Nyt on aika piilottaa ultraprogressiiviset trendipoliitikot sivuun, sillä aion puhua mitä määrätietoisimmin erittäin konservatiivisista liberaaliaatteista. Nuoriso- ja muukin työttömyys on pinnalla ja joka mahdollinen verovarojen kuppaaja on käsi ojossa haluamassa rahaa ongelman ratkaisuun. Jos sitä rahaa annetaan, ongelma pahenee. Tällä kertaa ratkaisu löytyy peruutuspeilistä.
Oisko hanttihommia?
Moni tämän päivän eläkeläinen on kertonut vastaavaa tarinaa: aikanaan töitä saatiin kun käveltiin työpaikalle ja kysyttiin olisiko työtä, vaikka hanttihommiakin. Aika usein se oli kättä päälle ja suoraan sorvin ääreen. Paperilappunenkin saatettiin tehdä, mutta ei muuta. Työn tarve ja tekijä kohtasivat, hommat alkoivat.
Työnantajana tänä päivänä totean muutaman asian. Ensinnäkin, äsken kuvailtu kuulostaa unelmalta, utopialta suorastaan. Toisekseen, palkkaaminen on nykyään sellaista saamarin salatiedettä ja pilkunfiilausta että ei pahemmasta väliä. Kolmannekseen palaan alkuun: miksi hitossa asioiden PITÄÄ olla näin vaikeaa? Ei niiden pidä. Ne ovat, koska maan tapa (tai jos haluat, räikkä, korruptio, hyvävelikerho, työmarkkinabroilerit…). Se on kumma juttu että firman voi perustaa viidessä minuutissa, muta työntekijän palkkaamiseen voi mennä viisi viikkoa.
2020-luvun malli
Jos yritykseni ovelle tulisi nuori tänä päivänä ja kysyisi hanttihommia, vastaus on että kyllä olisi. Ja jos voisin palkata tuosta vaan ilman paperisotaa, niin tarjoaisinkin. Tästä tuli mieleeni tämän päivän malli. Se menisi suunnilleen näin.
- Työnantaja avaisi esim. kännykällä palkkauspalvelun, naputtelisi siihen työmäärän ja palkan. Sitten ruudulla näkyisi QR-koodi, jonka hän osoittaisi työntekijälle.
- Työntekijä lukisi kännykällään koodin. Sitten hän kirjoittaisi (tai tunnistaen saisi automaattisesti) tilinumeron ja henkilötunnuksen, sekä kuittaisi hyväksyvänsä työnantajan tarjouksen.
- Ja siten asia olisi sovittu, aikaa meni pari minuuttia.
Ei ole mitään teknistä syytä miksi noin ei voisi toimia. Palkkauspalveluita voisivat tarjota esimerkiksi kirjanpitosovellukset, pankit, vakuutusyhtiöt, ym, kuitenkin niin että on kilpailua. Vastaavasti kaikki pankit voisivat tarjota tuota työntekijän päätä. Tekniikka tuossa on helppoa, ei tuota viikkoa kauempaa tekisi.
Miksipä siis ei?
Niin, eihän tuollainen ole mahdollista. Miksi? Koska edellä mainittu ja kirosanoin koristeltu maan tapa. Työnantajan pitää varmistaa työpaikalta seitsemänsataa turvallisuustarkastusta, tehdä syrjinnän vastainen linja, tarjota päihdehoitopalveluita, tehdä valvottu selvitys siitä purkillisesta puhdistusainetta hyllystä, kun se pääkallomerkki tarrassa ei selvästikään varoita tarpeeksi. Sitten pitää kirjoittaa essee työllisyyspalveluviranomaisille ja lähettää verottajalle kirje verottajalta jossa lukee että verot on maksettu, verottaja kun ei tiedä mitä verottaja tietää. Sitten pitää tehdä selvitys alihankintaverkoston läpi että palkkauksemme asiakirjat on laadittu feng shuin mukaisesti. Sitten pitää suudella liittopampun ahteria, rakentaa rauhoittumistila ja ilmoittaa kirjallisesti että firma ei omista kompostoria. Sitten päästään itse paperisotaan…
Ei se työntekijän asema ole parempi. Jokaisesta tulon pennistä pitää raportoida kymmenen vuotta ennen työn hakemista, pitää osoittaa ettei osaa virittää kitaraa, luvata viranomaisille että osaa olla laiska ja korostaa että ei missään nimessä harjoita valtion kieltämää oma-aloitteisuutta. Sitten pitää tehdä selvitys jokaiselle Kelan tukipalaselle erikseen, sekä liitolle, että julkisesti tuetulle vuokranantajalle, ja tehdä selvitys puolison ja äidin ja isän ja naapurin koiran tuloista sekä hakea seitsemänsataa poikkeuslupaa ja etsiä tukea tukiaisen hakemisen tukemiselle. Ja kun tuo kaikki on tehty, satasen palkasta jää käteen miinus seitsemänsataa.
Tämä ON yksinkertaista
EK. AY-liike. Suomen Yrittäjät. Työllisyysrahasto. Kela. Työvoimapalvelut. Kunta. Hyvinvointialue. Valtio. Virkamieskoneiston joka akka ja ukko. Nuo kaikki käyttävät kaiken mahdollisen aikansa ja rahansa varmistaakseen, että työllistymisen kynnys on niin korkea kuin se vain fysiikan lakien mukaan voi olla, ja vähän päälle.
Kyllä, Iranin sota sotkee. Ryssän raivo sotkee. Jättimäinen valtionvelka sotkee. Moni hemmetin asia sotkee, mutta kaksi edellistä koskevat läjäpäin maita ja jälkimmäinen ongelma on jopa pahempi monessa paikkaa. Nuo ovat tekosyitä. Oikea syy löytyy peilistä. Työllistäminen on liian vaikeaa. Työn vastaanottaminen on liian vaikeaa. Jättimäisen byrokratiahimmelin pakkaaminen uuteen byrokratiahimmeliin ei tule ikinä parantamaan tilannetta.
Ehkä juuri siksi tämä itkettää, kun lopulta ongelma on niin yksinkertainen korjata. Vaan kun yksikään poliitikko ei saa konjakkipulloa tai suojatyöpaikkaa tekemällä hyvää. Siten voitaneen olla varmoja että tämän päivän katastrofi tuntuu suorastaan paratiisilta siihen verrattuna missä olemme vuoden päästä.
Suomalainen voittaa aina.
Niimpä. 1956 ensimmäisen työpaikan saanti oli tosi vaikea ja lopulta suhteiden kautta pääsin työnantajalle 4-vuotiseen oppisopimuskoulutukseen. 1960-luvulla vaihdoin työpaikkaa muutaman kerran ja se kävi lähes vaivatta.
– Nyt kukaan ei uskalla tehdä mitään paitsi hallitus joka pelottelee ja leikkaa. Enemmistöhallitus voisi?