpäätä ei näe, vaikka miten tähyäisi. Puolitoista vuotta sitten haudattiin vaimo ja minä jäin tänne maalle ihan yksin.Kyllä siinä todellisuus välillä katoaa ihan täysin, silmä sumenee ja korva ei kuule mitään. Saattaa mennä monta päivää, että ei näe ketään, ei auta muu, kuin lähteä etsimään sitä hukkunutta todellisuutta. Useimmiten se todellisuus löytyy kylmänä kaupan kylmätiskeistä ja -kaapeista ja se on sitä maksullista ystävyyttä.
Minulla on onnneksi ihana tytär ja hänen kaksi seitsemän ja kahdeksanvuotias tytärtä. Tulevat aika usein katsomaan pappaa ja antamassa sitä terapiaa, se on sitä todellista.
Elämä antaa ja ottaa, minulle on tehty viimeisen kymmenen vuoden aikana iso nukutus muistaakseni neljä kertaa ja monta paikallispuudutusta pienempien toimenpiteiden takia. Ensimmäinen kesti lääkäreiden kertomana noin seitsemän tuntia ja kolmen kirurgin voimin. Se oli tapaturma metsässä, jossa katkeili luita ja meni nenä toiselle poskelle. Ei edes vakuutus korvannut tapaturmasta mitään, kun yhtiön lääkäri luokitteli kaiken sairaudeksi.
Yhtä sun toista on tullut sitten jälkeenpäin, mutta mitäs niistä.
Siis huonoa tuuria, epätoivoa ja väärinymmärrystä, sekä huijausta. Kiitos hoitajat ja lääkärit.
Kiitos Liisa
No on Penttiä koeteltu, voimia!! Minun äitini joka ei koskaan polttanut yhtäkään tupakkaa eikä maistanut alkoholia sairastui harvinaiseen nivelkudossyöpään joka lopulta vei hengen. Kun äitini kävi valittamassa kovia kipuja työpaikkalääkärille, niin se puoskari töksäytti äidilleni – ””Vai ei sinulle enää työnteko maistu””
Kiitos, Pentti, kovin kauniita välähdyksiä elämän hauraudesta. Olet sinä sissi.
Itselläni hyvin samanlainen kokemus ajasta, jossa kaikki minkä siihen asti olin tuntenut, oli äkkiseltään niin perustavasti muuttunut, että kuvaamasi kontrasti toden ja epätoden rajamailla häilyessä jotenkin törmäsi niissä hetkissä, kun vaikka lähikaupassa löysi itsensä yhtäkkiä kylmän lasiseinän edestä lähes purskahtamaisillaan kyyneliin nähdessään jonkun elintarvikkeen.
On helpottavaa lukea, että sinulla on niin tärkeitä tyyppejä elämässä, ja että myöskin olet täällä meitä vahtimassa.
Kaikkea hyvää toivon ja jaksamista sinulle täältä oman elämäni ikeeltä/ sen alta.
Kovat ovat olleet Pentillä kokemukset jotenkin melkein häpeää omaa osaansa kun melkoisen terveenä saanut elontietään vihellellen huoletonna taivaltaa.
Otan nyt kuitenkin esiin vaivan joka on minua koulupojasta näihin päiviin ahdistanut. Olisiko kansakoulun laulukokeet, se pakollinen yksinlaulu, laukaissut ongelmani, nämä paniikkireaktiot. Ei ne hirmuisina kohtauksina ole ilmenneet mutta paljon mielessä ja arjessa on ollut mukana. On tilanteita joissa en ole pystynyt hallitsemaan käsieni vapinaa, pahimmissa paikoissa myös äänen kanssa sama juttu. Työelämässä pikku pomona näitä tilanteita esiintyä joukon edessä riitti aivan liiaksi.
Vaiva on ilmennyt niinkin että esimerkiksi kun olen kahvilassa jonkun ihmisen seurassa en ole pystynyt kantamaan kahvikuppia molemmissa käsissä, yksi kerrallaan joten kuten. Usein on kumppani ihmetellyt kun haen tiskiltä kupin kerrallaan. Henkisen elämisen laatua on ongelmani aika ajoin kovasti madaltanut.
Mutta kuten todettu, pienin vaivoin olen päässyt, kunhan nyt aikani kuluksikin kirjoitin mitä kirjoitin mutta totta joka sana.
Onhan siinäkin työmaata kerrakseen, kun jännittäminen muuttuu fyysiseksi. Ei lainkaan vierasta; ja itselläni jonkinlainen kai paniikkikohtaus veti aikanaan rajan siihen, että päätin etten enää koskaan lähde vappua juhlimaan känniläisten kanssa, löydettyäni itseni muutaman päivän juhlimisen päätteeksi jostakin ei-minun ikäisille suunnatun kapakan kellarissa olevasta vessakopista pelosta jähmettyneenä niin, että hädin tuskin sain soitettua taksin viemään itseni kotiin, jossa hautauduin sänkyyni.
Onneksi on paljon rentoutumis-tekniikoita sekä tapoja meditoida omaa mieltä rauhaan — oma ehdoton suosikkini ovat ASMR-videot, joita löytyy pilvin pimein netistä ilmaiseksi. 🙂
Matti, siinä ei ole mitään hävettävää. Mitä enemmän jollekin fyysiselle ongelmalle antaa tilaa, sitä enemmän se alkaa vaivata. Oletko huomannut, mitä pikku pöhnä vaikuttaa, eli auttaako pieni hermojen laukaisu jotain. Muuten lisää happea.
Pahana se on näköjään esiintynyt Liisalla (alla)
Kyllähän näitä tarinoita on jotka nyppii. Tositarinoita viime vuosilta lähipiiristäni.
”Mitä sinä aina valitat” sanoi vaimo miehelleen joka valitti kovia kipuja ja totesi että nyt tarvii lääkäriä. Kun lääkärille vihdoin suostui hänet päästämään, ei tarvinnut kun kuolintodistus kirjoittaa.
Toki samaa toisinpäin ”aina sinä minua koitat lääkärille tuputtaa” sanoi mies vaimolleen. Kun mies vihdoin saatiin lääkärille, hän sai viikon elinaikaa. Taisi hieman vajaaksi jäädä se viikko.
Niin moni tauti vienyt niin monia tuttuja, monet kovin nuorena, 30-40v. Toki jotkut vanhemmiten. Näitä kertomuksia on niin paljon että niiden pinon huipulta näkisi Tallinnaan. Tampereelta asti.
Vaan viina. Kyllä se on lopulta eniten hautajaisia saanut aikaan. Milloin menee maksa, milloin toikkaroidaan humalassa pää edellä kovaan pintaan.
Kun opimme tunnistamaan sen, että omat tunteemme ovat tiedon lähteitä eivätkä irrationaalisia tunteita (joita meidän on juostava karkuun), voimme muodostaa suhteen omiin tunteisiimme.
Tämä auttaa meitä ymmärtämään itseämme paremmin sekä elämään läsnäolevampaa elämää.
Ottaen huomioon, että vaikeat tunteet ovat osa meistä jokaisen elämää, on ihme, ettei jokaisessa oppilaitoksessa opeteta tunnetaitoja: kuinka olla läsnä tunteidensa kanssa, kuinka rauhoittua ja kuinka sanoittaa omia tunteita.
Lisäksi kun oikeasti tunnemme tunteen, huomaamme, että vaikka tunne olisi kuinka hankala tai vaikea, on tunteella myös oma luonnollinen kesto: tunne voi tuntua intensiivisen vahvana vain lyhyen hetken — paljon lyhyemmän hetken kuin ajattelemme.
Kun tunnemme läpi omat tunteemme, kulkevat ne tietoisuutemme läpi helpottuen siten itsestään.
Toki vaikeat tunteet voivat palata, mutta ne helpottuvat aina itsestään kun annamme itsemme tuntea niitä.
Toisin käy niille ajatuksille, joita päissämme muodostamme vaikeisiin tunteisiin liittyen: ne jäävät jumittamaan päihimme muodostaen tunnelukkoja.
Tunteiden tunteminen ei myöskään vaadi meiltä juurikaan vaivaa, paitsi sen pienen tiedostamisen, että annamme itselle luvan tuntea omia tunteita.
Ja kuitenkin näin hyvin pienellä vaivalla — eli puhtaasti sallimalla itselleen omien tunteiden tunteminen — on syvästi helpottava ja rentouttava vaikutus meihin.
Kun lakkaamme torjumasta tunteita, joita emme saisi tai meidän ei tulisi tuntea, eli kun lakkaamme juoksemasta itseämme ja omaa totuuttamme karkuun, voimme rentoutua ja nauttia oman itsemme seurasta, asettuen ikään kuin paikalleen omaan todelliseen itseemme/ elämäämme.
(Käännökseni parista enkkulaisesta jutusta/ Psychology today, Psychcentral)
“Never stay up on the barren heights of cleverness, but come down into the green valleys of silliness.”
― Ludwig Wittgenstein
Kiitos kaikille myötätunnosta.
Näillä mennään ja vielä pysyy moottorisaha käsissä.
Huomasin pientä voimien puutetta ja ostin semmosen ovenkarmien väliin laitettavan leuanvetotangon. Kyllä olikin voimien puutetta, alkuun tuotti yksi kertaa ongelmia, nyt saa jo useammankin. ”Eli kyllä se siitä.”
🙂 pieni jumppa saattaa antaa puhtia, kun itse sen nahoissaan tuntee, jos tuo vaikuttaakin oloa kohentavasti!
”Terapeuttinen valta liittyy myös sukupuoleen. Tutkimusten mukaan terapeuttiset puhetavat kannustavat nimenomaan naisia muuttumaan. Terapiapuhe vahvistaa käsitystä, että naisten tunteet aiheuttavat ongelmia parisuhteelle. Menkää hoitoon siis!
Ja naiset menevät.
Terapiaan hakeutuvat etenkin korkeakouluttautuneet naiset. Eli ryhmä, jossa psykiatrisista häiriöistä kärsiminen on vähäisempää. Myös Suomessa useimmiten Kelan kuntoutuspsykoterapiaa saavat juuri korkeakoulutet naiset.”
– Tiina Helin Ylen kolumnissa
(https://yle.fi/a/74-20030814)
Meet The Holy: The Finnish Band Confronting Their Past With an Enormous Sound —
The group’s members grew up during Finland’s great depression of the 90s, which left lead vocalist Eetu Henrik Iivari in particular with a complicated childhood to process. The Holy’s music became the outlet for him to make sense of his past and in doing so found that his experience wasn’t his alone.
You don’t need to have lived through the band’s shared experience to understand the rush of feelings that erupt from The Holy’s 2018 debut album Daughter. In looking to overcome their own grief and processing a difficult world, The Holy created a work that any can apply their own experiences to and feel represented.
/ https://www.kexp.org/read/2020/1/28/meet-holy-finnish-band-confronting-their-past-enormous-sound-live-video-interview/
—
The Holyn Eetu minulle itse jutteli, kun hänen hyvin kauniista sanoituksistaan kysyin, että on osin kirjoitellut lauluja omalle edesmenneelle äidilleen.
Livenäkin kahden rumpusetin voimalla ovat jotakin ainutlaatuista:
https://youtu.be/BZRgLhcargQ
(The Holy – Full Performance (Live on KEXP))