En helvetissä suostunut!!

Eräs puolituttu mustalaismies tuli yksi kerta koputtamaan oveani ja kysyi suostuisinko ottamaan tililleni 300 euroa ja saisin itse siitä palkaksi 20 euroa kun käydään nostamassa otto-automaatista.

Soitin asiasta veljelleni joka on entinen Lahden rikospoliisin tutkintaryhmän päällikkö ja on ollut jo 3 vuotta eläkkeellä. Veli sanoi minulle että tietää tuon kuvion ja mustalaiset pesevät sillä tavalla rahaa siirtämällä kohtalaisia summia eri ihmisten pankkitileille. Veljeni sanoi myös että jos olisin suostunut se mustalainen olisi tullut uudestaan ehdottamaan isompaa rahamäärää.

Työmarkkinoiden ongelmia luodaan, ei ratkota

Poliittinen keskustelu YEL-muutoksista, irtisanomisehdoista ja paikallisesta sopimisesta käy kuumana, mutta sen alle jää toinen mokoma vähintään yhtä kuumia ongelmia. Koen, että olemme liki unohtaneet ongelmat itse työnhakuprosessin tietoisessa hajottamisessa viranomaisten ja lobbarien toimesta. Unohdetaan siis hetkeksi vasemmisto-oikeisto vääntö ja palataan byroslavia-maalaisjärki-vääntöön.

Haamuduuneista haamuhakuihin

Keväällä Yle uutisoi ns. haamuduuneista useammallakin jutulla. Tässä ilmiössä on kyse siitä, että rehellisyyteen kyllästyneet työnvälitysfirmat rekryävät ihmisiä olemattomiin työpaikkoihin, tarkoituksenaan yrittää myydä hakijoita sitten työtä etsiville yrityksille. Työnvälitysfirmat toimivat tässä vailla lopullisen työpaikan tarjoavan yrityksen lupaa tai tietoisuutta, aiheuttaen ongelmia sekä työnhakijoille, työnantajille että viranomaisille. Itse arvelisin jopa ongelmien aiheuttamisen olevan varsinainen tarkoitus. Ei kuitenkaan huolta, ystävät hyvät, kukaan ei ole ongelmalle tekemässä mitään.

Työnvälitysfirmat toimivat joskus ja jouluna myös työntekijöitä hakevien yritysten tilauksesta aivan avoimesti, fiksusti ja hyödyllisesti. Tämä on yleistä esimerkiksi ns. vuokraduunarihommissa, eli lyhytaikaisten työsuhteiden välityksessä. Tällaisella palvelulle on ehtaa kysyntää, sillä monella työpaikalla on hetkittäisiä ruuhkia. Tätä kirjoittaessa voisin kuvitella että kesähelteiden alettua pääsee yksi jos toinenkin vuokraduunari lastaamaan kaupan alalla kaikkea kesävälinettä aina grilleistä vesileluihin.

Toisella puolen ilmiötä ovat sitten työnhakuvelvoitteet. Ajatusta tässä taustalla voi pitää sinänsä oikeana – työ on todellakin parasta sosiaaliturvaa, ja rohkaisu työnhakuun on perusteltua. Ongelmia on kuitenkin hurjasti: etenkin kovan työttömyyden aikana näkyvään työpaikkailmoitukseen voi tulla satoja, tuhansiakin hakuja, joiden joukosta ehkä kourallinen on oikeasti edes haluamassa siihen työhön. Moni hakee vain johonkin nenänsä eteen tulevaan, vain koska on pakko, ilman kovin vakavaa ajattelua. Moni on aluksi vakavissaan, mutta ensimmäisen viidensadan epäonnistuneen haun jälkeen inspiraatio kuolee. Viranomaista ei heitä kiinnosta auttaa, ja Suomessa AY-liike ei saa auttaa jäseniään työnhaussa sillä tavoin kuin vaikkapa Tanskassa.

Toisin sanoen, edellä mainittujen haamuduunien lisäksi nämä haamuhaut johtavat siihen että sekä työpaikkailmoituksissa, että ennen kaikkea työhakemuksissa, on ylivertainen leijonaosa pelkkää täytettä. Muutamat tutut alalla sanovat että joskus työhakemuksista oikeita on ehkä prosentti, ja työpaikkailmoituksistakin selvä vähemmistö. Jälkimmäiseen syntiin syyllistyvät lukuisat näkyvät yritykset, pikaruokapaikoista aina teollisuuslaitoksiin. Kuulemma se näyttää hyvältä firman imagolle että on aina rekry auki, vaikkei ketään ole aikomustakaan palkata.

Itse luotu ongelma ja surkea ratkaisu

Työnvälitysfirmat ovat ahkerasti lobanneet viranomaisia lisäämään työnhaun velvoittavuutta. Tämä, yhdistettynä heidän itse luomaan haamutyöpaikkaongelmaan, johtaa työnantajat pulaan: Yksinkertainen työpaikkailmoituksen laittaminen ja sopivan hakijan löytäminen on muuttunut niin isoksi työksi, ettei siitä moni firma selviä. On yksi asia lukea tusina ilmoitusta, toinen asia käsitellä niitä tuhat. Samat työnvälitysfirmat sitten myyvät hyvää hyvyyttään rekrytointipalveluita helpottamaan itse aiheuttamansa ongelman ratkaisua.

Tämä ”ratkaisu” sitten yleensä johtaa edelleen työnhaun prosessiin vaikeuttamiseen. Jokaiseen, oikeaan tai haamuiseen työpaikkaan, pitää kuvata videoita, täyttää puolenkymmentä lomaketta, kirjoittaa puoli tietosanakirjaa tekstiä ja esittää muita performansseja. Tiedot eivät toki mene ö-mappiin, vaan pahempaa: ne menevät kielimallille, joita jotkut tykkäävät pöhkösti tekoälyksikin kutsua. Tämä järjestelmä, teoriassa hyödyllinen, on usein tehty niin surkeasti että se ei kykene erottamaan hakijoista parhaita. Joskus taas käyttö kompastuu juridisiin tulkintoihin. Eipä ratkaisusta toimivaa toisaalta tarvitakaan, koska välitysfirman palkannut taho ei saa nähdä prosessia, tai ei edes halua yrittää ymmärtää sitä. Miksi myydä priimaa kun sekunda tekee kauppansa?

Kenen hyväksi?

Kuka tästä hyötyy? Pääosa isoista työnvälitysfirmoista on veroparatiiseista omistettuja, jotka hädin tuskin palkkaavat suomalaisia, eivätkä taatusti maksa veroja. Kyllä joukossa on kotimaisiakin, ja jopa erinomaista palvelua tarjoavia, mutta iso volyymi on alusta loppuun sitä itteensä. Hyöty valuu miljardöörien rientoihin ja lasku valuu lopulta veronmaksajille – osa suoraan, osa välillisesti.

Mutta suurin haitta ei edes ole se mieletön määrä kuluja mitä näille yrityksille maksetaan ongelmasta jota ei pitäisi olla olemassakaan. Suurin haitta on, että moni ei enää oikeastaan halua sen paremmin tarjota kuin hakeakaan työtä. Totta puhuen se ei edes kannata. Jos et ole valmis menemään ym. sirkukseen mukaan, kuten pienempien yrityksen tapauksessa on, kukaan ei lue työpaikkailmoitustasi. Suuresta työttömyyden määrästä huolimatta moni pienempi yritys ei saanut tänä vuonna yhden ensimmäistä kesätyöhakemusta, koska eivät suostuneet maksamaan työmarkkinamafian suojelurahoja.

Koska en halua olla äärimmäisen ilkeä, en kerro rehellistä mielipidettä mitä asialle pitäisi tehdä. Sen sijaan tarjoan ratkaisuki pehmennettyä poliittista hevonpaskaa. Mitäpä jos ylläolevaa ongelmaa lähdettäisiin tutkimaan vaikkapa kotimaisten yliopistojemme osaamisella? Mitäpä jos haamutyöpaikkojen ilmoittamisesta seuraisi sanktioita? Ensin julkinen huomautus, sitten sakot ja kolmannella kertaa pysyvä liiketoimintakielto. Mitäpä jos suotaisiin AY-liikkeille entistä aktiivisempi rooli ja ehkä myös velvollisuus työnhaun tuessa Tanskan malliin? Mitäpä jos viranomainen lähtisi kehittämään työpaikkapalveluitaan jatkossa ILMAN työnvälityshuijareita? Tässä voisi auttaa vaikkapa järjestely, jossa Työmarkkinatorin käytöstä perittäisiin kulut kattava käyttömaksu työnvälitysfirmoilta.

Olen yhä vapaan markkinatalouden ystävä ja näkisin sangen mieluusti Suomessa toimivan useita, rehellisiä, laadukkaita työnvälitysyrityksiä. Näiden pitäisi kuitenkin toimia markkinaehtoisesti ja avoimesti, ei markkinahäirikkönä ja veronmaksajan piikkiin.

Ennen kaikkea olen terveen työmarkkinailmapiirin ystävä. Työpaikan tarjoamisen kynnystä on madallettava kaikin tavoin ja sen on oltava mahdollista myös pienemmille yrityksille. Sinne syntyy suurin määrä työpaikkoja, joten sieltä löytyvät kasvun siemenet. Niillä siemenillä saataisiin ehkäpä terveydenhoitommekin taas kuntoon, kunhan nyt ensin nykyinen työterveysjärjestelmä ammutaan kuuhun. Se onkin sitten oma tarinansa.

Punavihreä saippuakupla, se poksahtaa viimeistään v.27

Olette varmaan huomanneet, että yleisin kysymys urheilijoille on joka heille esitetään urheilusuorituksensa jälkeen, olivatpa sitten saaneet metallia kaulaansa tai sijoittuneet sijoille ne muut on…… ”että miltä nyt tuntuu”.

Tästä johdannosta loikkaankin sitten turvallista aasinsiltaani pitkin politiikan syvään päätyyn käsittelemään kysymystä, että miltä nyt tuntuu perussuomalaisten 46 kansanedustajan mielissä tämä kannatuksen puolituminen  parin vuoden takaisiin eduskuntavaaleihin nähden.

Mutta olette varmasti muutkin huomanneet kuinka median poliittiset ns.”asiantuntijat” ja eduskunnan kuppilassa päivystävät punavihreät villapaita journalistit tuntuvat olevan varmoja, että perussuomalaisilla kansanedustajilla kaikilla on kylmä rinki peräpeilinsä ympärillä paikkansa puolesta nykyisiä Gallupkäppyröitä tiiraillessaan.

Mutta minä tiedän eikä minun tarvitse edes arvailla mitä nykyiset kansanedustajamme ajattelevat tulevaisuudestaan, sillä minä olen lähes kaikilta sitä tiedustellut, että onko teillä kylmä rinki peräpeilinne ympärillä kuten media niin väittää.

Kaikille joille olen kysymyksen esittänyt ( n.39 edust.) on vastannut samalla tavalla, että ei heitä huoleta Gallupit eikä ole kylmää rinkiä peräpeilinsä ympärillä  kävipä vaaleissa sitten miten hyvänsä, jos uusivat valtakirjansa niin sitten jatketaan eduskunnassa ja jos paikka ei aukea niin sitten tehdään jotain muuta, eli palataan saman sorvin ääreen josta eduskuntaan lähdettiin, kyllä tekevälle työtä piisaa.

Kukaan ei siis ollut huolissaan omasta puolestaan ja suurin huoli heillä kaikilla oli jos Gallupit toteutuvat, että kuinka mahtaa käydä Suomen, jos isänmaalliset  äänestetään  paitsioon, silloin taas sosialistit ja kepu pääsevät jakamaan syntymäpäiväkakkua  itselleen ja sijaisryhmilleen, vaikka kakkukin on vielä leipomatta.

Joten, älkää uskoko punavihreisiin medioihin, ne kirjoittelevat totuutta oman ideologinsa johdattamana ja ainoa asia millä kansalaiset oppisivat erottamaan oikean poliittisen tiedon väärästä on oppia lukemaan, eli tulla medialukutaitoiseksi.

Rumat ne vaatteilla koreilee.

Me perussuomalaiset poikkeamme muista politikoista merkittäväsi siksi, että me emme ole politikkoja.

Tarkoitan tällä sitä, että perussuomalaiset eivät ole edenneet eduskuntaan kuten muiden puolueiden edustajat, jotka ovat kasvatettu omissa mankeleissaan pesunkestäviksi politikoiksi ja eivät ole koskaan ”oikeissa töissä” olleetkaan.

Perussuomalaiset taas ovat eduskuntaan nousseet suoraan sorvin äärestä, eli vähän kuin pystymetsästä ja ovat kuin hiomattomia timantteja ja heidän puheilmaisuissaankin ruma sana sanotaan niinku se on ja näitä karkeita persuja katselee muiden puolueiden ammattipolitikot nenänvartaan pitkin.

Toki puolueessa on myös tohtoreita ja maistereita, mutta he ovat monasti enempi persuja kuin persut itsessään.

Kovasti oli muissa puolueissa epäilyjä perussuomalaisten suuntaan, että kuinkahan nämä kaurahatut ja punaniska rehupuntit tulevat selviytymään Orpon hallituksessa, mutta hyvin ollaan selvitty koko puolueena ministereineen, sillä persuihin voidaan luottaa, se mikä on sovittu mustaa valkoisella, niin siitä ei tingitä ja sitä ei sallita muiden hallituskumppaneidenkaan suunalta tehtävän.

Ja vaikka oppositiopuolueet ja valhemedia ovat tehneet kaikkensa meidän savustamiseksi ulos hallituksesta kaikensortin rasismi ja fasismi leimakirveineen, niin vaikka he ovatkin meidät demonisoinnilla milloin Putinisteiksi ja milloin miksikin saatanaksi, niin siitä on vain jäsenistön rivit entisestäänkin lujittuneet, siitä oli osoituksena puoluekokousväen vankka tuki puoluejohdolle ja puheenjohtaja Riikka Purralle.

Mutta nyt on noussut puolueen suositummaksi politikoksi mies, joka ei ole omien eikä muidenkaan mielestä politikko.  Hän on koulutukseltaan tohtoris mies ja yliopiston historian dosentti, nyt hän on kansanedustaja ja Riikka Purran jälkeen toiseksi korkeimman vakanssin omaava.

Toki Riikka Purra on suosittu oman väen keskuudessa, mutta tämä tohtorismies on suosittu oman väen lisäksi myös sen kansanosan piirissä, jotka ovat empineet jättää persulaitumensa kuvitellen, että ruoho olisi vihreämpää sosialistien tai kepun karsinassa. Joten persujen puoluekokous ei olisi voinut parempaa kansan rivien tulkkia äänestääkkään varapuheenjohtajaksi muuta kuin tämän historoitsijan valitessaan.

Tämä varapuheenjohtajamme ei puhu millään politiikan kapulakielellä,  siitä ei ottaisi selkoa tavallinen kaupunkien kaduntallaaja eikä maaseutujen pellonraivaaja, hän puhuu ja kirjoittaa tavalla jota syvät kansojen rivit ymmärtävät kaunistelematta.  Ja mikä tärkeintä, hän tuntee jos kuka maamme historian ja osaa siksi nähdä myös tulevaisuuteen.  Nykyään muut puolueet haluavat häivyttää kunniakkaan historiamme ja pitävät sitä jopa häpeällisenä ja taantumuksellisena tässä Globalistien  kilpajuoksussa ja laulannassa.

Vaikka sitä on sellainen sanonta, että ei yksi pääsky kesää tee, niin nyt se kuitenkin tekee, sillä perussuomalaisten nousu on alkanut, kun yks historian dosenttipersu lyö jauhot suuhun  kepun kravattosonneille ja viherpiipertäjien kukkahatuille.

Perussuomalaiset erottaa muista puolueista sekin, että meillä ei ole muiden puolueiden tavoin mitään ulkoparlamentaarista edunvalvojaa ja  korporaattilobbaria, emmekä harrasta nepotismia kun ollaan isänmaan asialla.  Meille palkan maksaa Suomen kansa ilman välistävetoja ja käsiä ja vaikka meihin puukkoa isketään vasemmiston ja valhemedian toimesta, niin otamme ne puukon iskut vastaan naurussa suin todeten, että kaikkea se persupelko teettää.

 

Punakynät pois äänestyskopista, suomineito kiittää.

Ei ole vielä kulunut kuin roheet kaksi vuotta siitä,  kun Suomalaiset halusivat maahamme saatavan jotain rajaa ja protia, sillä maa oli saatettu holtittomalla ja osaamattomalla talouspolitiikalla lähes pankrottiin. Sen lisäksi haluttiin estää maamme ajautuminen ns. Ruotsin tielle, jossa maahanmuuttajat rakastavat Ruotsalaiset hengiltä.

Kun kansalaisten enemmistön toive toteutui, he saivat hallituksen,  joka ottaa oppinsa Ruotsista työn ja yrittämisen mallimaana, mutta ei ota oppia Ruotsin maahanmuutopolitiikasta, jonka seurauksena kolmen kruunun maa on Euroopan väkivaltaisin yhteiskunta.

Mutta mutta ja vielä kolmannen kerran mutta, sillä heti kun reilu kaksi vuotta sitten Säätytalolla hallitusohjelma julkistettiin ja ennen kuin mustekkaan oli kuivunut paperista, niin alkoi vimmattu vinkuminen, että kuinka te kehtaatte.

Luulivatko kansalaiset tosiaan, että Suomea laitetaan kuntoon kahdenkymmen holtittoman vuoden jälkeen pelkällä pään silittelyllä ja hokemalla että älä tule paha kakku….

Nyt hallitus on tehnyt, ei ole lähtenyt istumaan käsiensä päälle ja riuskalla otteella ollaan uudistettu oleskeluyhteiskuntaa takaisin työn ja yrittämisen yhteiskunnaksi. Mutta kun ollaan maassa eletty kuten Huittislainen hullu mies, niin ei sitä katastrofaalia vielä ensimmäisenä kahtena vuotena saada kuin vähän pintaa raapaistua.

Kyllä se niin näyttää olevan kuin mitä meidän valtiovarainministerimmekin toistaa, että kansalaiset eivät näytä ymmärtävän vieläkään kuinka syvässä suossa Suomi on, jatkuvasti vaan ruikutetaan että minulta ette kyllä ota ja minä en kyllä luovu mistään saavutetuista eduistani, että mitäs minä tulevista sukupolvista, kyllä valtio kyydin maksaa.

Minua vähän huvittaa nyt käytyjen kunta,-ja aluevaalien jälkeen, kun niin kepu kuin demaritkin lupasivat kansalaisille jopa kuun taivaalta, jos vain heitä äänestävät vaaleissa ja nyt heti vaalien jälkeen sitten totuus on iskenyt vasten äänestäjien kasvoja, sillä he saivatkin vasemmistolta ja kepulta kuun pimennyksen.

Kansalaiset haluavat vaihtaa maahamme toisenlaisen kasöörin kun Riikka Purra on ollut ja onhan näitä osaajia Tuppuraisia ja Tappuraisia demareissa ja viime hallituksessakin oli oiken neljä eri kepulaista valtiovarainministeriä, oli Kulmunia, Lintilää, Vanhasta ja Saarikkoa viskomassa rahaa Junttilantalon seiniin.

Muistan, kun Kekkonen ilman vaaleja valittiin seitsemänkymmentä luvun vaaran vuosina jatkamaan presidenttinä, niin nyt tulisi toimia samoin.  Sillä nyt eletään vaaran vuosissa taloudellis/moraalittomuuden aikaa ja olisi Suomelle kuolemaksi, jos nyt lähdettäisiin nykyistä hallitusta vaihtamaan sosialisteihin.

Olen demokratian kannattaja, mutta  siitä voidaan vähän poiketa kuten tehtiin seitsemänkymmentä luvuillakin, että tehdään poikkeuslaki nykyisen hallituksen jatkamiseksi myös seuraava nelivuotsiskausi, sillä sosialistit ovat  onnistuneet aivopesemään kansan uskomaan heidän harhaoppiinsa, että kahden vuoden kuluttua koittaisi onnen aika, jos vedettäisiin vaalilippuun punainen viiva.

Sosialisti ovat  kiihottaneet kansan vihaan ja sehän on vanhastaan tunnettua, että sosialistit ovat ensimmäisinä liittymässä metsäkaartiin ja pelastamassa vain omat housunsa kun vastuunkantajia peräänkuulutetaan.

Tiedän kyllä, että poikkeuslakia ei muodosteta nykyisen hallituksen jatkamiseksi ilman vaaleja ja siksi toivonkin, että seuraavana kahtena vuotena kansalaiset heräävät näkemään mitä seuraisi, kun hairahtuu uskomaan sosialistien tarjoilemiin kosteisiin päiväuniin., se on kasto, nosto ja ravistus.

Teemu Keskisarja antaa täyslaidallisen ilmastopolitiikalle

Ruotsissa metsät sitovat hiiltä, Suomessa päästävät.
”Ero selittyy osin sillä, että Ruotsissa maaperän hiilivarasto perustuu mittauksiin ja Suomessa Yassoo07-malliin, Lukesta arvioidaan.” – Metsälehti30.1.2025.

Ruotsissa turve lasketaan uusiutuviin luonnonvaroihin. Suomessa heitettiin arpaa (2002) ja turpeesta tuli uusiutumaton luonnonvara.

Onneksi maassamme on (myös) poliittisia päättäjiä, jotka osaavat ja uskaltavat panna hanttiin tälle ilmastososialismille.!

”Teemu Keskisarja: Suomen osuus maailman hiilipäästöistä on yksi promille ja Suomen pinta-alasta 75 prosenttia on metsää – ”Repikää siitä tieteelliset tosiasianne.

Ylen aamussa vierailleelta kansanedustaja Teemu Keskisarjalta tivattiin kantaa hallitukselta odotettavaan ilmastostrategiaan. Keskisarja totesi asian olevan hänelle yhdentekevä. – Perussuomalaisille luonnonsuojelu on luonnollinen, pyhä asia. Ilmakehäkiihkoilu sen sijaan on paholaisen keksintö. Se on EU:n anekauppaa, lähiluonnon raiskaamista ja hiilinielujen nieleskelyä. Ilmakehäkiihkon sfääreistä olisikin tehtävä paluu aidosti vihreälle metsäpolulle.” – Suomen uutiset 3.7.2025.

Rautaa ja rautalankaa, sitä kansa ymmärtää.

Aika usein Suomessa puhutaan kehitysavusta kuten myös tämän hallituksen aikana, mutta jos nyt sanon oman käsitykseni siitä, niin……

Se on lähinnä sitä, kun rikkaiden maiden köyhät lähettää rahaa köyhien maiden rikkaille.

Monasti huomaa ja näkee että mitä Jumalaa nykyään ihmiset palvovat niin se on raha.  Näille rahanpalvojille olen maininnut, että rahalla ei pääse kuin taivaan portille asti.

Sitäkin minulta ollaan usein kyselty, että mikä erottaa viisaan ja tyhmän miehen toisistaan, mutta kun en ole kyseisestä asiasta tohtoriksi väitellyt, enkä ole apurahoin hakemuksia lähetellyt, niin olen vastannut  kansakoulupohjalta kyselijöille että, viisas mies ei kuse vastatuuleen ja tästä vastauksestani monen akateemisen maljasta on tullut ylitse vuotavainen.

Urheilusta minun piti ihan oma blogi tehdä, mutta vaikka itse olin nuorempana kova kuluttamaan urheilua niin kentällä aktiivina kuin katsomon puolellakin, niin nyt se on lähes täysin jäänyt pois päivä, viikko ja vuosiohjelmistani.

Yksi syy seuraamisen lopettamiseeni on se, kun ennen mitattiin tuloksia mittanauhoin ja sekuntikelloin,  nyt tulokset määräytyvät mittanauhoilla, sekuntikelloilla ja kusipulloilla……

Persupolitiikka jääköön nyt tänä aamuna pois valikosta, sillä ei makiaa mahan täydeltä.

Ei voi, kuin ihmetellä tuomareiden typeryyttä

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/af36fe46-64e4-40aa-857b-e79105118fce

”Ratinan puukottaja tuomittiin vankilaan vain kaksi viikkoa sitten
23-vuotias mies odotti tuomion täytäntöönpanoa vapaalla, ”

Tämä ei ole ainoa eikä ensimmäinen kerta, kun pitkän vankilatumion saanut jätetään vapaalle odottamaan täytäntöönpanoa, vaikka kyse on merkittävästä väkivallan jatkumisesta.

ei voi, kuin ihmetellä tuomarikunnan terveen järjen puutetta ja muiden ihmisten turvallisuudesta piittaamattomuutta.

Tuomarit pitäisi laittaa vastuuseen tuollaisten päätösten seurauksista samalla tavalla, kuin tekijäkin.

Katsaus kalastukseen.

On tullut ahkerasti käytyä kalassa, pääosin tässä lähistöllä, mutta myös sellaisen noin 50-70 km matkojen päässä niin autolla kuin myös veneellä.

Saalis on ollut ihan rehellisesti sanottuna hyvää, vaikka vesien lämpiäminen on aika myöhässä tai ehkä juuri sen vuoksi.

Ahven on ollut hyvää pannukarkeaa kokoa ja kuha, jota on tullut suorastaan paljon, on selkeästi seurausta onnistuneista istutuksista.

Jokikalastuksessa on tullut sekä kirjolohta, että taimenta omiin tarpeisiin.

Hyvin on kala kelvannut niin omassa kuin myös ” omien vanhusten” ruokapöydissä, vaikka ei sitä kalakaan ihan joka päivä, mutta kyllä melkein joka päivä kuitenkin.

Heinäkuuta väitetään huonoksi kalastuskuukaudeksi, mutta sitä väitetään niin paljon kaikenlaista muutakin. Kireitä siimoja taas alkuviikosta

P.s. kuhaa ei muutoin kannata pyytää keskellä päivää, mutta lohi on niin hyvä kala, että sitä kannattaa pyytää vaikkei saisikaan.