Miksi Suomen urheilu on rapakunnossa eikä nuoret liiku

Me vaariporukka istumme ja maha kasvaa kuin odottavalla.
Viis meistä vanhoista vaikka syömme itsemme rapakuntoon ettemme enää jaksa liikkua.
Kilpaurheilu on jäsähtänyt itsehyväisyyteen ja käy kuten jääkiekossa.
– Nuoret ovat tulevaisuutemme!
Juu oli mukan kahden pojan jääkiekkoharrastuksessa sponsorina ja valmentajat halusivat
heistä Teemuselänteitä jo alle 10-vuotiaina.
– Minulta loppui rahat parissa vuodessa sillä laji sekin on niin kallis joka karsii
enemmistön lajin piiristä.
– Miksi nuoret eivät saa harrastaa kukin tahtomaan lajia sillä pelkästään liikkuminen ja harrastus pitäisi heidät pois vääriltä poluilta ja sohvan nurkasta josta ei hyvää seuraa heidän tulevaisuudelleen?
– Kokoomus on vuosien saatossa vallannut urheilun omien tavoitteidensa näyttämöksi.
– Nyt Orpo leikkauslistoineen on persujakin vaikeamman tehtävän edessä,
kun omat istuvat urheilun päättävissä elimissä.
– Suosittelen lukemaan linkin:
https://www.is.fi/urheilu/art-2000009592132.html

Orpo / Purra menee vasemmiston yli että heilahtaa.

En nyt enään sen kummemmin halua vanhoja muistella, kun Petteri Orpolle perussuomalaiset olivat ”liian hapokkaita”, kun tarjolla oli Soinin makeaa mahan täydeltä.

Nyt perussuomalaiset ovat ne jotka mahdollistivat sen, että Petteri välttyi koputelemasta vasemmiston ovea ja Soinilla opetuslapsineen on takanaan loistava menneisyys.

Se on selvä että seuraavat neljä vuotta perussuomalaiset saavat kaikesta, tehtiinpä niin tai näin, niin vasemmistopaskaa tuulettimeen ja varmasti kannatuksestakin osa siirtyy katsomoon, mutta sen ei pidä säikäyttää, sillä jos nyt jätetään tekemättä, niin vasemmisto kyllä tekee ja jatkaa siitä mihin nyt jäivät, eli kakun syöntiä ennen sen leipomista.

Nyt jo kaikensortin helppoheikit ennustelevat, että Orpon / Purran hallitus kaatuu ensimmäiseen välikysymykseen, mutta sen tiedän varmasti, että tämä hallitus tulee olemaan virassaan koko nelivuotis kvarttaalinsa ajan ja jo se tieto siitä, että vaihtoehto on vasemmisto, niin se kyllä pitää rivit suorana.

Minä odotan jo vesi kielellä sitä, kun pääsen seuraamaan kuinka kepu ja vasemmisto tekevät yhteistyötä oppositiossa hallituksen kaataakseen.

Perussuomalaiset lienevät aatteellisesti ja tavoitteellisesti eduskunnan yhtenäisin puolue ( Harkimon jälkeen ) ja kun hyvin on muistissa mihin johtaa Soinismi, niin vaikeimpienkin päätösten myötä me henki ei muutu enään minäksi.

Saas nähdä että valitaanko Jussi Halla-aho hierarkisesti valtakunnan kaapin päälle eduskunnan puhemieheksi, vai ministeriksi, mutta Jussin tuntien hän ei ole tittelien kipeä.

Riikka Purra rahaminst.- Mari Rantanen sisäminst.-  Leena Meri oikeusmist.-  Arja Juvonen sos.terv,minist.- Lulu Ranne  kaup.ja teol.minist.  sitten Ville Tavio ja Sakari Puisto miehistä.   Eli 5 naista ja 2 miestä, se on perussuomalaista äijäpuolueen tasa-arvoa.

Hallitus on valittu . KOK, PS, KD ja RKP

Punavihervassarit voi mennä sinne oppositioon jonne kuuluukin.

Kuten sanoin aikoinaan..näin se meni.

Ei tässä muuta.

Hallitusväännön suurissa kiista­kysymyksissä syntyi sopu – tätä se tarkoittaa https://www.is.fi/politiikka/art-2000009615839.html

Venäjältä, rakkaudella

Otsikon mukaan voisi kääntää 1960-luvun Bond-tunnarin From Russia with Love. Moisia sanoja ei tarvitse pelätä kuulevansa uusissa lauluissa enää. Venäjän julma sota on tuhonnut kansoja, ihmisiä ja mahdollisuuksia – mutta myös kulttuurin ilmapiiriä.

Muistan Uralin rinteiltä…

Jo ennen otsikkobiisiä oli maan rajaa ylitetty kaihoisin muistoin Erik Lindströmin sävelin, Aili Runteen sanoin, ikimuistoisella Annikki Tähden esityksellä Muistatko Monrepos’n. Sekä esittäjä että laulu saivat vielä upean kertauksen Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä (katsottavissa Areenassa).

Vuosikymmentä tämän jälkeen käännettiin suomeksi venäläinen laulu Uralin pihlaja, jonka ehkä tunnetuin esittäjä oli Tapio Rautavaara. Venäläinen runo löysi paikkansa suomalaisten rakastamana häävalssina, jonka on esittänyt iso litania artisteja vuosikymmenten varrella. Matka Uralille on kilometreinä pitkä, mutta kulttuurille lyhyt.

Mistä tunnet sä ystävän?

Vladimir Vysotski oli esimerkki Neuvostoliiton ilmapiiristä. Hänen runonsa ja laulunsa eivät olleet tarpeeksi sopivia eliitille, mutta silti hänestä tuli yksi maansa rakastetuimpia trubaduureja. Vasta hänen juotuaan itsensä hautaan alkoi olemaan tilaa hänen musiikille. Suomessa hänen taiteensa löysivät Juha Vainio ja Arja Saijonmaa. Onneksemme tuolloin taide ylitti maan rajoja.

Hieman edellisen jälkeen rokkasi Leningrad Cowboys. Suomalaiset rokkarit ja puna-armeijan kuoro esiintyivät ja lauloivat yhdessä yleisön hurratessa. Maantieteelliset ja aatteelliset rajat ylittyivät, sillä kulttuuri halusi ja pystyi ylittämään ne.

Laulu hiljenee

Tänä päivänä ei enää ylitetä rajaa kulttuurin merkeissä. Ei tehdä kulttuuriyhteistyötä, ei löydetä toinen toistemme lauluja, ei tehdä yhteiskonsertteja tai muitakaan tuotantoja. Laulu on hiljentynyt tänään, ja huomenna, ja vielä monen huomisen verran – ehkä sukupolven ajaksi.

Niin traagista kuin hyökkäys Ukrainaan onkin, vuodatan kyyneleen myös niille tekemättä jääneille runoille, lauluille ja esityksille. Rajamme itään ei ole koskaan ollut ongelmaton, mutta vuosikymmenten ajan se on inspiroinut. Se kynttilä puhallettiin sammuksiin reilu vuosi sitten.

Koska lie aika se sytyttää uudelleen?

Uber Alles

Oisko Saksan vuoro olla huomenna maailman paras kiekkomaa. Kanada vaan voi syöttää vaahterasiirappia bratwurstin sijaan. Mutta huomen illalla se nähdään.

Hei Suomalaiset.

Olen Markku; Suomesta.

Olen lähtöisin Suomalaisesta työläisperheestä, joka on ollut vähävarainen.

Tietoa ja taitoa ei perheellä ole ollut kuin sen verran, että on pysynyt elossa, ja ovat sen taidon opettaneet meille 4 lapselle.

Vaikeaa on ollut elossa pysymisen kamppailu kapitalistisessa Suomessa.

Sosialistinen Suomi olisi ollut parempi vaihtoehto, mutta enemmistön tahdosta huolimatta niin ei Suomessa käynyt.

Kävin kansakoulun, kansalaiskoulun sekä ammattikoulussa levyseppähitsaajan linjan, joka oli 2 vuotinen.

En sinne halunnut, vaan TV ja radiopuolen asentajaksi, mutta pisteet jäivät yhtä vaille.

Silloin ammattikouluun oli pääsykokeet.

Vaihtoehtoja en papereihin laittanut, ja tutustumiskäynnillä Tampereen ammattikouluun Pyynikille, sanoin levyseppähitsaaja-linja pajalla, etten ”ikuna sinne halua”, valimo oli toinen…

Levyseppähitsaajalinjalle (LE-HI) silti jouduin. Motivaatio tasan nolla.

Kävin LE-HIn. Töitä ei saanut eikä kysyntää ollut levyseppähitsaajille tuolloin.

Menin muualle. Muihin töihin.

Sama tilanne on tänäänkin. Mikään ei ole muuttunut. Suomi ei suunnittele. Työvoimasta on pulaa ihan muualla kuin mihin koulutetaan.

Homma ei ole toiminut, eikä toimi nytkään.

Siispä ryhdyin monialayrittäjäksi 1987 syyskuussa. Töitä on ollut ihan helevetisti.

En koskaan ole suunnitellut laajentavani toimintaa, vaan ihan itseni ajattelin työllistää.

Suomen kapitalismi ei sitä kuitenkaan hyväksy. ”Laajene tai kuolet”.

On minulla ollut pariinkin otteeseen noin 10 työllistä itseni lisäksi. Aina kun on itseni lisäksi muita, vituiksi menee.

En koskaan ole tehnyt konkurssia, enkä sellaista edes hyväksy toimintatapana.

Konkurssilla kuitenkin tehdään rahaa. Verottajan ulottumattomissa. Ja verottaja itse on hyvin pitkälle syyllinen tähän.

Suomen valtio suojelee yrittäjiä. Suuryrittäjiä. Se on perustuslaissakin sanottu.

Suomen valtio suojelee ja tukee suuryrittäjiä. Ei tarkastella työllisten määrää yrityksessä, vaan liikevaihtoa, ja voittoja. Kuta enemmän sitä enemmän tukea tulee.

Pienet ja keskisuuret yritykset eivät tukia saa joko ollenkaan, tai hyvin vähän Suomessa. Vaikka juuri he Suomea työllistävät ja ja raha kiertää Suomen taloudessa.

Suuret yritykset pelaavat ihan omaa noppapeliä suurilla markkinoilla ja…menettävät…

Myös niitä Suomen kapitalistinen valtio tukee.

Puhutaan myös kasinotaloudesta, suuret pelurit tekevät rahaa ikäänkuin tyhjästä, ja niitäkin Suomen valtio tukee, jos on tarpeeksi suuri peluri…

Mutta ….mutta…rahalle arvon luo vain ja ainoastaan työ! Ei muu.

Näin se vaan on.

Sotakin on työtä, monin eri tavoin. Kun tuhotaan, pitää rakentaa. Kun soditaan tarvitaan ammuksia.

Sota on valitettavasti myös pelureiden mielikohde. Sodalla tehdään rahaa, lisää rahaa ihan spekuloimalla sotaa…

Ukrainan sota on osa tätä spekulaatiota. Ukrainan sodalla tehdään suunnattomati rahaa, sitä luodaan lisää ja lisää.

Dollari, Euro, koko läntinen yhteisö tarvitsee, suorastaan huutaa lisää rahaa ja voittoja, jonka talous on jyrkässä alamäessä. Monella eri tavoin. Ukrainan ostaa läntinen yhteisö tarvitsee.

Sitä vastoin Venäjä ei tarvitse Ukrainan sotaa. Se on sille monin eri tavoin vahingollinen.

Venäjä ei ole hyökkääjä, vaikka se siltä voisi näyttääkin.

USA on, koko läntinen yhteisö on hyökkääjä. Sillä se tarvitsee tätä sotaa.

Vasemmisto ja kommunistit voisivat ottaa järjen käteen ja miettiä…kapitalismia ja sen olemusta.

Kiitos!

Markku Huhtala

Vanhoilla ”pieruilla” järki leikkaa

Nyt Paavo Liponen avasi sanaisen arkkunsa Nato-seminaarissa, josta kannattaa otteet lukea ilman värilaseja:

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009612422.html

______________

Lipponen tylytti myös Sauli Niinistöä poikkeuksella tavalla juuri Niinistön saaman kunniatohtorin  myöntämisen  yhteydessä.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009611976.html

________________

… ja ”rahaministeri” Ilaskivi ei näe ihmistä rahan takana:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/raimoilaskivi/on-priorisoinnin-tarkeysjarjestysten-hallituskausi/

Eivät nämä ex-herrat ole yhtään tylsistyneet, päinvastoin, vaikka keppi on  kädessä ja sydän pumpussa . Mutta pää pelaa !

 

Kyllä pelastusrengas kelpaa, kun vasemmiston paatista on tappi heitetty yli laidan.

Minulle tuli kuusikymmentä luvulta mieleeni jännityselokuva Kierreportaat  jota lapsena seurasin televisiosta paska jäykkänä ja sieltä assosiaatio säätytalon kierreportaisiin yli puoli vuosisataa myöhemmin, nyt ei pelottanut vaan jännitti, että hukkuuko sivuosan esittäjä ankkalampeensa, kun lähti äkkisyvään uimaan käsipohjaa.

Pelastusrengas on heitetty ankkalammen polskuttelijalle, että tarttuuko siihen, vai hukkuuko vasempaan syvään päätyyn muiden tovereiden ohella.

Lopputuloksen tietävät kaikki, että eihän ankkalammen polskuttelija nyt omasta ammeestaan pohjatulppaa irti nyppää joidenkin tomaatinpoimijoiden takia.

Ei tullut orpopojan valssia vaan tuli oropojan marssi kohti kesärantaa, josta edellinen asukki on jo lähtenyt ”aamiaistarjottimineen” ja siivonnut valtakunnan ensimmäisen piikityshuoneen takaisin edustuskuntoon.

Itse myönnän hieman yllättyneeni, että Orpo katsoi vaalituloksen olevan yksi keskeisimmistä kriteereistä hallitustaan muodostaessaan, eikä enään korviaan lopsauttanut rasismi rasismi levyn pyörityksestä, jota vihersosialistit tarjoilevat vastaukseksi kaikkiin kysymyksiin.

Tietenkin, vaikka siihen en usko, että ruotsalaiset valitsevat viiteryhmäkseen sosialistit, niin nähtäisiin ehkä sekin, että ehtiikö kukko vielä kolmannenkin kerran kiekaista, ennenkuin kepu istuu TAAS hallituksessa.

En tiedä että mikä puolue voitti eniten, mutta sen tiedän varmuudella, että jos ja kun nyt Orpo / Purra syntyy, niin voittaja on suomi ja suomalaiset, sillä neljä viime vuotta on osoittanut, että kakku ei kasva syömällä kuten vihersosialistit olettavat.