Nordean tunnuslukulaite

Suoraan sanoen ihan hanurista. En ymmärrä miksi hyvin toiminut tunnuslukukorttisysteemi piti vaihtaa tuohon.

Kirosin ääneen laskujani maksaessa tuon laitteen kanssa, kun oli kokoajan jotain häiriötä, eikä näppäilemäni koodit meinanneet kelvata.

Onneksi sain lopulta maksut kuitenkin maksetuiksi.

”Takaisin kohtuun”

Hassu otsikko, myönnän, mutta samaan aikaan niin totta. Viimeiset viikot ovat olleet varsin hektisiä ja riitaisia monessakin mielessä, mutta tänään viimein saatiin laitettua nimet lopullisiin papereihin.

On pitkään odotettu muuttokuukausi (viimeinen laatuaan) edessä:

Populismia, vedätystä ja älämölöä pakkolain tiimoilta

Demarien Feldt-Ranta ihmettelee twitterissä että miten täysjärkisetkin ihmiset menevät sekaisin päivän työnseisauksesta. Näin jopa moni eliitin edustaja jotka eivät konsaan edes busseja käytä. Kehoittaa malttiin kaikkien oikeuksia kunnioittaen.

En nyt tiedä menevätkö ihan sekaisin, uskoisin että ”sekaisin meno” tulee enemmänkin närkästyksestä kun kokevat lakon laittomaksi, arvelevat että AY on astunut demokratian varpaille, ovat sitä mieltä että mielenilmaisu on ylimitoitettu ja sitten on heitä jotka eivät edes usko että toimintapäivän perimmäinen syy on aktiivisuuslaki. Eliitin esilleotto on mielestäni silkkaa populismia jonka tiedetään uppoavan, löytyy näet varmasti runsaasti ihmisiä myös eliitin ulkopuolelta, kuten esimerkiksi minä vähäosainen eläkeläinen, jotka eivät hyväksy mielenilmaisua tai pitävät sitä ylimitoitettuna.

Toisaalta miksi demari valittaa kun lakkoon voimakkaasti reagoidaan, eikö tempauksella juuri sitä eli suurta näkyvyyttä haetakin.

Sanon nyt vielä senkin että kyllä minäkin kuten hallitus näen aktiivisuus laissa korjattavaa ja sinisilmäisyydessäni uskon hallituksen käytännön kokemusten myötä tekevän laista mahdollisimman toimivan kompromissin.

Meniköhän nyt ihan oikein?

Viime eduskuntavaalien jälkeen Keskustapuolueesta tuli Suomen suurin puolue. Siitä seurasi, että Soinin harmiksi pääministeriksi nousi Juha Sipilä. Hallitukseen hän valitsi vaaleissa hyvin pärjänneet Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaiset.

Kesällä 2017 Perussuomalaisten puoluekokouksen jälkinäytöksenä viisi persuministeriä perustivat oman ryhmän Siniset ja jatkoivat salkkujensa kanssa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tosin kukaan äänestäjä ei ollut koskaan antanut yhtään ääntä kyseiselle porukalle. Edes henkilöille osoitetut äänet eivät ollee suhteellisen valitavan mukaan henkilöiden omia vaan puolueen. Siis Perussuomalaisten. Hallitukseen siis jäi täysin ilman kansan mandaattia viisi Sinisen ministeirä.

Nyt kun Keskusta on valtavissa ongelmissa presidentinvaalien huonon kannatuksensa vuoksi. Vanhanen kun ei saanut kuin noin 4% äänisaalista. Entinen keskustalainen Paavo Väyrynen sai Sipilän harmiksi reilu 6% kannatuksen.

Nyt kannattaisi Sipilän ja kuuden muun Keskustan ministerin loikata pikaisesti Väyrysen Kansanpuolueeseen. He voisivat vallitsevan käytännön mukaan pitää ministerisalkkunsa ja hymyillä kansalle Stubbimaiseen tapaan. Näin hallituksessamme olisi enää viisi eduskuntavaalien kannatusta nauttivaa Kokoomuksen loikkaamatonta ministeriä, huippusuosion saaneilla Keskustalla ja Perussuomalaisilla nolla.

Menikönän tässä kaikki ihan sääntöjen mukaan?

Smoke

Mitä olisi seurannut Punaisten voitosta vuonna 1918?

Uusi valtakunnan-aivopiereskelijä YT Jari Ehrnrooth (joka ei ole metsä-teollisuushaaraa eikä ”hurri” vaan kansakoulunopettajan poika Pohjois-Karjalasta) on töräyttänyt äärioikeistolaisuudestaan tunnetussa Etelä-Suomen sanomissa aiheesta oman (?) käsityksensä, joka perustuu ab- soluuttisen väärälle käsitykselle esimerkiksi Leninin persoonasta. Ehrn- rooth on siis esittänyt mm. Leninin nimenkin mainitsemisen kieltämistä Suomessa, muualla kuin hänen laistensa hörönlörökirjoituksissa. Lenin taas on mm. nykyaikaisen tieteenfilosofisen totuuskäsityksen isä. Mutta sehän ei kaikkia kynäilijöitä todellakaan kiinnostakaan!

Otetaan ensin muutama fakta eli teoriariippumaton tosiasia:

1. Neuvostoliitto oli päättänyt itsenäistää Suomen, kuten Puolakin jo oli itsenäistetty ja tuki ulkopuolelta Kansanvaltuuskuntaa ja sen valtiojär- jestystä, joka oli jyrkästi toisenlainen,  kuin mikä itsessään Neuvostolii- tossa tuli muodostumaan eikä varsinaisesti ollut sellaisenaan kenen- kään päämäärä (esimerkiksi yksipuoluejärjestelmä, josta kuitenkin tuli viime vuosisadan yleisin valtiomalli). NL tarkasteli tilannetta Saksan sosialistisen vallankumouksen aikaan saamisen näkökulmasta.

2. Valkoisten voiton ratkaiseva tekijä on Saksan armeijan suorittama Helsingin valtaus. Koko Saksan lähtö mukaan oli täpärällä ja keisari Wilhelmin kannan ja äänen varassa sodanjohdon kantaa vastaan – yksi Wilhelmin munauksista.

Tässä lähdetään siitä, että Saksa EI OLISI OSALLISTUNUT SUOMEN SISÄLLISSOTAAN. Saksa olisi sitten vastaavasti pärjännyt jonkin aikaa paremmin joillakin muilla rintamilla, esimerkiksi Baltiassa. Eli lähdetään siitä, että se kuitenkin olisi sotinut Baltiassa.

Sen sijaan voi pohtia, olisivat Ruotsi ja Norja voineet sekaantua sotaan, ja mitä kaikkea sellainen olisi voinut aiheuttaa.

3. Se Valkoisten klikki, joka voitti, JOUTUI LÄHES HETI POIS VALLASTA, VAIKKA VOITTI.

Jos sota olisi pitkittynyt tuon klikin johdolla Keskusvaltojen romahtaes- sa, mitä se olisi tarkoittanut? Miten ulkovallat olisivat suhtautuneet?

4. Punaisten voitolla ei tarvitse tarkoittaa, että Valkoinen armeija olisi ajattu maasta tai pantu keskitysleireihin. Olisko Suomesta voinut tulla ensimmäinen tällä tavalla ja tästä syystä jaettu valtio? Jos niin missä raja, keitä johdossa?

5. Mitä toisenlainen sosialistinen valtio naapurissa olisi vaikuttanut Neuvostoliiton kehitykseen? Entä Ruotsin kehitykseen?

Mutta Ehrnroothin aivopieruun:

https://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2433192

Kotimaa

Suoraa puhetta tutkijalta: ”Tänä vuon- na pitäisi olla rohkeutta sanoa, että valkoisten voitto oli erinomainen asia”

Suomessa on vaikeaa nähdä vuotta 1918 laajemmassa yhteydessään, Jari Ehrnrooth sanoo.

Jari Ehrnrooth puhuu rohkeasti sisällissodasta. Kuva: Terhi Korhonen

Suomessa vietetään tänä vuonna vuoden 1918 sodan muistovuotta.

Muistovuoden aikana voitaisiin nostaa esiin kaksi näkökulmaa, jotka toistaiseksi julkisesta keskustelusta puuttuvat, sanoo kirjailija-tutkija Jari Ehrnrooth.

Ensinnäkin vuoden 1918 kapina olisi syytä nähdä laajemmassa yhteydessään.

Suomi oli osa maailmanlaajuista kriisiä, ja Suomen vallankumouksellinen liikehdintä oli osa kansainvälistä liikehdintää. Tätä on Suomessa edelleen vaikeaa ymmärtää.

– 1900-luvun kaksi suurta virhettä ja ihmisyyden vastaista järjestelmää olivat fasismi ja kommunismi, Ehrnrooth sanoo. ”

RK: Kommusimi ei ollut ihmisyydenvastainen, eikä mikään kansainväli- sen lain voimainen elin ole mitään sellaista päättänyt.

Me EMME TIEDÄ, miltä maailma näyttäisi ilman Neuvostoliittoa: miltä Venäjä, Kiina, Länsi-Eurooppa, Etelä-Aasia tai USA.

Tämä kysymys on erityisen vakavasti noussut esiin, kun on nähty, mikä NATSISTISENHAISTAPASKANTIETEEN PÖRINÄ JA HÖRINÄ JA LÖRINÄ, JOTA EHRNROOTHKIN ON OSA, LÄHTI LIIKKELLE NEU- VOSTOLIITON HAJOAMISEN JÄLKEEN, eikä sille oikein vieläkään näy selvää loppua!

JE: – Suomessa on hyvin vaikeaa suhtautua vuoden 1918 tapahtumiin sillä tavalla, että yksiselitteisesti ajateltaisiin punaisen osapuolen osal- listuneen tähän 1900-luvun toiseen suureen virheeseen, kommunismiin. Mutta se on totta: maailmanhistoriallisesti katsottuna se osallistui siihen. ”

RK: Se ei ollut sellaisenaan mikään ”virhe”, ja toisekseen TYÖVÄENLIIK- KEEN JAKO KOMMUNISTEIHIN JA SOSIALIDEMOKRAATTEIHIN OLI VASTA EDESSÄ sellaisena kuin se tapahtui.

Ratkaiseva pointti oli Itävallan (Unkarin, Tshekin, Slovakian, Jugoslavian) sosalidemokraattien, jotka olivat olleet sodanvastaisia, asettuminen Neuvostolittoa vastaan noihin samoihin aikoihin. He olivat ideologisesti kaukana leninistä, ja tieteellisesti väärässä (machismi). Länsieurooppa- laisesta sosialidemakratiasta tuli kaikin puolin leninisminvastainen liike. Suomen Punaisissa oli kaikenväristä sosialisteja kristillisistä sotakommunisteihin.

JE: Toiseksi ja edelliseen liittyen nyt, vuoden 1918 muistovuonna, Suo- messa pitäisi olla älyllistä rohkeutta sanoa valkoisten voiton olleen ”erinomainen asia”, Ehrnrooth haastaa – unohtamatta sitä, että voittanut puoli syyllistyi hirvittäviin julmuuksiin sodan jälkeen.

RK: Näin ei voida sanoa.

Lisäksi hirvittävyydet olisivat olleet kymmenkertaiset, ellei voittaja- klikki oli myös hävinnyt valtansa. Valtaan tuli kolmas ryhmä: Ståhlbergin, Kaarlo Kivekkään, alkiolaisten jne. ei-natsistinen porvaristo.

JE: Valkoisten voiton ansiosta Suomi kehittyi sellaiseksi hyväksi yhteis- kunnaksi, jollaisena me sen tänään tunnemme, Ehrnrooth korostaa.

RK. Siihen tarvittiin myös tappio II maailmansodassa.

Eikä Suomi ole tänään mikään hyvä valtio, kaikkea muuta.

Sellaisia ei tunnu taas kerran olevan juuri missään.

JE: Realistisena vaihtoehtona olisi voinut olla autonomisen neuvostotasavallan tai Neuvostoliiton satelliittivaltion asemaa.

RK. ”Satelliitivaltio” oli voinut olla hyvä! Se olisi ollut paempi kuin jonkun muun satelliittina, ja parempi kuin NL:n osana, mitä eikuitenkaan todellisuudessa ollut tarjollakaan.

JE: – Voimme käydä kysymässä Virosta, kuinka hienoa se sitten olisi ollut.

RK: Viro ei välttämättä myöskään olisi joutunut sellaisiin rulliin esimerkiksi II maailmansodassa kuin nyt joutui, jos Suomi olisi ollt oikealla eikä väärällä puolella.

JE: Sisällissodan jakolinjoja pidetään kansalaiskeskustelussa edelleen hengissä, vaikka kukaan ei enää elä eikä voi elää sisällissodan maailmassa.

RK: Suomessa on nyt uusi sisäälissota haistapaskantieteellä.

JE: Se kertoo traumasta, Ehrnrooth sanoo, mutta tosiasioiden tunnusta- minen palvelisi menneisyyden hallintaa – menneisyyden painolastista vapautumista tulevaisuutta varten.

RK: Ehrnrooth ei tiedä eikä välitä tosiasioista mitään.

PS: Jari Ehrroothin entinen vaimo on entinen taistolainen (kuten esimer- kiksi minäkin) ja nykyinen vähän sellainen telaktjufeminiti Sari Näre , jonka teos yhdessä Jenni Kirveen kanssa Ruma sota  on varmaan monelle palstalaiselle tuttu.

Ruma sotaRuma sota – talvi- ja jatkosodan vaiettu historia on Sari Näreen ja Jenni Kirveen toimittama kirja, joka kertoo talvi- ja jatkosotien ajasta Suomessa. Kirjassa käsitellään aiemmin vaiettuja ja arkaluontoi- sia asioita kuten aseistakieltäytymistä, rintamakarkuruutta, sotilaiden huumeidenkäyttöä ja alkoholismia, [1] löystynyttä sukupuolimoraalia ja homoseksuaalisuutta sekä sensuuria ja propagandaa. ”

Kuvahaun tulos haulle "Jenni Kirves"

***
http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256769-olisiko-punaisesta-suomesta-tullut-diktatuuri#comment-3882206

AR: ” Olisiko punaisesta Suomesta tullut diktatuuri?

Itsenäisen Suomen historiaan liittyy kaksi sitkeää myyttiä. Ensimmäinen niistä on, että Suomi ei ollut Natsi-Saksan liittolainen, vaan kävi erillissotaa. Poliitikot toistavat tätä myyttiä yhä, mutta harva historioitsija allekirjoittaa sitä.

Toinen myytti on, että punaisten voitto sisällissodassa olisi tehnyt Suomesta totalitaristisen, ja osan Neuvostoliittoa. Tämänkin myytin todellisuuspohja on heikko, mutta julkisuudessa sitä toistetaan usein kyseenalaistamattomana faktana. ”

RK: Kysymys on hyvin asetettu.

Ensimmäinen myytti on selvä.

Toiseen liittyen parikommenttia.

1) Neuvostoliitolla ja siellä nimenomaan Leninillä ja kansallisuuksien komissaari Stalinilla ei toimenpiteidensä valossa ollut vähäisintäkään aikomusta vallata Suomea eikä liittää sitä Neuvostoliittoon.

Mikä ihmeen pakkomielle vallitsee selittää Leniniä hikisesti pois Suomen itsenäistymisestä?

Julkaistu 19.3.2018 kirjoittanut Risto Koivula

Mikä ihmeen pakkomielle vallitsee selittää Leniniä hikisesti pois Suomen itsenäistymisestä?

Itsenäistymiseen johtaneita poliittiisia ja sotilaallisia tapahtumia ja eri toimijoiden linjoja on käsitelty seikkaperäisesti täällä:

Itsenäisyyttä ei olisi saatu sovinnolla ilman Leniniä, sotaministeri Niinistö!

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/06/itsenaisyytta-ei-olisi-saatu-sovinnolla-ilman-leninia-sotaministeri-niinisto

Juttu ei perustu Leninin eikä kenenkään muunkaan ”persoonallisten motiivien arvuuttelulle”, vaan faktoille siitä, miten Lenin alaisineen (kuten Stalin) toimi, ja ertyisesti vielä tapauksiin, jotka eivät ole muulla tavalla selitettävissä ja jotka myös osoittavat, että päättäjä oli nimenomaan Lenin eikä jokin vaihtelevaenemmistöinen kollektiivi.

Otan yhden esimerkin: oman Suomen punaisia lähellä olleen vasemmistopuolueen perustaneen kenraalikuvernööri Nekrasovin viran ja tätä kautta mm. Venäjän hallituksen viimeisenkin komentoketjun Suomeen lakkauttaminen vallankumousyönä 7. 11. 1917 ja näin faktuaalisen itsenäisyydentilan luominen Suomelle, kunhan Suomi vain julistatuu itsenäiseksi, mistä Stalin kävikin muistuttamassa puheessaan ensimmäisellä kansankomissaarin ulkomaanmatkalla Suomen Ammattijärjestön (ei siis SDP:n, sen kokous oli viikkoa myöhemmin!) liittokokouksessa 16. 11. 1917.

Neuvosto-Venäjän kansallisuusasiain kansankomissaari Stalinin puhe SAJ:n edustajakokouksessa 14.11.1917

YLE:n dississpesialistit tästä väänsivät valeuutisenkin, että Suomessa olisi vielä kuukautta myöhemmin istunut ”Venäjän kenraalikuvernööri”!

YLEn Ajantasa valehteli härskisti ”Sadan vuoden takaisissa uutisissaan” 22.11.1917:ltä

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolai_Vissarionovit%C5%A1_Nekrasov

Jos noin olisi ollut ”Leninillä olisi ollut enemmistö” Senaatissa eli hallituksessa, jonka puheenjohtaja olisi ollut kenraalikuvernööri, ja jäseninä oli ollut yksi enemmän porvareita kuin sossareita, mutta puheenjohtajan ääni oli ratkaissut sosialistien, aivan samoin kuin keväällä/kesällä kuvernööri Stahovitshin ääni porvarien hyväksi, jopa päätettäessä Senaatin suostumisesta Eduskunnan ja myös itsensä hajottamiseen. Tämä kaikki olisi tietysti edellyttänyt, että Lenin olisi houkutellut sosialistit mukaan Senaatin toimintaan, mikä nyt olisi todennäköisesti onnistunut ainakin äkkivasemmis.tolaisimpien sosialistien avulla.

Liioin ei Puolaa ollut tarkoitus liittää Neuvostoliittoon, vaikka Puna-armeija tappelikin myös Puolan alueella toisin kuin Suomessa. Bolshevikkipouoleen puolalisjohtajat paitsi Tshekan johtaja Felix Dzerzinski, kuten Rosa Luxemburg ja Klara Zetkin lykättii vasten tahtoaan Saksan puolueeseen.

Menshevikki, kenraali Pilsudski komensi tuolloin perustamaan Itävallan Puolalaisarmeijaa Saksan puolella.

Bolshevikkipuolueen johdon enemmistö tarkasteli Puolaa, Suomea ja jopa Baltiaakin SAKSAN VALLANKUMOUKSEN EDISTÄMISEN KANNALTA, joka katsottiin ensiarvoisen tärkeäksi ja juurisilloin mahdolliseksi.

Kuitenkin ainoa sanoma ja ”tutkimustulos”, joka joillekuille eli otsikossa mainitsemilleni kelpaisi, on, että muka NIMENOMAAN Lenin olisi VÄLTTÄMÄTTÄ halunnut liittää Suomen VÄKIVALTAISESTI Neuvosto-Venäjään!

Tässä yksi sellainen:

http://seppinenj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252511-ei-ei-sen-niin-mennyt-lenin-ei-lahjoittanut-itsenaisyytta-suomelle

2) Termi ”totalitarismi” on epätieteellinen, aivan täyttä hörönlöröä, sen mitkään teesit eivät pidä paikkaansa eivätkä ole perusteltuja. Ja siitähän taas jankuttajat eivät välitä.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/01/hannah-arendtin-totilateralismi-on-tieteellisesti-puhdasta-potaskaa

” Hannah Arendtin käyttöön ottama ”uusi käsitteistö” ”totalitarismista” (jolle sanalle hän antoi uuden, entistäkin huonomman merkityksen Mussolinin kulttuuriministerin, entisen Sosialistisen internationaalin radikaalijohtajan Giovanni Gentilen antaman ”virallisen” merki-tyksen tilalle), on puhdasta potaskaa.

Yllättävää kyllä,Sovjetskaja entsiklopedija noteeraa Gentilen hegelistisen filosofin ominaisuudessa (toisin kuin Arendtia frankfurtistisena sellaisena) ja käyttää myös termiä totalitarismi, Gentilen merkityksessä.

Gentile, Giovanni

Born May 30, 1875, in Castelvetrano; died Apr. 15, 1944, in Florence. Italian neo-Hegelian philosopher;an ideologist of fascism. Minister of education in the Mussolini government (1922-24). Professor of history of philosophy at the University of Palermo from 1907, the University of Pisa from 1914, and the University of Rome (1917-44).

Gentile’s philosophical system, his so-called actualism, is a subjective idealist variant of neo-Hegelianism. In reforming Hegel’s philosophy, Gentile came close to Fichte’s view, reducing reality to the current thinking process, what he called the “act of thought” or “thinking thought”.Since he identified the act of thought with actual reality, he contrasted it not only to the whole objective world but also to past thought, to “thought thought,” which, according to Gentile, was an “ossified” and materialized thinking process and hence no longer dialectical.

Gentile cooperated with the fascist government and became an apologist of the totalitarian state, which he viewed as the embodiment of the moral spirit. He called for the total submission of the personality to the state and for the dissolution of individuals in political history.“

“ Totalitarian State

an imperialist, authoritarian, bourgeois state exercising total centralized control over all aspects of society.Totalitarian states and regimes are characterized by their control of all legal organizations and their use of discretionary powers not limited by law; also characteristic of such states and regimes are the suppression of democratic organizations, the abolition of constitutional rights and freedoms, the militarization of society, and the repression of progressive forces and differing viewpoints. Fascist Germany and Italy were totalitarian states.”

Tietysti voidaan keskustella siitä, onko esiintynyt ja missä gentileläistä totalitarismia, vaikka sitten sosialismissakin.Hitlerin ideologia oli muuta kuin gentileläistä. Hän kopio Mussolinilta osan poliittista järjestelmää eikä ideologiaansa, joka oli hänen omissa riveissään keitetty kokoon. Se ideologia oli lisäksi enemmän Heinrich Himmlerin kuin Hitlerin itsensä alaa. Ideologian sielu oli oikein tunnettu henkilö, jonka tuollainen rooli oli kuitenkin megaluokan valtionsalaisuus…

Gentile kopioi termin englantilaisen Wikin mukaan fasisminvastustaja Giovanni Amendolalta:

” The notion of ”totalitarianism” a ”total” political power by state was formulated in 1923 by Giovanni Amendola who described Italian Fascism as a system fundamentally different from conventional dictatorships.The term was later assigned a positive meaning in the writings of Giovanni Gentile, Italy’s most prominent philosopher and leading theorist of fascism.He used the term “totalitario” to refer to the structure and goals of the new state. The new state was to provide the “total representation of the nation and total guidance of national goals”. He described totalitarianism as a society in which the ideology of the state had influence, if not power, over most of its citizens. According to Benito Mussolini, this system politicizes everything spiritual and human:

“Everything within the state,nothing outside the state,nothing against the state.“

” Amendola, Giovanni

Born 1886; died Apr. 6, 1926. Italian political figure and publicist. Became a parliamentary deputy in 1919.

After World War I, Amendola led the left wing of the Liberal Party. In 1924 he be-came one of the leaders of the antifascist Aventine bloc.After the bloc was defeated in its struggle against fascism, he maintained liberal republican positions. In July 1925 he was viciously beaten by a band of fascists. He died in exile in France.”

Hannah Arendt keittää kokoon täysin oman keitoksensa, jossa nimenomaan natsi-Saksa ja Neuvostoliitto muka olisivat jotenkin ”samanlaisia” ja eroaisivat periaatteellisesti kaikista muista ”autoritaarisista” järjestelmistä, niiden joukossa vanhoista Saksan, Venäjän, Itävallan, Belgian, Turkin jne. imperialistista terroristisista monarkioista ja jopa keisarillisesta Japanista, puhumattakaan Brittiläisestä, Ranskalaisesta, ja Hollantilaisesta imperiumista, ajan imperialistisista ”tavallisista diktatuureista” kuten Salazarin Portugalista ja Francon Espanjasta tai ajan ”tavallista” yksipuoluejärjestelmistä (Turkki, Meksiko jne.).

Nimitän seuraavassa Arendtin keitosta ”TOTILATERALISMIKSI”, ettei sitä sekoitat Amendolan, Gentilen ja Sovjetskajan määritelmiin. Otan määritelmät suomalaisesta Wikistä ja lainaan oheista keskustelua.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1100535.html#p1100535

” Saksalais-amerikkalainen politiikan tutkija Hannah Arendt julkaisi vuonna 1951 tutkimuksen The Origins of Totalitarianism (Totalitarismin juuret). Hänen mukaansa 1900-luvun alkupuolella nousseet totalitaariset järjestelmät erosivat aikaisemmista diktatorisista järjestelmistä muun muassa siinä, että

1) poliittiset laitokset toimivat ainoastaan todellista valtaa pitävän ryhmän lavasteina ja että

2) aate oli vallanpitäjille pelkkä väline kansan hallitsemiseen. ”

(Eli että vallanpitäjät eivät olisi ”todella uskoneet” järjestelmän ideologiaan. HM)

” Arendtin ”1900-luvun totalitarismin erikoistuntomerkit” eivät pidä paik- kaansa: joko ne eivät ole totta, tai niissä ei ole mitään poikkeavaa ”aikaisempiin diktatuureihin” nähden SILLÄ TAVALLA, kuin hän luulee, vaan jopa päinvas-toin: ne aiemmat viimeisimmät muut autoritaariset järjestelmät saattavat poiketa hä-nen luonnehtimallaan tavalla näistä, esimerkiksi johtavan kerrostuman, lainmukaisten valtaelinten ja johtavan ideologian keski-näisten suhteiden osalta.

Jos Mussolinin Italian ja Stalinin NL:n edustuselimet olivat ”salaa todellisten vallanpitäjien lavasteita” (mikä ei ole ainakaan NL:ssa kaikin puolin kuten juridisesti edes totta, koska kaikki lailliset päätökset piti kuitenkin tehdä niiden kautta rauhan aikana!), niin tämä on ”toisin kuin aikaisemmissa diktatuureissa” ainoastaan siinä suhteessa, että niissä aikaisemmissa kuten tsaarin Venäjällä ja Englannissa ne olivat olleet sitä täysin julkisesti ja lain kirjaimen mukaan, juridisen VALLAN ollessa monarkilla! Joskus saattoi olla, että todellinen valta oli kuin olikin parlamentilla, mutta sen piti laillistuttaa päätöksensä monarkilla eikä päinvastoin! Ja natsi-Saksassahan mitään edustuselimiä ei varsinaisesti ollutkaan.

Mitä tulee siihen Arendtin ”totalitarismin erikoistuntomerkkiin”, että (sinänsä jo valmis) ”aate (ideologia) olisi ollut pelkkä väline kansan hallitsemiseen”, niin siinä EI olisi ollut ainakaan eroa entisiin uskonnollisiin diktatuureihin ja monarkioi-hin nähden! Arendt ei huomaa, miten hän PESEE ”PUHTAAKSI” ANSIOTTOMAS-TI noilla ”eroillaan” AIKAISEMPIA DIKTATUUREJA, ja todellisuus on usein PÄIN VASTOIN KUIN HÄN SANOO.

Lisäksi tuo perustelematon möläys tarkoittaa, että Hitler ei olisikaan ”todella ajatellut” natsistisesti (vaan vaatinut sitä pelkästään kansalta) eivätkä Lenin eikä Stalin marxismin pohjalta (noh…Trotskihan ei siten ajatellutkaan!). Herää kysymys, MINKÄ MUUN IDEOLOGIAN POHJALTA KUKIN HEISTÄ SITTEN AJATTELI? Siitä Arendt ei taidakaan kertoa mitään…

(Vai oliko niin, että hänen mielestään ”hekin kuten kaikki” ”ajattelivat IHMISLUONNO/STA/LLA”, suora(sta)an ”Keenistä” (siis, viimeisimpien tutkimusten mukaan, ”rotumurhapeilineuroonista”!!?

Olisko Arendt voinut olla noin hullu ”varhaisharilainen”? Mene tiedä.)

Hitler ajateli suorastaan överiksi JUST NIIN KUIN NATSIMIN OPPI OLI,voisi sanoa, että VALITETTAVASTI!

EIHÄN HÄNTÄ TUOSSA SUHTEESSA IHAN TÄYDESTÄ TODESTA OTTANUTKAAN KUIN KAKSI MUUTA MAAILMANPÄÄTTÄJÄÄ: STALIN JA CHURCHILL! Ja näiden lisäksi niin teki muutama alainen ja kannattaja, mm. muutoin ”älykäs” Goebbels.

Mussolinia ehkä lukuun ottamatta ”diktatorisesti hallitseva totalitaristiryhmä” ei ollut itse luonut sitä ideologiaa, jonka perusteella hallitsi, ja jonka käsittein ja sisällä käytiin myös poliittiset kiistat, joten sitä ei ollut voitu ”luoda heidän valtaansa perustelemaan”, kuten Arendt väittää muka ”vuosisadan totalitarismin erikoistuntomerkkinä”.Sekä Hitler että Lenin/Stalin nousivat valtaan, koska / kun heidän edustamansa ideologia oli jo laajasti levinnyt väestön joukkoon ennen sitä. Eivätkä he suinkaan yksin olleet niitä ideologioita luoneet saati levittäneet, kaikkea muuta! Maiden vallitsevat ideologiat eivät myöskään varsinaisesti muuttuneet perusteiltaan mihinkään yhtään sen enempää Stalinin kuin Hitlerinkään hallitusaikana. … ”

Edelleen tähän liittyen on huomattava, että bolshevikit eivät ajaneet yksipuoluejärjestelmää, vaan sellainen syntyi historillisesti. Neuvostojen vaaleihin osallistui erilaisia ryhmittymiä ja bolshevikkien kilpailevia ehdokkaita suurin piirtien Trotskin karkottamiseen asti.

Boshvikkien ja sosialidemokraattien ero repesi siitä kohtaa kuin repesi vasta Kautskyn tuomiosta Neuvostohallinnolle ja Leninin vastauksesta hänelle teoksessaan ”luopio Kautsky”.

https://www.marxists.org/suomi/lenin/1918/proletaarinen-vallankumous-ja-luopio-kautsky.htm

Sitä ennen suurin erimielisyys Kautskylaisten kanssa oli koskenut dialektisen materirialismin ja machismin tieteenfilosofioiden vastakkainasettelua. Machilaiset kuten Leninin kritisoma Bogdanov itse olisivat usein Venäjällä kuuluneet mielummin bolshevikkeihin kuin menshevikkaishin, mutta heitä ei huolittu puolueeseen.

AR: ” Historiaan liittyvä jossittelu ei koskaan voi olla tiedettä, emme voi tietää mitä olisi käynyt punaisten voittaessa sodan. Mahdollisia kehityskulkuja olisi ollut loputtomasti. Toisaalta historiallista spekulaatiota ei myöskään voi paeta, koska porvarillisten aatteiden edustajat lyövät sillä jatkuvasti päähän Suomen työväenliikkeen tukijoita. Hataralla pohjalla oleva väite punaisen Suomen bolševismista on argumentti sekä kaikkia tulevia vallankumouksia, että koko Suomen työväenliikettä vastaan. Siispä tämä väite on kumottava, vaikka mikään vedenpitävä todistelu ei ole mahdollista.

Punaisen Suomen aatteet

Punaisen Suomen aatemaailma ei ollut antiautoritaarinen, mutta ei myöskään totalitaristinen. Punaisten ohjelman olennaisimmat osat olivat parlamenttikeskeinen järjestelmä, progressiivinen verotus, kirkon ja valtion erottaminen toisistaan, torppareiden ja mäkitupalaisten vapauttaminen, kansanalote, kansanäänestys valtiosäännöstä, äänioikeusikärajan lasku (20 vuoteen), mahdollisuus muuttaa perustuslakia eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä ja ”kansa nouskoon” -pykälä, joka teki vallankumouksesta laillisen mikäli eduskunta pyrkisi kumoamaan valtiosäännön*). Punaisten ohjelmassa ei siis ole lainkaan viitteitä bolševismista. ”

RK: Lenin piti tuota ohjelemaa hyvänä ja sosialistisena, vaikka sitä ei Venäjällä missään ollutkaan tarkoitus saattaa voimaan. Sovjetskaja entsikoopedijassa jopa arvioitiin, että baltiassa olsi heti kannattanut suhtautua tähän ja itsenäisyyteen ja jakaa saksalisen aatelin läänitykset viljelijöille perhetiloiksi, jolloin niiden paluttaminen saksalaisille ei missään tilanteessa olsi tullut kysymykseen kuten nyt kävi.

Viron itsenäistyminen 21.02.1918

” The government of the RSFSR [Venäjä] recognized the indepen- dence of Soviet Estonia in a decree signed by Lenin on Dec. 7, 1918. By January 1919 the Red Army had liberated a large part of Estonia, where the decrees of the Soviet government were again put into effect.

[Huom! ”Soviet Estonia” EI tarkoita tässä (vielä) +”kuulumista Neuvostoliittoon” (joka perustettiinkin sillä nimellä vasta kaksi vuotta myöhemmin) vaan se tarkoittaa neuvosto-hallintomallia, joka perustettin jo Venäjän Väliaikaisen hallituksen vallan alla, ja jolle Lokakuun vallankumouprosessissa vain siirrettiin valta. Toki Neuvosto-Viron liittyminen Neuvostoliittoon olisi ollut ”napsaus vain” johtuen samanlaisista hallintomalleista, aivan toisin kuin Kansanvaltuuskunnan Suomessa, jolla oli aivan toisenlainen, mutta kuitenkin Leninin ”hyväksi sosialistiseksi” tunnustama hallintomalli!]

Nevertheless, mistakes were committed in dealing with the agrarian question. The policy of establishing state farms on former landlords’ estates rather than transferring the land to the peasants had an adverse effect on the alliance between the proletariat and the laboring peasantry.

During the intervention against Soviet Russia the imperialists of the USA and Great Britain extended military and economic aid to the Estonian bourgeoisie. A British squadron arrived in Tallinn on Dec. 12, 1918, and mercenaries from Finland, Sweden, and Denmark were brought to Estonia. Opening their offensive in early January 1919, the combined forces of the Estonian bourgeois army, the interventionists, and the White Guards succeeded in forcing out the Red Army units by February. A large-scale White terror campaign followed, and the Saaremaa Uprising was crushed in February. The bourgeois dictatorship consolidated its position after elections were held to the Constituent Assembly of Estonia.

On May 19, 1919, the Constituent Assembly proclaimed the forma- tion of a bourgeois Estonian republic. On June 5 the government of the Estlandia Labor Commune discontinued its activity. … ”

HR: ” Suomen sosialidemokraattisen puolueen hegemoninen linja oli kautskylainen (tšekkiläis-itävaltalaisen Karl Kautskyn, 1854–1938 mukaan). Kautskylaisuus edusti aikansa sosiaalidemokratian keskilinjaa. Sen mukaan vallankumouksellisen etujoukon ei pidä tehdä vallankumousta, vaan vallankumous alkaa itsestään kun olosuhteet ovat siihen kypsät. Kautkylaisyytta maltillisempi linja oli bernsteiniläisyys (saksalaisen Eduard Bernsteinin, 1850–1932 mukaan). Bernstein vastusti vallankumousta, ja kannatti muutoksia parlamentaaristen reformien kautta. Kautskylaisuutta radikaalimpaa linjaa edusti bolševismi, jonka mukaan etujoukkopuolueen piti kaapata valta.

Punaisen Suomen tragedian yksi syy oli se, että Saksan ja Ruotsin sosiaalidemokraatit olivat pääosin bernsteiniläisiä, ja he pitivät Suomen punaisia vaarallisina seikkailijoina. Kun Saksa päätti hyökätä Suomeen ja tukea valkoista armeijaa, Saksan sosiaalidemokraatit istuivat hallituksessa ja hyväksyivät tämän päätöksen. Leninin mielestä Suomen sosiaalidemokraatit taas olivat päättämättömiä reformisteja. Lenin lähetti Suomen punaisille jonkin verran aseita ja salli melko pienen Suomeen sijoitettujen venäläissotilaiden vapaaehtoisjoukon liittymisen punaisten armeijaan. Brest-Litovskin rauhansopimus Saksan ja Neuvosto-Venäjän välillä 3.3. 1918 lopulta esti kaiken avun tarjoamisen, mahdollisti Saksan hyökkäyksen ja sinetöi punaisen Suomen kohtalon.

Punaisessa Suomessa toimi jonkin verran bolševikkeja, näitä olivat kolme Pietarin suomalaista, eli Adolf Taimi ja veljekset Eino ja Jukka Rahja. Lisäksi Suomessa oli sodan aikana Venäjän bolševikkihallinnon edustajia, kuten Aron Šeinman. Suomalaisilla bolševikeilla oli jonkin verran vaikutusvaltaa punakaarteissa, mutta ei juurikaan kansanvaltuuskunnassa, joten heillä ei ollut mahdollisuuksia vaikuttaa punaisen Suomen siviilihallinnon linjauksiin. ”

RK: Tällainen ”Leninin mielipide” perustuu SKP:n perustajien myöhemmälle arviolle, että ”oli virhe, että vallankumoukseen ei pyritty, vaan siihen ajauduttiin”.

Lenin mielipide oli, että Suomen olisi pitänyt kieltäystyä Kerenskin maakuntavaaleista ja irrottautua Kerenskin hallinnosta Valtalain Eduskunnan johdolla. Tätä mieltä oli erittäin näkyvästi ja aktiivisesti myös mm. Väinö Tanner.

Toisaalta jotkut radikaalit ”ahneuksissaan” näkivät vaalit keinona syrjäyttää oikeistolaisia kuten Tanner, Paasivuori ja Tokoi, johdosta ja näiden ehdokkaksiasettumistakin yritettiin estää.

HR: ” Punakaartin johtaja Eero Haapalainen toimi usein omavaltaisesti, ennen kun hän sai potkut, ja punaisen Suomen loppumetreillä kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja Kullervo Manner nimitettiin diktaattoriksi. Autoritaarisista toimista huolimatta mikään ei viittaa siihen, että he olisivat olleet Leninin linjoilla jo kansalaissodan aikana. Punakaarti toimi sodan aikana usein omavaltaisesti tiedustelun, postin, rautateiden ja elintarvikkeiden jakelun suhteen, mutta tämäkään ei vielä todista, että punainen Suomi olisi ollut matkalla kohti totalitarismia. Kullervo Mannerin diktaattorin valtuudet olivat epätoivoinen viime hetken toimi, niitä ei ollut tarkotettu pysyväksi järjestelyksi. ”

RK: MIKÄ viittaa sellaiseen, että Lenin olisi ollut ”suunnattoman autoritaarinen”?

Ei niin mikään – muu kuin Solzhenitsynin, Anne Applebaum-Sikorskyn ja Robert Servicen hörönlörötykset.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/03/kansan-aani-4-2003-aleksandr-solzenitsyn-myotavalehteli-nato-n-sapluunalla

HR: Haapalaisesta, Mannerista ja monista muista (mutta ei kaikista) Neuvosto-Venäjälle paenneista punaisista tuli bolševikkeja, ja vuonna 1918 perustettu Suomen kommunistinen puolue (SKP) omaksui Leninin linjaukset. SKP:n linjaukset olivat seurausta bolševismin vaikutusvaltaan joutumisesta, jonka mukaan punaiset hävisivät tiukan keskusjohdon ja kurin puutteen vuoksi. Mikäli punaiset olisivat voittaneet sodan, ei olisi ollut syytä vaihtaa kautskylaisuutta bolševismiin. Stalinin mielestä SKP:stä ei koskaan edes tullut riittävän bolševistista, minä vuoksi hän teloitutti suurimman osan sen moskovalaisesta johdosta 30-luvulla. ”

RK: Kautskylaisuuteen liittyvää machilaisuutta ei olisi hyväksytty. Mutta tuskin olisi tapeltu politiikassa näkyvästi.

HR: ” Oliko punaisten vallankäyttö mielivaltaista?

Valkoisen Suomen historianäkemyksen mukaan punainen terrori oli esimakua tulevasta totalitarismista. On totta, että punaiset teloittivat (ainakin) 1424 valkoista tai sellaisten tukijaksi epäiltyä. Teloituksille ei kuitenkaan ollut punaisten poliittisen johdon eli kansanvaltuuskunnan, eikä punakaartien johdon tukea, päinvastoin. Teloitukset olivat luonteeltaan paikallisten kalavelkojen maksua.

Punaisten vallankumousoikeudet antoivat suojeluskuntien ja poliisin jäsenyydestä rangaistukseksi yleensä sakkoa tai ehdonalaista, enintään 50 päivää vankeutta. Myös valkoinen terrori oli pääosin oma-aloitteista mielivaltaa, mutta valkoisten valtiorikosoikeudet antoivat sodan jälkeen myös 555 kuolemantuomiota, joista pantiin käytäntöön 265.

Punaisten tekemät teloitukset kertovat punaisten kurittomuudesta ja keskusjohdon heikkoudesta. Totalitaristinen terrori ei kuitenkaan koskaan tapahdu yksilöiden aloitteesta, se edellyttää verta janoavan järjestelmän ja keskusjohtoisen suunnitelman. Mikäli punaiset olisivat voittaneet, mielivaltaisia teloituksia olisi todennäköisesti tapahtunut vielä jonkin verran enemmän. Pian punaisen hallinnon vakiintuminen olisi lopettanut yksilöiden aloitteesta johtuvan mielivallan.

Punaisen Suomen kansanvaltuuskunnan valtiosääntöluonnos ja punaisen Suomen käytännöt erosivat jyrkästi bolševikkien toimista. Kansanvaltuuston valtiosääntöluonnoksessa Suomi oli monipuoluejärjestelmä. Neuvosto-Venäjä oli yksipuoluejärjestelmä heinäkuusta 1918, ja myöhemmin tästä määrättiin perustuslaissa. ”

RK: Siitä määrättiin vain Brezhnevin perustulaissa vuonna 1981, mikä oli helvetin paha virhe.

Neuvostoliitto ei ollut virallisesti yksipuoluejärjetelmä kuten esimerkiksi Kiina. Järjetelmässä saattoi myös antaa laillisen äänen kenelle tahansa vaalioikeutetulle, vaikka tätä ei olisi mikään organisaatio asettanutkaan ehdokkaaksi. Sellaisilla äänillä ei kuitenkaan ollut todellista merkistystä. Tärkeintä oli, että kävi äänestämässä.

HR: ” Punaisessa Suomessa ei ollut asevelvollisuutta, Neuvosto-Venäjä määräsi asevelvollisuudesta heinäkuussa 1918. Punaisessa Suomessa vain keskuspankki sosialisoitiin, Neuvosto-Venäjällä pankkitoiminta monopolisoitiin valtiolle 1917, ulkomaankauppa monopolisoitiin valtiolle toukokuussa 1918 ja yleinen sosialisointi toteutettiin kesäkuussa 1918. Venäjällä bolševikkipuolue ajautui sotaan kaikkien muiden sosialistien kanssa vuoden 1918 aikana. Punaisessa Suomessa vallankaappausta vastustaneet sosialistit vetäytyivät hallinnosta, mutta pääsääntöisesti kukaan ei sortanut heitä. Järjestelmällinen terrori alkoi Neuvosto-Venäjällä vuonna 1918, punaisessa Suomessa ei ollut valtiollista terroria laisinkaan. Ainoat punaisen Suomen autoritaariset toimenpiteet olivat painovapauden rajoitukset ja puuttuminen tuomioistuinten riippumattomuuteen.

Kuinka kävi muiden sosialistien johtamien valtioiden 1910-1920-luvulla?

Venäjän vallankumouksen jälkimainingeissa syntyi useita sosialistisia valtioita, joiden kohtalo antaa osviittaa siitä kuinka sosialistiselle Suomelle olisi voinut käydä. Neuvostoliitto nielaisi yksi kerrallaan Kaukasuksen kolme sosialistista tasavaltaa, Azerbaidžanin ja Armenian vuonna 1920 ja Georgian vuonna 1921. Lisäksi Neuvostoliitto valloitti sosialisti Symon Petljuran johtaman Ukrainan kansantasavallan vuoteen 1921 mennessä. Aikaisemmin Kiinaan kuuluneista Mongoliasta ja Tuvasta tuli Neuvostoliiton satelliittivaltioita, ensimmäinen saavutti kansainvälisen tunnustuksen vasta 1940-luvulla, jolloin jälkimmäinen liitettiin Neuvostoliittoon.

Yksi uusi, sosialistien johtama maa kuitenkin pysyi itsenäisenä: Józef Piłsudskin johtama Puola. Uudelleen perustettua Puolaa ei nykyään pidetä sosialistisena maana, mutta Piłsudskin puolue, Puolan sosialistipuolue PPS muistutti paljon Suomen sosialidemokraattista puoluetta. ”

RK: Ei kannata verrata: Pilsudski oli Saksan puolella. Hän uritti luodan Puolasta alun pitäen alueellisen suurvallan. Uudeksi tukijaksi saksan natauduttua löytyi Ranska, sen äärioikisto. Liettua irrottautui Puolasta.

Puolan itsenäistyminen 30.3.1917 ja sen rooli Venäjän sisällis- ja interventiosodassa 1918-1920

Puolan itsenäistyminen 30.3.1917 ja sen rooli Venäjän sisällis- ja interventiosodassa 1918-1920

Puola poikkeaa muista Tsaarin imperiumista I maailmansodan aikaan ja jälkeen itsenäistyneistä maista maista siinä, että se on entinen supervalta yhdessä Liettuan kanssa itsekin. Sellainen myös ”uuden”, itsenäisyytensä palauttaneen (Suur-)Puolan oli tarkoitus olla: peilikuva ”Venäjästä” sellaisena kuin monet, useimmat puolalaiset sen käsittivät, kapeasta vinkkelistään.

Puolan kuningaskunta oli tsaarin imperiumissa eri valtio kuin Venäjän keisarikunta aivan kuten Suomikin. Sillä olivat omat, aatelisvaltaiset lait ja yhteiskuntajärjestys. Sen erikoisuus oli feodaalisesti matala-arvoinen, omin käsin maatöitä tekevä, ratsuväessä asevelvollinen ns. ”lantakasa-aateli” (Lenin), joka oli syntynyt siten, että aatelisto omisti tiluksensa kapitalistisesti, ja ne myös jaettiin kapitalistisesti kaikkien miespuolisten perillisten kesken (eikä feodaalisesti velvollisuuksien mukaan). Koska aatelisto oli keskenään poliittiisesti tasa-arvoista, ”tasavaltaista” (ja muilla ei käytännössä ollut poliittisia oikeuksia), valta kertyi sen suurimmalle ryhmälle lantakasa-aatelille. Tämä oli tsaarinvallan ja tsaarinvalta lantakasa-aatelin tukipylväs. Jopa 25% väestöstä kuului aatelistoon.

Puola sai kootuksi Ranskan ja antautuneen Saksan tuella suurimmillaan jopa 700000 miehen interventioarmeijan Puolan-Neuvosto-Venäjän sodassa (helmikuu 1919 − maaliskuu 1921). Se oli Venäjän sisällis- ja nterventiosodan selvästi kolmanneksi voimakkain osapuoli punaisten ja valkoisten jälkeen.

Liettua ei tähän hyökkäykseen osallistunut, vaan päin vastoin iski puukon kahvaa myöten Pilsudkin armeijan selkään pitäen sitä päävihollisenaan ja taistellen itselleen Puolasta riippumattoman itsenäisyyden. Vilnalainen ”puolankielinen liettualainen” Pilsudski ei tästä takaiskusta koskaan toipunut.

Olen ottanut itsenäisyyspäivämääräksi sen tunnustamisen päivämäärän Venäjän väliaikaisen hallituksen toimesta, lähes ensi töikseen. Kyseessä oli ns. Kongressi-Puola, jonka rajat ja valtiojärjestyskin oli muodostettu Napoleonin sotien jälkeisessä Wiemin kongressissa (1814 – 15), ja sen olivat Venäjän keisarikunnan lisäksi, jonka kanssa se oli per- sonaaliunionissa (tsaari on Puolan kuningas ja Liettuan suuriruhtinas), myös kaikki muutkin Kongressin osanottajamaat eli käytännössä kaikki Euroopan itsenäiset valtiot.

HR: ” Molemmat puolueet ajoivat ponnekkaasti itsenäisyyttä Venäjän imperiumista. Puola ei ajautunut sisällissotaan, mutta valtakamppailu Puolan sosialistien ja oikeistonationalistien välillä oli usein väkivaltaista. Oikeisto murhasi Puolan sosialistisen presidentin Gabriel Narutowiczin vuonna 1922, ja vuonna 1926 Piłsudski kaappasi vallan vasemmistopuolueiden tukemassa väkivaltaisessa vallankaappauksessa. Diktaattorina Piłsudski siirtyi asteittain konservatiiviseen suuntaan, eikä 1930-luvun Piłsudskia voi enää pitää sosialistina.

Neuvostoliiton imaisemista maista Azerbaidžanin Armenian kohtalon määrittivät keskinäiset sodat, ja alueen joutuminen Neuvosto-Venäjän ja Turkin geopoliittiseksi kiistakapulaksi. Lenin piti Azerbaidžanin öljyä välttämättömänä, Armenia joutui lopulta valitsemaan joko liittymisen Turkkiin tai liittymisen Venäjään. Molempien maiden sosialistien joukossa oli myös merkittävä määrä bolševikkeja. Punaisessa Suomessa ei ollut yhtäkään näistä tekijöistä, jotka johtivat Neuvosto-Venäjän miehitykseen.

Georgia oli vakain Kaukasian kolmesta uudesta sosialistien hallitsemasta maasta, ja hetken näytti että se voisi säilyttää itsenäisyytensä. Itsenäisyyttä kannattava sosiaalidemokraattipuolue sai 109 paikkaa vasta itsenäistyneen Georgian parlamentin 130 paikasta, eikä bolševikeilla ollut Georgiassa juurikaan sananvaltaa. Stalin ei kuitenkaan nähnyt synnyinmaansa itsenäisyydellä arvoa. Stalinin omien ja Neuvosto-Venäjän geopoliittisten intressien lisäksi sosialistisen Georgian kohtaloksi koitui heikko armeija. Vaikka itsenäisessä Georgiassa oli 2,5 miljoonaa asukasta, sen armeijan vahvuus oli alle 12 000 miestä. Heikon armeijan vuoksi Neuvosto-Venäjä sai Georgian vallattua kuukaudessa noin 45 000 miehen vahvuisella hyökkäyksellä, valtausta helpotti samanaikainen Turkin hyökkäys. ”

RK: Nämä Kaukasian tasavallat eivät varsinaisesti olleet itsenäisiä, vaan niissä oli samaan tapaan paperilla Venäjään kuulmisen tunnustava hallinto kuin Väliaikaisen hallituksen aikana. Silloin niillä oli kuitenkin ollut myös ministereitä. Niissä oli kaikissa myös koko ajan bolshevikkien haalitsemia alueita.

HR: ” Neuvosto-Venäjä olisi periaatteessa voinut kaavailla Suomen valloittamisita samaan tapaan kun se valloitti Georgian. ”

RK: Se vaan ei kaavaillut.

HR: ” Bolševismilla ei ollut Suomessa juurikaan tukea. Tästä huolimatta Neuvosto-Venäjä olisi voinut yrittää nimittää Suomelle nukkehallituksen, jossa olisi ollut esimerkiksi Adolf Taimi ja Rahjan veljekset jotka jakoivat bolševikkien näkemykset. ”

RK: Ei yrittänyt, kun se oli erottanut heti kuvernöörinkin.

HR: ” Punaisen Suomen sotilaalliset mahdollisuudet olivat kuitenkin aivan toiset kuin Georgian. Kansalaissodassa Punaisten puolelle mobilisoitiin noin 80000, lisäksi punainen Suomi olisi voinut mobilisoida Suomea puolustamaan suuren osan yhtä monesta valkoisten mobilisoimasta. Punaisen Suomen käytössä oli siis noin 150000 sotilasta, 12 kertaa enemmän kuin Georgialla. Neuvosto-Venäjä olisi tarvinnut punaisen Suomen valloittamiseen yli 400000 sotilaan armeijan, viisi kertaa suuremman kuin mitä osallistui Viron itsenäisyyssotaan. 1920-luvun alun nälkävuosina sellaisen mobilisointi olisi ollut bolševikkihallinnolle todella kallis ponnistus. Voimasuhteet Suomen eduksi 1920-luvun taitteessa olivat paljon paremmat kuin talvisodassa.

Mongolia ja Tuva olivat sotien välissä hankalassa paikassa sijaitsevia maita, joita määritti sijainti Venäjän ja Kiinan välissä. Kuomitangin hallitsema Kiina oli toisaalta sekasortoinen, ja toisaalta se ei halunnut hyväksyä Mongolian ja Tuvan itsenäisyyttä. Mongolian ja Tuvan piti nojautua Neuvostoliittoon sekä geopoliittisista että taloudellisista syistä. Ruotsi, Englanti ja Saksa eivät elätelleet toiveita Suomen valloittamisesta. Siksi punaisella Suomella oli muitakin tahoja joihin tukeutua kuin Neuvostoliitto. ”

RK: Väärä tieto: Saksa ainakin elätteli – ja hallitsikin vähän aikaa!

Englannista ja USA:sta emme tiedä, oliko niillä yhteistoimintahenkoilöitä Punaisten johdossa. Sellainen olisi aiva hyvin saattanut olla esimerkiksi puheenjohtaja Oskari Tokoi. Eikähän ole ainoa, joka olisi voinut olla.

HR: Toisin kuin Tuvalla ja Mongolialla, Suomella oli välittömät liikenneyhteydet Länsi-Eurooppaan. Poliittisesti Englanti oli punaiselle Suomelle lähes yhtä tärkeä liittolainen kuin Venäjä, ja Venäjälle paon jälkeen moni punaisen Suomen veteraani liittyi mielumin Iso-Britannian varustamaan Murmannin legioonaan kuin puna-armeijaan. Sodan voittaneet punaiset olisivat todennäköisesti pyrkineet jatkamaan liittolaisuussuhdetta brittien kanssa. Punainen Suomi olisi todennäköisesti tasapainoillut idän ja lännen välillä samaan tapaan kuin valkoinen Suomi, joka nojasi välillä Saksaan ja välillä Iso-Britanniaan.

Punaisen Suomen lähin analogia olisi ollut Piłsudskin Puola

Bolševikkien johtama Neuvostoliitto oli lahkolainen maa, joka ei suvainnut sosialistista toisinajattelua. ”

RK: Suvaitsi kyllä, millä Leninin neuvostohallinnossa läpijyräämä ystävyys- ja yhteistyösopimus Suomen Kansanvaltuuskunnan kanssa itsenäisten valtioiden kesken osoittaa.

Pilsudskin Puola oli imperialistinen valtio, jossa ei ollut mitään sosialistista. Pilsudski sai kuitenkin käännettyä menshevikitkin käymään interventiosotaa Neuvosto-Venäjää vastaan. Pilsudskin puolan analogia olisi ollut Mannerheimin sotilasvalta-Suomi, JOSSA PUNAISET EIVÄT OLSI NOUSSEET KAPINAAN VAAN LÄHTENEET MUKAAN MANNERHEIMIN RISTIRETKELLE VENÄJÄÄ VASTAAN.

SE oli sisällissodan todellinen vaihtoehto!

Ja siitähän taas ei olisi seurannut hyvää…

HR: ” Neuvostoliitto soti Ukrainan ja Puolan kanssa ennen kaikkia siksi, ettei Venäjän imperiumin aikana näillä alueilla ollut mitään yksiselitteisiä rajoja. ”

RK: Oli Puolalla rajat, ja kansainvälisesti tunnustustettu valtiollinen eritysasemakin (vaikka tsaari olikin sen ”lakkauttanut”, MUTTA VÄLIAISKAINEN HALLTUS PALAUTTI (vaikka ei hallinnutkaan aluetta) ja tunnusti Puolan itsenäisyyden lähes ensitöikseen.

Nämä rajat eivät kelvanneet Puolalle, eivätkä Liettualle.

HR: ” Suomella ei ollut vastaavaa ongelmaa, mutta punainen Suomi olisi ennen pitkää päätynyt välirikkoon Neuvostoliiton kanssa jo pelkästään aatteellisten erojen vuoksi. ”

RK: Punaiset EIVÄT olisi omaksuneet mitään kireää katskylaisuutta.

HR: ” Siinä missä Suomen suuriruhtinaskunnassa venäläisiä ja venäjänmielisiä oli vain marginaalisesti, Ukrainassa oli paljon venäjänkielisiä ja erillinen kansallinen identiteetti ei ollut mikään läpihuutojuttu. Venäjän imperiumissa Ukrainan imperiumiin kuuluvien osien ja Venäjän yhteydet olivat läheiset. Moni ukrainalainen sosialisti piti työväen vallankumousta ensisijaisena päämääränä, kansallisuuskysymystä joko toisarvoisena tai merkityksettömänä. Simon Petljuran johtama Ukrainan kansantasavallan direktoraatti joutui usein muuttamaan Venäjän puna-armeijan, valkoisen armeijan ja Puolan hyökkäysten tieltä, ja lopulta Neuvosto-Venäjä ja Puola jakoivat Ukrainan keskenään. ”

RK: https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto_koivula/venajan-toimeenpaneva-keskuskomitea-hyvaksyi-suomen-itsenaisyyden-4-1-1918/

” Venäjän toimeenpaneva keskuskomitea hyväksyi Suomen itsenäisyyden 4.1.1918

Verrataan tässä Suomen ja Ukrainan tapahtumia, sillä näissä maissa seurattiin toisiaan ja oli samoja henkilöitäkin toimimassa.

Ukrainan Keskusneuvosto (Tsentralna Rada), joka hallitsi Kiovan ympä- ristössä, oli ärähtänyt jo Kerenskille siitä, ettei tämä tunnustakaan kan- sallista itsemääräämisoikeutta. Itse asiassa se oli perustettukin tästä syystä, kun ilmeni, että vaikka Väliaikaisen hallitus oli tunnustanut muodollisesti Saksan miehittämän Puolan itsenäisyyden, sillä ei ollut- kaan aikomustakaan jatkaa tällä puolueidensa ja myös neuvostoissa vaikutusvaltaisten bolševikkien alun perin julistamalla linjalla tuon pi- temmälle,ei Suomessa,Baltiassa,Kaukaasiassa – eikä Ukrainassa. Rada koostui samoista puolueista kuin Väliaikainen hallituskin, puheenjohtaja oli Kerenskinkin SR-puolueen (eserrä) akateemikko Mihail Hruževski (ven. Gruževski, demokraattinen nationalisti) ja puolustusministerinä ja sotilaskomentajana pilsudskilainen menševikki Simon Petljura, monien mielestä antisemitistinen varhaisfasisti,ehkä menševikkipuolueen sisäisten ristiriitojen jäljiltä, jossa yhteydessä itsenäisyyttä vastustavat, kansallista kulttuuriautonomiaa Venäjän yhteydessä ajavat bundilaiset (Juutalainen työväenliitto) usein hakeutuivat bolševikkien liepeille, vaikka aatteet ja olivat kaukana toisistaan.

Keskusradaa ei totellut Kiovan sotilaspiiri, joka nyt katsoi olevansa ”Väliaikaisen hallituksen (ja sen kansainvälisen tunnustuksen) perillinen” komentajinaan ensin Väliaikaisen hallituksen alueellinen sotakomissaari (ministeri) kenraaliluutnatti Mihail Oberutšev (1.5.- 17.10), sitten tämä esikuntapäällikkö ja varakomentaja kenraaliluutnantti Mihail Kvetsinski (17. 10.-7.11), Lokakuun vallankumouksen jälkeen everstiluutnatti Viktor Pavlenko (14.11.-13.12.) ja esikuntakapteeni 11. Suomenmaalaisesta tarkka-ampujarykmentistä Mykola (Nikolai) Šinkar (13.12. – ).
… ”

HR: ” Suomen ja Puolan historia on jo 500 vuoden ajan noudatellut samantapaista kaarta Itä- ja Länsi-Euroopan suurvaltojen puristuksissa. Suomi ja suurin osa Puolasta joutui osaksi Venäjän imperiumia samoihin aikoihin 1800-luvun alkuvuosina, ja molemmilla oli vahva oma hallinnollinen traditio. Vuoden 1918 uusista sosialistisista valtioista vain Puola ja Ukraina olivat Suomea väkirikkaampia, mutta näistä Ukraina oli paljon hajanaisempi ja hallintonsa, kielensä, kulttuurinsa ja poliittisten ryhmiensä vuoksi lähempänä Venäjää. Toisin kuin Ukrainassa, itsenäistymisen aikaan sekä Puolassa että Suomessa ylivoimaisesti vahvin poliittinen liike oli täysin itsenäisyyden kannalla oleva, kansallismielinen sosialistiliike. Näiden syiden vuoksi kaikista sosialistisista valtioista punaisen Suomen kehitys olisi todennäköisimmin ollut lähimpänä Puolan kehitystä.

Suomi näyttää nyt enemmän punaiselta kuin valkoiselta ”

RK: Ei kyllä minusta…

HR: Kuten Suomen sosialidemokraattinen puolue toipui melko nopeasti tappiostaan valkoisessa Suomessa, punaisen Suomen porvaripuolueet olisivat toipuneet tappiostaan, ja muodostaneet opposition 20-luvulla. Voi olla, että 20- ja 30-lukujen punaisessa Suomessa olisi nähty samantyyppistä poliittista väkivaltaa kuin valkoisessa Suomessa ja Puolassa. Tällöin punainen Suomi olisi voinut ajautua diktatuuriin, kuten Józef Piłsudskin Puola ajautui diktatuuriin. Diktatuuri ei ollut kaukana myöskään myöskään valkoisessa Suomessa, presidentti Svinhufvud olisi voinut ryhtyä yksinvaltiaaksi Mäntsälän kapinan aikaan niin halutessaan. Punaisen Suomen diktatuuri olisi kuitenkin muistuttanut enemmän Piłsudskin Puolan diktatuuria kuin Stalinin Neuvostoliittoa.

Todennäköisesti punainen Suomi olisi myös ajautunut talvisotaan, koska Suomen sisäpolitiikka ei olisi vaikuttanut yleiseen geopoliittiseen kehityskulkuun, minkä seurauksena Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat itäisen Euroopan keskenään. ”

RK: En kyllä tätkään ole valmis allekirjoittamaan.

Suomi olisi ollut siinä tilanteessa aidosti NL:n etupiirillä.

Saksa ei olsi edes harkinnut mitään tätä kautta kulkevia ”liian hienoja”, eikä NL:kaan lietsonut sellaisia…

HR: ” Englanti ei olisi pelastanut punaista Suomea talvisodan aluemenetyksiltä, kuten se ei pelastanut valkoistakaan Suomea. ”

RK: Sellaisia ei olsi tarvittu, kun Suomi EI OLISI OLLUT SAKSAN PUOLELLA!

HR: ” Ulkomainen painostus olisi kuitenkin voinut pelastaa punaisenkin Suomen neuvostomiehitykseltä. ”

RK: Menee höpölöpöksi…

HR: Viimeistään tässä vaiheessa punaisen Suomen mahdolliset poliittiset valinnat olisivat olleet samat kuin valkoisen Suomen, eikä spekulaatiota vaihtoehtoisesta historiankulusta ole tarpeen jatkaa tätä pidemmälle. ”

RK: Punainen Suomi olisi pysytellyt II maailmasodan ulkopuolella.

HR: Suurin osa kansanvaltuuston ohjelmasta on toteutunut, vaikka punaiset hävisivät sodan. Viimeisin perustuslakiuudistus siirsi Suomea parlamenttikeskeistä järjestelmää kohti, ja myös kirkon ja valtion erottamista kohti poistamalla presidentin aseman kirkon päämiehenä. Kansanalote toteutui vesitetyssä muodossa 2010-luvulla. Ainoat kansanvaltuuskunnan toteutumattomat vaatimukset ovat yksinkertainen perustuslain muuttamisjärjestys ja ”kansa nouskoon” -pykälä. Kaiken kaikkiaan vuonna 2018 Suomi muistuttaa paljon enemmän punaista kuin valkoista Suomea. ”

RK: Se VOITTANUT VALKOINEN SUOMI vaihtui toiseksi komennoksi jo vuoden 1919 aikana, kun sen kummisetävaltio oli lakannut siinä ominaisuudessa olemasta.

HR: Punainen Suomi ei siis olisi ollut anarkistinen utopia, mutta ei myöskään totalitaristinen diktatuuri. Toki voi kysyä, kannattiko kymmenien tuhansien kuolla seurauksena kapinasta, joka tehtiin sellaisen järjestelmän puolesta, joka ei juurikaan eroa nykyisestä. ”

RK: Nykyinen Suomi on syntynyt sen kapinakin pohjalta.

Pilsudskin-Mannerheimin touhusta olisi seurannut jotakin muuta.

Mutta se muu ei kuitenkaan misään tapauksessa olsi ollut neuvostoliiton häviö.

HR: ” Toisaalta ilman työväenluokan aseellisen kapinan uhkaa poliittinen ja taloudellinen eliitti tuskin olisi suostunut mihinkään myönnytyksiin, ja eläisimme edelleen yhtä armottomassa luokkayhteiskunnassa kuin sata vuotta sitten.

Antti Rautiainen

*) Suomen kansanvaltuuskunnan ehdotus Suomen valtiosäännöksi, https://histdoc.net/historia/1917-18/pun_vs.html

Julkaistu Kapinatyöläisessä #51. Lehtiversioon verrattuna tähän on korjattu hieman alaspäin vuonna 1918 mobilisoitujen lukua, ja vastaavasti saman kappaleen muita lukuja. Lisäksi on lisätty ettei vallankaappausta vastustaneita sosialisteja sorrettu ”pääsääntöisesti”, koska näitä tapauksia oli ainakin Akseli ja Eelo Isohiiden teloitus. ”

Työttömille töitä

Työttömille löytyisi töitä jos sitä oikeasti haluttaisiin.
Vanhusten hoito esim yksi ala – vaikkapa edes päivä viikossa
ulkoiluttamista ja erilaisia avustavia toimia?
– Juu mutta mikä taho maksaisi sen palkan?

Olisi jo aika lopettaa hysteria

http://www.iltalehti.fi/pyeongchangin-olympialaiset-2018/201801312200708647_pz.shtml?utm_campaign=uutisboksi_201511&utm_source=aamulehti

”Norjan joukkueen villapaidasta valtava kohu – uusnatsien käyttämä logo näkyvästi esillä.

Villapaidan valmistajan Dale of Norwayn toimitusjohtaja Hilde Midthjell on yksi närkästyneistä.

– Uusnatsit ovat marssineet Norjan lipun kanssa. Tarkoittaako se, että meidän pitäisi lopettaa myös sen käyttäminen? Midthjell ihmettelee.”

Sama koskee myös Suomen, Ruotsin ja USA:n lippuja.

Uusnatsit ovat niitä heiluttaneet marsseillaan, joten yleisen natsihysterian mukaan ne ovat natsisymboleja ja niiden käyttö pitää kieltää.

Ihan vakavasti kysyen: Onko todella kaikilta muilta kiellettävä jonkin vanhan symbolin käyttö vain siksi, että jokin sakki on sellaista joskus käyttänyt väärässä tarkoituksessa?

Svastika on tuhansia vuosia vanha onnen symboli, mutta natsihysteriassa siitä nousee meteli silloinkin, kun se ei mitenkään liity natsismiin.

Sama koskee tuota ikivanhaa norjalaisten viikinkitunnusta.

 

Nelivarpainen kissa.

Se on sitten löytynyt, kirjoittaa Vihreä veräjä.

[DOC]
Eläinten jälkien tunnistaminen
https://www.vihreaveraja.fi/@Bin/218673/eläinten+jäljet.docx

Kissa – Kissan jälki on pieni ja pyöreä. Keskimmäiset anturat sijoittuvat epäsymmetrisesti. Anturat ovat suhteellisen pienet eivätkä ne ulotu tassun jäljen reunoille saakka. Kettu – Jäljet näkyvät lumessa helminauhana, eli lähes suorana jälkien jonona, jossa askelten pituus vaihtelee sen mukaan, mitä vauhtia se on edennyt……..

Tekstin kuvituksessa kissalla kuvataan nelivarpainen jälki, samalla kun sekoitetaan käsitteet antura ja varvas.

Olen aina luullut, että kissaeläimillä on viisi varvasta mutta ainahan uutta voi oppia, vaikka noita eläinten lumijälkiä olen tutkiskellut vuosikymmeniä. Tuo homma ikään kuin luonnollisena kuuluu maaseutuasujan elämään, vaikka toisaalta, ei se tunnu ihan selvää olevan ihan kaikille maalaisille. Luonnosta vieraannutaan.

31.1.1918 – 100 vuotta sitten

Punakaartilaiset joukkomurhasivat antautuneita, aseettomia, suojeluskuntalaisia.

Punaisten remmakointi pitkin vuoden 1917 loppupuoliskoa oli kuohuttanut muuta väestöä niin, että se oli ryhtynyt perustamaan suojeluskuntia tuekseen ja turvakseen. ”Niin tehtiin Tampereellakin, jonne perustetun suojeluskunnan päälliköksi valittiin kapteeni Ernst Söderholm, ja johon liittyi muun muassa komppanian verran Tampereen teknisen opiston oppilaita.

»Kapinan ensi päivästä aloittivat punaiset Tampereella ajojahdin kaikkia suojeluskuntaan kuuluvia kohtaan», kirjoittaa Castren.”[i]

”Koska suojeluskuntalaisten turvallisuus alkoi käydä aina vain uhatummaksi, he näkivät ainoaksi mahdollisuudekseen pyrkiä kohti pohjoista valkoisten puolelle.”[ii]

”Kello kaksi torstai-yönä 31. tammikuuta joukko lähti marssimaan Kangasalaa kohti. – – Väsynyt suojeluskuntalaisten joukko saapui torstai-aamuna kello kahdeksan tienoilla Suinulan rautatieaseman eteläpuolella sijaitsevaan Markkulan taloon, jonne matkalaiset pääsivät hetkeksi lepäämään. – – Samassa alkoi ampuminen. Suojeluskuntalaisilla oli ainoastaan yksi sotilaskivääri, johon oli 15 patruunaa, yksi haulikko, yhdeksän mauser-pistoolia ja viitisentoista revolveria. Niillä ei paljoa kyetty puolustautumaan punaisten kivääritulta vastaan. Muutamat vanhemmat miehet ehdottivatkin antautumista, mutta Söderholm ei ottanut esitystä kuuleviin korviinsakaan. Sen sijaan hän suunnitteli Södermanin kanssa murtautumista punaisten ketjun läpi. Aie ei ehtinyt toteutua, sillä samassa hän kaatui vaikeasti haavoittuneena maahan kiväärin luodin lävistettyä hänen rintansa. Kun kolme muutakin miestä haavoittui heti, katsoivat suojeluskuntalaiset viisaimmaksi antautua. He lähettivät partion neuvottelemaan antautumisehdoista. Tampereen lentävän punakaartin päällikkö Waldemar Sammalisto otti valkoisten neuvottelijat vastaan. Neuvottelun tuloksena sovittiin, että suojeluskuntalaiset luovuttavat aseensa ja saavat vastineeksi vakuuden henkensä ja omaisuutensa säilyttämisestä. Tämän sopimuksen perusteella suojeluskuntalaiset luovuttivat aseensa punaisille ja järjestäytyivät paririviin talon pihalle punakaartilaisten asettuessa vahtimaan heitä.”[iii]

 

Niinpä niin, sitten punakaartilaiset ja venäläiset sotilaat aloittivat aseettomien, antautuneiden suojeluskuntalaisten teurastamisen. Kirjassa on monta sivua kuvausta mitä tapahtui ja miten.

 

”Tämä silmittömän julma Suinulan verilöyly sai Tampereella olleet ulkomaiden edustajat esittämään Tampereen Työväenjärjestöjen Johtavalle Komitealle seuraavan vastalauseen:

»Me allekirjoittaneet, jotka tällä paikkakunnalla edustamme Ruotsin, Suur-Britannian ja Italian valtakuntia, olemme saaneet tietää, että sitten kun työväenluokkaan kuuluvat sotilaallisesti asestetut joukot, joita kutsutaan punakaartilaisiksi, ja porvariluokkaan kuuluvat asestetut suojeluskuntalaiset olivat Kangasalan pitäjässä olevan Suinulan aseman lähistöllä tapahtuneen aseellisen yhteentörmäyksen jälkeen keskenään tehneet sopimuksen siitä, että viimeksimainitut laskisivat aseensa ja heille tätä vastaan taattaisiin hengen ja omaisuuden koskemattomuus, olivat suojeluskuntalaisten laskettua aseensa, punakaartilaiset ja paikalle saapuneet venäläiset sotilaat ampuneet ja murhanneet heitä, minkä lisäksi avuttomia haavoittuneita oli surmattu ja ruumiit ryöstetty.

Tätä niin hyvin kansainvälistä oikeutta törkeästi loukkaavaa kuin myöskin inhimillisiä tunteita mitä suurimmassa määrin kuohuttavaa menettelyä vastaan esitämme täten jyrkimmän vastalauseemme.

Tämän tulemme me myöskin virallisesti ilmoittamaan hallituksillemme.

Tampereella, helmikuun 2 päivänä 1918.

Gösta Sumelius (Ruotsin konsulaatin sinetti)

Uno Khüru (Italian konsulaatin sinetti)

W:m Cooke (Englannin konsulaatin sinetti). »_”[iv]

Seuraavalla sivulla on luettelo murhatuista. Nimet, iät, ammatit ja kotipaikat.

[i] Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivu 75

[ii] Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivu 75

[iii] Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivut 76-77

[iv] Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivu 79

Vastuuttomalla ja vastuullisuudellakin on rajansa – aktiivimallia vastaan !

Minun järkeni ei yllä niin korkealle, että aktiivimallin vastustaminen sekoittaa satojentuhansien ihmisen elämän. Se malli ei sillä parane.

SAK ehdotti omaa malliaan, mutta ei halunnut tuoda sitä pöytiin, vaan haluaa lakkoilla- paskajoukkoa koko kaarti, etupäässä AKT !

Sen epäkohtia on tarkoitus parantaa heti, kun on mahdollista – siis ihan ja poikkeuksellisen nopeasti.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/liikennekaaos-helsingissa-perjantaina-bussit-ratikat-ja-metro-seisovat-sekoittaa-koko-maan-bussiliikenteen/6750118#gs.eADC6Qo