Kuinka pitkään väliaikanen liikennemerkki voi olla

No tuo koskuen tiellä ollut tietyömerkki on ollut viidettä vuotta työnvalmistumisen jälkeen

Siihen on lumen vuoksi törmännyt muutama auto sitä betoni porsasta kun ei lumen vuoksi näe

Eihän se betoniporsas ole saanut oikeasti mitään kolhua autot tosin ovat rikkoneet puskurinsa

Mutta olishan se kiva jospa tänä kesänä se merkki lähtis kaupunkin varastoon toivossa on hyvä elää ja uskossa kuolla sanoi lapamatokin seommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast

Mitähän etuja nämä olisivat itselleen vaatineet?

https://yle.fi/a/74-20083485

”Saamelaiskäräjät kritisoi Suomen valtiota, koska saamelaisten kanssa ei ole neuvoteltu Suomen ja Yhdysvaltain puolustusyhteistyösopimukseen (DCA) ja puolustusliitto Natoon liittymiseen liittyvissä asioissa.”

Meinaako saamelaiskäräjät, että he ovat osapuolia Suomen valtion puolustusasioissa?

Varmaan olisi esitetty joukko suuria vaatimuksia eduista saamelaisille korvaukseksi asiasta.

Oli jo aikakin mennä historiaan

Kun entisen me lukeman heitti Itä-Saksan Jyrgen Schulsin teki MElukemat v1986 eipä siitä olisi uskonut että se kestäisi näinkin pitkään

Noin siinä kävi ja on maailman vanhin me lukema nyt se passitti historiaan Liettualainen Mykolas Aleknena lukemalla 74,35

No hänen isänsä heitti 2000 luvulla 73,88

Uudet me lukemat syntyi Oklahomassa Yhdysvalloissa viikonloppuna seommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast

Haluan vielä vanhoilla päivillä opiskelemaan

Soitin Salpauksen opinto-ohjaajalle ja kysyin vaihtoehtoja. Tein hakemuksen rekvisiitta -alan koulutukseen. Opintoihin kuuluu tarpeiston suunnittelu ja valmistus esim. teattereihin ja elokuviin. Eli luovuutta saa käyttää niin paljon että vain taivas on rajana. Koulutukseen valitaan vain 8 hakijaa, mutta pitäkäämme peukkuja 🙂

Tampere

Tampereella on ihan oma murre, mutta onko enää kauan
sillä yhä useampi tulija on vieraskielinen:
https://www.aamulehti.fi/paakirjoitukset/art-2000010354563.html
Sanansaattajat pyrkivät selvittämään Tampere-sanan alkuperää
ja se voisi juontua ruotsin kielestä Kustaa antoi ainakin kaupunkioikeudet?
Joku taho ehdotti englanninkieltä maamme kolmanneksi viralliseksi kieleksi.
Kuinka käy nääs Tampereen murteelle?

Lahessa on lakkautettu hiljattain monta R-kioskia

Sykkeen ärrä, trion ärrä ja minulle harmillisempana jalkarannan ärrä, jonne tykkäsin kävellä tapanilan metsän poikki aamukahville ja jutella myyjän kanssa mukavia ja samalla nähdä tuttuja kun asuin jalkarannassa vuosina 1996- 2007

Sen pauligin guatemala-.kahvin, jota jalkarannan ärrältä sai tykkäsin aina nauttia kerman kanssa ja eläkeläishintaan 1,50/ iso muki.

Tuossa keskussairaalassa ryöstävät asiakkailta 3 euroa pienestä mukillisesta, niin siinä ei huvita käydä vaikka vieressä asun.

Harmillista 🙁

Amerikan fiiliksiä: mobiiliverkot ja pääsy nettiin

Satelliittilautaset

Perustuen toiveeseen X-viestipalvelussa, julkaisen lyhyen blogisarjan Amerikan fiiliksiä. Sisältö perustuu pääosin muistiinpanoihini matkasta Virginiaan ja lähialueille loppuvuodesta 2022, mutta osa on myös uudempaa. Tavoite on avata arkisia mielenmaisemia.

Tämän osan teemana on pääsy Internetiin. Sarja päättyy. Löydät linkit kaikkiin sarjan juttuihin ensimmäisestä osasta. Lähipäivinä avaan vielä keskustelun mahdollisesta jatkosta.

Niin huono että tulee Elisaa ikävä

En voi sanoa omaavani ainoaa positiivista sanaa esimerkiksi Elisan ns. asiakaspalvelusta tai ns. laadusta, mutta huomaan muuttavani standardejani nopeasti. Suomessa saat luvattoman tehokkaan 5G-mobiililiittymän noin 30 eurolla kuussa. Jenkeissä maksat samasta 95 dollaria kuussa, eikä se sisällä kuin pienen määrän dataliikennettä. Pari iltaa Netflixin tai Areenan äärellä ja limitti on täynnä. Kännykkää ja liittymää ei voi valita vapaasti kuin harvoissa tilanteissa, vaan useimmiten olet sidottu operaattorin valintaan. Prepaid sim-kortit kaupoista toimivat vain harvoissa puhelimissa, emmekä löytäneet tällä kertaa yhtään mallia joka toimisi Euroopasta tuoduissa puhelimissa. Yksi olisi toiminut, mutta se toimi vain yhdellä mobiilioperaattorilla, jonka kuuluvuus kohteessamme oli olematonta.

Siinä missä Suomessa voit kuvitella käyttäväsi kännykkää melko kivuttomasti melkein missä vaan, on ameriikan mailla tilanne toinen. Yhdessä kunnassa toimii yksi operaattori, kun kymmenen kilometrin päässä naapurikunnassa taas toinen. Monella on tämän vuoksi useampi kännykkä että heitä ylipäänsä saa kiinni. Jos joskus yksi osoittautuisi tarpeettomaksi, prosessi vanhan liittymän irtisanomiseen on melkoinen via dolorosa, jota pääsin seuraamaan. Automaattiset puhelinpalvelut yrittävät tunnistaa puheesta mitä haluat ja toteuttavat tämän noin nollan prosentin tarkkuudella. Lyhyesti sanottuna mobiilioperaattorit ovat kiistattoman kuninkaan paikalla, hintakilpailua ei käytännössä ole, viranomaisvalvonta puuttuu ja laatu on alle jokaisen riman. Mobiiliyhteyksissä Yhdysvaltoja voi kutsua täydelliseksi kehitysmaaksi.

Vaikeasti verkkoon

Kuten arvata saattaa, pysyvissä nettiyhteyksissä tilanne ei haja-asutusalueilla ole sen parempi. Valokuituverkkoja on vähän ja operaattorit lobbaavat mielettömillä summilla maakuntia ja osavaltioita kieltämään paikallisten verkkojen rakentamisen. Aina joskus paikallinen pieni yhteisö tässä kuitenkin onnistuu ja tuloksena on operaattoreille sietämätön tilanne: rajattomat, nopeat yhteydet Suomeen verrattuna vain kolminkertaisella hintaa. Yleisesti apuna käytetään satelliittioperaattoreita kuten perinteiset Viasat tai Hughesnet, Elon Muskin Starlink-järjestelmän toimiessa markkinahaastajana. Hieman alle satasesta lähtevät kuukausihintaiset satelliittiyhteydet riittävät nettivideoiden katseluun, mutta soveltuvat surkeasti etätyöhön tai pelaamiseen. Näitäkin koskevat datamäärien siirtorajat, joita ei Suomessa ole nähty vuosikymmeniin. Kivana bonuksena yhteys on erittäin sääriippuvaista, eli reilumman sadenkuuron sattuessa kannattaa kaivaa perinteinen kirja tai pelikortit (sekä usein myös kynttilä, sähköt ovat yhtä huonoja). Vertailun vuoksi, Suomessa saa kaupungissa nopeamman, rajattoman yhteyden yhä useammin osana vuokraa tai yhtiövastiketta, noin kymmenen euron reaalisella kuluvaikutuksella kuukaudessa. Haja-asutusalueilla vankemmatkin toiveet toteutuvat 30-50 euron kuukausimaksulla.

Asiaa on tutkittu hieman ja ounastelen että tutkitaan vastakin: laadukkaat verkkoyhteydet ovat tärkeä osa yhteiskunnan hyvinvointia. Pääsy tietoon kohtuullisella hintaa, tasa-arvoisesti myös vähävaraisemmille tarjottuna, auttaa yhteiskuntaa ylöspäin. Vaikka ongelma on paikallisesti tutkittu ja tiedostettu, ratkaisun toteutumisesta ei ole merkkiäkään. Kun lisää kalliiden yhteyksien päälle vielä laitteiden silmittömät kuukausivuokrat, markettien tuotevalikoiman katastrofaalisen laadun ja kaikenlaisten helppoheikkien yleisyyden, niin käsilläsi on kaamea suo. Yhdysvallat ei ole fiksusti verkossa ja putoaa yhä kauemmas Pohjoismaiden, Baltian maiden tai Etelä-Korean kaltaisten maiden tilasta, jääden jälkeen jopa digiyhteiskunnan seinään ajaneesta Saksasta.

Yhdysvaltain urbaaneilla alueilla tilanne on hieman parempi ja avoimien vierasverkkojen suuri määrä kompensoi ongelmia. On vaikea sanoa absoluuttisella tarkkuudella onko suurempi jakolinja USA:n ja muiden kehittyneiden maiden välillä, vai USA:n kaupunkien ja haja-asutusalueiden välillä. Sanoisin kuitenkin, että monet ongelmat ovat koko maan laajuisia. Keinotekoisesti ylläpidetyt monopolit, heikot standardit, korruptio ja päättäjien osaamattomuus muodostavat pirullisen yhtälön.

Amerikan fiiliksiä: aseet

Kaupan asevaroitus

Perustuen toiveeseen X-viestipalvelussa, julkaisen lyhyen blogisarjan Amerikan fiiliksiä. Sisältö perustuu pääosin muistiinpanoihini matkasta Virginiaan ja lähialueille loppuvuodesta 2022, mutta osa on myös uudempaa. Tavoite on avata arkisia mielenmaisemia.

Tämän osan teema on aseet.

Kaupustelu, kerjääminen ja pyssyttely kielletty

Kun astun myymälän ovesta sisään, ovella tervehtii ensin kyltti. Löydät siitä aukioloajat, kiellon tuoda lemmikkejä sisälle, tupakointikiellon, sekä kohteliaan tekstin jossa pyydetään pitämään aseet piilossa kaupassa käynnin aikana. Voit olla melko varma että merkittävällä osalla ihmisistä löytyy pyssy joko taskusta tai vähintään auton hansikaslokerosta. Kavereiden kesken asiasta jutellessa kaveri nappaa pienen pistoolin taskustaan samalla vakavuudella kun suomalainen nappaisi käteensä nenäliinan. Se on aivan sama puhutaanko nuoresta miehestä vai eläkkeellä olevasta isoäidistä, ase napataan mukaan siinä missä housut jalkaan.

Vastoin yleistä mielikuvaa, pääosa paikallisista asetta kantavista on äärimmäisen vastuullista väkeä. He harjoittelevat aseenkäyttöä säännöllisesti, käyvät koulutuksissa ja pitävät pyssyn tehokkaasti piilossa. Se on kuin henkivakuutus, jota ei toivottavasti tarvitse koskaan käyttää. Voin ymmärtää heidän näkökulmaa, sillä poliiseja on harvassa, he ovat ylityöllistettyjä ja koko laitos toimii melko tehottomasti. Osa haastetta ovat eri poliisin hallintotasojen väliset haasteet. Paikalliseen, kunnan tai maakunnan poliisiin yleensä luotetaan, heidät tunnetaan ja he osallistuvat yhteisön toimintaan. Osavaltion poliisia sen sijaan pelätään, heillä on maine gestapohenkisinä pilkunviilaajina joiden valta perustuu luottamuksen sijaan pelkoon. Liittovaltion poliisi FBI on toki vielä oma tarinansa, mutta heidän osuus arjessa on pieni. FBI:stä puhutaan lähinnä siksi koska sen maine on ottanut melko paljon osumaa medioissa erinäisten poliittisten puliveivausten myötä.

Lähes jokainen pystyy referoimaan useitakin tarinoita, joissa turhaan odotettiin poliisia pitkät ajat. Vastaavia tarinoita on mediassakin paljon, mutta on hyvin vaikea tehdä niille faktantarkistusta. Vastaavasti on yhtä suuri määrä tarinoita, joissa ase on pysäyttänyt ryöstäjän tai raiskaajan. Erinäisistä väkivallan kokemuksista mainitsinkin jo aiemmassa osassa. Ehkä kuitenkin koskettavin tarinan muoto kuului useammaltakin naispuoliselta seniorilta. He eivät pidä aseista, eivät halua aseita, mutta ovat joutuneet asiaan kouluttautumaan ja aseen ostamaan. He eivät todellaan ilahdu asemasta mihin kokevat joutuneensa, mutta toisaalta uhka vanhuksiin kohdistuvasta väkivallasta painaa vaakakupissa vankemmin. Tässä kohtaa on hyvä taustoittaa, että jenkeissä kotona asutaan paljon vanhemmaksi ja sairaammaksi kuin Suomessa.

Keräilijöitä ja kepulikonsteja

Sitten hieman keräilyvietistä. Suomalainen mies voi saada ihmetystä sillä, että ladosta löytyy seitsemän kirvestä ja tusina puukkoa. Keräilyharrastuksensa kullakin ja jenkkilässä yhä useammalla keräilyn kohteena ovat aseet. Kyse ei ole millään muotoa tarpeesta vaan keräilyvietistä. Aseita pidetään kauniina, funktionaalisina, kiinnostavina esineinä joita esitellään vieraille siinä missä pikkuautoja, postimerkkejä tai Aalto-maljakoita. Suunnaton määrä opittua asetriviaa puolestaan voisi heijastua joidenkin suomalaisten himoon hankkia knoppitietoja urheiluyrityksistä tai niiden työntekijöistä. En aivan ymmärrä tarvetta pitää kaikkia aseita ladattuna, luulisi sen farkkutaskusta löytyvän pistoolin riittävän akuuttiin itsepuolustukseen. Yhtä kaikki, minulle ei ole koskaan tullut turvaton olo aseharrastajan luona vieraillessa, vaikka itse vihaan aseita.

Tietenkin Yhdysvallat tarvitsee jonkin asteen asereformia. Aseväkivalta on täysin mieletöntä, mutta en ole vakuuttunut että ongelman ydin on aseharrastajissa. Itse koen aseväkivallan olevan enemmänkin oire yhteiskunnan huonosta tilasta laajemmin. Osattomuus, toivottomuus, terveysongelmat ja velkavankeus ovat omiaan ajamaan ihmisiä väkivaltaisiin tekoihin. Tässä voisi katsoa vaikka Ruotsiin, joka kärsii massiivisesta aseväkivallan kiihtymisestä, vaikka aselait ovat mielettömän tiukkoja. Aselait kaipaavat toki jenkkilässä tiukennusta esim. terveystarkastusten osalta, mutta on turha kuvitella niiden olevan taikatemppu.

Totta puhuen, kun on tarpeeksi kauan seurannut maan uutisia, alan huomaamaan aselakien olevan lähinnä keino poliittiseen markkinointiin. Jos lupaat tiukennuksia, saat tietystä suuntaa hurraahuutoja ja jos vapautuksia, saat niitä toisaalta. Näillä puheilla ja pienillä rajoituksilla on paljon poliittista symboliarvoa. Tietenkin rajoitukset esimerkiksi sarjatuliaseiden saatavuudessa auttaisivat aseongelman kanssa tuntuvasti, mutta yhteiskuntaa sillä ei korjata. Jos eletään maassa missä henkilö saatetaan ampua kuoliaaksi taskurahojen takia, on turha kuvitella maailman paranevan parilla aselain hiomisella.