Kokoomus ajaa oikeita asioita

Toivottavasti Kokoomuksella on mahdollisuus seuraavassakin hallituksessa ajaa oikeina pitämiään uudistuksia maaliin. Kaikkea haluamaansa ei tietenkään saa aina lävitse kun on hallituksessa vähemmistönä, mutta askel kerrallaankin oikeaan suuntaan on parempi kuin liikkua väärään suuntaan.

Kokoomuksen mielestä Suomessa on aivan liian korkea verotus – veroaste on muuten korkeimpia tällä Maapallolla, lähestulkoon korkein. On aivan päivänselvästi järkevää vähentää mm. työn verotusta – se parantaa Suomen kilpailukykyä, tuo uusia tilauksia, työllistää ja vähentää työttömyydestä aiheutuvia moninaisia kuluja.

Kokoomuksen mielestä sääntelyä pitää purkaa ja antaa markkinavoimien toimia vapaammin – on esimerkiksi sallittu liikkeille vapaampi aukiolomahdollisuus, jos kerran yrittäjä haluaa pitää liikettään pidempään auki, niin pitäköön. Mitä pirua se lainsäätäjälle kuuluu milloin yrittäjä pitää putiikkiaan auki?

Kokoomuksen mielestä Suomen pitäisi irtisanoa Ottawan sopimus, jotta Suomi voisi puolustaa itseään tarvittaessa myös jalkaväkimiinoilla ja vaikka IEDillä. Halosen ja Tuomiojan maanpetoksellinen toiminta (kenraali Sutelan mukaan) pitää purkaa.

Kokoomuksen mukaan Suomen pitää liittyä demokraattisten maiden puolustusjärjestön NATO jäseneksi – yksinoloa on jo kokeiltu hirmuisin tuloksin. Ainoa Eduskunnassa oleva puolue, joka avoimesti puolustaa NATOon liittymistä.

Jne.

Miksei puolue voisi olla kiinnostava?

Puoluepolitiikka ei kiinnosta, jäsenkato uhkaa perinteisiä puolueita. Liike Nyt on asettunut avoimesti vastustamaan puoluejohtoista demokratiaa. Esitetylle kritiikille on perusteita, mutta on muitakin vaihtoehtoja kuin nykyjärjestelmän romuttaminen. Esitän ideoita kotipuolueeni Kokoomuksen näkökantilta.

Tiedon puolue

Olen vasta parin vuoden ajan ollut Kokoomuksessa joten minulla ei ole pitkällistä osaamista puolueemme toiminnasta. Olen kuitenkin pyrkinyt osallistumaan virallisiin tilaisuuksiin kuten tulevaisuuspäiviin, vastaamaan kyselyihin ja ennen kaikkea ammentamaan puolueen tuottamaan tietoa. Tämä jos mikä on puolueen vahva puoli joka kestää mainiosti vertailun kilpailijoihin. Kokoomus tuottaa jäsenistölleen mahtavan määrän kuranttia ja pätevää tietoa politiikasta, aiheesta toiseen, vastapuolen näkemyksiä unohtamatta.

Ylimielinen puolue

Ylimielisin puolue on edelleen Kokoomus, kertoo Ylen julkaisema tuore tutkimus. Tämä on kärkisija josta ei voi olla ylpeä. Yksi syy voi olla Kokoomuksen tilataksissa. Juttu on toki karrikoitu ja pohjautuu vain yhteen näkökulmaan, mutta se on laajalti koettu näkökulma. Tärkeää ei ole onko se faktaa vai ei, vaan se että se näyttää olevan faktaa. Tuorein Nykypäivä-lehti (ei vielä verkossa) antoi myös huolestuttavaa esimerkkiä. Mielestäni lehti suhtautui etenkin pääkirjoituksissa todella ylimielisesti kaikkeen tuoreeseen kritiikkiin ja kriitikoihin. Tekstissä oli enemmän paniikkia kuin pohdiskelua, eikä viestinnästä voinut antaa täysiä pisteitä.

Kehityskelpoinen puolue

Minulla ei ole mitään halua erota puolueesta, jossa on mielestäni roimasti enemmän hyvää kuin pahaa. Minulla sen sijaan on halua osallistua keskusteluun puolueen kehittämisestä. Näin isossa puolueessa on hurja määrä jäseniä kuten minä. Meillä ei ole mitään intressiä nousta valta-asemiin tai olla isoina ehdokkaina isoissa vaaleissa. Olemme puolueessa koska haluamme puhaltaa yhteen hiileen ja osallistua keskusteluun. Meillä on monenlaisia jäseniä joiden seassa on jos jokin alan asiantuntijoita, kokemusosaamista sekä näkökulmia. Puolue ei saisi olla yhtä kuin muutaman johtavan henkilön puheenvuorot, vaan sen pitäisi olla kokoelma puheenvuoroja eri kanteilta.

Peruskysymykseni on tämä: liittyisikö ihmisiä puolueisiin enemmän jos he kokisivat olevan muutakin kuin vain jäsenmaksun maksajia ja kuntavaalien täyte-ehdokkaita? Kysymys jota ei tarpeeksi kysytä liittyy juuri puoluepoliittisen vaikuttamisen mielenkiinnon kasvattamiseen. Myös perinteisten puolueiden pitäisi tuntua mielenkiintoisilta, enemmän ajatuspajoilta ja vähemmän kabineteilta. Mitäpä jos puolueen tiedotus ottaisi hieman avoimemman linjan, ottaisi käyttöön moderneja teknologioita, kuten uudenlaisia nettilähetyksiä, netin yli käytäviä paneelikeskusteluja, jäsenistön kolumneja, ym? Mitäpä jos puolueen jäsenet kokisivat enemmän mahdollisuuksia osallistua keskusteluun pelkän sivusta kuuntelun sijaan?

Puolue ei ole aivan surkea idea

Kaikkine haasteineenkin nykyisen kaltainen puoluejärjestelmä on pitänyt maamme vakaana pitkän aikaa, joten tuskin mallia aivan surkeaksi sopii haukkua. Toki muuttuva poliittinen ilmapiiri Euroopassa tuo yhä uusia haasteita puoluekentälle, mutta tähänkin asti haasteisiin on vastattu ja puolueet ovat mukautuneet ajan hengessä. Terve puolue katsoo haastetta silmiin ja tiedostaa myös oman tarpeensa kehittyä niin jäsenistönsä kuin kaikkien kansalaistenkin mukana.

Näkyvän jäsenen menetys epäilemättä sattui puolueen johdossa. Vaikka jäsenen menetys onkin ikävää, myös se on osa muutosta jonka saa kaikin mokomin nähdä niin merkkinä tappiosta kuin muistutuksena muutoksen mahdollisuudesta. Eiköhän tulevaisuuspuolueelle ole selvää kumpaan kelkkaan kannattaa hypätä?

P.S. Tarjosin tekstistä eri versiota myös Kokoomuksen Verkkouutiset-palveluun. He eivät viitsineet edes laittaa kieltävää vastausta, perusteista puhumattakaan. Se antoi hieman pontta muotoilla tästä julkinen blogaus.

Onko Kokoomuksen alamäki alkanut?

Kokoomuksen taustavaikuttaja jättää puolueen, kirjoittaa HS ja käyttää siihen kaksi kokosivun palstaa.

Somalitaustainen Faisa Kahiye, 19, pettyi kokoomuksen maahan­muutto­politiikkaan, viimeinen niitti oli keskustelu paperittomista.

Asia on varmaan todella tärkeä, koska Helsingin sanomat tuo sen merkittävästi esille. Faisa on todella vaikuttava poliittinen henkilö, koska en ole koskaan hänestä kuullut. Hän ei ole missään vaalilla valitussa asemassa, eikä Merkittävässä puoluetehtävässä. Taustavaikuttaja kuitenkin.

Haluan käydä koulun ensin loppuun, hän lisää.

Kaupungilla puhutaan ja huhutaan

Kaupungilla liikkuessaan ja tuttuja tavatessaan saa kuulla joskus uskomattomiakin tarinoita .

Eräänä päivänä kuulin jutun, joka oli lähtöisin hevosmiesten tietotoimistosta, jota yleisesti pidetään luotettavana tiedon lähteenä.

Jutun mukaan Kokoomuksen puheenjohtajaan Petteri Orpoon ollaan laajalti pettyneitä puolueessa. Ensimmäiseksi tuli mieleeni tapaus Ville Itälä, joka oli tovin myös Kokoomuksen nokkamiehenä, mutta ei vakuuttanut kokoomusväkeä ja joutui luopumaan kesken kaiken. Itälä siirtyi Brysseliin EU:n leipiin ja on sillä tiellä edelleenkin.

Olisiko siis Petteri Orpon kohtalo suunnilleen sama, kuin Ville Itälän. Kokoomus on hyvin EU-myönteinen puolue, joka takaa sen, että puolueen kärkinimet saavat helposti hyviä ja hyväpalkkaisia virkoja EU:n mammuttiorganisaatiossa. Esimerkkeinä Jyrki Katainen, Alex Stubb ja Ville Itälä.

Nyt on menossa varsinainen tulikoe Petteri Orpolla. Hänen pitäisi nyt saada kelvollinen valinnanvapauslaki, vaikka pakkoyhtiöittämisen kielsi perustuslakivaliokunta. Poliittinen sopimus Kepun ja Kokoomuksen kesken takasi Kokoomukselle kelvollisen valinnanvapauslain, mutta se ei kelvannut eduskunnalle ja nyt on yritettävä saada uusi lakiehdotus, joka ei ole helppoa.

Jos uusi valinnanvapauslakiehdotus ei täytä Kokoomuksen ja yksityisten lääkärifirmojen vaatimuksia , niin poliittinen sopimus raukeaa ja Kokoomus palaa takaisin lähtöruutuun ja ryhtyy vastustamaan Kepun maakuntamallia.

Sellaisessa tilanteessa on vain yksi vaihtoehto ja se on hallituksen ero.

Mutta pääseekö Orpo niinkään pitkälle vai halutaanko Kokoomuksessa vaihtaa nokkamiestä jämäkämpään tyyppiin jo ennen tämän näytelmän loppuhuipennusta? Orpo on nimittäin vähän niin kuin se pieni mies, joka pani päänsä parturin ovesta sisään ja kysyi ”ajetaanko täällä miehen parta”? ”Kyllä ajetaan” sanottiin sisältä ja jatkettiin, että ”käske vaan sisään se mies”.

Tällaisia kaupungilla puhutaan ja huhutaan.

Kokoomuksen shakki vastaan moraali

On sanottu että on epätervettä kuulua yhteisöön josta ei löydä mitään kritisoitavaa. Täten kohdistankin hieman perusteltua kritiikkiä kotipuolueeni Kokoomuksen viimeaikaisiin toimiin – tai lähinnä niiden PR-peliin. Kokoomus on pelannut erinomaista shakkia hallituskuvioissa, mutta moraali on rankasti pakkasella ja porsaanreikien käyttö hurjaa. Vihapuhekaan ei ole ongelma, kunhan yhteiskunnalliset tekosyyt ovat pelissä.

Veera Ruoho malliesimerkkinä

Tuorein loikkari Veera Ruoho tiivistää osan ilmiöstä. Hänen omissa ja Kokoomuksen puheissa korostettiin moraaleja ja kunnioitusta, sekä niiden puutetta Jussi Halla-ahon Perussuomalaisissa. Tämä kaikki henkilöltä joka on ihannoinut ja puolustellut Odinien katupartioita ja osoittanut kykenevänsä jäätävään ultrakonservatismiin muutoinkin. Samalla puhuttiin rehellisyydestä, vaikka Ruoho on kärähtänyt röyhkeästä valehtelusta lehdistölle lukuisia kertoja viime viikkoina. Poliittisesti oli hieno liike saada hallituksen puolelle yksi ääni lisää, mutta tempauksessa ei ole mitään varaa asettua korkeamman moraalin tasanteelle. Pelkään pahoin että näin ontto pohja ei välttämättä kestä hallitustyön aaltoja.

Halutessaan voi toki lukea jotain siitä, että samalla viikolla kun Kokoomus sai Ruohosta väkevän konservatiivilatauksen, palasi ”moraalittomiin” Perussuomalaisiin melko liberaali Arja Juvonen.

Soinilaiset aidan ali

Tätäkin rankempi rimanalitus, tai suorastaan riman alle tunnelin kaivaminen oli uuden vaihtoehdon ottamisessa hallitukseen. Hallituksen jatkolle operaatio oli mestarillista shakinpeluuta ja hienoa politiikan pelisilmää, mutta jälleen kerran kaikki moraalista ja arvoista puhuminen on hallituspuolueilta anteeksiantamattoman törkeää. Hallitus toivotti nyt moraalisaarnojen kannattamana tervetulleeksi henkilöitä kuten Pentti Oinonen ja Timo Soini. Rattijuoppona ja maahanmuuttajia vastaan kiihottavana kunnostautunut Oinonen on myös herjannut seksuaalivähemmistöihin kuuluvia eläimiinsekaantujiksi. Soinin absoluuttinen, sydämestä purskuava viha mm. naisten oikeuksia, seksuaalivähemmistöjä, demokratiaa ja oikeastaan kaikkea länsimaisia ihmisoikeuksiin kuuluvaa vastaan on niin absoluuttista että Trumpin kaltaiset aloittelijat voivat vain katsoa kateellisena.

Näistä ei tokikaan tullut ongelmia ja Soinihan ei ole koskaan joutunut oikeudessa vihapuheista vastaamaan, koska hän tietää mikä on oikotie onneen: ”En minä, mutta kirkko”. Tästä on turha syyttää Kokoomusta tai muitakaan puolueita, sillä on tosiasia että tässä maassa saa vihata, herjata, kiihottaa ja harjoittaa väkivaltaa uskonnon tekosyyllä. Siten vihapuhe ei ole vihapuhetta eikä moraalittomuus moraalittomuutta. Orpo pelasi erinomaista shakkia käyttäen yhteiskunnan hyväksyttyjä tekosyitä, mutta näin ei silti olisi pakko toimia. Jonkun, yhden puolueen, täytyy joku päivä sanoa valitut sanat tätä vastaan. Jo sitä odotellessa vaadin vähän enemmän rehellisyyttä. Moraalista, selkärangasta tai arvoista ei voi eikä saa puhua kun perustelee yhteistyötä ihmisarvokäsityksen alimman pohjasakan kanssa. Oikea puhe olisi luokkaa ”tämä on kompromissi jolla tärkeä hallitustyö jatkuu, purraan hammasta ja palataan töihin”.

Oikeus vai taju?

Loppuun voisi varmaan sanoa pari sanaa kansan oikeustajusta. Tietenkään vihaista kansanjoukkoa ei saa päästää pyövelin tehtävään mutta kun lain kirjain on täytetty, jatko-osassa voi mielestäni kuulla kansan oikeustajua. Jussi Halla-aho on tehnyt rikoksen, hän on tehnyt väärin – pulinat pois. Kansalle kuitenkin rikos vaikuttaa hyvitetyltä ja hän on selvästikin jo lähtenyt vähä kerrallaan poistamaan puolueestaan Soinin aikaisia ultrakonservatiivisia vihan arvoja. Täten on hyvä kysyä onko näin aktiiviselle, kauaskantoiselle vihanpidolle tarvetta? Perussuomalaisten nykyinen eduskuntaryhmä ei näytä hallituskelpoiselta, mutta ei pitkässä juoksussa myöskään yhteistyökelvottomalta. Suunta on hyvä ja iskuja vyön alle ei tarvita, kaikkein vähiten kestämättömillä moraalisaarnoilla.

En ole menettänyt lainkaan arvostusta niitä lukuisia Kokoomuksen jäseniä kohtaan, jotka minut puolueeseen innostivat. Katson kuitenkin että mediapeli ei ole viime aikoina noudattanut puolueestani odottamaa asiallisuuden ja ymmärryksen linjaa. Toivon, että tämä poliittinen show olisi nyt tässä ja voitaisiin keskittyä taas vaikkapa sotesopan hämmentelyyn.