Sopivan mansellismielinen blogialusta
”Vuonna 2011 huonokuntoisia päällysteteitä löytyi Suomen rajojen sisäpuolelta yhteensä noin 3 000 kilometriä.
Jos tuo luku kuulostaa suurelta, niin tämän vuoden lopussa saavutettava luku on selvästi hurjempi: 8 000 kilometriä.”
On se hienoa, kun kymmeniä miljardeja on otettu velkaa eikä valtakunnan tärkeälle infralle ole annettu kuin vähennyksiä.
Ei todellakaan voi nykyhallitusta kiitellä, vaikka edellisillekään ei ruusuja ole jaettavissa.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008821767.html
”Paras sovitus rikoksesta on korvaus uhrille, mutta rangaistus on plussaa, sanoo uusi valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivisto”
Kirjoituksen perusteella tämä uusi valtakunnansyyttäjä on aivan eri laatua kuin nykyinen valtakunnanvainooja.
Toki sen näkee sitten aikanaan, mutta ainakin toivoa on toiviasen jälkeen.
Nyt näyttää siltä, että nuolaistiin ennen kuin tipahti, nimittäin Nato jäsenyys on jumittunut nyt Erdoganin pöytälaatikkoon ja ratkaisija istuu valkoisessa talossa, joka arvioi omasta näkökulmastaan, kumpi on heille se hyödyllisempi idiootti, Suomi vai Turkki.
Tässä voi vielä ”hyvässä lykyssä” käydä niinkin, että palataan niihin Erkki Tuomiojan ehdottamiin yhteistökuvioihin Ruotsin ja Suomen kesken, jossa kaveria ei jätetä jos toveri hyökkää.
Suomen oma uskottava, sotilasliittoihin kuulumaton itsenäinen puolustus heitettiin parissa kuukaudessa romukoppaan ja lähdettiin turvaa hakemaan sotilasliitosta, vaikka meitä ei sotilaallinen eikä muukaan vaara ollut uhkaamassa, suurista puheista ja uhoista huolimatta, joita on totuttu kuulemaan naapurin tahoilta yhtä säännöllisesti kuin aikamerkkejä.
Tänään vietetään Marskin syntymäpäivää ja sotilasparaatia saamme seurata Punaiselta tor….anteeksi Senaatintorilta rinta rottingilla.
Kun Venäjä pitkän asemasodan jälkeen aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaan 24.2.2022, niin ryssillä ei ollut selvää painopistettä missään, vaan ryntäsivät kaikkialla hyvin pitkällä rintamalla eteenpäin kuin ”päättömät kanat”. Silläkin virheellisellä toiminnalla Venäjä menestyi jonkin verran, kun Ukraina ei varoituksista huolimatta uskonut suurhyökkäykseen, eikä siksi määrännyt liikekannallepanoa ennen kuin vasta suurhyökkäyksen alettua.
Sittemmin Ukrainan joukot ovat saaneet ajettua Venäjän joukot Ukrainan alueelta koko Pohjoiselta rintamalta – mutta Ukrainan joukkoja sitoutuu edelleen pohjoiseenkin, kun Venäjä voi käynnistää uuden hyökkäyksen mm. Kiovan valloittamiseksi.
Läntiset asiantuntijat ovat julkisuudessa sättineet aivan aiheellisesti Venäjää siitä, ettei se muodosta minnekään vahvaa painopistettä. Ryssät ovat tainneet olla kuulolla ja ovat lopulta muodostaneet painopisteen Itä-Ukrainaan Severodonetskin suunnalle ja saanevat valloitettua koko Luhanskin ”läänin” (Oblasti) alueen. Se ei ole Ukrainalle strateginen tappio, mutta on Venäjälle propagandavoitto.
Ehkäpä ryssät muodostavat seuraavaksi painopisteen Slovjanskin suunnalle, josta ukrainalaiset potkivat heidät pihalle jo tämän pitkän (8 vuotta) sodan aluksi – ja valtaavat senkin. Joku on taas kuiskuttanut ryssien korvaan, että hyökkääjä tarvitsee moninkertaisen ylivoiman, jotta hyökkäys voi menestyä – eli pitää muodostaa painopiste.
Saksan paras strategi marsalkka Erich von Manstein oli mestari painopisteen muodostamisessa. Hän otti muilta suunnilta joukot jopa vaarallisen vähiin, jotta sai painopisteeseen tarpeeksi joukkoja. Manstein osasi todella operoida alivoimaisilla joukoillaan suuria menestyksiä.
”Arvio: Renkaista irtoaa 1 850 kertaa enemmän hiukkaspäästöjä kuin autojen pakoputkista, ja sähköautojen yleistyminen kärjistää ongelmaa”
Pakokaasujen päästöhysteriassa ohitetaan todelliset ongelmat, kun sokealla ideologialla tehdään päätöksiä.
Virheitä ei suostuta myöntämään, vaan ideologiaa ajetaan kaikin keinoin tosiasioista piittaamatta.
https://www.is.fi/jaakiekko/art-2000008862618.html
” Me olimme vain töissä ja meillä oli ihan hiton kivaa, Kangasalusta kirjoitti Facebookin Naistenhuone-ryhmään Instagram-tarinansa perusteella.”
”Vastakysymykseni (kirjoittaja) ovat nämä. Jos sairaanhoitaja sanoo, että minä muuten nautin heikoista työoloista, koska olen kutsumusammatissani, pitäisikö meidän yhteiskuntana viitata kintaalla sosiaali- ja terveysalan epäkohdille?”
Miten ihmeessä tämä muka liittyy siihen, että jotkut ovat pitäneet työtään?
Mikä todellinen epäkohta näiden naisten työssä oli – muu kuin femakkoinnon puuttuminen?
Voisi edellyttää kaikenlaisilta kirjoittelijoilta edes alkeellista suhteellisuudentajua, mutta tässä se puuttui kokonaan.
Historia ei toista itseään. Mutta menneisyydestä voi ja on syytä ottaa oppia. Olisi hyvä kaivaa naftaliinista jo vanhentuneeksi ja kertakäyttöiseksi luultua Paasikiven ajattelua.
1940-luvulla voittoisan sodan vahvistama Neuvostoliitto teetti vaikutuspiiriinsä joutuneissa Itä-Euroopan valtioissa keskenään samanlaiset kaavamaiset ystävyys- ja yhteistyösopimukset luodakseen länsirajoilleen kuuliaisen turvallisuusvyöhykkeen. Saman sisältöistä sopimusta NL tarjosi myös Suomelle ja kutsui Suomen johdon neuvottelemaan asiasta Moskovaan. Tämän johdosta Suomessa panikoiduttin. Laaja käsitys oli että ”Finis Finlandiae” oli tullut.
Kokenut vanha ja viisas presidentti Paasikivi ei lamaantunut. Hän ryhtyi toimiin joilla saavutti kaikkein komeimman ulkopoliittisen voittonsa. Historian ja valtiofilosofisen tuntemuksensa perusteella hän analysoi järkiperäisesti venäläisten pyrkimykset ja tavoitteet Suomen suunnalla ja tajusi että NL:n keskeinen ja ainoa tavoite oli sotilaallinen turvallisuus maan luoteisosissa. Hän kieltäytyi itse matkustamasta Moskovaan ja lähetti sinne parlamentaarisesti kootun valtuuskunnan. Hän hylkäsi Itä-Euroopan maiden sopimusten mukaisen kaavamaisen sopimusluonnoksen ja kirjoitti itse uuden. Siinä hän huomioi tämän venäläisten tärkeimmän ja ainoan pyrkimyksen mahdollisimman vähän Suomelle epäedullisella tavalla. Osoittautui että hän oli osannut ennakoida venäläisten tarpeen ytimen. Stalin hyväksyi muitta mutkitta satelliittimaiden sopimuksista oleellisesti poikkeavan Paasikiven sopimustekstin sellaisenaan.
Kun nyt Turkki asettaa Suomelle osin mahdottomia vaatimuksia ja tilanne vaikuttaa lukkiutuneelta, kannattaisi tutkia Paasikivan luovan ja oma-aloitteisen toiminnan ja ajattelun historiaa. Olisiko sieltä soveltuvin osin löydettävissä väyliä edetä asiassa kaikenlaisen tunnepitoisen uhoilun ja uhriutumisen asemesta.
Norjassa ei saa enää kotipistokkeeseen sähköautoja kytkeä. Kohta alkaa samat toimet myös Suomessa …helekutin hyvää bisnestä …ja lisää laskua auton omistajalle.
Edelleen, tällä säköautoilulla ei pelasteta maailmaa, se on vaan bisnestä.
Suomessa sotahysteria saa aikaan mitä ällistyttävimpiä piirteitä ja tuntuu että mikään ei enään yllätä, kun kauhu leviää yläkertaan.
Nyt ollaan jo useassa paikassa kieltämässä yhtä meidän aakkosiimme kuuluvan kirjaimen käyttö, kun se muistuttaa meitä liiaksi naapurimaan sotakoneen tunnuksista ( Z )
Toinen esimerkki löytyy vaatimuksista, että Valko-Venäjän nimi pitää muuttaa meillä muotoon Beladus, jolla sitä jatkossa tituleerattaisiin, sillä Venäjän maininta nimessä ajaa ”saikulle”.
Nämä ylläolevat luen kyllä samaan hysteriaan kuuluvaksi kuin nekin, vaikka vähän eri puolelta ”pyöreää huonetta”, kun alettiin kaikki rasismiin viittaavat tuotteiden nimetkin kieltää ja liikennemerkit ja hymypatsaatkin piti valjastaa sukupuolettomiksi tasa-arvon nimissä.
Lisäksi historiallisia patsaita ja muistomerkkejä ollaan meilläkin kaatamassa ajatuksella että, pois silmistä, pois mielestä.
Jos tämä on sitä kaikensallivaa demokratiaa, niin itse en siihen halua olla osallisena.
Nyt pitäisi saada nämä pari vieraslajia hävitettyä, siis kurttulehtiruusu hävitettyä maasta ja valkohäntäkauris tapettua. Molemmat on kuulemma tuotu maailmalta. Kauris tuotiin aikanaan Amerikasta, en tiedä mistä sieltä. Kauris, eli kansankielellä laukonpeura tuotiin laivalla Amerikasta. Se oli lahja köyhälle Suomelle, osa kuoli laivamatkalla ja loput vietiin Laukon kartanoon.
Laukossa niitä piti tarhata ja varmaan tarhattiinkin, mutta jossain vaiheessa ne pääsivät (lue päästettiin ) karkuun. Luonnosssa ne lisääntyivät vauhdilla ja levisivät lähinnä länteen. Aluksi niitä metsästettiin ihan lupakiintiöiden perusteella ja luultiin kannan pysyvän hyvin hallittuna aiheuttamatta mitään häiriöitä.
Vuosittain niitä lupakiintiöitä lisättiin, mutta vähitellen alkoi tulla niitä ongelmia. Niitä alkoi jäädä liikenteessä autojen alle aiheuttaen aina vaan enemmän kustannuksia. Myöskin ne alkoivat sotkea suurina laumoina peltoja, sekä aiheuttivat monien puutarhojen kasvien tuhoamisen.
Niitä yritettiin pelotella pelloilta kaikenlaisilla pelättimillä jopa tykinlaukausta muistuttavilla äänilaitteilla. Mikään vaan ei auttanut ja vähitellen metsämiehetkin kyllästyivät niihin suurin lupamääriin ja vuosittian niitä jäikin kaatamatta. Minä olen aikanaan laskenut noin 40 kpl samassa laumassa meidän pellolla. Eikä se ollut ainoa kyllä niitä laumoja riitti muuallekin.
Viimevuosina saattoi niitä kaatolupia olla myönnettynä jopa 500 kpl yhden kunnan alueella. Nyt on siis Luonnonsuojeluyhdistys ehdottanut sitä luokiteltavaksi haittalajiksi.
Sitten se toinen, on kyllä ihan oma tarinansa, palataan siihen kunhan saadaan kauriit tapettua.