Kuinka ilahduttavasti perjantain kunniaksi myötämielinen postimies toimitti koti-ovelleni uusia makuja:
Mokkamestareilta muutamainen maustekahvi…
Ja kärsimättömämpiin hetkiin pikafiksausta.
Myöskin uutena kokeiluna kovasti hekumoimani hedonistin sokeriton bourbonvaniljajauhe Vanilla planifolia -lajin siemenkodista:
Jäätelöä unohtamatta 🙂
Kyllä kelpaa. Inspiroitukaahan ihmiset nautiskelemaan elämistänne ja viettäkää uudistava viikonvaihde kukin tahoillanne.
Vaikuttaa hyvältä! Eikä ole edes epäterveellistä. Hyviä kahvihetkiä!
Kiitos. 🙂 Ehkä jätski on vähän epäterveellistä, mutta aika pieni määrä sitä menee pieneen kahvikuppiin, kun en muuten sitä lusikoi. Kivaa viikonvaihdetta sinnekin!
Luotan Löfbergin Crescendoon, siihen nelos paahtoiseen. Kulta Katriinat ja Juhla Mokat jätän kaupan hyllyille, mitä nyt joskus niitä tarjouksesta tuliaisiksi ostan.
Saatan olla urautunut ja kyvytön etsimään nautintoja uusista elämyksistä, olen kyllä kokeillut mutta melkein aina pettynyt.
En vielä ole Löfbergiä testannut, mutta pidin Mokkamestareita mielenkiintoisena, mukavana ja helposti lähestyttävänä brändinä aloittaa kokeiluni kahvinkeittimien maailmassa — oltuani koko tähänastisen aikuisikäni pääosin pikakavien kuluttaja.
En juuri ole pitänyt suodatinkahvien mauista, mutta taannoin sain juoda elämäni parhaan kupposellisen mutterikeittimessä keitettyä maustekahvia, mikä innoitti hankkimaan oman keittimen.
Tiesitkö Matti muuten, että kahvimarjojen prosessoinnilla lienee vähintään yhtä suuri vaikutus kahvin makuun kuin mitä kahvin paahto-asteella?
Prosessointi on siis se vaihe, kun kahvimarjat käsitellään ennen paahtimolle kuljetusta, ja viittaa siihen metodiin, jolla kahvimarjan liha erotellaan kahvipavun ympäriltä.
Perinteinen, luonnollisempi metodi on ns. kuivatus ilman pesua, jossa kahvimarjat lihoineen levitellään marjojen poiminnan jälkeen ilmavalle pedille kuivamaan kokonaisina. Tässä vanhassa metodissa marjan lihan makea ja hedelmäinen maku sekä muita aromeja tarttuu kahvipapuun sen saadessa kuivua kosketuksissa marjan lihaan. Tässä vasta kuivatuksen jälkeen kahvimarjan liha erotellaan kahvipavusta, kun maut ovat ensin saaneet muhia.
Tämän tavan on sanottu tuottavan kahviin viinimäisemmän, rikkaamman aromin. Ja tämä perinteinen, vanha metodi on myös vähemmän vettä kuluttava ja kenties siten eettisempi vaihtoehto niissä kahvintuottajamaissa, joissa vedestä on pulaa.
Sitten on uudempi, nykyään yleisesti käytetty pesumetodi, joka lienee riskittömämpi (vältytään marjojen homehtumisen ja liiallisen käymisen riskeiltä), jossa heti poiminnan jälkeen kahvimarjoista erotellaan liha ja papu — ja lihattomat pavut sitten prosessoidaan tankeissa käyttämällä niitä paljallaan ilman marjan omaa lihaa, jonka jälkeen papuja pestään vedellä, ja vasta sen jälkeen asetellaan pedeille kuivamaan.
Tässä metodissa ei ole homehtumisten eikä marjojen käymisen riskejä, mutta se myös tuottaa erilaisen, ns. ”puhtaamman” ja kevyemmän maun kahvipapuihin.
Tätä metodia yleisesti käytettäneen meillä nykyään kaupoissa myytävissä kahveissa, joihin sitten kenties paahtimoilla paahdatusten kautta koetetaan saada täyteläistä tai vahvempaa makua.
Taitaa ottaa aikaa, että noista saa puristettua kahvia, mutta kukin tyylillääm. Minulle riittää juuri se Juhla mokka 3, 95 koko talven. Minä viimeksi join kahvia kello 1,55 ja jatkoin unia. Minä juon tänään vielä kaksi kertaa yhden tavallisen kupillisen kerrallaan.
Varmasti juuri kukin tyylillään — itselleni useimpien kylmäkuivattujen pikakahvien maku on Juhla Mokkia miellyttävämpi, vähemmän kitkerä. Hyvistä unenlahjoistaan voi näinä uniongelmien täyteisinä aikoina kai olla kiitollinen — itsekin vetäisin illalla vahvan kupposellisen, eikä mitään ongelmia unen saannin kanssa 🙂